hankala kyllä muistaa mistä tämä kiinnostus on saanut alkunsa.
Oikeastaan kaiken sen aikaa minkä muistan, oon ollut kiinnostunut kaikesta paranormaalista.
kai se on sitten geeneissä

Oon kauan tykännyt kummituksista ja sen myötä myös kiinnostuin muustakin paranormaalista, Ufot ja sen sellaiset ei kyllä ole oikeen ikinä mua kiinnostanut kovin paljoa.

En tarkalleen muista milloin kiinnostus lähti. Ala-asteikäisenä aloin kiinnittämään paranormaaliin enemmän huomiota ja sitä mukaa mitä tietoa ahmin tulin enemmän kiinnostuneemmaksi. Nälkähän kasvaa syödessä, kuten on tapana sanoa. Mutta vaikka olenkin kiinnostunut, olen silti täysi skeptikko.

Olen aina uskonut paranormaaliin ja ollut kiinnostunu yliluonnollisesta, mutta lopullisen sysäyksen antoi The x-files-sarja jota katsoin ala-asteella, sen jälkeen minusta tulikin varsinainen ufofriikki, haha perustettiin siskon kanssa omat x-arkistot joihin kerättiin tietoa yliluonnollisista tapahtumista ja tutkimme aina kaikkea mahdollista yliluonnollista, hehe

Itse aloin kiinnostumaan kaikenlaisesta paranormaalista, kun 12- vuotiaana näin enneunen isäni kuolemasta ja kirjastosta löysin kirjan, joka käsitteli erilaisia "kummituslajeja" ja tarinoita kummituksista. Olen aina ollut herkkä kaikenlaisille "uskomuksille", joten tuo paranormaali nyt vain jäi päähän ihan samalla tavalla, kuin joskus aikoinani ollessani uskovaisessa perheessä päivähoidossa ja siellä ei hyväksytty kiroilua, niin sanoivat minulle, että kiroilusta tulee musta sydän. Enpähän sen jälkeen ole kovasti kiroilusta pitänyt.

Varmaan kiinnostus näihin asioihin alkoi kun pienenä näin sellaisen vihertävän pallon, joka ei valaissut ympäristöään, leijuvan noin 1,5 metrin korkeudella tasaista vauhtia ja sitten se kääntyi 90 astetta ja nurkan taakse, ja kun menin katsomaan mihin se meni, sitä ei enää näkynyt. Saattoi olla pallosalama, mutta muistaakseni silloin ei ollut ukkosta. Ja en ollut ainut joka sen näki.

Ja sitte tuli vielä enemmän kiinnostusta kun lukasin Noidan Käsikirjan (Legenda!)

Minä kiinnostuin varmaan... Enpä tiedä! Jostain se vaan lähti... Mun perhe on aina kyllä torjunut mun paranormaalin kiinnostuksen: "älä käy sellaisilla paranormaaleilla blogeilla!" "Ei kummituksia ole olemassa" jäkä jäkä... Mutta minä pidin pintani ja nyt he hyväksyvät sen. Ainakin vähän paremmin.

slipknotrulez kirjoitti:Minä kiinnostuin varmaan... Enpä tiedä! Jostain se vaan lähti... Mun perhe on aina kyllä torjunut mun paranormaalin kiinnostuksen: "älä käy sellaisilla paranormaaleilla blogeilla!" "Ei kummituksia ole olemassa" jäkä jäkä... Mutta minä pidin pintani ja nyt he hyväksyvät sen. Ainakin vähän paremmin.

Samaa huttua täältäkin sai kuulla. ;] Äiti luulee, että minusta nyt tule joku kouluammuskelija.

Aqua vitae kirjoitti:

slipknotrulez kirjoitti:Minä kiinnostuin varmaan... Enpä tiedä! Jostain se vaan lähti... Mun perhe on aina kyllä torjunut mun paranormaalin kiinnostuksen: "älä käy sellaisilla paranormaaleilla blogeilla!" "Ei kummituksia ole olemassa" jäkä jäkä... Mutta minä pidin pintani ja nyt he hyväksyvät sen. Ainakin vähän paremmin.

Samaa huttua täältäkin sai kuulla. ;] Äiti luulee, että minusta nyt tule joku kouluammuskelija.

mulla kans. Nuo paranormit jutut sekoittaa pään! ja tällästä kökköä... Mun eno on ollut kyllä aina hyväksyvämpi tällaisissa asiossa

slipknotrulez kirjoitti:

Aqua vitae kirjoitti:

slipknotrulez kirjoitti:Minä kiinnostuin varmaan... Enpä tiedä! Jostain se vaan lähti... Mun perhe on aina kyllä torjunut mun paranormaalin kiinnostuksen: "älä käy sellaisilla paranormaaleilla blogeilla!" "Ei kummituksia ole olemassa" jäkä jäkä... Mutta minä pidin pintani ja nyt he hyväksyvät sen. Ainakin vähän paremmin.

Samaa huttua täältäkin sai kuulla. ;] Äiti luulee, että minusta nyt tule joku kouluammuskelija.

mulla kans. Nuo paranormit jutut sekoittaa pään! ja tällästä kökköä... Mun eno on ollut kyllä aina hyväksyvämpi tällaisissa asiossa

Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että jos vanhemmat ovat harhaluuloisia, niin lapsista tulee hörhöjä?

