Eläinten kanssa kommunikointi

[slipknotrulez]

Tuota... EN löytänyt tästä aihetta joten päätin tekaista. Eli aiheena on eläinten kanssa keskustelu, kommunikointi, ja tällaista. Uskotteko siihen? Onko se teidän mielestänne mahdollista? Itselläni on vain sellainen kokemus, että kun koirani oli loukannut jalkansa jotenkin (En muista miten, siitä on aikaa) ja olin rannalla. Kipeä koira odotti mökillä eteisessä, ja äitini käski minun mennä laittamaan sille ruokaa. Lähdin matkaan ja avasin mökin oven. Koirani tuijotti minua ja haukahti. Jokin ääni päässäni sanoi "sideharso on irronnut". Ajattelin että olen tulossa hulluksi ja sitten katsoin koirani jalkaa ja kappas- verinen sideharso lattialla. Että sellaista. Onko teillä kokemuksia?

[Wespa]

Mielenkiintoinen tapaus. Oliko tuo ainut kokemuksesi vai onko tuon jälkeen tullut vastaavaa?

Itse olen muutamille eläimille kommentoinut lähinnä meditatiivisessa tilassa. Mm. karhuemolle ja sen pennulle. Nämä eivät siis ole olleet samassa tilassa kanssani.

[WM_]

Itse luin aiheesta jonkinmoisesta kirjasta aikoinaan ja lainasin kirjaa kaverille. Tämä innostui aiheesta ja kirjan ohjeiden mukaan yritti yhteyttä kaverinsa koiraan ja kysyi tältä mitä se pitää talosta jossa asuu. Kaverilleni oli heti tulllut todella turvallinen ja tuttu tunne siitä talosta. Oikein kaunis kokemus kuulemma oli.

Itse en ole huomannut mitään kummaa, paitsi että miksi ihmeessä se olen porukasta just minä jonka ympärillä kissat kiertelee? (en juuri ole tottunut kissoihin ja niillä on terävät kynnet :F)

Olisi hienoa osata kommunikoida elukoiden kanssa, ovat todella veikeitä muutenkin!

[Jaarno]

Eiköhän tuo kommunikointi mahdollista ole mutta tuohan on melkein kuin telepatiaa sinun tapauksessasi.
Kyllähän koira oppii mitä mitäkin sana tarkoittaa kun tarpeeksi opettaa. Ja onhan noita koiria jotka tarkoittavat tietyillä haukuilla jotain tiettyä asiaa.

[Blacky]

Koko elämäni kissojen kanssa eläneenä ymmärrän hyvin pitkälle ihan kissan omasta "kielestä" mitä se milloinkin tarkoittaa tai tuntee. Harvemmin ne mitään tärkeää kertoilevat, mutta onpahan sattunut että kissa on ilmoittanut tulevansa takaisin metsästämästä noin neljältä aamulla ja toivovansa pääsevänsä suoraan sisälle sen jälkeen. Neljältä tulikin ja päästin sisälle siihen aikaan.

Eläimet - etenkin suuremmat - ovat älykkäitä ja ovat tottuneet kommunikoimaan laumansa kanssa. Niillä on oma käytöskoodinta joka ihminen voi oppia tuntemaan ja jota voi myös hyödyntää. Itse olen hyvin tietoisesti kissanpentujen kanssa ollessa tehnyt selväksi, että olen "iso-emo", eli jos minä sanon jotakin, sitä pitää totella, ja pidän laumastani huolta. Vanhetessa pennut ovat tietenkin itsenäistyneet, mutta tottelevat käskyjä silti kun ilmaisee että on tosi kyseessä. (Kyseisen laumautumisen "kääntöpuoli" on mm. se, että saalis eli minun syömäni ruoka, jaetaan.)

Olen minä telepatiaakin kissojen kanssa harrastanut, mutta tulos on joka kerta ollut mahdoton mitata. En ole edeltäkäsin voinut kissan kertomatta tietää edes, milloin se tulee kotiin. Aina välillä on mystisesti käynyt, että kun kissa on ollut kiukkuinen minulle, minulle iskee selittämätön päänsärky joka loppuu heti, kun kissa on taas tyytyväinen. Hassuja yhteensattumia, tai jotakin muuta.

