Eli miltä tuntuisi Olla Kuolematon? Ei sairauksia, ei kipua ei mitään... Seuraisit kun sukupolvet siirtyvät toiselle ja sinusta tulee "Antiikkia" toisaalta voisit pitää itseäsi jumalana verrattuna muihin mutta se tiedon määrä mitä pitäisit sisälläsi olisi valtava ja ajattelutapasi aivan eri luokkaa sen voisi käyttää hyvään eikä pahaan mutta mielestäni jos joku olisi kuolematon hän käyttäísi tietonsa tuskin hyvään vaan halu olla koko maailman keskipiste olisi varmaankin houkutteleva. Itse uskon että noin 400 ikäisenä kuolemattomana lopulta tulisi hulluksi kaikki lähimmäiset poissa eikä niin sanotusti mitään jäljellä olisit vain kuori entisestä.


Tiedemiehet tutkivat parhaillaan näitä Stem-soluja jotka niin sanotusti uusivat soluja eli voisit elää jopa noin 200-400 vuotiaaksi toki sairaudet sun muut olisivat heikkous mutta vanhenemiseen kuoleminen ei olisi ainakaan mahdollista en sitten tiedä onnistuuko näillä "regeneraatio" mikä olisi jo niin lähellä kuolemattomuutta että...

Itse uskon että Ihmisen ikää voisi pidentää ja se olisi hyväksyttävää mutta kuvitelkaa jos täydellisessä kuolemattomuudessa onnistutaan Maailma ei olisi kyllä entisensä sen jälkeen kun joku mahti-mies saa sen käsiinsä

no mutta siinä oli meikän mielipide kertokaas teidän

Mitäs sitte jos suurin osa ihmisistä olis kuolemattomia tai edes vähänkään sinnepäin niin ihmisiä tulis aina vaan lisää eikä ketään kuolis. Mitä siitäki seurais. Toki oishan se kiva jos pelkästään ite ois kuolematon

Johtuu millä tavalla kuolematon... Jos olisimme kuolemattomia niin, että mikään sairaus ei vaikuttaisi ja eläisimme niin vanhoiksi kuin haluaisimme, mutta kuolisimme, jos miedät tapettaisiin tms. niin se olisi ihan ok, sillä ajatelkaa millaista olisi olla kuolematon esim. sellaisessa tilassa, jossa pääsi on irroitettu ruumiistasi.

Itse uskon, että me (henki/sielu/mikälie) kaikki olemme ikuisia/kuolemattomia, mutta ruumis on vain väliaikainen väine meidän ikuisen olemassaolen aikana. Uskon, että elämän tarkoituksena on kehittää tätä itseään/sieluaan, tosin tämä fyysinen maailma rajoittaa paljon sielun kehittymistä, sillä yhteiskunta kieltää toisien dimensioiden ym. olemassaolon ja kaikkien pitää olla yhteiskunnan orjia ja tehdä 8-tuntia päivässä töitä, sekä ruveta haluamaan materiaalisia asioita, joita he eivät oikeasti edes tarvitse. Jos kaikille paljastuisi asioiden oikea laita, niin maailma olisi paljon parempi paikka...

Itseäni ei houkuttele oikeastaan yhtään idea kuolemattomuudesta. Kiinnostavaa nähdä mitä kuoleman jälkeen on, jos mitään enää sen jälkeen on. Jos ei ole, niin eipä sitä enää siinä vaiheessa ehdi valittamaan. Se mitä tulee on tullakseen.

Wespa kirjoitti:Itse uskon, että me (henki/sielu/mikälie) kaikki olemme ikuisia/kuolemattomia, mutta ruumis on vain väliaikainen väine meidän ikuisen olemassaolen aikana. Uskon, että elämän tarkoituksena on kehittää tätä itseään/sieluaan, tosin tämä fyysinen maailma rajoittaa paljon sielun kehittymistä, sillä yhteiskunta kieltää toisien dimensioiden ym. olemassaolon ja kaikkien pitää olla yhteiskunnan orjia ja tehdä 8-tuntia päivässä töitä, sekä ruveta haluamaan materiaalisia asioita, joita he eivät oikeasti edes tarvitse. Jos kaikille paljastuisi asioiden oikea laita, niin maailma olisi paljon parempi paikka...

Minä myös uskon noin mutta empä sitten tiedä mitä tapahtuu kun ruumiimme kuolee : /...

