Mitä enemmän ikää tulee niin tuntuu aina vain vahvemmin siltä, että kaikella on jokin tarkoitus.

Uskon vähän siihen, että mikäli asiat alkavat epäonnistua toinen toisensa jälkeen jossain sinällään hyväksi kokemassaan asiassa, pitää ensin tarkistaa oma asenne. Jos se on kunnossa eli ajatukset ovat valtaosin positiivisia ja on vilpitöntä yritystä, mutta silti aina epäonnistuu, on syytä miettiä onko juttu sittenkään hyväksi itselle. Voisiko kohtalo puuttua peliin ja suojella ihmistä vastoinkäymisillä, jotta jatkossa säästyisi pahemmilta ongelmilta?

Onko kaikki ennalta määrättyä jonkin ulkoisen voiman tai nimittäjän toimesta? Voiko kohtalo ohjata ihmistä päinvastaiseen suuntaan, mihin ihminen (luulee) haluavansa?

EDIT: Maria Veitola kysyi ihan äsken mtv3:lla kaverinsa menettäneeltä syvyyssukeltajalta uskooko tämä kohtaloon. Heti perään, kun olin painanut lähetä- nappia.

Ajattelisin että jonkulaiset suuntaviivat ovat olemassa ja tarkemmin tapahtumat tulevat omien valintojen kautta. Oma asenne tuntuisi jossain määrin vaikuttavan asioihin, negatiivisuus ruokkii negatiivisia asioita ja positiivisuus positiivisia asioita noin kokemuksen perusteella.