"Roolit"

[Phantom]

Phantom eli onko se jonkinlaista toisten hallitisemisen halua? Ja sinulla on kuva, että mahdollisimman negatiivisesti sanomalla saa parhaiten tuloksia? Jännä näkökulma...

Oletko kokeillut myös toisten kehumista, joka toimii hyvin. Joskus auttaa myös kun tarjoaa porkkanaa.

Joo osaan kehua ja kiittää mutta ei ole mitään järkeä kiittää tai kehua jos siihen ei anneta aihetta. Ei ne armeijassakaan tai useasti monessa muussakaan työpaikassa yms kehuilla hommaa johda.

[slipknotrulez]

Oli kuukauden tauko paranormaaliblogista, mutta nyt palasin! Avasin yleisen keskustelun ja heti ponnahti tämä aihe esille.
Kaveriporukassa olen lähinnä se hiljainen ja viisas tyyppi, joka (yrittää) estää kaikkien muiden sekoiluja. Se on vaan fyysisemmästi hankalampaa kun olen niitä nuorempi mutta puheella pärjää

[Dents]

Joh, en ole porukan pelle, en todellakaan. Taidan olla hiljainen tietopankki (ei kuitenkaan älykäs), joka lueskelee paljon eikä käy ulkona paljonkaan.

[jadaz]

No kotona taidan olla aika rauhallinen, kaveriporukassa en tosiaankaan. Paitsi, kun suutun niin sitten olen yleensä vain hiljaa, enkä kylläkään ole pitkävihainen, unohdan jo kohta miksi olin suuttunut. Yleensä olen aika vähäsanainenkin, jos pitää jotaki järkevää sanoa..

[Vic Rattlehead]

Mikäköhän se mun roolini olisi... Monesti olen luultavasti se, jota ei oteta vakavasti, en nyt ehkä ihan porukan pelle, mutta pilkkua viilaava sarkastinen paskiainen, joka vitsailee mitä typerimmistä asioista. Silti olen myös aika suoraan asiat sanova ja tykkään ilmaista mielipiteitäni. Kumma kyllä, myös kaverini tuntuvat saaneen sen kuvan kuin pitäisin itseäni jonakin oikeiden vastausten laukojana, mutta se ei ole totta.

Ehkä se ulosantini on sen verran aggressivinen, että syntyy tämä mielkuva, mutta lähtökohtaisesti esitän mielipiteeni aina vain omina näkemyksinäni. Mieleen tulee myös ajatus näiden muiden ihmisten kyvyttömyydestä sanoa vastaan ja jos mä perustelen ja selitän sitä mielipidettäni ns. intohimolla niin he eivät joko osaa sanoa mitään, koska saan heille luun kurkkuun, tai sitten he eivät "uskalla" sanoa mitään, koska he tietävät, etten ole helppo nakki väittelyissä. Myönnän olevani jopa liian jääräpäinen joissain asioissa, mutta ei se vika voi pelkästään mun ulosannissani ja jääräpäisyydessäni olla..

En ole mikään mukavin ihminen kun sille päälle satun ja nykyään olen aika vittuuntunut lähes aina. Halveksun tietynlaisia ihmisiä ja tämä ihmisten kirjo, jota halveksun on niin paljon laajentunut, että en tiedä mitä mä saattaisin tehdä jos olisin pikkaisenkaan tasapainottomampi yksilö...

Joka tapauksessa, näistä negatiivisista puolista huolimatta, uskon kaverieni pitävän mua lojaalina, ymmärtäväisenä ja jopa herkkänä ihmisenä. Baari iltana olen useimmiten se selvin ja ns. yritän pitää kaikilla vielä aivot toiminnassa, ns. pidän huolta ettei tule mitään pahempi kommervenkkejä.

Ikävä kyllä, tietyn asteisen ihmisinhoni takia annan helposti ulospäin varmasti melko vaikeasti lähestyttävän kuvan. Mikä taas aiheuttaa tietynlaisen ikuisen noidankehän, koska en pysty muuttamaan itseäni esim. ihmisille hymyileväksi positiivariksi koska tiedän kuinka paskoja ihmiset voivat olla, mutta sitten taas ihmiset eivät pysty paikkaamaan tätä käsitystäni, koska ns. häädän heidät pois ympäriltäni olemuksellani. Tarvisin jonkin todella valtavan tunneryöpyn(vaikka rakkautta), jotta voisin alkaa uskoa ihmisten hyvyyteen.

Joskus mua todellakin masentaa tämä mihin mä olen kehittynyt, mutta eipä sille oikeen mitään voi. Täytyy vaan tottua siihen ajatukseen, että tulen elämään todennäköisesti hyvin yksinäistä elämää. Pidin siitä tai en..