Armeija, sivari vai totaali?

[carcass]

Itse palvelin 362vrk, enkä ole päivääkään sitä katunut.
Suurimmaksi osaksi tämä on seurausta ihmisenä kasvamisesta ja hyödyllisten taitojen opettelusta loppuelämää ajatellen.
-Kukaan tuntemani ihminen ei ole lähtenyt sen "tappamisen" valossa suorittamaan varusmiespalvelusta, vaan kyse on ollut mahdollisuudesta kehittää itseään, toki objektiivisella -mutta myös käytännöllisellä tavalla, jonka summa korreloi varautumiseen "mitä jos..." -tilanteisiin.
Vaikkei asepalveluksesta saisikaan muuta elämystä irti, niin varusmies oppii ainakin sietämään v*tutusta, oppii etteivät 'nallekarkit' mene aina tasan, oppii löytämään itsestään uusia voimavaroja käytännön elämän kannalta, sekä oppimaan uusia asioita.
-Siviilipalvelus olkoon realistinen vaihtoehto niille, joilla on henkilökohtaiset, terveydelliset, tai vakaumukselliset syyt esteenä näiden asioiden oppimisella ja hyödyntämiselle ja haluavat totetuttaa itseään muulla tavalla; -ihmisen laiskuus ja mukavuudenhaluisuus eivät ole kuitenkaan vaihtoehtoina.

[Phantom]

Armeijaan olen menossa nyt ensi vuonna.

Perusteluina lähinnä se, että siviilipalvelus tai totaalikieltäytyminen eivät vain innosta/kiinnosta. En mene armeijaan sen takia, että lähtisin sinne sitä "maata puolustamaan". Jos tänne joku hyökkää, siinä ei pahemmin yksi rivimies vaikuta kuinka pahasti me turpaamme otetaan.
En odota armeijaa innolla tai ole odottamatta. Aivan yksi ja sama.

Ja mitä tätä nyt on seurannu muutenki tätä meininkiä nii jos sota syttys nii suurin osa jätkistä soittas varmaa poliisille että "täällä ammutaan kohti". On nimittäin talvisodan henki kaukana tästä yhteiskunnasta. Ennen oli eri ku oli erinlainen kasvatus ja joka ukko oli jossain pellolla töissä ja oli siinä sit työnlomassa karaistunut. Itse palvelin 6 kk tykistössä -00. Eikä tää maa mitenkää itsenäine ole, eurossa ollaan kiinni ja sen Unionissa. Jos eurolle käy jotain niin silloin ollaan kusessa ilman aseitakin/vihollisen hyökkäystä. itä naapurikin on enemmän itsenäinen kuin me, sillä on jopa oma valuutta ja asioista päättää vain Venäläiset.

[OSITutkimusseura]

Allekirjoittanutta aina huvittaa tuo Suomi Vs. Venäjä skenaario tulevaisuuden sodista.
jos tuo naapuri jostain ihmeen syystä yhtäkkiä saisi aivopierun ja päättäisi valloittaa suomen, niin tätä maata ei puolustettaisi millään muulla tehokkaasti kuin ydinaseilla.
Naapurista saadaan parhaimmillaan pukattua 3.7 miljoonaa ukkoa tuohon rajalle jos kaikki voimavarat käytetään ja kertokaas hyvällä talvisodan hengellä, että mistä meille riittää kloonattuja Antero Rokkia tuhoamaan heidän 22,800+ taistelupanssarivaunua, 2900+ lentokonetta ja 150+ sotalaivaa?
Suomella pyyhitään lattioita mennen tullen ja palatessa jos totaalinen sota on tiedossa.

Itsehän kuulun siihen ryhmään sotatilan tullessa, että paiskon epäsuoran tulen kranaatteja ammuspaikalta tuliasemiin ja toivon, että vihollisen lentoratatutkat eivät huomaa niitä laukauksia mitä me ollaan ammuttu... muuten tulee hyvin nopeasti tykistöisku omiin asemiin. Tai sitten jos en noita ammuksia kanna, niin juoksen metsässä vetämässä parikaapelia asemasta toiseen ja kelarulla huutaa selässä "Tapa ittes, tapa ittes, mikset tapa, tapa ittes" Siinä välissä sitten väistelen pahimmassa tapauksessa vihollisen tarkka-ampujia ja erikoisjoukkoja.
En nyt muista, että mikä oli omalla kohdalla se keskimääräinen elinaika, mutta hyvin vähän tuo oli.

[Tenkku]

Eli siis noista ylemmistä viesteistä päätellen kannattaa mennä armeijaan?
Ite pähkäilen että käviskö sitä armeijan. Pennusta asti halunnu senki kokea, ja äiti jaksaa mainostaa kaikille miten hyvin pärjäisin muka siellä koska oon "semmone kovis jolle ei pojat ryppyile !!". Ja onhan salaisena unelma-ammattina ollut aina hävittäjälentäjä tai vastaava.

[Vic Rattlehead]

Eli siis noista ylemmistä viesteistä päätellen kannattaa mennä armeijaan?
Ite pähkäilen että käviskö sitä armeijan. Pennusta asti halunnu senki kokea, ja äiti jaksaa mainostaa kaikille miten hyvin pärjäisin muka siellä koska oon "semmone kovis jolle ei pojat ryppyile !!". Ja onhan salaisena unelma-ammattina ollut aina hävittäjälentäjä tai vastaava.

Really? En oo ikinä susta mitään koviksen kuvaa missään mielessä saanut...

Itellä armeija edessä tuossa heinäkuussa. Yritän suhtautua siihen mahdollisuutena parantaa fyysistä kuntoa(joka on tällä hetkellä aikas huono), vaikka pieni jännitys siitä pärjäämisestä onkin, oon päättänyt, että vaikka sitten selkänahastani yritän puristaa sen väh. 6 kk palvelusajan enkä periksi ajatellut antaa. Tapaa siinä uusia ihmisiäkin ja on se omanlainen kokemuksensa. Besides sivari kestää pidempään..

Mitä tohon isänmaapaskaan tulee, en ole millään asteella isänmaallinen ja nauran jos sitä yritetään perusteena käyttää yhtään mihinkään mulle. En koe mitään sidonnaisuutta tähän maaplänttiin, jonne olen sattunut syntymään ja en koe, olevani "tätä maaplänttiä omistavan kansan jäsen". Ei maata kukaan omista vaan kaikki on ihmisen sopimaa ja sota on hallitsijoiden aiheuttamaa, että en tiedä olisinko valmis uhraamaan henkeni sitä varten.

Ja olen kuullut kaiken maailman perusteet "perheen puolustamisesta" ym. mutta luultavasti vaan kasaisin lähisukuni ja painuisin vittuun. Ei mua kiinnosta laittaa lusikkaani joidenkin hallitsijoiden tekemään soppaan.

[Tenkku]

Really? En oo ikinä susta mitään koviksen kuvaa missään mielessä saanut...

Sinun onneksesi et oo tavannu mua livenä.
Mutta joo, onneks on vielä aikaa pohtia sitä armeijaa menoa.

[Vic Rattlehead]

Really? En oo ikinä susta mitään koviksen kuvaa missään mielessä saanut...

Sinun onneksesi et oo tavannu mua livenä.
Mutta joo, onneks on vielä aikaa pohtia sitä armeijaa menoa.

Heh.. Luultavasti.

[portinetsija197]

285 vrk aikanaan ja 12 vrk kertausta, siinä minun armeijajutut. Sodanajan kokoon panossa viestipuolella prikaatin esikuntakomppaniassa vaikka olin jääkärijoukoissa varusmiehenä, YVI-linkkikurssi (3 + 3 viikkoa) meni niin hyvin että laittoivat tuolle puolelle.

[MrKholr]

Kävin armeijan. Suoritin "humanistilinjan" eli olen koulutushaaraltani lääkintämies, eli en ammu muita, mutta vihollinenkaan ei saisi ampua minua, tositilanteessahan tämä ei välttämättä mene ihan näin. Yhdeksän kuukautta tuli sitten palveltua koulutushaarani johdosta, mutta ihan kivaa siellä loppujen lopuksi oli ja sain muutaman kaverinkin ja hauskoja muistoja, vaikka välillä suoraan sanottuna vituttikin.

[Shakaali]

Sivari tuli käytyä ja mukavaa oli. Ensin reilu kuukausi lapinjärvellä kuuntelemassa luennoitsijoita ja poltellessa pilveä. Sitten loppuajaksi Turkuun alkoholistivanhuksille tarkoitettuun palvelutaloon keittiö-orjaksi. Oli iso kolmio jonka jaoin osan ajasta toisen kaverin kanssa. Siellä saunottiin, katsottiin elokuvia ja ammuskeltiin pihalla ilmakiväärillä. Välillä mentiin keskustan baareihin palloilemaan. Paikka oli keskellä metsää, joka ahdisti kämppistä, mutta minusta oli mukavaa ja rauhallista. Rahaa ei juurikaan tullut, mutta keittiöstä sai ottaa hyvin tarvikkeita ja ylijäänyttä ruokaa.