[ShadowPeople]

Koirien kanssa ollut tekemisissä koko ikäni ja osaan jotenkuten niiden eleistä ja käyttäytymisestä nähdä mitä tarkoittavat. Vaikeaa tosin kun osa koirista ilmaisee asiat niin eritavalla.

[aavenainen]

itselläni on koirista myös sinänsä kokemuksia ei ehkä puhe mutta semmosia että monet on sanonut että koira ei ikinä ole käyttäytynyt ketään kohtaan noin:D eli monesti koirat lähtee tulemaan minua kohti tutustuakseen vaikka kyse epäsosiaalisesta tapauksesta:D

sitten yksi oli aika hassu kun tutuilla oli koira joka oli venäjän puolelta oli tosi arka koska tietäähän ton mitä sille oli tehty:( no mutta syötin heidän toiselle koiralle makkaran paloja ja kysyin että uskaltaakos tuo toinen ottaa no omistaja oli sitä mieltä että ei.. höpöttelin koiralle sitten siinä niitä näitä ja ojensin makkaran palaa kappas vaan kyllä toveri söi monet palat hyvällä ruokahalulla:)

sama oli leikkimisen kanssa omistaja oli sitä mieltä että ei keppiä uskalla hakea mutta ylläripylläri haki ja toi hyvin lähelle minua sen kepin kumminkin:)

joku totesikin että olet aikamoinen koira kuiskaaja xD mutta puhtaasti varmaan se on pää pointti että pidän koirista ihan mielettömästi ja kyllähän ne sen aistii:)

[Tenkku]

Omistampa kirjan nimeltä Koiran elekieli, ja tässä on oma luku siitä, osaavatko koirat lukea ajatuksia. Kirjan mukaan koirat ja ihmiset voivat kuin voivatkin viestiä telepaattisesti toisilleen, ja tässä on jopa ohjeet sitä varten. Kokeilu mielessä kun tein ohjeiden mukaan ja lähetin koirallemme viestin jossa kysyin Haluatko ulos, mennäänkö lenkille? Aluksi ei ollut mitään reaktiota koirassa joka makasi n. kolmen metrin päässä minusta. Keskityin tarkemmin ja toistin ohjeet. Sitten koira nosti päänsä ja höristi korvansa katsoen minuun innokkaasti. Sitten hän meni ulko-ovelle häntä vispaten. Samalla koin itsekkin innostuneen tunteen.

Tämä tuntui uskomattomalta. Jos joku haluaa voin kirjoittaa ohjeet tänne.
Ja tämä taisikin antaa jo vastauksen siihen, uskonko eläinten (ainakin koirien) kanssa kommunikointiin.

[Regendos]

Omistampa kirjan nimeltä Koiran elekieli, ja tässä on oma luku siitä, osaavatko koirat lukea ajatuksia. Kirjan mukaan koirat ja ihmiset voivat kuin voivatkin viestiä telepaattisesti toisilleen, ja tässä on jopa ohjeet sitä varten. Kokeilu mielessä kun tein ohjeiden mukaan ja lähetin koirallemme viestin jossa kysyin Haluatko ulos, mennäänkö lenkille? Aluksi ei ollut mitään reaktiota koirassa joka makasi n. kolmen metrin päässä minusta. Keskityin tarkemmin ja toistin ohjeet. Sitten koira nosti päänsä ja höristi korvansa katsoen minuun innokkaasti. Sitten hän meni ulko-ovelle häntä vispaten. Samalla koin itsekkin innostuneen tunteen.

Tämä tuntui uskomattomalta. Jos joku haluaa voin kirjoittaa ohjeet tänne.
Ja tämä taisikin antaa jo vastauksen siihen, uskonko eläinten (ainakin koirien) kanssa kommunikointiin.

Oi kyllä! Meidän huushollissa on kaksi koiraa, joista toinen on todella fiksu. Jos tämä todella toimii, niin sen pitäisi toimia ainakin meidän koiran kanssa. Olen valmis kokeilemaan!

