Itse palvelin 362vrk, enkä ole päivääkään sitä katunut.
Suurimmaksi osaksi tämä on seurausta ihmisenä kasvamisesta ja hyödyllisten taitojen opettelusta loppuelämää ajatellen.
-Kukaan tuntemani ihminen ei ole lähtenyt sen "tappamisen" valossa suorittamaan varusmiespalvelusta, vaan kyse on ollut mahdollisuudesta kehittää itseään, toki objektiivisella -mutta myös käytännöllisellä tavalla, jonka summa korreloi varautumiseen "mitä jos..." -tilanteisiin.
Vaikkei asepalveluksesta saisikaan muuta elämystä irti, niin varusmies oppii ainakin sietämään v*tutusta, oppii etteivät 'nallekarkit' mene aina tasan, oppii löytämään itsestään uusia voimavaroja käytännön elämän kannalta, sekä oppimaan uusia asioita.
-Siviilipalvelus olkoon realistinen vaihtoehto niille, joilla on henkilökohtaiset, terveydelliset, tai vakaumukselliset syyt esteenä näiden asioiden oppimisella ja hyödyntämiselle ja haluavat totetuttaa itseään muulla tavalla; -ihmisen laiskuus ja mukavuudenhaluisuus eivät ole kuitenkaan vaihtoehtoina.