Eli, päivä oli viime lauantai (23.5.), oli muistaakseni myöhäisilta, kuuntelin tyttöystäväni Tanjan kanssa siinä musiikkia tietokoneelt, sillä hän halusi kuunnelluttaa minulle omaa musiikkiansa, jota en ollut kuullut... (Olen ala-asteelta asti ollut lievässä uskossa paranormaaliuuteen, mutta olin melkei unohtanut sen kaiken, kunnes Tanja sai minut siihen mukaan, kun alkoi kertomaan ja kaikki muistui mieleen, siitä lähtien, koettuani kaikenlaista, olen vahvasti uskonut yliluonnolliseen taas.)
Sitten aivan yhtäkkiä, kesken musiikin kuuntelun, tuli TODELLA outo fiilis ja kysyinkin häneltä:
Minä: "Tanja... Kuin kauan oon tuntenu sut?"
Tanja: "No... Miten nii?"
M: "On vain... fiilis et muistan sut kauempaa... ku oon tuntenu..."
T: "Ai niinku... edellisest elämäst..."
M: "Nii... tai... en oo varma" (kävin täs vaihees tosi hitaalla ja oli tyhjä olo)
M: "Eiku... JOO! Oon tosi varma siitä nyt... en vain tiä mis suhteessa tai millä taval oon sut tuntenu..."
T: "Ai... no okeii..." *kääntyy takas tietokoneen puoleen*
M: "Ta---Tanja..." ALOIN ITKEE AIVAN HYSTEERISESTI! Yhtäkkiä! Kerrompa miksi:
No, olin siinä hetken aikaa silmät kiinni, ja nojasin Tanjaan, Sitten välähti, ja otin syvään henkeä:
tämä "Välähdys" Oli ihminen lentämässä ikkunan läpi parvekkeelle, ja sieltä kaiteen yli. en nähnyt pudotusta maahan kokonaan, vain sen kun ihminen tippui parvekkeelta.
Tästä siis tavallaan puuttuu pieni pala, kahden näyn välissä(kin) tapahtui jotain jos luette ämän "oikein"
(JOO ANTEEKS, TIEDÄN ETTEI KOVIN MONI OO SAANU TÄSTÄ VIESTISTÄ SELKOA)Tuli parin sekunnin tauko ja sitten näin sen ihmisen juuri pari metriä ennen kivetystä (tämä on merkittävää, se ei ollut asfalttia) ja se mätkähti kivetykseen. Aloin itkeä kun tämä toistui pari kertaa, tämä toinen näky, jossa tippui pari metriä mätkähtäen maahan. Ensimmäisestä välähdyksestä tajusin, että oli pudotusta ainakin yli 5m. reilusti enemmän. Toka näky alkoi kesken tiputuksen ( pari m. pudotusta ja mäts!) Kunnes näin tippuneen kasvot, ne eivät olleet omani, mutta tiesin, että minä olin se, joka oli tippunut, ja Tanja liittyi tähän näkyyn jollain tavalla, en tiedä miten, se vain tuntuu siltä. Näin pilkahduksen eloa silmissäni sekunnin sen osuman jälkeen, jonka jälkeen silmistä, ja koko ruumiista "elämä kaikkosi" huomasi, miten se loppui, valui pois. (En oikeen osannu selittää, mutta te ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan kun "elämä valuu pois"
)Olin tippunut katukivetykselle, päälläni farkut ja musta paita (kai?) ja maisema vaikutti Lontoolta, rakennuksesta, vanhasta katukivetyksestä, ja etenkin vanhasta katulampustapäätellen, joka muistuttaa niitä, joita on vanhassa Helsingissä tai jossain päi Tamperetta tms. tiedätte kyllä, sellaisia millaisia Lontoos on.
Vähän niinkuin tällainen:
http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/pub ... 78541319...
Mutta, muistakaa, että lamppu, tai katukivetys ei voinut tavallaa "sijoittua samalle aikakaudelle" kuin näkyni, sillä olihan minulla farkut ja musta paita, joten mihin näkyni sijoittuu, voi olla "uusvanhaa aluetta" tai katulamppu(muistutti jotai 1800-1900 lukua?) saattoi olla "uusvanha", tai kaupunginosa jossa tämä tapahtui, oli "vanhaa kaupunkia" (jollaisia osia on ties kuin mones kaupungis ympäri maailmaa.)
Yhteenveto= Kuolin jossain päin maailmaa, jossa oli jtn uusvanhaa tai se oli vanhaa kaupungin osaa (Saattoi paikka olla hyvinkin Lontoo) Kuolin lentämällä parvekkeen ikkunan läpi, parvekkeen kaiteen yli, tippumalla n. 5-10 m korkeudesta, joko itsemurhana tai jonkun surmaamana. (mahdollisesti. edel. elämäs Tanja jätti ja tapoin näin itseni, tai Tanja surmasi [saattoi olla joku/jotain muutakin kuolemaani liittyen?])
Iältä olisin arvioinut itseni tässä näyssä suhteellisen nuoreksi, 23-30 v.
Mutta aloin siis itkemään kun tajusin, että se olin minä, saatoin hetken elää vielä edellistä elämää, ehkä sekunnin murto-osan, joka selittäisi, miksi rupesin sillä tavalla itkemään. (Itken nykyään harvoin, ja siihen vaaditaa TODELLA TODELLA paljon että alan itkeen.)
Sitten olin koko illan hiljaa, yrittäen miettiä tuohon ratkaisua, mutta Tanja, paranoormaaleissa tapauksissa kokeneempana sanoi vain, että "Et voi miettiä sitä läpi, se vain SELVIÄÄ joskus."
Kerroin tämän yhdelle kavereistani joka vain kuittasi sen hallusinaatioksi, tai että minulla olisi skitsofreniaa... Hän ei usko tällaiseen.
Mutta, on aina parempi jos voitte vastata sähk. postiin (maidenfani.1@hotmail.com) henkilökohtaisesti, toki tännekkin voi viestiä jäättää
P.S. Minulla on ad/hd lääkitys, mutta en ota niitä viikonloppuisin, ja ne kuuluu ottaa aamulla vaikutusaika 10 h joten se olisi anyways ehtinyt jo kulua, olin pirteä, ei huimannut tai ollu sairas olo.