Itse uskon kuoleman jälkeiseen elämään. Tein siitä kirjoitelmankin eilen enkuks Olen vain aina uskonut taivaaseen ja helvettiin..

WM_ kirjoitti:Itse uskon kuoleman jälkeiseen elämään. Tein siitä kirjoitelmankin eilen enkuks Olen vain aina uskonut taivaaseen ja helvettiin..

Itse en sinäänsä usko Taivaaseen tai Helvettin... En oikein tiedä mitä minun mielestäni silloin tapahtuu kun ruumiskuolee.. Joskus olen ajatellut ja taidampa nytkin olla aika paljon sitä mieltä että henki jää maan päälle : /...

Entä Miten Sieluja Syntyy lisää? Jos ne kiertaa nii kyllähän tää väkiluku kasvaa koko ajan jostainhan uusia sielujakin tulee mutta uskoisin enneminkin että sielua vain verrataan aivoihin mikä on koko ihmisen olemus/persoona tai että jos sielu todellakin on olemassa se olisi jossain aivoissa joo on se elämä kyllä ihmeellistä

Ehkä sieluja vain syntyy lisää (kiertävien sielujen lisäksi), tai sitten niitä tulee toisilta planeetoilta. Voi myös olla, että osa sieluista jakautuu moneen osaan ja on elämän aikana toisistaan tietämättömiä.

DNA:sta tunnetaan vain 3%, joka on genetiikkaan liittyvää, kun taas lopuista 97% ei tiedetä mitään. On arvioitu, että tässä 97% on ihmisen aikaisempien elämien muistot ja persoonallisuus jne.

Werttinen kirjoitti:voisit pitää itseäsi jumalana verrattuna muihin mutta se tiedon määrä mitä pitäisit sisälläsi olisi valtava ja ajattelutapasi aivan eri luokkaa sen voisi käyttää hyvään eikä pahaan mutta mielestäni jos joku olisi kuolematon hän käyttäísi tietonsa tuskin hyvään vaan halu olla koko maailman keskipiste olisi varmaankin houkutteleva.

Toisaalta, jos todella tietäisi _paljon_ asioita, niin tuskin haluaisi tietojaan pahaan tarkoitukseen. Juuri siksi, että tietäisi, mihin se johtaa. Tämä on tietysti vaan oletus, kun enpähän tuota itsekään tiedä, mitä en tiedä

Werttinen kirjoitti:Itse uskon että noin 400 ikäisenä kuolemattomana lopulta tulisi hulluksi kaikki lähimmäiset poissa eikä niin sanotusti mitään jäljellä olisit vain kuori entisestä.

Ei se suru läheisistä ja menneestä elämästä varmaankaan kauan kestäisi. Päästyään yli menetyksistään sitä varmaankin oppisi ja sopeutuisi taas "elämään". Tapaisihan sitä uusia ihmisiä jatkuvasti. Elämä muuttuu, vaikka eläisi vain sen normaalin ihmisiän.

Kyllähän ihmisen keskimääräinen elinikä on pidentynyt uskomattoman paljon, ja pitenee koko ajan. Kun nykyään useimmat immeiset elää yli 70v, niin mitenköhän pitkään esmes 200 vuoden kuluttua saadaan täällä kituutella?

ridikulous kirjoitti:Kyllähän ihmisen keskimääräinen elinikä on pidentynyt uskomattoman paljon, ja pitenee koko ajan. Kun nykyään useimmat immeiset elää yli 70v, niin mitenköhän pitkään esmes 200 vuoden kuluttua saadaan täällä kituutella?

Minu mielestä elinikä voisi olla siinä 100v. kieppeillä sillä jos kaikki elää 150v. niin ilmaston muutos opeutuisi aikatvalla : /...

Werttinen kirjoitti:Ei se suru läheisistä ja menneestä elämästä varmaankaan kauan kestäisi. Päästyään yli menetyksistään sitä varmaankin oppisi ja sopeutuisi taas "elämään". Tapaisihan sitä uusia ihmisiä jatkuvasti.

No mitenkäs sitten luulet kestäväs kun kokoajan sun läheisiä tuttavia kuolisi ja niitten jälkeen tulisi uusia ja nekin kuolis jne. jne.? Joutuisit kestämään paljon menetyksiä! Toki eihän se mahdotontakaan ole mutta tulipahan vain mieleen.

