Trauma kirjoitti:

Mya_ kirjoitti:Sinkku olen ainakin toistaiseksi. Ja onhan noita tyyppejä ollut tarjolla vähän liikaakin, mutta kun ei kaikki kelpaa >8)
en sitten tiiä oonko vaikea tapaus vai mitä :'D
Niinjoo. On mulla ehkä jotain minimaalista sutinaa, mut en tiedä voisiko siitä edes ikinä kehittyä mitään, kun asutaan niin kaukana toisistamme ja sillain (aina mulle käy näin..).

Äläs sano nimim. kaks vuotta kaukosuuhteessa elänyt. Ja vieläpä näin nuorena.

No itselleni se ei ainakaan toistaiseksi sovi, nimim. lähes vuoden kaukosuhdetta kestänyt :'D
tai no hyvin se meni, siihen asti kunnes välimatka kävi oikeaksi haitaksi. Se, että vanhemmat ei päästäneet reissaamaan toiselle puolelle Suomea oli oikeasti haitta, minä kun olin vielä nuorempi niin.. joo.
Ja kyllä minä olisin kauemminkin jatkanut, mutta se toinen päätti katkaista välit. Kun me ei voitu nähdä tarpeeksi usein, olin kuulemma kylmä ja se pelkäsi että mulla on joku toinen.
Vaikka sillä itsellään oli, mistä sainkin sitten sopivasti tietää paria päivää ennen suhteemme loppumista :'D
No, jokainen tyylillään kuitenkin.

---

Sutinaa on... mutta en virallisesti "seurustele".... Mut mistäs sen tietää, jos vaikka lähiaikoina menee syvemmäks..

Sinkkuelämää XD 11-vuotias kun vasta olen -.-

jotain sutinaa täälläpäin tuskin siit mitää tulee mut mut kahtoo nyt.

DisposableTeen kirjoitti:

W7Xhao kirjoitti:Seurustelu rajoittaisi mun elämääni liikaa. Tykkään dokata ja olla millon kenenkin kanssa. Nyt kun vielä olen nuori ja "kaunis", ei mulla ole tarvetta vakiintua.
Jos jonkun sellaisen löytäisin, jota jaksaisin katsoa vielä seuraavanakin aamuna, niin voisi olla että siitä jotain seurustelua kehittyisi, mutta naiset tahtovat muuttaa mua aina aivan liikaa. "Et voi mennä sinne! Justhan sä eilen joit...!" tai vastaavia. En jaksa.

Heh,sä kuulostat ihan yheltä mun tutulta Mut oikee asenne,kyllä sitä sit vanhanaki kerkee rauhottua ja hommata sen vakituisen kumppanin...

vaikka ei pidä luottaa siihenkään liikaa että vanhana saa ja löytää jos olette joitakin palstoja seurannut 20-80vuotiaita löytyy toosii paljon yksinäisiä ihmisiä.. joka pistää kyllä miettimään miksi ei ihmiset toisiaan kohtaa vai onko odotukset liian korkealla nykyään toisen suhteen?

Elän mielummin yksin kuin ihmisen kanssa josta en pidä.
En usko että ketään, tai ainakaan suurinta osaa, kiinnostaa olla ihmisen kanssa josta ei välitä, vaikka sillä saisikin tyydytettyä tarpeensa fyysisesti ja henkisesti.

juu tiedän muutamiakin ihmisiä ihan lähipiiristä jotka viettää yksinäistä elämää ja ihan tyytyväisiä siihen mutta pointti oli (ei pelkästään sinun kohdalla) että monet luulee että eletäänpäs nyt villiä rappeuttavaa elämää ja vanhana saan sitten jonkun mega babyn itselleni (myös koskee joitakin naisia että sitten se prinssi kirmaa rollattorillaan sieltä )

mutta siis että monella joka on noin haaveksinut onkin sitten vanhana ollut toossii yksinäistä.. mutta onhan se ok jos ei ketään edes kaipaa niin ei tartte sitä murehtia sitten.. mutta kuka tietää kuinka tässä elämässä kellekkin käy

Viikonloppuna tulee 7 vuotta seurustelua täyteen, niistä avoliitossa 5. Olin siis 16 kun aloitin seurustelun kyseisen miehen kanssa ja mies oli 17. En minä tätä mitenkään suunnitellut, mutta mitäs sitä vastaan hannaamaan, kun rakastuu..

Mieheni ei usko minkäänlaisiin paranormaaleihin ilmiöihin, ja pitää kummitusten bongailuani vähintäänkin huvittavana. Hän ei myöskään jaa kiinnostustani historiatieteisiin, ja on enemmän sellainen "tässä ja nyt"-tyyppinen kaveri. Muutenkin ollaan kuin yö ja päivä, siksi kai tämä on onnistunutkin, täydennystä. Tee-se-itse-mies ja teoreetikkonainen. Samanlainen huumorintaju ja lempeä päivittäinen kettuilu ovat mielestäni suhteemme kulmakivat niiden perusjuttujen (rehellisyys ym.) lisäksi.

