OSITutkimusseura kirjoitti:Onhan se hienoa ajatella vielä nuorena omilla aivoillaan, mutta jos ajattelee asioita vain omalta kannaltaan ja hyvin aggressiivisesti, huomaa ettei ole ihmisenä kovin hyvin kasvanut. Toki nuoruuteen kuuluu se "v***ut muista, mun mielipide on ainoa ja oikea!" vaihe, mutta jos sen osaa heittää romukoppaan ja ajatella oikeasti itsenäisesti, niin hommassa alkaa olemaan jo kypsyyden makua.
Ehkä kirkosta eroamisessa itsessään ei ole mitään vikaa, vaan pitemminkin siinä konkreettisessa syyssä, jonka takia haluaa erota.
-On teennäisesti niin paljon helpompaa olla miettimättä uskon asioita, kun niitä ei oikeen koskaan olla mietitty sen syvällisemmin.
Pointti piileekin ehkä siinä, kuinka moni ihminen on punninnut itseään ja tehnyt kirkosta eroamispäätöksensä harkiten ja oikeasti uskoaan miettien.
-kaikkihan on tunnetusti helppoa blokata tyyliin: "en mä usko", "ei jumalaa ole olemassakaan"
-ilman, että pystyisi todellisuudessa perustelemaan itselleen, missä se teologinen epäkohta oikein piilee.
Mielestäni kirkosta eroaminen, on jokseenkin turhaa, mikäli se perustuu ihmisen omaan laiskuuteen, tai siihen ettei huvita.
Pakko silti muistuttaa että useita kirjoja ja artikkeleita ja keskusteluja olen asian tiimoilta kohdannut ja ne mahdollisesti antaneet oman panoksensa "pohdinnan suunnalle", jos näin voi sanoa.
Ymmärsin että se on joku pilvellä ratsastava olio.