Makru kirjoitti:No mitenkäs sitten luulet kestäväs kun kokoajan sun läheisiä tuttavia kuolisi ja niitten jälkeen tulisi uusia ja nekin kuolis jne. jne.? Joutuisit kestämään paljon menetyksiä! Toki eihän se mahdotontakaan ole mutta tulipahan vain mieleen.

Eiköhän noita menetyksiä oppisi käsittelemään. Yllättävän moneen asiaan ihminenkin voi itsensä "puuduttaa"

NATO varmaan palkkaisi kuolemattoman ihmisen, sillä sehän voi mennä vaikka Aurinkoa tutkimaan : D...

Burn kirjoitti:NATO varmaan palkkaisi kuolemattoman ihmisen, sillä sehän voi mennä vaikka Aurinkoa tutkimaan : D...

Juu ja sodankäynnissä varmaan myös haluttu henkilö, tosin millä ne sen palkkais? Olettaen ettei se haluaisi vapaaehtoisesti. Rahalla? Ei se tarvi

ridikulous kirjoitti:

Burn kirjoitti:NATO varmaan palkkaisi kuolemattoman ihmisen, sillä sehän voi mennä vaikka Aurinkoa tutkimaan : D...

Juu ja sodankäynnissä varmaan myös haluttu henkilö, tosin millä ne sen palkkais? Olettaen ettei se haluaisi vapaaehtoisesti. Rahalla? Ei se tarvi

Niimpä, mutta kyllä sekin varmasti jotakin haluaa ehkäpä vaimon mutta mistä saa NATO tai jokin US: ARMY 200v. miehella vaimon, jota hän todella rakastaa : D

Minä uskon ja olen itseasiassa varma siitä että kuoleman jälkeen on elämää mutta sitä en tiedä onko se ikuista. Jos minulta kysytään niin ikuinen elämä on paljon pelottavampi vaihtoehto kuin häviäminen.


Täst aatteesta joiltakin voi mennä nuppi sekasin joten en suosittele lukemaan(ainakin luulen)

Ajattele jos ruumiista irtautumisesi jälkeen elät ikuisesti henkenä leijuen maan kamaralla. Eräänä päivänä maan päivät ovat kumminkin luetut ja se tuhoutuu näin ollen sinä lähdet leijuilemaan läpi avaruuden eri planeettoja katsellen. Maapallon tuho on fakta mutta niin on myös se että joskus avaruuden kaikki aineet on käytetty loppuun eikä enään mitään voi syntyä joten koska elät ikuisesti jäät nyt täysin tyhjään piemeään paikkaan leijumaan ikuisesti seuranasi toki mut ikuisesti elävät sielut joiden äänen voit kuulla mutta niitä et voi nähdä.

JambaB kirjoitti:Täst aatteesta joiltakin voi mennä nuppi sekasin joten en suosittele lukemaan(ainakin luulen)

Ajattele jos ruumiista irtautumisesi jälkeen elät ikuisesti henkenä leijuen maan kamaralla. Eräänä päivänä maan päivät ovat kumminkin luetut ja se tuhoutuu näin ollen sinä lähdet leijuilemaan läpi avaruuden eri planeettoja katsellen. Maapallon tuho on fakta mutta niin on myös se että joskus avaruuden kaikki aineet on käytetty loppuun eikä enään mitään voi syntyä joten koska elät ikuisesti jäät nyt täysin tyhjään piemeään paikkaan leijumaan ikuisesti seuranasi toki mut ikuisesti elävät sielut joiden äänen voit kuulla mutta niitä et voi nähdä.

Olen aina ajatelut että sielut / henget voivat nähdä toisensa... : D

musta tuntuuu että ne ei nää mitään vaan pikemminkin aistii muut sielut tjsp...

Kyllä sielun kuolemattomuus mielestäni tarkoittaa sitä, että sielu elää ikuisesti.
Johan se on todistettu, että aine on katoamatonta, ja tietääkseni myös sielu on punnittu. Siis ihminen on punnittu eläessään ja juuri kuoleman jälkeen ja on saatu ero painossa.
Älkää kysykö, paljonko eroa oli, koska en muista, mutta oli kumminkin.

Ja sit jos mietitte vähän, niin mitä järkeä olis opetella elämään ja just, kun olis oppinut, niin häviäis kokonaan?

Ainut vähänkin hyväksyttävä ajatus on, että synnymme uudestaan. Mitä mieltä olette?