Mitä tulee tuohon edellisten viestien keskusteluun, olen omien ystävieni kohdalla huomannut, että kun odotukset ovat liian korkealla ja biologinen kello tikittää uhkaavasti, sitä valitaan helposti väärin ja ajaudutaan toimimattomiin avioliittoihin.. Ylipäänsä tutustutaan toiseen liian vähän. Ei kannata jos ei voi kuvitella itseään saman henkilön kanssa kiikkustuolissa.. Vaikka mikäpä minä olen näistä asioista kertoilemaan, kun itselläni se kävi niinkuin kävi..

Vihaan seurustelua ja vihaan rakkautta O_O Tuonne fobia osioon jo kirjoitinkin kammostani seurustelua kohtaan.

Kolmen hevarin kanssa olen ollut elämäni aikana.

Ensimmäinen oli tällainen juuri paranormaaleihin uskova ja olimme hyvät ystävät monta vuotta ^^ Ja sitten seurusteltiin puoli vuotta o_O Otin eron ja huomasin, ettei ystävyyskään minulle maistunut. En tiedä. Molemmat kyllä kärsimme ja sitten tuli vuoden tauko ja vietin ihanaa yksinäistä elämääni <3

Vuoden kuluttua tutustuin usalaiseen hevariin, asuu kyllä Suomessa jne. Olinkin aikas varovainen juuri tämän maansa suhteen. Mutta ei se kansalaisuus mitään kerro. :p Kaikkea sitä minäkin. Hän on erittäin kiltti, ystävällinen ja kaikkea siltä välistä. Ja hius ja amazoni fetissi. Ihmekös tuo että menee hulluksi metri hiuksiseen ja 178 senttiseen akkaan 8D Ja no. Kyllä sitä seurusteluksikin pystyi sanomaan ja halusin olla tämänkin kanssa vain ja ainoastaan ystävä. Ja olemme edelleenkin läheiset ystävykset. Se on parasta.

Sitten kaveri kävi surkuttelemaan, kun yksin olen. Kunnon erakko xD Ja hän järjesti minulle sokkotreffit o_O Meinasin perua ne ja olisinpa perunut. Noh, tämä sokkotreffi tyyppi ei niin minuun iskenyt, mutta sitten hän tutustutti minut yhteen hänen kavereistaan. Ja kaikkea sitä oli. Eikä sitäkään niin seurusteluksi sanoisi. Sitten olimme hyviä ystäviä ja... kaikki meni nurin kurin. Hän petti luottamukseni täysin ja paljastui skitsoksi. Melkein poliisi jutuksi meni ja pistin välit poikki niin paljon kuin ikinä voin. Ovellenikin tuli käymään... ja noh. Onneksi nyt olen saanut olla rauhassa, mutta olen tälle sokkotreffi tyypillekin ollut vihainen, kun minut tähän tutustutti ja vaisto hälyttikin jossain vaiheessa, että älä seurustele tämän kanssa enempää ja niin tein Ystäviä ja äitikin ollut tukena, mutta oma seura on paras tuki ja turva 8D

Siinä meni ihmisiin luottaminen jo taas 8D

Rakastan yksin eloa. Saan tehdä mitä haluan. Kukaan ei määräile minua. Kukaan ei ole elämääni pilaamassa. Kukaan ei muuta elämäni suunnitelmia (joita ei kyllä olekaan).

Rakas taivaan isä. Rukoilen ja polvistun tässä. Anna minun elää loppu elämä rauhassa. Ikuisesti yksin ja erakkona ja sika onnellisena. Aamen.

Kuten Marilyn Monroekin sanonut:

It's better to be unhuppy alone
Than unhuppy with someone

Minäkin tällaisessa asiassa avaudun. Kaikkea sitä. Nämä jutut ei ole minun heiniäni.

aika monta sinkkua

Edit:itse olen seurusteleva ja neljättä vuotta mennään tän kuun 6 päivä tulee viides vuosi

avoliitossahan minäkin....

Kihloissa olen. Menin kihloihin 1.11.2006 mutta seurustelu alkoi jo -05 vuonna. Ja vasta kun 16 vuotta olen, niin aika hyvin minun ikäisekseni. 3 vuotta yhdessäoloa tulee täyteen tässä kuussa.

Sinkku ikävä kyllä. Olen niin ruma meidän koulu poikien mielestä. (niisk)

Jos ne pojat eivät muuta sinussa katsokkaan kuin ulkonäköä, ei niistä kannattaisi sinun edes kiinnostua. : )

niin kai...

Voi kuule, ruma on suhteellinen käsite.
Monesti, ihmiset, jotka haukkuvat rumaksi, ei ole mitään tekemistä, tai sitten joku on kiinnostunut. Aina ei tarkoiteta sitä mitä sanotaan.

Sinkkuna elelen. Mielummin yksin ko huonossa seurassa, mut eiköhän joku kohta ilmesty tätäki elämää piristämään

............

SimpanssiV2 kirjoitti:aika monta sinkkua

Edit:itse olen seurusteleva ja neljättä vuotta mennään tän kuun 6 päivä tulee viides vuosi

ja muuten verratkaa mun ikään!