kkaa kirjoitti:Muistan, kuinka minua haukuttiin ryssäksi. Siihen kuitenkin tottui suhteellisen nopeasti, vaikka loukkasihan se. Olen ryssä, entä sitten? Kiusaaminen ilmeni monin muunlaisinkin keinoin: tavaroitani piilloteltiin ja rikottiin (siksi lopetinkin lempilelujeni tuomisen), askartelujani pilattiin (muistan erityisesti upeat paperitulppaanit, jotka tein äidilleni, rypistettynä täysin muodottomiksi ja rumiksi) etc. Henkilöt, jotka tuhosivat tavaroitani (ja mieltäni) olivat aina samat. En vieläkään ymmärrä, miksei tädit tehneet mitään todellista asialle... Tai sitten he tekivät, mutten vaan muista sitä kaiken sen itkun keskeltä.
Päiväkodissa käytettiin sanaa 
ryssä? Hyvä jumala sentään. Talk about patriotism delirium.
Kyllä minäkin muistan päiväkodista ne sormenmurskaajat ja potkijat (olivat muuten perke***n hyviä piilottamaan jälkensä ne ;]). Kokeile potkaista takaisin niin ei heti on "valvova huolenpitäjä" antamassa läksyä.
Mutta kyllä siinä luonne kasvoi, ei siinä mitään. Ei se kivaa silloin ollut, mutta nykyään kestää ylimääräisen kolhun jos toisenkin virne vielä naamalla. Ja nykyään voi sanoa takaisin, jos jotakuta kiinnostaa aukaista päänsä väärällä hetkellä.
En itsekään ollut silloin parhaiten käyttäytyvä kakara. Kävin eskarissa mm. "käytöskoulun".
Ensimmäinen askel taisi olla ryhmätyöskentelyn opetteleminen (aka. "anna toistenkin koittaa").
Yksi taisi olla itsehillintä. (Silloin kun suutun, suutun kunnolla, vieläkin.)
Viimeisiä askeleita taisi olla "odota, kun saat puheenvuoron".
Tuntuu kohtuuttomalta tuollainen vaade hyperaktiiviselta 6-7 - vuotiaalta.
Vieläkin hien pintaan nostava hauska anekdoottihan on tuosta viimeisestä askeleesta kerrottava:
~ Taisin mainitakin aikaisemmin nuo jälkensä peittelijät.
Siinä sitten taisin joutua jonkun sabotaasin kohteeksi (tyypit piirtävät seinään ja osoittavat jälkeenpäin minua etc.)
Tässä olisi ollut tärkeää, että pääsee nopeasti "valvojien" (heittomerkit tarkoituksella...) luokse kertomaan asiasta, ennen kuin todisteet katoavat.
Mutta kun ei. Heillä on kahvitauko ja he jututustelevat kiinnostavia.
"Älä keskeytä Esa!"
Jos olisin tuntenut yhtäkään kirosanaa siihen aikaan, niin johan olisi kajahtanut erittäin komea "SAATTANAN p*rkele KUUNNELKAA MUA!".
Sitten sitä istuttiin jossain hämärässä komerossa ja opittiin, kuinka ihmisiä ei saa keskeyttää ja seiniin ei saa piirtää. Minkäs teet kun olet pieni ja ei-kapinallinen?
Tälläisiä tuntemuksia niiltä ajoilta. En nykyäänkään siedä piirun vertaa panettelua.