Mun eno on kiinnostunut kaikesta paranormaalista. Sillä on videokamera niin se saattaa jonain yönä jättää sen kuvaamaan.

Pienest pitäen on kiinnostanut kummitukset ja muu paranormaali. Kai se lähti siitä kun serkut ja vanhemmat kaverit kertoi kummitustarinoita ja kuljetti mua erilaisis kartanois mis niitten mukaa kummitteli. Ja jossain kartanossa kuulin erilaisia ääniä. Joten kai siitä se kiinnostus alkoi. Pienenä kylläkin kummitusjutut ja äänet pelotti

ja mistähä kyseisiä kartanoita olet löytänyt ?

Virossa on yksi pieni tuppukylä, siellä on todella vanha kartano.
Tässä on yksi kuva siitä, mutta se on todella ruma ja ränsistynyt
http://www.mois.ee/pic_viru/kihlevere.gif
Ja tässä on ihan turistikohde, jossa sanotaan kummittelevan(myös Virossa)
http://marvaoguide.com/images/stories/t ... 20Park.jpg

Itsellä kiinnostus lähti sukulaisten ja tuttujen omien kokemustensa kertomuksista ja lopullinen sysäys hommaan tuli omakohtaisena kokemuksena.
Kiinnostus kasvoi pari vuosikymmentä ja nyt sitten viimevuonna toteutin uhkailuni ja perustin OSIT:in.

Yukari:: kirjoitti:Virossa on yksi pieni tuppukylä, siellä on todella vanha kartano.
Tässä on yksi kuva siitä, mutta se on todella ruma ja ränsistynyt
http://www.mois.ee/pic_viru/kihlevere.gif
Ja tässä on ihan turistikohde, jossa sanotaan kummittelevan(myös Virossa)
http://marvaoguide.com/images/stories/t ... 20Park.jpg

Harmi vaan, että ovat noin pirun kaukana. Muuten voisi miettiä tutkimuslupien anomista.

Kummitukset ja ufot on kiinnostaneet tietty aina, mutta nyt viime aikoina olen innostunut niistä enemmän. Ei minulla siihen kummallisempaa syytä ole, ei ole mitään kokemuksia yliluonnollisesta tms. Isäni on kokenut elämässään kaikenlaista jännää ja hän on myöskin jonkin verran kiinnostunut ufoista ja muusta, joten ehkä perin tämän uteliaisuuteni häneltä.

Haluaisin muodostaa kunnollisen mielipiteen esim. ufoista, jotenka päätin alkaa ottaa enemmän selvää aiheesta.
Paranormaalit asiat ovat muutenkin mystisiä ja niistä ei tiedetä läheskään tarpeeksi, jonka takia ne kiinnostavat erityisesti.

Kiinnostusta on ollut jo pienestä asti tällaisiin asioihin. Oikeastaan koko suku tuntuu olevan kiinnostunut paranormaaleista asioista ainakin vähän. Serkkujen kanssa tulee usein puhuttua tällaisista asioista. Eli kyllä se taitaa vähän geeneissä olla.
Olen kuulut porukoiltani vähän jotain omakohtaisia kokemuksia ja itsellenikin on tapahtunut luultavasti jotain pientä.
TVstäkin on tullut seurattua oikeastaan kaikkia ohjelmia, jotka jotenkin liittyvät paranormaaliin.

Tuo kiinnostus paranormaaliin ihmisillä on monesti vähän kaksijakoinen juttu. Tarinoita kerrotaan ja kuunnellaan mielellään, jopa omia kokemuksia voidaan jakaa, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa vaikkapa tutkimaan asiaa, suurin osa pitää hulluna.
Asioista tuntuu olevan helppo puhua, mutta käytännön ratkaisut nostaa turhan monella karvat pystyyn.

..juu niinhän se taitaa olla.

Aina ollut kiinnostus, jonka olen välillä yrittänyt järjellä työntää syrjään mutta miksikäpä se sillä katoaisi. Vähän sama jos joku kieltäisi minua tuottamasta musiikkia: tapahtui mitä hyvänsä, minä soin säveliä silti.

Kohokohtana voisin mainita ehkä joskus vuonna 2002 YleX:ältä tulleen keskusteluohjelman, joka käytiin aina lauantai-iltaisin yhdeksän ja kahdentoista välillä. Siellä oli aina joku vieras haasteltavana ja kerran siellä oli meedio, jolle ihmiset saivat soittaa outoja tapahtumiaan. Ohjelma oli asiallinen ja eteenpäinmenevä, ja äärimmäisen kiinnostava. Muistan jopa nauhoittaneeni sen kasetille. Muistaako kukaan muu, että olisi ollut taajuuksilla ja kuullut saman ohjelman? Se oli ehkä minulle tietynlainen käännekohta ja tajuaminen että hei en uskokaan näihin asioihin yksin ja ehkä en olekaan päästäni vialla. Tavallaan helpottavaa.

Ghost Hunter kirjoitti:

j0int kirjoitti:jotenki muumeiski ne mörkö, ufo ja aave jaksot oli mielenkiintoisempii:)

Mä pelkäsin aina sitä mörköä =D

Minä pelkäsin taas Hattivatteja!