[Tenkku]

- Varaa aikaa muutama minuutti, kiinnittääksesi huomiosi vain koiraasi. Tee tämä mieluiten hiljaisessa paikassa, jossa teitä ei häiritä. Valmistele muutamia kysymyksiä tai viestejä, jotka haluat koirallesi välittää.

- Vedä muutaman kerran syvään henkeä, rentoudu, keskitä ajatuksesi ja tyhjennä mielesi.

- Ajattele koirasi nimeä. Muodosta samaan aikaan tarkka kuva koirastasi. Mielikuvan tulisi olla mahdollisimman yksityiskohtainen.

-Kysy mielessäsi koiralta valmistelemasi kysymys, tai välitä haluamasi viesti. On tärkeää, että keskityt sanoihin, ei puhumalla niitä ääneen, vaan antamalla niiden muodostua mieleesi.

-Rentoudu täydellisesti ja valmistaudu vastaanottamaan sanomaa. Toisinaan vastauksen voi kuulla jopa sanallisessa muodossa, mutta tavallisimmin se tulee kuvana tai tunteena. Vastaus voi olla voimakas tunne siitä, että koira on tyytyväinen ja onnellinen. Tai voit saada henkisen kuvan siitä, mitä koira on puuhaillut kun olet ollut poissa tai miksi se on käyttäytynyt omituisesti viime aikoina. Olipa viesti mikä hyvänsä, se on kuitattava henkisesti, jotta koira tietää sinun vastaanottaneen sen.
Ei pidä hämmästyä, mikäli et saa vastaanotetuksi minkäänlaista viestiä. Useimmat ihmiset eivät ole tottuneet käyttämään mieltään kommunikoidakseen koiransa kanssa, ja vaatii paljon aikaa ja harjoitusta, ennen kuin koira oppii "kuuntelemaan". Telepaattisesti yhteyden muodostamista kannattaa kuitenki kokeilla. Yhteyden muodostaneiden ihmisten mukaan koirat ovat todella henkisiä olentoja ja paljon viisaampia kuin ihmiset koskaan ovat tienneet.

[Wespa]

Itse olen kommunikoinut (tai koittanut, johtuu näkökulmasta) kärpäselle. Kommunikoinnin aikana hän oli ihan paikallaan, mutta sitten kun testiksi ajattelin tuon kärpäsen listimistä (muistaakseni), niin hän lensi pois. Myöhemmin juttelin telepaattisesti kärpäselle myös parvekkeellani. Valitettavasti en kunnolla muista keskustelun sisältöä.

[Jaarno]

Mites tämä telepaattinen keskustelu on "toiminut"?
Olet päässäsi kuullut mitä "hän/se" sanoo ja olet jotain vastannut?

[Wespa]

Itseasiassa en ole ääntä kuullut, vaan lähinnä ajatustenvaihdoksi sitä voisi kutsua. Tunteita ja ajatuksia siis...

[Tähtiensusi]

Minulla on ollut aina kai jonkinlainen susi- tai koirasielu.
Tuntuu välillä todella, että koirat (tuntemattomatkin) pitävät minusta. Kissat taas kiertävät minut kaukaa, enkä niistä oikeastaan edes pidäkään.
En tiedä käynkö oikeasti mitään telepaattisia keskusteluja koirien kanssa, mutta esimerkiksi toisinaan kävelyllä vastaani tulee koiria, joiden kanssa teen pääni sisäisiä tervehdyksiä.

Eräs esimerkki tapaus oli metsässä, kun olin yksikseni kävelyllä. Vastaani tuli kultainennoutaja, joka oli jostain syystä yksin (ainakaan omistajaa ei näkynyt ihan siinä lähietäisyydellä). Se kävellä tassutteli eteenpäin ensin, ennen kuin huomasi minut. Sitten aloin hymyillä koiralle ja mietin jotain että "onpas nätti koira". Koira kääntyi siinä samassa katsomaan minua ja häntäänsä vinhasti heiluttaen hölkötteli luokseni. Rapsuttelin sitä sitten hetken, kunnes lopetin ja kuiskasin sille "Menehän siitä etsimään omistajasi". Se koiran ilme olisi ollut niin näkemisen arvoinen: "onko minun pakko?"
Hetken päästä se sitten lähti ja katosi toiselle polulle.

