"Roolit"

[Trauma]

Mikä on roolinne kaveriporukassa tai perheen sisällä? Oletteko johtajia vai seuraajia, räväköitä, idealisteja vai se porukan fiksuin joka pitää muut aisoissa? Tässä aihe joka on alkanut kiinnostaa minua viime aikoina. Tämä roolijärjestely ei ole kovinkaan useasti esillä, eikä sitä välttämättä edes tiedosteta, mutta pienellä ajattelulla saa kyllä omaankin ryhmäänsä pätemään jonkinlaisen järjestelyn.

Perheeni sisällä olen pitkälti rauhallisin ja aikaansaavin. Kaveriporukassa pätee sama, mutta rauhallinen en ole. Yleensä se olen minä joka pistää asiat tapahtumaan eikä jätä niitä pelkästään puheeksi. Räväköin en ole monissa tilanteissa, mutta niitäkin riittää.

[Regendos]

Minä, tai pikemminkin me kahden muun ytsäväni kanssa olemme luokkamme hulivilejä. Kokoajan nauretaan mitä typerimmille jutuille ja saadaan niitä älyttömiä päähänpistoja. Rauhottuessani ja ollessani keskittynyt olen omissa oloissani ja suutun herkästi, jos huomioitani yritetään kiinnittää toisaalle.

[Jaarno]

Komppaan Regiä nuissa päähänpistoissa ja aina tyhmille juttuille nauramassa/kertomassa.
Tuntuu että itsellä tuo rooli vaihtelee. Välillä se rauhallisin joka pitää muut aisoissa ja välillä toisinpäin.
Ei oo kovin tullut ajateltua.

[Tähtiensusi]

Itse kuulun niihin viihdyttäjiin, joille on tarkoitus nauraa... Mutta samalla olen se "fiksu", joka ei kuitenkaan ihan kaikkeen lähde mukaan. Ensivaikutelma minusta on kuulemma kiltti ja hiljainen, sen jälkeen outo ja huumorintajuinen veikko, joka ei jaksa pysyä paikoillaan..
Vieraassa ryhmässä aika usein koitan juuri naurattaa tai sitten vain alennun tarkkaamaan tilannetta ja muiden juttusia.

[Wespa]

En näe itseäni johtajana vaikka voin sellainenkin olla. Enemmänkin se joka pitää porukan aisoissa ja jakaa niitä järkeviä vinkkejä muille jotka niitä tarvitsevat. Monesti olen myös se ryhmän narri.

Roolit/käyttäytyminen on erilaista myös tilanteesta riippuen. Omia vanhempia tavatessa on esim. erilainen rooli päällä, kuin kavereiden kanssa... Ehkä se nettiminäkin on erilainen, välillä jotenkin vapautuneempikin.

[Tonza133]

Itse kuulun niihin viihdyttäjiin, joille on tarkoitus nauraa... Mutta samalla olen se "fiksu", joka ei kuitenkaan ihan kaikkeen lähde mukaan. Ensivaikutelma minusta on kuulemma kiltti ja hiljainen, sen jälkeen outo ja huumorintajuinen veikko, joka ei jaksa pysyä paikoillaan..
Vieraassa ryhmässä aika usein koitan juuri naurattaa tai sitten vain alennun tarkkaamaan tilannetta ja muiden juttusia.

Itse olen esimerkiksi koulussa normaalista aika hiljaa, ja teen vain tehtäviä, mutta kun on valinnaisaineita, eikä ole kaikki idiootteja samassa aineessa, niin olen paljon riehakkaampi.

Eli vähän sama juttu itselläni.

En näe itseäni johtajana vaikka voin sellainenkin olla. Enemmänkin se joka pitää porukan aisoissa ja jakaa niitä järkeviä vinkkejä muille jotka niitä tarvitsevat. Monesti olen myös se ryhmän narri.

Tästäkin löydän itseni välillä. Tykkään olla johtaja, mutta silloin kun en ole, niin yritän pitää porukkaa aisoissa, ja tehdä kaikkea enemmän tai vähemmän fiksua...

