Eli kuunteletteko kyseisiä metallin ala-lajeja? Jos kuuntelette niin mitä bändejä ja mitkä ovat lempibändinne. Ite diggailen Death, Slayer, Thy light, Pantera, Deicide, Azaghal, Sargeist ja muutamia muita, erityisesti Slayer,Death ja Pantera on lempi yhtyeitäni. Slayerin olen kerran nähnyt, Deathia taas en koskaan kerennyt mennä katsomaan kun Chuck lähti.

Yhdyn noista ainakin Deathiin, Panteraan sekä slayeriin
Kauheasti en ole tuohon death/black metalliin tutustunut, enemmänkin tuonne thrashiin kallistuu....
Voisin nyt mainita yhden todella hyvän bändin, Deströyer 666, soittaa black/trash metallia.
Thrashista voisin nyt alkaa luettelemaan hyyyyvin pitkän listan mutta tyydynpä muutamaan mitä on viime aikoina eniten tullut kuunneltua. Sodom, Kreator, STONE, Testament sekä Anthrax.
Nuo ovat olleet nyt kovassa kulutuksessa....

Eipä näistä genreistä enää innosta juurikaan muut kuin black metal. Burzum, Mayhem, Darkthrone ja Dimmu Borgir ovat aika usein soitossa. Sekä tietenkin Mustan Siunauksen kappale Viimeisen Valon Huoku.

Death metallista kuuntelussa taas on lähinnä Six Feet Under sekä Devil Driver, näiden groove-vaikutteiden johdosta. Rässistä ei puolestaan iske paljoa muu kuin Sepulturan aikaisempi tuotanto.

Trashia nyt menee. Metallicaa ja Machine Headia.

Juu minuakin tympii tuo kun ei voi yhtä vitun kirjainta siihen väliin laittaa !

Trash nyt on helpompi kirjottaa kuin thrash.
Tuli nyt mieleen että melodista deathmetallia kuuntelen myös. Thrashin lisäksi.

death,thrash,indrustial ja doom on parasta ;> tykkään kauheesti Amoralista,Arch Enemystä,Turmion kätilöistä, Deatchain'ista, deathbound'ista ja muusta raskaasta metallista (eli ei mtn metallicaa/bodomia) plus sit HIM aaahhh<3 (se ei raskasta ole tiedän kyllä)

R.I.P. Amoral.... Eiköhän tuo Amoralin hyvä tuotanto tyssää nyt tähän kun arihevimetalsatan666koivunen astui puikkoihin
Mutta joo, kuten olen todennutkin niin todella hyvää musiikkia kuuntelet. Deatchainin ja kätilöt olenkin jo nähnyt livenä

No Slayerii, Panteraa ja Dimmu Borgiria kuuntelen.

yleensä kyl tulee just jotai deathmetallia kuuneltua ku o oikee ny kyl tuttaa päivä...

Tuommonen musiikki on siis niin perseestä. Se kuulostaa mikkiin oksentamiselta.

Kaikilla on oma musiikkimakunsa. Metllin ja räpin vastakkain asettelu olisi samaa, kuin ateisti perustelemassa uskovaiselle, että ei ole olemassa Jumalaa. Mitä luulette, että käy? vaikka ateistilla olisi vedenpitävät perustelut, ei uskovainen silti ottaisi tätä kuuleviin korviinsa.

Jos tälläisissä musiikkitopiceissa tulee haukkumaan jotain tyyliä paskaksi, on parempi olla kunnon perusteet väitteellensä.

Siällään hauskaa, että pystyin arvaamaan nimimerkistäsi, KuningasPähkinä, onko kyseessä räppäri vaiko metallisti. Musiikkityyliin suuntautuminen vaikuttaa huomattavan paljon nimimerkkeihinkin.

Käytetyin Trash -bändini taitaa olla Mokoma tällä hetkellä. Black Metallista en ole koskaan oikein välittänyt, koska vaadin musiikiltani melodiaa. Deathmetalliakin kuuntelen melodisena, esim. Kalmah.

No sanotaan sitten perustelutki: Ei minua ole ikinä kiinostanut sähkökitaran räminä ja siihen vielä jotaki kummalsita örinää niin on jo ainekset biisille jota yritän vältellä

Aivan. Minua taas ei ole koskaan kiinnostanut kuunnella mikkiin puhumista. Puhumistakin kun kuulee jo muutenkin.