En voi tätä 100% sanoa, mutta minun mielestäni osaan tulkita koirien tunnetiloja ilmeiden ja eleiden perusteella yllättävänkin tarkasti. Ihmisiä en osaa tulkita läheskään niin hyvin.

[Regendos]

Minulla on ollut aina kai jonkinlainen susi- tai koirasielu.
Tuntuu välillä todella, että koirat (tuntemattomatkin) pitävät minusta. Kissat taas kiertävät minut kaukaa, enkä niistä oikeastaan edes pidäkään.
En tiedä käynkö oikeasti mitään telepaattisia keskusteluja koirien kanssa, mutta esimerkiksi toisinaan kävelyllä vastaani tulee koiria, joiden kanssa teen pääni sisäisiä tervehdyksiä.

Eräs esimerkki tapaus oli metsässä, kun olin yksikseni kävelyllä. Vastaani tuli kultainennoutaja, joka oli jostain syystä yksin (ainakaan omistajaa ei näkynyt ihan siinä lähietäisyydellä). Se kävellä tassutteli eteenpäin ensin, ennen kuin huomasi minut. Sitten aloin hymyillä koiralle ja mietin jotain että "onpas nätti koira". Koira kääntyi siinä samassa katsomaan minua ja häntäänsä vinhasti heiluttaen hölkötteli luokseni. Rapsuttelin sitä sitten hetken, kunnes lopetin ja kuiskasin sille "Menehän siitä etsimään omistajasi". Se koiran ilme olisi ollut niin näkemisen arvoinen: "onko minun pakko?"
Hetken päästä se sitten lähti ja katosi toiselle polulle.

En voi tätä 100% sanoa, mutta minun mielestäni osaan tulkita koirien tunnetiloja ilmeiden ja eleiden perusteella yllättävänkin tarkasti. Ihmisiä en osaa tulkita läheskään niin hyvin.

En nyt haluaisi olla tunnelman latistaja, mutta minusta tuntuu siltä, että hyvin moni ihminen kokee asiat samoin kuten sinä. Esimerkiksi minuakin vastaan tulee koiria, jotka tervehtivät minua iloisesti ja mielenkiinnolla. Koirat nyt tuppavat olemaan sellaisia. Samoin kaikki kissat tuntuvat vierastavan vieraita ihmisiä.

Kun ajattelit koiran nätteyttä se oli saattanut huomata sinut jo aikaisemmin muttei kiinnittänyt sinuun huomiota. Koiran pään kääntäminen ajatellessasi samaan aikaan on todennäköisesti hyvä sattuma. Jos luulet ettei se ole, tee kokeita ja mene piiloon vieraalta koiralta, ajattele sitä ja katso sitten kuinka moni oikeasti kiinnittää sinuun heti huomionsa.

Koiran tunnetiloja taas osaa kuka tahansa koiranomistaja tulkita. Meilla on ollut koiria koko pienen ikäni eikä ole mahdottomuus tietää milloin mitäkin se haluaa ja millä mielellä se on. Siinäkin tulee toki raja vastaan. Sitäpaitsi, mistä saat varmuuden siitä miten koira sillä hetkellä tuntee? Et voi olla siitä koskaan varma. Ihminen on monimutkaisempi. Ihmisiä on vaikeampi tulkita.

[Tähtiensusi]

En nyt haluaisi olla tunnelman latistaja, mutta minusta tuntuu siltä, että hyvin moni ihminen kokee asiat samoin kuten sinä. Esimerkiksi minuakin vastaan tulee koiria, jotka tervehtivät minua iloisesti ja mielenkiinnolla. Koirat nyt tuppavat olemaan sellaisia. Samoin kaikki kissat tuntuvat vierastavan vieraita ihmisiä.

Kun ajattelit koiran nätteyttä se oli saattanut huomata sinut jo aikaisemmin muttei kiinnittänyt sinuun huomiota. Koiran pään kääntäminen ajatellessasi samaan aikaan on todennäköisesti hyvä sattuma. Jos luulet ettei se ole, tee kokeita ja mene piiloon vieraalta koiralta, ajattele sitä ja katso sitten kuinka moni oikeasti kiinnittää sinuun heti huomionsa.

