Ota huomioon, että Nietzschellä oli miljoona ja yksi kautta milloin se saarnasi mitäkin, eli hyvin vaihteleva persoona oli kyseessä. Tokkopa tuota tarvii ihmetellä, että miksi miehellä järki lähti jos ei osaa pitää minkään valtakunnan punaista lankaa elämässään mihin rakentaa henkisen terveytensä ja periaatteensa.
Ja tietysti pitää aina kysyä, että onko ne vastoinkäymiset omaa syytä ja jos on, niin miksi niille ei tee mitään?
Ihmisen perus synti tahtoo olla laiskuus ja saamattomuus ja yleensä sen kanssa tulee naurettava itsesääli turhista asioista. Tosin itsesäälin määrä on helppo verrata henkilön henkiseen ikään ja siihen, että kuinka hyvin on ottanut elämästä oikeasti oppia. Toisin sanoen, angstailu kuuluu kakaroille ja aikuiset ottavat itseään niskasta kiinni, tekevät asioille jotain ja elävät onnellisen elämän.

Luin tuossa kirjan nimeltä Juoppohullun päiväkirja - vaippaihottuma. Olen lukenut aiemmatkin osat, mutta tämä oli ensimmäinen niistä jossa löytyi peräti ärsyttävä piirre. Tarkoitan tuota päähenkilön pituuden korostamista. Parimetrinen jätkä sitä, parimetrinen jätkä tätä, lähes joka aukeamalla ainakin kerran. Muitakin ilmaisuja oli, esim. 197-senttinen kanki, senttiä vaille kaksimetrinen komistus yms.

Ei siinä mitn, mutta mikälie itsetunto-ongelma tuolla kirjoittaja Juha Vuorisellakin, kun joka välissä tuosta pitää mainita.

Niin, kannattaako sellaisen filosofin aforismeja ottaa vakavasti, jolla on "miljoona ja yksi kautta" ja jonka elämästä puuttuu "punainen lanka"?

Ihmiset säälivät itseään aina (Nietzche tosin vältti sitä ihailtavan hyvin syvistä vaikeuksistaan huolimatta.) Lisäksi ihmisillä on vankka illuusio, siitä että he oppivat virheistään ja hallitsevat elämäänsä. Nyt en tietenkään väitä, että ihminen olisi täysin olosuhteiden armoilla, mutta ihmisen psyyke tarvitsee hallinta-illuusioita selvitäkseen elämästä. Milloin ihminen ei ole olosuhteiden armoilla, hänon tunteidensa ja alitajuntasa armoilla.

Vielä, pakko sanoa: Vuorinen on Suomen fyysisesti suurin huumorikirjailija

Trauma kirjoitti:Luin tuossa kirjan nimeltä Juoppohullun päiväkirja - vaippaihottuma. Olen lukenut aiemmatkin osat, mutta tämä oli ensimmäinen niistä jossa löytyi peräti ärsyttävä piirre. Tarkoitan tuota päähenkilön pituuden korostamista. Parimetrinen jätkä sitä, parimetrinen jätkä tätä, lähes joka aukeamalla ainakin kerran. Muitakin ilmaisuja oli, esim. 197-senttinen kanki, senttiä vaille kaksimetrinen komistus yms.

Ei siinä mitn, mutta mikälie itsetunto-ongelma tuolla kirjoittaja Juha Vuorisellakin, kun joka välissä tuosta pitää mainita.

Eipä tuo ole pahakaan... aikaisempien kirjojen kantava pääteema oli "Mulle ei vittuilla". Sitä hoettiin parhaimmillaan parikin kertaa per sivu.

Perkala kirjoitti:Niin, kannattaako sellaisen filosofin aforismeja ottaa vakavasti, jolla on "miljoona ja yksi kautta" ja jonka elämästä puuttuu "punainen lanka"?

Itsehän pidän ko. "filosofia" täysin pellenä ja lähinnä herättää hilpeyttä lukea miehen ideoista ja "maailmaa mullistavista" aforismeista.

OSITutkimusseura kirjoitti:Eipä tuo ole pahakaan... aikaisempien kirjojen kantava pääteema oli "Mulle ei vittuilla". Sitä hoettiin parhaimmillaan parikin kertaa per sivu.

Muistan tuonkin. Itseäni se ei kuitenkaan pistänyt ärsyttämään jostain syystä, se oli lähes joka kerta vain huvittavaa.

Itse kaksi päivää sitten lopetin Schopenhauerin ja tänään yhden lainaamistani Nietzscheistä.

Kyllä ne propsit menee aika kevyesti Nietzschelle, ei siinä mitään. Ja punainen lanka löytyy, kyllä. En tiedä mistä suunnasta olet sitä oikein etsinyt, mutta yhteinen linjaus on mielestäni aika selvästi havaittavissa.

Kotona menee asiat oikeastaan niin päin helvettiä kuin vain mahdollista.

No mutta mikäs nyt painaa?