[Gitarre]

Yleensä taidan olla se porukan pelle, mutta toisaalta ajoittain saan taas kuulla kuinka hyvä olen kuuntelemaan ja auttamaan. Viisaaksikin on joskus haukuttu, mutta niin myös tyhmäksi Ja tuo johtajuus taas riippuu vähän porukasta. Joskus saatan olla se "johtaja", mutta joskus taas ihan normi hemmo. Mutta koskaan en ole kokenut jääväni sen pakan-alimmaiseksi.

Kaipa sen voi niin sanoa, että minusta on moneksi

[Regendos]

Olen huomannut, että minä osaan ottaa johtajan roolin esimerkiksi ryhmässä ollessani. Viimekerralla tosin luovutin johtajuuden toiselle ryhmän jäsenelle.

Miten minusta tuntuu, että me kaikki pidämme itseämme viihdyttäjinä. Kun ajatellaan tarkemmin, niin harvemmin kovinkaan melankolista ihmistä jaksetaan katsella seurueessa. Kun katsomme toisia näemme heidät totisina, vaikka todennäköisesti pitävät myös itseään hauskuuttajina. Näissäkin asioissa pitäisi kuulla muiden mielipiteitä meistä itsestämme. Luulen nimittäin, että minua pidetään kovaäänisenä ääliönä, kun taas lähemmät ystävät ymmärtävät myös sen, että osaan olla myös vakavissani. Ei kannata sortua tarkastelemaan muita liian pinnallisesti.

Juttu on niin, että ystävien kanssa hassutellaan, vanhempien kanssa ollaan enemmän vakavemmissaan. Netissäkin on useimmilla oma rooli, otetaan esimerkiksi vaikka minä. En vedä täällä mitään armotonta showta vaan keskutelen vakavissani. Foorumilla nimittäin on se hyvä puoli, että voi miettiä sanomisiaan paljon tarkemmin.

Onkohan meistä kenelläkään mitään tiettyä roolia, sillä olemme kaikki erillaisia erillaisissa seuroissa.

[Aqua vitae]

Yleensä se kylmänrauhallinen psykopaatti joka tuijottaa keskustelua vierestä heittäen jotain hiljentävää siihen väliin. Tykkään olla johtavien auktoriteettien joukossa, joko älyllisesti tai... niin no, yleensä älyllisesti. Täällä piirissä minut tunnetaan myös siitä, että kun suutun niin minua ei hallitse mikään.

"Tiiätsä ku Esa sekoo niin se onki sitte siinä!"

On minulla toinenkin piiri, jossa tietysti rooli vaihtuu aika nopeasti.
Tässä päässä olen yhden toisen showmiehen kanssa porukan viihdyttäjiä, joilla yleensä menee huumori ja jutut yksiin. Hillitöntä sketseilyä ja nauramista koko ajan. Myös asiallisia keskustellaan aika useasti.
Tämä lähentelee ehkä enemmän todellista persoonaani.

Niin ja foorumin rooli. Formaali ja lähinnä jäykkä faktuaalipohjainen skeptikko, joka on 95% ajasta kuolemanvakavissaan puhuessaan asioista. Kyllähän te sen tiedätte... Tästä vuotaa ehkä vaarallisen paljon tosielämän rooleihin.

[Wespa]

Niin ja baarissa olen sitten taas kohtuu hiljainen ja viihdyn omassa porukassa, mutta monesti iskee tämä sisäinen kenttäpsygologi kun kohtaan uusia ihmisiä (joskus muuallakin kun baarissa). Annan uusia ajatusmalleja ja mahdollisuuksia ja tykkään auttaa erilaisissa ongelmissa ja olen saanutkin tästä hyvää palautetta.

[Tähtiensusi]

Ai niin, itse olen huomannut itsessäni myös sen, että ihmiset kääntyvät ongelmiensa kanssa melkein aina minun puoleeni. Olen huono antamaan neuvoja, mutta kuuntelen kyllä senkin edestä.. Ihan mukavahan se on kun luotetaan, mutta joskus tuntuu, että ihmiset menevät jopa liiallisuuksiin puoleeni kääntymisessä, kun välillä on tunne kuin olisin pas*aämpäri, jolle kaikki kippaavat ongelmansa ja murheensa...
Mutta olen kyllä jaksanut niitä ihan hyvin kantaa, joten turha minun sanoa valittamisen sanaa sen puoleen.