Koiran tunnetiloja taas osaa kuka tahansa koiranomistaja tulkita. Meilla on ollut koiria koko pienen ikäni eikä ole mahdottomuus tietää milloin mitäkin se haluaa ja millä mielellä se on. Siinäkin tulee toki raja vastaan. Sitäpaitsi, mistä saat varmuuden siitä miten koira sillä hetkellä tuntee? Et voi olla siitä koskaan varma. Ihminen on monimutkaisempi. Ihmisiä on vaikeampi tulkita.

Tottakai tottakai, ymmärrän kantasi! Se sen hetkinen tunnetila on vain niin.. eräällä tavalla syvällinen. Kuin lukisimme toistemme ajatuksia. Tiedän kyllä että moni ajattelee samoin kuin sinä tuosta tekstistäni.
Normaaliahan se kai onkin.
Mutta se tunnelma vain. Se on niin erityinen.
Ja en tietenkään voi saada varmuutta mistään että ymmärtäisin koirien ilmeitä ja eleitä täysin. Se vain tuntuu niin siltä.

Nautin siitä, kun kommunikoin koirani kanssa. On myös kiva yrittää sitä vieraiden koirien kanssa.
Siitähän tässä topicissa olikin kyse. =)

[Regendos]

Tietenkään en voi tietää tunnetilaa jota koet saadessasi yhteyden, mutta ajatus tuntuu vain hassulta, että joku pystyisi eläinten kanssa kommunikoimaan.

[Wespa]

Hassultahan se tuntuu joo, ainakin ulkopuolisesta. Hassultahan kännykkääkin puhuminen tuntuu alkuasukkaasta... Eihän kauas puhuminen voi olla mahdollista ilman huutamista? Ja miten voi olla niin kova ääni, että pystyy huutamaan toiselle puolelle maapalloa? Näis se alkuasukas varmaan ajattelisi koska hänelle teknologia tuntuu mahdottomalta. He eivät tunne erilaisten virtapiirien ym. toimintaa. Länsimaisille ja monille pohjoismaisillekkin ihmisille päänsisäiset jutut, kuten telepatia on taas hepreaa. Me emme vielä tarkkaan ottaen tiedä aivojen, emmekä mm. kvanttifysiikan toimintaa. Monenlaisia asioita voi kuitenkin paljastua kun pääsemme erilaisiin Shamaanien kauan tuntemiin asioihin paremmin käsiksi. Taas leikitellään näkökulmilla. Ottaakko ulkopuolisen teknologian vai oppiakko tuntemaan paremmin oma sisäinen (henkinen) teknologia...

Mutta tosiaan tuosta tunnetilasta, se on jännä. Itsellänikin on aika erityinen tunnetila telepaattisissa keskusteluissa. Siinä tuntee kuin olisi jotenkin samaan aikaan myös tämä vastapuoli ja monesti tuntee myös suurta rakkautta ja syvää yhteneväisyyden tunnetta. En ole silti vielä pystynyt luottamaan yhteyksiin 100%, vielä olen tutkimusmatkalla... Ihmeellisiä olen silti kokenut ja pysynyt lukemaan mm. yhden tytön mieltä sanatarkasti.

Eläimien kanssa (ja miksei ihmistenkin kanssa) olisi mukava tutkia tätä lisää. Olisi kiva tavata joku tyyppi jonka kanssa on paljolti samalla tasolla, joka helpottaisi yhteyttä myös. Näin kävi mm. tämän yhden tytön kanssa aikoinaan... Eläimiin olen saanut jotenkin helpommin kontaktin, ehkä johtuu siitä että eläimillä ei ole ennakkoluuloja homman toimimiselle.

[Bellis]

Hei tämä aihehan on kuin minulle tehty!

Olen hakemassa nyt ensivuonna Oulun yliopistoon lukemaan etologiaa, eläinten käyttäytymistiedettä, sillä kyseinen aihe on kiinnostanut minua aina. Olen opetellut itsekseni ja kouluttajien ohjauksessa koirien käyttäytymistä, ja haaveillut mm. ongelmakoirankouluttaja- tutkinnosta.

No, joka tapauksessa olen huomannut seuraavan asian. Jotkut ihmiset tulevat luonnostaan eläinten kanssa paremmin toimeen kuin toiset. Itse en esimerkiksi saanut koiriin ennen mitään kontaktia, en fyysisellä enkä henkisellä tasolla. Kun taas avopuolisoni on aina saanut eläimet mystisesti rauhoittumaan luonaan, käpertymään syliin ja "jumaloimaan" häntä. Nyt oman koiran myötä olen käynyt erilaisissa koulutuksissa ja lukenut paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ja olen huomannut avopuolison elekielen natsaavan yhteen koiran eleiden kanssa. Miehet tuppaavat olevan rauhallisempia, liikkeet ovat hitaampia, ja ääni on miellyttävän matala. Me naiset yleensä hössötämme eläimille, silittelemme, puhelemme paljon, puhumme koirien kanssa näin ollen eri kieltä.

Yksi vaikein asia minkä olen saanut kantapään kautta opittua, on koiran opettaminen tottelemaan käskyjä, puhetta. Harrastamme tottelevaisuuskoulutusta, jossa kouluttajan täytyy olla hyvin neutraali. Koirat kuitenkin lukevat nimenomaan sitä elekieltä ja äänen painoa, eivätkä niinkään itse sanoja. Koiralle on hyvin hankalaa opettaa tottelemaan käskyjä ilman elekieltä, ja siksi koulutuksessa usein käytämme aluksi käskyn lisäksi jotakin merkkiä, jota hiljalleen häivytämme pois. Kaikkein hauskinta on se, että emme itse huomaa käyttävämme elekieltä. Itse vasta tajusin asian kun kuvasimme treenejä, joista pysyimme seuraamaan omaa käyttäytymistämme, ja aivan tiedostamattamme annoimme koiralle vihjeitä halutusta tehtävästä.
Avopuolisoni ei käytä treeneissä ollenkaan käskyjä, ainoastaan elekieltä, ja ihmisistä jotka eivät koirien käyttäytymisestä niin paljoa tiedä, kummastelevat asiaa ja saattavat pitää sitä jopa "yliluonnollisena". Koirat huomaavat pienemmänkin eleen jota ihmissilmä ei huomaa. Se saattaa olla tietynlainen katse, tapa seistä, tapa kävellä.. Esimerkiksi treeneissä Tänne- käskyssä kumppanini pitää sormea erilailla kuin tavallisesti, ja koira tottelee, paremmin kuin pelkkää käskyä.

Kun tarkemmin miettii kyseistä asiaa, tuntuu luonnolliselta, että pyrimme tiedostamattamme käyttämään eleitä koiran kanssa kommunikoidessa. Ihmisen ja koiran yhteinen taival on pitkä, ja välillemme on täytynyt muodostua jonkinlainen yhteinen kieli, joka kenties kulkee vielä tänäkin päivänä geeneissämme. Nykyaikana olemme vain harmikseni kadottamassa kyseisen yhteisen kielen, sillä koiran tarve yhteiskunnassamme on muuttunut. Emme tarvitse enää elekieltä koiramme kanssa, sillä emme enää yhdessä metsästä ruokaamme/vartioi laumaamme jne. Ennen nämä asiat olivat tärkeitä, ja koirat, joiden kanssa kanssakäyminen kävi luonnostaan pääsivät jatkamaan sukua, sillä ihminen on tietoisesti ja tiedottamatta aiheuttanut aina valintaa eläimissä jalostuksella. Nykyään ulkonäkö on tärkeimpiä kriteereitä jalostuksessa, ja samalla ihmiset ja koirat loittonevat toisistaan henkisellä tasolla.

Siinä joitakin omia ajatuksia, toivottavasti ei mennyt ihan ohi aiheen.

[WM_]

Tuo kuulosti mielenkiintoiselta ^
Elekieltä pitänyt itsekin harjoitella kommunikoimaan kun koira-vanhukseltamme on kuulo niin paljon huonontunut ettei kuule käskyjä. Pitää hirveesti aina viittoa sillä että tulee tai menee johki