Sanotaan näin, että en välttämättä tahdo kertoa niistä internetissä.. : s

Henkilökohtaisia asioita siis. Kuitenkin, varsin pirullisia tuollaiset riidat. Minulla ei ole enää kuin isäni kanssa ongelmia. En tosin näe häntä usein ja syystäkin.

Siis isien tehtävä on heittäytyä ilkeämielisiksi simputtajiksi, kun poika tulee 15-17 vuoden ikään. Tällä tavalla saadaan miespuolinen jälkeläinen ajettua pois lapsuudenkodistaan, jotta isä pääsee valittamaan tutuilleen, että "On se kumma kun se ei käy. Mikäköhän siinä on vikana?"

Ja loppupurpatus: isistä tulee vanhemmiten oikeita kalkkiksi ja viime vuosituhannen reliikkejä. Pojat tuhahtelevat tälle jäykkäniskaisuudelle halveksivasti ja häpeävät isiään, kunnes ovat itse isiä ja alkavat pikku hiljaa muuttua samanlaisiksi. Siinä vaiheessa häpeä ja halveksunta vaihtuu silkkaan kauhuun.

Näinhän se kierto taitaa mennä. Mutta ei nyt passaa mennä yleistämään. Oma ja monien kavereiden isät ovat kyllä todella rentoja vaikka ikää löytyy 50+. En monta tunne tälläistä "kalkkisisää".

Tarkkuutta!

Isän ikä ei vaikuta vaan pojan ikä. Kun poika tulee epäkypsään 15-17 vuoden ikähaarukkaan, isät alkavat purkaa omia ongelmiaan/ omien isien vittuilua poikiensa niskaan.

Mutta aikaisempien sukupolvien paheksunta ja kenkkuilu antaa vain pontta nousevalla ikäpolvelle (joskin se myös aiheuttaa vitutuksen, joka täytyy siirtää omille pojille).

Lopetan avautumiseni tällä kertaa tähän.

iha hyvä niide vanhempie o välillä vähä kurmottaa ja perseelle potkia.
Elämä ei kuitenkaa tuu olee kukkalehdolla tanssimista.
Parempi vaa pistää vittuuntunu mies maailmalle.

Kuten Jaarno sanoi, on paha mennä yleistämään. Minun kohdallani kaikki alkoi vanhempieni avioerosta.

Eilen odotin innolla, että viuluni tulisi postissa vaan ei tullut. Kaiken järjen mukaan viulun pitäisi tulla jo tänään kun sain thomannilta viestin viime torstaina, että paketti on lähtenyt.

EI se posti aina niin nopeasti tule, kokemusta on.

Alan kohta vittuuntua luokkaani kunnolla. Puolet porukasta on pellejä, joilla ei oikeastaan ole mitään älyä päässä. Riehutaan tunnilla, ja tehdään muille kiusaa. Syljeskellään päälle, hakataan, jne.

Vituttaahan tuollaista katella. Mutta eiköhän nekin rauhotu.

Itsellä kävi onneksi sen verran hyvä tuuri että tälläisiä tyyppejä ei ole ja ollaan varmaan ainoita joilla on tälläinen "yhtenäinen" luokka. Kaikki puhuu kaikille ja samassa pöydässä istutaan ruokailut jne. Hyvä on luokkahenki.

Meilläkin ihan ok luokka. Se on vähän kuin jakaantunut kahtia; toinen puoli on vähän niin kuin kaikkien kavereita, johon minä myös kuulun, ja toiselle puolelle luokkaa kuuluvat ne ärsyttävät tyypit...

Ärsyttää, kun pitäisi alkaa lukemaan koulukirjoja koeviikkoa varten, kun siis lukiossa olen. Ei siis millään jaksaisi. Kuulostaa aivan ylivoimaiselta lukea 170 sivua per yksi kirja ja sellaisia useampi kappale. Ei hyvä isä, ei tule mitään.

Tähtiensusi kirjoitti:Meilläkin ihan ok luokka. Se on vähän kuin jakaantunut kahtia; toinen puoli on vähän niin kuin kaikkien kavereita, johon minä myös kuulun, ja toiselle puolelle luokkaa kuuluvat ne ärsyttävät tyypit...

Ärsyttää, kun pitäisi alkaa lukemaan koulukirjoja koeviikkoa varten, kun siis lukiossa olen. Ei siis millään jaksaisi. Kuulostaa aivan ylivoimaiselta lukea 170 sivua per yksi kirja ja sellaisia useampi kappale. Ei hyvä isä, ei tule mitään.

Ohjeet mitä pitää tehdä.

Sulje silmät. Hengitä syvään kymmenen kertaa.
Avaa silmät. Sulje määrätietoisesti selain, ja kaikki ohjelmat koneella.
Sammuta virta.
Ota jääkaapista jotain juotavaa, istu ikkunan ääreen pöydälle (jos mahdollista).
Avaa oppikirja ja aloita.

Voilá!