Mieluiten mykkä.. Näkökyvystä ja kuulokyvystä on minulle rutkasti hyötyä nykyään.. Se olisi hirveää kun ei voisi enään nähdä eikä kuulla, äänellä ei olisi väliä..

myös mykkä.. vaikka puhunkin paljon niin suurin osa siitä puheesta onkin sitten aika turhaa

Mykkä olisin mieluiten. Kommunikaatioon kun ei tarvitse ääntä, ja osaan jopa viittoa hieman, joten sen harjoittelu ei olisi kovin vaikeaa.
Sokea en tahtoisi olla, sillä se käytännössä tarkoittaisi etten voisi piirtää. Piirtäminen on mulle aivan liian tärkeää. Mutta toisaalta sokeilla on ihan oma maailma, kuten kuuroillakin. Sokea käyttää muita aistejaan ja luo siitä maailman, kuuro taas tekee saman ilman kuuloa.
Joten hmm, jokaisessa on puolensa. Kuuro olisi sitten ehkä se toinen vaihtoehto,, tai no en ole varma.

Mieluiten olisin mykkä. En haluaisi olla kuuro, koska en voi elää ilman musiikkia, ja ei sokeanakaan olisi kiva olla, en voisi piirtää enkä tehdä mitään muutakaan itselle tärkeää..
Puheella nyt ei olisi niin paljon väliä, voisin kommunikoida muillakin tavoilla, ja enhän minä nykyisinkään paljon puhu.

olisin varmaan mielummin mykkä.

Mykkä ehdottomasti! Rakastan kaikenlaisia kauniita kuvia, kauniita luontoa, piirtämisiä jne. Ei sokeudelle. Ja kuulo on melkein tärkeämpi, koska musiikki on minulle elämä Luopuisin äänestäni vaikka heti verrattuna kuurouteen.

Sokea ihan vain siksi että olisi mielenkiintoista tietää millaist on elää näköaistin menettäneenä vaikka kuurona olo olisikin ehkä vielä mieluisampaan sillä harvoinpa kuulee mitään kuultavan arvoista.

Mykkä kaiketi. Voisin yhä kuunnella musaa, lukea ja kuulla muiden puhuvan. Mutta kyllä voisin kokeilla sokeutta muutaman sekunnin, kun kiinnostaa tietää, millasta on nähdä "ei mitään"

Mykkä olisin ehdottomasti!

Menettäisin kaiken kyvyn toteuttaa rakkaita harrastuksiani: piirtämistä ja musiikinkuuntelua. Huhhuh ei sellaista elämää.

Minua kyllä kiinnostaa millaista on olla syntymästä asti sokea... Miten he näkevät maailman..

Olisin ehdottomasti mykkä. Tokihan tykkään puhua ystävien kanssa kaikenlaisesta, ja varmaan jäisin ikävöimään kaikenlaisia syvällisiä juttutuokioita, mutta sitten pitää vain keksiä muita tapoja kommunikoida. Ja löytyyhän noita.

Sokeana en todellakaan haluaisi olla, sillä piirtäminen on aivan liian tärkeä osa elämää. En voisi elää ilman sitä. Kuuro olisi sitten toinen vaihtoehto mykän jälkeen, mutta musiikkikin on todella iso osa elämää, joten sitäkään en mieluusti ottaisi. Sitäpaitsi kuuntelen oikeastaan aina musiikkia kun piirrän, niin voisi se kuuronakin olo vähän vaikeuttaa piirtämistä.