Raamatun ja juutalaisen ja kristillisen teologian mukaan itse asiassa kukaan ei ole joutunut Helvettiin... vielä.
Lopullinen ero Jumalasta/ikuinen kärsimys toteutuu vasta oikeudenkäynnin eli Tuomiopäivän jälkeen. Tämä tapahtuu vasta Kristuksen toisen tulemisen jälkeen, eli käytännössä maailmanlopun seurauksena jolloin kuolleetkin herätetään eloon tuomiotaan varten. (Eg. Ilm. 20:13 "Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.")
Itse asiassa käsityksen Helvetistä liekkimerenä on muovannut pikemminkin katolilainen oppi kiirastulesta, kuin Raamatun sana. Kiirastuli on siis eräänlainen viimeinen takaisinmaksun mahdollisuus kärsimyksellä kuoleman jälkeen.
Yhteisiä piirteitä tällä on erityisesti mahayana-buddhalaisuuden helvettikäsitysten kanssa, joissa syntistä elämää viettänyt sielu joutuu kärsimyksellä maksamaan väärät tekonsa, ennen kuin pääsee Buddhan luokse Puhtaaseen Maahan. Esimerkiksi japanilaisissa temppelimaalauksissa helvetistä (jigoku e) rangaistava ihminen herätetään eloon yhä uudestaan ja uudestaan, kokemaan kaikki aiheuttamansa kärsimykset ja vääryydeet uhrin roolissa. Lisäksi tuomittua kidutetaan myös silpomalla häntä "perinteisin" kidutusmenetelmin. Kiduttajina toimvat paholaiset (oni). Aika lähellä meikäläisten mielikuvaa Helvetistä, eikös?!
Kristillisen teologian mukaan Tuomiopäivän jälkeen sielu joko pääsee ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa tai joutuu ikuiseen
kadotukseen, eli tuomitaan eroon Jumalasta iankaikkisiksi ajoiksi. Missä kuolleet sielut sitä ennen siis ovat? Täällä, Tuonelassa, Vainajalassa tai muussa tällaisessa rajatilassa?
Jo suomen kielen sanan "Helvetti" etymologiakin on hyvin mielenkiintoinen (pakanallinen!):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti