Koulukiusatut?

[viltsu]

No ajattelin tehdä aiheen koulukiusaamisesta, koska se on aika tärkeä asia.
Ei oli pakko vastata, mutta ajattelin että voisitte kertoa onko teitä koulukiusattu
tai oletko koulukiusannut?

Itseäni ei ole koulussa koskaan kiusattu. En myöskään kiusaa, paitsi kavereitten kanssa
toisiamme kiusataan leikillä.

[Regendos]

Ala-asteella olin suhteellisen kiusattu. Syytä en tiedä. Yläasteelta ylöspäin luokat ovat olleet aina mukavia.

[Wespa]

Ala-asteella kiusasin (leikkimielistä kiusaamista, jonka sitten lopetin asian tajuttuani), ylä-asteella olin kiusattu, joka näkyi lähinnä haukkumisena, syrjimisenä ja lievänä pahoinpitelynä. Onneksi minulla oli sentään kavereita, joidenka voimalla jaksoin.

Pahinta oli ehkä se, että en kertonut (enkä ole kertonut vieläkään) kiusaamisesta opettajille tai vanhemmilleni. Pidin siis ns. pääni kiinni, enkä tehnyt asialle mitään. Se ehkä eniten harmittaa nykyään, vaikka olenkin antanut kiusauksen kiusaajilleni anteeksi.

Vähän jännitti mennä kauppikseen, kun olin jo tottunut siihen, että minua kiusataan. Kauppiksessa sitten aika menikin mukavasti ja koko luokallamme oli todella hyvä luokkahenki. Luokassamme ketään ei kiusattu ja aina sai apua, sekä tukea, kun joltain vain kysyi.

Kiusaamisesta on kuitenkin jäänyt jonkinlainen joukkokammo. Tunnen itseni hieman vaivautuneeksi suuremmissa porukoissa varsinkin jos ei ole kavereita tai tuttuja lähistöllä.

[Tonza133]

Ala-asteella ei kiusattu. 7-luokalla kiusattiin, mutta se loppui, paitsi yhden henkilön osalta...
Tällä hetkellä itselläni on 3 ystävää, joiden kanssa vietän välitunnit, mutta se on siitä vähän ongelmallista, että yksi kusipää tulee siihen aina, ja sanoo aina jotain "Ei ne oo sun kavereitas" tai muuta vastaavaa.

[Riikervo]

Minua on kiusattu aina. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tällä hetkellä eniten.

Ensimmäisellä luokalla minua kiusattiin, koska puolusti erästä ystävääni, jota kiusattiin ylipainon takia. Toisen luokan alkaessa muutimme toiselle paikkakunnalle ja sain uusia luokkatovereita. Aluksi he eivät kiusanneet, koska koulu oli todella pieni ja opettajille oli helpompi kertoa kiusaamisesta. Kolmannella luokalla minua jo alettiin kiusaamaan, koska jouduin isompaan luokkaan. (Luokat oli siis jaettu 1-2 ja 3-6 luokkalaisiin.) Minulle naurettiin aina ja minua ilkuttiin. Kun sitten itse kasvoin ja olin jo kuudennella luokalla, ei minua kiusattu ollenkaan. Olinhan sentään koulun vanhimpia oppilaita. Mutta kun vuosi alkoi lähentyä loppuaan ja pelottava yläaste alkoi olla lähempänä, meni koko maailmani ylös alaisin..

Seitsemännen luokan aloitettuani minulla ei ollut yhtään ystävää. Luottamukseni oli petetty ja minut oli hyläätty. Ala-asteelta tutut ystäväni hylkäsivät minut heti ja jouduin olemaan melkein koko ensimmäisen vuoden yksinäni. Minua pilkattiin, koska minulla ei ollut ystäviä. Minua syrjittiin, kukaan ei tahtonut olla ystäväni. Sitten kahdeksannen luokan alettua tutustuin kahteen tyttöön, jotka eivät aluksi halunneet olla ystäviäni. He olivat seuranani vain säälistä ja tajusin sen itsekin. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ystävystymään muidenkin kanssa, mutta sitten minulle selvisi, että hekään eivät olleet todellisia ystäviä. He pilkkasivat minua selän takana. Tätä jatkui koko yläasteen ajan.