Metallissa bändin jäsenet ovat joutuneet vuosia harjoittelemaan instrumenttiensa soittoa ja aina löytyy lisää opittavaa. Kitaristi voi taitojansa laajentaa mihin tahansa musiikkityyliin jossa on kitara. Toimii myös rumpujen ja basson kanssa. Vokalistin örinä vasta hankala temppu onkin. Pitää osata kontrolloida kurkkua siten, että et muodosta ääntä äänihuulilla. Jos luulet että murina on helppoa, koitappa tehdä sitä muutama päivä ja huomaatkin menettäneesi äänen. Pahemmassa tapauksessa äänihuulesi ovat tulehtuneet. Ennen örinää vokalistin täytyy osata laulaa puhtaasti, jotta tekniikka hengittämiseen (sun muuhun sälään johon en ole kitaristina perehtynyt) on hallussa. Laulaja joutuu myös nuotituspuuhiin, nimittäin laulunsa kanssa. Se ei ole mikään helppo homma, jos olen oikein ymmärtänyt.

Entäs räppi? Kirjoitetaan paperille vaikka kesästä. Lyriikat tehdään niin, että ne rimmaavat toistensa. Mahdollinen sanoma lisätään myös. Tehdään syntikalla muutama beatti ja vólà.

Aijaa. No, en ole perehtyny Blackmetalliin/Deathmetalliin/Trashmetalliin niin hyvin. Ja yhä edelleen se kuulostaa minusta mikkiin örisemiseltä vaikka kuinka pitäisi sitä harjoitella mutta mielipideasia.

Löysinpäs itselleni uuden thrash bändin. Testament. Älyttömän hyvä bändi. Aivan liian aliarvostettu.

Np: Testament - Souls of Black

KuningasPähkinä kirjoitti:Aijaa. No, en ole perehtyny Blackmetalliin/Deathmetalliin/Trashmetalliin niin hyvin. Ja yhä edelleen se kuulostaa minusta mikkiin örisemiseltä vaikka kuinka pitäisi sitä harjoitella mutta mielipideasia.

Tottakai on. Musiikkista löytää aina enemmän uutta mitä enemmän siihen perehtyy. Olisi minullakin kai räpistä/hiphopista opittavaa, jos siihen haluaisin perehtyä.

Myös Sould of Blackista ja uusimmasta The Formation of Damnationista pidän erityisesti.

Thrash ja black on kyllä itsellä aika kovassa kuuntelussa, deathia menee sitten vähemman. Thrashissa omat suosikit löytyy saksanmaalta: Kreator, Sodom, Destruction, Mekong Delta. Sepultura Maxin ajoilta on myös kovaa tavaraa. Slayeriäkin löytyy omasta levyhyllystä, vaikken niin noita amerikkalaisia bändejä arvosta. Blackistä menee yleensä kaikki naapureiden vanhemmat bändit (Bathory, Darkthrone, Immortal...), mutta sen melodinen puoli ei ole itselle ikinä toiminut. Kyllähän jotain Dimmua aina kuuntelemaan pystyy, ei sillä, mutta ei sen pariin kyllä koskaan tule tietoisesti hakeuduttua. Kai se mustan metallin karuus ja minimalistisuus viehättää itseä eniten. Deathin osalta juttu on samoin, kuuntelu vain pienemmässä mittakaavassa, eniten menee Deathia ja Entombedia. Paljon tulee kyllä muutakin kuunneltua, mutta eipä tuolta levyhyllystä kovin kevyttä tavaraa silti löydy, ainakaan paljoa.

Kai tähän sitten pitää listata muutama bändi joita kuuntelen. Black metallia, minimalistista. Näistä esimerkkeinä vaikka Judas Iscariot, Black Witchery, VON, Beherit, Archgoat, Inquisition, Arckanum yms.
Thrash ei ole koskaan pahemmin iskenyt, joskin muutama poikkeus aina löytyy. Näistä esimerkkinä vaikka Toxic Holocaust.
Deathista, brutaali menee. Esim. Nile, Inhume, Dying Fetus...

Melodinen musiikki on suurimmaksi osaksi paskaa. Jos genreluokitelmassa on "symphonic" tai "melodic", ei bändi yksinkertaisesti voi olla hyvä. Ainakaan ei ole tullut vastaan.