Maailmassa on hyvää ja pahaa
Ei kauneutta ilman rumuutta, mikä tekee kaikesta kaunista
Rakkautta ja vihaa, molemmat ovat tunteita
Kuuma ja kylmä, molemmat tärkeitä
Jokainen meistä erilainen keskenään
Vastakohdat täydentää, tekee elämästä elämää
Juuri niin se on kaunis

Tässä on aika siirappinen runo, tullut vähän liikaa katottua romanttisia leffoja.

Pelkkä katse silmiisi, ja näin koko sydämesi
Tunsin sinut läpikotaisin
Nyt tiedän miksi siinä kesti, miksi jouduin odottamaan niin kauan
Vain siksi, että en ollut vielä tavannut sinua
Niin lähellä, niin kaukana
Mutta nyt olet siinä, etkä enää katoa
Minä olen sinä
Sinä olet minä
Tunnen sydämesi kaikkialla
Olet paikalla, vaikka en näkisi sinua
Sillä tiedän, että olet olemassa
Tiedäthän..
Että rakastan sinua

heartyhug kirjoitti:Tässä on aika siirappinen runo, tullut vähän liikaa katottua romanttisia leffoja.

Pelkkä katse silmiisi, ja näin koko sydämesi
Tunsin sinut läpikotaisin
Nyt tiedän miksi siinä kesti, miksi jouduin odottamaan niin kauan
Vain siksi, että en ollut vielä tavannut sinua
Niin lähellä, niin kaukana
Mutta nyt olet siinä, etkä enää katoa
Minä olen sinä
Sinä olet minä
Tunnen sydämesi kaikkialla
Olet paikalla, vaikka en näkisi sinua
Sillä tiedän, että olet olemassa
Tiedäthän..
Että rakastan sinua

Ei ei ollenkaan paha. Sitten vain lisäät mahtavia adjektiiveja ja kiehtovaa kuvailua, niin johan sykähdyttää.

Kiitos paljon. ^^

Mä harrastan silloin tällöin runokoneen kanssa leikkimistä. En tiedä onko joku jo maininnut sen, kysykää jos ei ole niin pistän linkin ja selitän asiaa tarkemmin. Useammin kuitenkin kirjoittelen runoja herkkinä hetkinä. Tässä muutama. Suurin osa englanniksi.

...for me

cry for me
I have no will no power
can't see
those good things we had
move closer
smile for me
I have no will no power
just dead inside
your hate effects us
Live for me as I cannot breathe
Open your eyes as I can't see
you were my light
go see the world
I'll remain here
every time I think about you
I die

nimetön

All these misunderstandings
For nothing
A wrong word that tone in your voice
May just petrify my heart
A person I adore so much
may just cause my tears
Maybe its better for me to just shut my mouth
Those sharp words feel like a hit in my face
And every time I step aside
Turning my back, I cry


Memoir

at the deception a woman
with no face and a bird
in a cage
something dying in the corner
terrible reek and crying
fathers who never thought
their daughters were their own
at the corridor, walls falling
on you, voices calling

Nimetön

go with wind
I'll keep your heart with me
promise me that when you go by
you let out a smile
I'll miss you
every night I open my window
waiting for that calming breeze
that tells me you're still out there
everytime I'm sad
I feel a touch of your hand
I'm not looking back
cause there is nothing to be seen

For daddy

Your face is getting blurry in my eyes
Can't remember your name
I walk away with empty heart
My soul is not heavy anymore
Like the wind blows, like the leafs are falling
You are calling
Sorry, I can't answer anymore

Peili

aikojen alussa kun meidät määrättiin toisillemme
hymyilin itselleni sen peilin kautta joka heijastaa ajatuksesi
karjaisen kutsuhuutoni pimeyteen tuulen mukana
kun vihreät taivaat osuvat suoraan sielun seinämään
suoraan sydämeen
mieleni perukoilla tie joka johtaa sinun luoksesi
odottaen lupaa
voinko tarjota suunnan...
kutsuva hymy
kokoaa ajatukseni, livahdetaan piiloon kahdestaan
tunnen illan lipuvan sormiesi lävitse
innokkuus on sekavaa.

Hienoja runoja olette kaikki tehneet

tässä omani:

Huopaan huopaan, vaan eteenpäin en pääse
Peruutan peruutan, vaan eteenpäin en pääse

järki lähtee, kun en ymmärrä tätä väkee
vaan peruuttamalla ei pääse eteenpäin

sen hallitsijan silmistä näin

Nice one.

Pitäis varmaan itekkin laittaa taas jossain vaiheessa runosuoni kukkimaan, tai sitten heittelen tänne jotain aikaisempia runojani...

------------------------------

Jospa sitä tänne rohkenisi yhden laittamaan...

PIRUNKELLO

Löysin kerran pirunkellon.

Kerran vaskisesti kumajaa,
yllä tumman kivipellon.

Metsä kaunis sammaleinen,
naavan tuulessa vaipuneen.

Kello kaunis pisarainen,
ajan hammas syönyt sen.

Kivikkoa tummaa vartioi,
Jäkälä tullessa kuihtuvaan,
Valo ei pellolle yltää voi.

Menneisyyteen pinttyen,
pirunkellon kahliten,
ajan hammas syönyt on.

Tumman harmaan kauneuden,
tumma sointu täyttää sen.
Vaskisesti kumajaa,
menneisyyden lauluaan.

Pirunkello vangittuna,
ajan hampaan armoilla,
yllä tumman kivipellon
täältä löydän sen.

----------------------------