Nyt kun olen jo ammattikoulun kolmannella luokalla, olen suorastaan järkyttynyt luokkalaisteni käytöksestä. Ensimmäinen vuosi meni ilman ongelmia, minulla oli yksi todella hyvä kaveri luokallani ja me olimme erottamattomat. Mutta sitten tapahtui jotain ja nyt emme ole enää väleissä. Siitä yhdestä vaivaisesta riidasta tämä kaikki sai alkunsa. En tiedä mitä hän on muille luokkalaisillemme puhunut, mutta hyvää se ei voi olla, koska kaikki tuntuvat vihaavan minua. Nyt kun minulla ei ole luokallamme enää ketään tukemassakaan, niin tunnen olevani täysin eristetty kaikista muista. Olen puhunut asiasta opettajalle ja kuraattorille, mutta asialle ei vain ole tapahtunut mitään.

[ninjani]

No eipä ole erityisemmin, paitsi joskus 4.luokasta alaspäin oli yksi idiootti, joka aina muka luuli olevansa kova, ja suosittu, mutta todellisuudessa kaikki vihasi tätä. Mutta eipä ole nyt ollut mitään.

[akba]

Minua ollaan kiusattu 1. luokalla ja kiusaajat oli 2. luokkalaisia, mutta se saatiin onneksi selvitettyä ja myös ONNEKSI, että muutimme pois , ettei ainakaa minua enään oltaisiin kiusattu.

[ValkeaLeidi]

Minua kiusattiin ekaluokalta seiskaluokalle ja ehkä vähän sanailtiin loppuperuskoulun ajan. Tönittiin, haukuttiin ja revittiin. Syynä oli se, että oli erilainen. Tykkäsin erikoisista vaatteista ja pidin erikoista hiustyyliä. Vaatetyyli on klassistunut, mutta hiustyylini on vieläkin erikoinen. Olen tavallaan ylpeä siitä, etten muuttunut, vaikka minua kiusattiin. Jatkoin vain valtavirtaa vastaan pärskimistä. Minulla oli onneksi yksi kaveri koko peruskoulun, en siis ollut ihan yksin kuitenkaan. Ainoa jäänne kiusaamisesta on varmaankin se, että olen huono vastaanottamaan kohteliaisuuksia ja tunnen itseni aika ajoin arvottomaksi. En jotenkin koe ansaitsevani kohteliaisuuksia tai sitä, että puolestani tehdään jotain.

En silti koe, että minua kiusattiin hirvittävän pahasti, paljon pahimminkin olisi voinut olla. Luokallamme oli eräs tyttö, jonka koko elämästä tehtiin yhtä helvettiä.. hänen vaatteitaan ja tavaroitaan tuhottiin ja töhrittiin, häntä pahoinpideltiin ja hänen nimellään laiteltiin kauppojen ilmoitustauluille törkeitä ilmoituksia. Tämä oli siis ennen internettiä ja kännyköitä. En auttanut häntä, mutten kiusannutkaan. En uskaltanut auttaa, pelkäsin, että minua aletaan kiusaamaan enemmän.. Tyttö asuu nykyään vieläkin samoilla kylillä ja on käyttänyt huumausaineita ja tehnyt rikoksia ym. vieläkin mietityttää joskus, että jos olisi tytöllä ollut edes yksi ystävä, olisiko tie ollut samanlainen.

[Trauma]

Jännää, mutta en osaa sanoa onko minua varsinaisesti kiusattu koskaan. Luokilla 1 - 5 en koskaan tuntenut oloani turvalliseksi. Ihmissuhteitakaan en yhteen aikaan liikaa omannut, vaikka kyllä koulusta aina seuraa löytyi. Vielä 7-luokan alussakin olin osittain hieman eristäynyt, vaikka palasin sellaiseen kouluun ja porukkaan, josta tunsin ennaltaan lähes jokaisen. He eivät lähinnä halunneet hyväksyä erilaisuuttani, ihmiset kun muutuvat kolmessa vuodessa, mutta ei siinä vakavempaa ollut.

Olen aina vain ollut aika herkkä tyyppi, enkä tiedä oliko lapsuuteni pelkoihin koskaan mitään varsinaisia syitä. Saatoin ottaa vain ympäristön paineet liian raskaasti, pieneen ikääni nähden kun olen muuttanut aika paljon.