[blood]

Taidan olla jonkinlainen johtaja. Minä olen aina se, joka päättää minne mennään istumaan ruokalassa, välkillä, tai missä tavataan vapaa-ajalla, mitä tehdään jne... olen huomannut etteivät kaverini oikein osaa tehdä päätöksiä ilman minua. Olen myös se, joka pitää tunnelmaa yllä ja heittää jotain läppää. Usein saan myös tyhmiä ideoita, joihin kaverini eivät onneksi aina lähde mukaan, ja saavat minutkin tajuamaan kuinka tyhmää se olisi. Tutustun myös uusiin ihmisiin helposti, ellei heillä ole jotain minua vastaan. Ihan tuntemattomankin kanssa saan aikaan jänniä keskusteluja (kunhan mukana on joku kavereistani tukena.) Luokassa olen jonkinlainen pelle.

Tulipas jotenkin kehuskeleva teksti, mutta näin asia on.

[Tenkku]

Kaverien kommenttien perusteella olen se sekopää joka tekee sen mitä muut ei viitsi ja kertoo juttuja joita kukaan muu ei tajua. Luokassa sama juttu. Sitten taidan olla se 'rohkein', ainakin sellaisia tapauksia on sattunut aika monta, että kun ollaan yöllä kaveriporukalla jossain, minun pitää aina mennä ensin kun muut eivät uskalla tai jos muut alkavat huutamaan vaikka toisen kertoman kummitusjutun jälkeen kuuluvan kopahduksen takia minä olen se joka sanoo älkää kiljuko hyvät ihimiset.

On kiva kuunnella ala-asteen pentujen keksimiä nimiä kun kävelen joka aamu siitä koulun vierestä, ainakin "Se outo", "Kummitus" ja "Friikki" ovat jo tuttuja sanoja.

[Phantom]

Olen se porukan paskakapää josta puhutaan paskaa seläntakana kun ei uskalleta sanoa päin naamaa. Latelen ajatukseni ilmoille tilanteesta riippumatta. Miellytti tai ei. Jos saan mielestäni väärää kritiikkiä sivallan käärmeen kielelläni terävästi takaisin, Siksi en omaakaan montaa kaveria. Niillä vähillä kavereillakin on tapana mielistellä ja nuolla persettä, itse en moiseen alennu. Itse olen vain se aivan oma itseni eli täysi mulkku.

[Gitarre]

^ No tuossa on asennetta! Mitäs sitä turhia alkamaan mielistelemään, suorasanaisuus on hyvä asia.

[Tähtiensusi]

Olen se porukan paskakapää josta puhutaan paskaa seläntakana kun ei uskalleta sanoa päin naamaa. Latelen ajatukseni ilmoille tilanteesta riippumatta. Miellytti tai ei. Jos saan mielestäni väärää kritiikkiä sivallan käärmeen kielelläni terävästi takaisin, Siksi en omaakaan montaa kaveria. Niillä vähillä kavereillakin on tapana mielistellä ja nuolla persettä, itse en moiseen alennu. Itse olen vain se aivan oma itseni eli täysi mulkku.

Hahaa, mulla on tuontapainen kaveri! Tosi kiva tyyppi, ainakaan ei tarvitse miettiä mitä se oikeasti ajattelee mistäkin.
Asenne kohdallaan, todellakin!

[Wespa]

Phantom tuo on hyvä asenne. Tosin voi miettiä myös miten asian ilmaisee. Itsekkin olen joskus loukannut sanomalla suoraan ja jopa kysymällä vääriä kysymyksiä (vaikka mielestäni sellaisia ei ole, mutta olen loukannut kysymällä liian suoraan). Olen oppinut ja valinnut sen tien, jossa voin ilmaista asian kauniimminkin. Voi olla suora myös niin ettei toinen loukkaannu. Esimerkkinä laiskuus, sen voi ilmaista esim. että "voisit joskus olla vähän aktiivisempi", eikä suoraan töksäyttää, että "minua vituttaa tuo sinun laiskuutesi"...

Kannattaa myös miettiä kumpuaako se egosta vai sydämestä...
Jos tapasi tuntuu hyvältä ja positiiviselta niissä tilanteissa kun olet se suorasanainen, niin se tulee sydämestä, jos se taas tuntuu negatiivselta tai siinä on esim. vihaa, niin se tulee egolta. Kaiken voi kuitenkin aina muuttaa.

