Rakkaus luontoa kohtaan? Eikö se kelpaa?
Itsellä tulee aina huonoina päivinä koulussa sellainen syvä inho ihmisiä kohtaan... Tekisi aina välillä mieli ************************************...
Joo, en sentään ota ajatuksiani tosissani, koska ne ovat vain huonojen päivien sivutuotteita, mutta tilanteen voi kuvitella sen jälkeen, kun huonoja päiviä on ollut 362 vuodessa viimeisen 5 vuoden aikana... Siinä saattaa tapahtua jo jotain...

Oho, anteeksi, meni TAAS hiukan offtopiciksi...

niin. kaipa sitä sinänsä jollain taopaa voisi sanoa rakkaudeksi luontoa kohtaan.
ite luokittelisin sen enemmin kunnioitukseksi.
se on kaunis ja petollinen. se on puoleensa vetävä ja vaarallinen.

Noh, nyt on ihan off-topic.
Zrud, jos sulla on tommonen ihmis-viha, mistä se voi johtua?

Yleensä jos ihminen vihaa ihmiskuntaa se viestii siitä, ettei itse sopeudu siihen.

Ja kerta tässä topicissa ei tapahdu mitään muuta keskustelua, niin annetaan nyt offtopicin palaa, kerta keskustelu on näinkin mielenkiintoinen.

no sanotaa nöin että jos mä joudun johkun ihmis ruhmään nii kyllä mä suht ok sopeudun...
mutta ihmiset ovat silti pohjimmiltaan itssekkäitä ja pahoja ja pettävät ja huijjaavat aina kun on mahdollista. että kyllä mä suht hyvin toimee tuun ihmisten kanssa tarpeen vaatiessa. mutta silti haluan olla yksin.
Parempi se vaa on yksin olla. kovetaa sydämmen ja sivuttaa tunteet. nii on paljon helpompaa.
ja tääläkin olen enimmäkseen siitä syystä että mun päässä pyörii nii paljo asioit
nii o iha mielenkiintoista kastoa miten eri ihmiset niihin kommentoivat.

Kun kuulen tuollaisia asioita, kuin kovettaa sydämen ja sivuuttaa tunteet tulee väistämättä mieleen elokuva, jossa on kylmäverinen soturi jollekka tappaminen ei tuota mitään ongelmaa. Juttu on niin, että mielestään terve ihminen ei pysty moiseen suoritukseen. Ihminen pystyy kyllä hautaamaan näitä tunteita ja oppia olemaan näyttämättä niitä, mutta niiden totaalinen sivuuttaminen ei suju, sillä jokaiselta löytyy se piste jolloinka ne kuitenkin tupsahtavat esille.

Yksi tuntemani ihminen väitti pitkän aikaa ettei pelkää mitään, mutta pitkän ajan kulttua myönsi nähneensä pitkän ryyppyputken jälkeen hallusinaatioita, joita pelkäsi suunnattomasti. Vaikka hän sivuutti pelon syvälle sisäänsä hän tapasi pisteen jolloinka se tuli esille.

Yksi hieman läheisempi tuttavani oli myös luullut olevansa täysin seksuaalisesti haluton ja kykenemätön rakastamaan, mutta kuinka ollakkaan nyt on toisin. Jotta ymmärtäisitte skaalan, niin hän oli jo täysi-ikäinen ollessaan sitä mieltä, ettei halua olla seksiaalisesti aktiivinen/rakastaa saatika sitten kykeneväinen moisiin. Sitten se piste tuli jolloin ne kuitenkin tulivat ulos sieltä jostain syvältä.

Moiset asiat, kuten itsekkyys kuuluu ihmistyyteen ja sellaisten kanssa kuuluu osata elää niinkuin monet muutkin ihmiset ovat oppineet. Vaikka ihminen pystyy kaikkeen pahaan se pystyy myös tekemään monia hyviä aisoita, joihin luonto ja sen asukit eivät kykene, kuten antamaan vastarakkautta tai pitämällä sinusta huolta kun et itse kykene siihen. Ihmisen tekee toiset ihmiset, olemmehan laumaeläimiä. Vaikka meistä joku irtaantuisikin omille teilleen, hän on yhä kykenevä palaamaan laumaelämään.

niinno. enhöän minä niitä ihan 100% voi syrjäyttää...
muttap arhaani yritän. ja en ole edes harkinnut tai meittinyt että alkaisin murhaajaks tai joksuu.
vaikka suomessa se onkin niin helppoa. tapa joku. saat muutama vuoden pakko hoitoa 5 tähden hotellissa poistumis kiellolla...
mutta niinkuin sanoin. ainoa asia joka herättää tunteeni on Luonto jota ihmis käsi ei ole turmellut.
eli ns karu luonto.
ja... niin suuria tunteita en ole kokennut... 10 vuoteen että olisi edes kyynel vierähtänyt...
eli toisin sanoen en ole itkenyt sitten äitini pois menon.

Luonto on toki harvinaisen kiehtova asia. Se pystyy hoitamaan itse itseään, sillä on oma kiertokulkunsa ja mikä parasta - se on täysin riippumaton ihmisestä.

nimeon omaa... ja maapallo olisi paratiisi ilman ihmisiä

Tottakai olisi, mutta idea on siinä, ettet voi tehdä asialle mitään muuta kuin surkutella miten asiat voisivat olla. Siksi se pitää hyväksyä sellaisenaan. Muuta erakoksi jonenkkin amazoniin, sillä on ainakin jokunen hehtaari luontoa jossa ihminen ei ole ollut. Usko pois, tulet kaipaamaan muitakin ihmisiä. Et välttämättä seuran, mutta hyödyn takia. Esimerkiksi kauppiaita.

njoo ite en surkuttele asioita vaan hyväksyn ne juuri sellaisena kuin ne ovat ja en niitä ala siitä muokkaamaan...
ja kyllä kauppiaat ja kauppa ovat ainoa osa yhteiskuntaa mikä helpottaa elämistäni.
tosin pystyisinhän minä muuttamaan jonnekkin maalle ja kasvattamaan oman ruokani
se on täysin mahdollista. mutta kauppa tekee siitäkin asiasta vain helpompaa.