[tuputhy]

Minua on kiusattu "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-tyyliin. Siis ei haluta näyttää muille, että itseasiassa tykätään. Sitäkään en kuitenkaan heti alussa hoksannut, vaan ylä-asteella pelkäsin ihmisiä sen takia ja jos jouduin kävelemään oppilasjoukon ohi, olin aivan jäykkä ja pää nytkähteli hermostuneesti . Tietenkin silloin salaa kämmeniinsä hihittelivät. (Kai ne nyt huomasivat, että tuo tuossa nyt yrittää olla, kuin ei mitään.) Nykyään ei haittaa mitkään naurut ja hihitykset. Töissäkin naureskelevat ufo-jutuilleni, mutta ei se haittaa. Joskus jopa muistuttavat, että olenko huomannut, että telkkarista tulee illalla "minun juttuja"!

[Calemran]

Ei nyt mitään ongelmallista kiusaamista ole ollut. Ehkä pientä kränää joskus ollut, eikä mulla kyllä ollut koskaan edes sydäntä kiusata ketään, vaikka siihen jopa yläasteella yllytettiin. Ehkä sain vähän kiusaamista osalleni, kun en lähtenyt mukaan näihin kiusaamisiin, mutta yleensä olin se jota ei koskaan huomattu.

[Aurelia]

Minua on aina joku kiusannut, myös näin aikuisiällä töissä. En osaa sanoa mikä minussa sitten on sellaista mikä saa jotkut, onneksi harvat, ihmiset inhoamaan minua. Moni kavereista on todennut että kateus on ainakin yksi todennäköinen motiivi, joitakin ärsyttää kiltteyteni ja se miten tulen toimeen ihmisten kanssa yrittämättä sen kummemmin. Riittää että tulen paikalle ja aina joku alkaa jutella ja juttu luistaa. Yksinäisen ihmisen silmään moinen voi olla ärsyttävää. Koulussa tuli paljon kuultua sitä että "mikä kuvittelet olevasi ja luuletko tosiaan olevasi kaikkia meitä muita fiksumpi" mikä oli sinänsä hassua etten ole koskaan korostanut älykkyyttäni millään tapaa enkä pidä itseäni ketään parempana vaan näen ihmiset tasavertaisina. Silti jotkut ahdistuvat kovasti ja tulevat vihaisiksi luullessaan että kuvittelen olevani heitä parempi. Paljon olen joutunut miettimään omaa käytöstäni ja sitä mikä tämän viestin minussa antaa näille ihmisille.

[aavenainen]

minuakin on kiusattu koulussa.. mutta nykyään aikuisena minulla menee loistavasti kun kiusaajat on joko juoppoja nistejä ja tappaneet itsensä..

nykyinen elämäni on mukavista mukavampaa ja osaksi koulukiusaus on opettanut myös vahvaksi joissain tilanteissa.. vaikka arvet siitä on jäänyt.

[Calemran]

nykyään aikuisena minulla menee loistavasti kun kiusaajat on joko juoppoja nistejä ja tappaneet itsensä..

Minä olen juopponisti ja olen meinannut tappaa itseni, mutta en silti ole koskaan kiusannut ketään. Loistavaa, eiks je? =)

[Esimerkki]

Mua ei oo ikinä kiusattu, jos kiusaamisella tarkoitetaan tätä klassista nimittelyä, fyysistä väkivaltaa jne. Mutta jos porukoista ulos jättäminen on niin näin on minulle käynyt, tosin omalla valinnalla oli pienehkö osuus asiaan.. Ala-asteella minulla paljon kavereita ja olin melko "suosittu". Tämä kuitenkin muuttui yläasteelle siirtymisen jälkeen, kun vanhat kaverit, joiden kanssa olin tekemisissä kiinnostui tästä kuningasalkoholista ja mua ei jaksanu kiinnostaa ollenkaan niiden viikonloppureissut Ja maanantaina kehutaan kuinka paljon oksennettiin ja minne sammui. Sitten kaverit alkoi pitämään minua outona kun ei jaksanu alkoholin kittaaminen kiinnostaa ja tupakanpoltto kiinnostaa.

Olin aikalailla 8lk. -> yksin, koska kaikki pitivät minua outona luulisin. Opin sen jälkeen viihtymäänkin yksin. En oo pitäny yhteyttä vanhoihin kavereihin yläasteen jälkeen eikä kyllä kiinnostakkaan tietää mitä heille kuuluu. Asun vielä niin pienellä paikkakunnalla, ettei täältä saman henkisiä ihmisiä löydy, mutta onneksi on internet josta löytyy
Vielä minulta kysytään, miksi en ryyppää tai sosiaalisoi ystävien kanssa ja istun aina koneella. Miksi mun pitää selittää kaikille miksi en juo ja olen erilainen?