Phantom kiinnostaisi myös tietää, että onko tuo suora ilmaisu sitä, että haluat toisen muuttuvan ja näkevän omat virheensä tai heikkoutensa? Jos näin, niin miksi haluat muuttaa toista?

Olisi kiva tietää hieman enemmän, koska vaikutat mielenkiintoiselta henkilöltä ja näen suoruuden positiivisena asiana, josta minulla itselläni olisi vielä lisää opittavaa.

[Phantom]

Phantom tuo on hyvä asenne. Tosin voi miettiä myös miten asian ilmaisee. Itsekkin olen joskus loukannut sanomalla suoraan ja jopa kysymällä vääriä kysymyksiä (vaikka mielestäni sellaisia ei ole, mutta olen loukannut kysymällä liian suoraan). Olen oppinut ja valinnut sen tien, jossa voin ilmaista asian kauniimminkin. Voi olla suora myös niin ettei toinen loukkaannu. Esimerkkinä laiskuus, sen voi ilmaista esim. että "voisit joskus olla vähän aktiivisempi", eikä suoraan töksäyttää, että "minua vituttaa tuo sinun laiskuutesi"...

Kannattaa myös miettiä kumpuaako se egosta vai sydämestä...
Jos tapasi tuntuu hyvältä ja positiiviselta niissä tilanteissa kun olet se suorasanainen, niin se tulee sydämestä, jos se taas tuntuu negatiivselta tai siinä on esim. vihaa, niin se tulee egolta. Kaiken voi kuitenkin aina muuttaa.

Phantom kiinnostaisi myös tietää, että onko tuo suora ilmaisu sitä, että haluat toisen muuttuvan ja näkevän omat virheensä tai heikkoutensa? Jos näin, niin miksi haluat muuttaa toista?

Olisi kiva tietää hieman enemmän, koska vaikutat mielenkiintoiselta henkilöltä ja näen suoruuden positiivisena asiana, josta minulla itselläni olisi vielä lisää opittavaa.

Minusta on parempi töksäytellä asiat. Jos esim töissä joku ei tee omaa osaansa hommista sanon varmasti asiasta Esim näin "Ala sinäkin vittun jätkä tekemään jotain. vituttaa ku saa tehä näitä sunkii duuneja tässä." Jos sanon että "voisitko olla vähän aktiivisempi ku sit minä joudun raataaan enemmän" jätkä varmasti nauraa mielessään että ei helvetti mikä urpo eikä suoriudu hommistaan sen paremmin, ja seuraavalla kerralla kusee minua linssiin samalla tavalla. en tiedä mistä se kumpuaa ekosta vai mistä mutta ei kyllä kiinnostakkaan. Asiat pitää tehdä selväksi kerralla. Eikä auta yhtään silitellä sitä päätä ja nuoleskella sitä persettä. sillä pään silittelyllä ja perseen nuolennalla ei pääse kun tossun alle, ja se on paska paikka oleskella. Näin minä olen ainakin tässä elämässä oppinut.

[Hopeapaju]

Tilanteesta riippuen, yleensä joko porukan ilveilijä, jonka jutut ovat muille liian korkealentoisia tai sitten se hiljaisempi tyyppi, joka vain tarkkailee sivummalta. Periaatteessa kuitenkin hyvin usein se, jota ei oteta vakavasti.

Minut tunnetaan myös välienselvittelijänä silloin kun jollakulla ei ole riittävästi rohkeutta turvautua totuuteen, jonka sijasta asioita vältellään ja kierrellään. Eli siis saan sanoa muille suoraan, miten asiat ovat. Se on raskas taakka ja ihan äärettömän epäreilua muita kohtaan. Ainoa syy siihen, miksi jatkan sitä, on se, että minua pyydetään avuksi.

[Wespa]

Phantom eli onko se jonkinlaista toisten hallitisemisen halua? Ja sinulla on kuva, että mahdollisimman negatiivisesti sanomalla saa parhaiten tuloksia? Jännä näkökulma...

Oletko kokeillut myös toisten kehumista, joka toimii hyvin. Joskus auttaa myös kun tarjoaa porkkanaa.