Jooh, menipä taas hieman offtopiciksi minulla.

[Calemran]

Tuo kuulostaa tosi tutulta. Yläasteaikoina minua ei kiinnostanut polttelu tai kuningasalkohi ja kaverit alkoivat pikkuhiljaa siirtymään sille linjalle, niin tuli siinä sitten vähän ulkopuolinen tunne. Myöhemmin sitten yläasteen jälkeen lopetin yhteydenpidon suurimpaan osaan kavereista ja tähän osasyynä oli kaikkien aikojen mullistavin peli - World of Warcraft, joka ilmestyi yläasteeni päätyttyä. Olen kyllä aina tykännyt yksinolosta, koska mm. kesälomilla en pahemmin jaksanut pitää kavereihin yhteyttä ja vietin aikaani mieluiten yksin. Tämä taitaa johtua siitä, että hyvin nuorena jouduin olemaan paljon yksin, joten opin sitten olemaan yksin.

Kuitenkin kun täysikäiseksi tuli ja jostakin syystä joutui sitten ajautumaan ihmissuhdekysymyksiin ja niiden ongelmiin. Pian alkoi sitten alkoholikin maistua ja tupakointikin alkoi. Stressi kasvoi, mutta kaverit ovat silti nykyään suuremmassa osassa kuin ennen.

[aavenainen]

nykyään aikuisena minulla menee loistavasti kun kiusaajat on joko juoppoja nistejä ja tappaneet itsensä..

Minä olen juopponisti ja olen meinannut tappaa itseni, mutta en silti ole koskaan kiusannut ketään. Loistavaa, eiks je? =)

no lähinnä tarkoitin sitä että vaikka nuoruus oli vaikeaa niin paremmin voi mennä aikuisena.. se on toki ikävää että ihmiset jotka ei sitä ansaitse ajautuu väärille teille.. (mutta jos parapsykologiselta kannalta katsoo kukin on elämänsä valinnut ennen syntymää) eli edellisen elämän "rötöksiä" sovittamassa nykypäivänä.. "oppimassa jne"..

[JD Matthew]

oho... kuulun enemistöön

[Laamanni]

Damnnn, laitoin vahingossa "Olen kiusattu", vaikka paremmin olisi sopinut "Minua on kiusattu".

Ala-Asteella ei mielestäni ole ollut mitään erikoista kiusaamista. Ylä-asteella taas pari jätkää haukkuivat "Valikseksi" tai "Valomiekka-Lauriksi" jostakin ensimmäisellä luokalla tapahtuneen pikkujutun takia -.- Sitten nämä jätkät ovat kertoneet eteenpäin sen muiden koulujen tyypeille, jotka tuntevat, ja nämä alkavat pilkata. Ajatelkaa: Pari tyyppiä eivät edes tunne minua, ja silti huutelevat homoksi ym. muuta lapsellista. "Vitun wnb nosta housui" ja muuta typerää tulee myös kuultua, ja siinä erikoista on se, että housuni ovat normaalit farkut ja aina ylhäällä, en voisi edes hopparina sietää lökäreitä. Kun kerran huusin perään, että ei ole kaverilla mitään varaa huutaa 100 % vieraalle ihmiselle törkeyksiä, alkoi tämä nimitellä "rasistiksi"?

[Jaarno]

Itsellä on ollut oikeastaan juuri päinvastoin. 7 luokalla ei hirveästi kavereita ollut koska piti "maalta" mennä kaupunkiin ylä-asteelle enkä sieltä kaupungista sitten tuntenut kuin pari tyyppiä ja vanhassa koulussa oli samalla luokalla vain pari kaveria.
Kyllähän sitä muutama kaveri tuli 7 luokan aikana mutta 8 luokalla sitten kun kiinnostuin tästä "kuningasalkoholista" ja otin itseä niskasta kiinni ja alkoin tutustumaan tyyppeihin alkoholin avustuksella niin kyllähän niitä kavereitakin tuli sitten enemmän. Näin sai kontakteja uusiin ihmisiin ja sitä sitten kouluaikana ja vapaa-aikana ystävystyi enemmän niihin.