Muistimpa tämän sivustonkin olemmassoalosta ja kannanpa korteni kekoon..
Mulla on paaaaaljon erilaisia kokemuksia, osa pidemmällä aikavälillä, osa lähempänä. Uskon skeptisesti yliluonnollisiin, jos näin voi sanoa
Kerron nyt kuitenkin viimeisimmän kokemukseni. Pahoittelen jos juttu kuulostavat sekavalta, en osaa kovin järkevästi asioita selittää, tai ainakaan ymmärrettävästi
Olen aina nähnyt kuolleista sukulaisista/kavereistani unia parin viikon sisään, missä he ovat kertoneet olevansa onnellisia eikä heitä tarvitse enää surra, nämä unet muistan tosi hyvin ja niistä onkin hyvä mieli tullut. Olen tällaisia unia nähnyt kuulema pienestä pitäen (itse en tietenkään kaikkia voi muistaa). Muutin tähän nykyiseen asuntooni viime marraskuussa ja alusta asti minua ahdisti olla täällä yksinäni, ihmeellisimpiä kolinoita ja askeleita kuulin, ja kieltämättä paljon pelottikin välillä. Kissa mulla ravailee täällä öisin, mutta sen verran pitkään se ollut minun kanssa, että tunnistan jo sen aiheuttamat äänet. Selviskin, että tähän asuntoon on joku rouvashenkilö kuullut, ja olen sen olettanut tekevän omituisia kolinoita.
Noh, isoenoni (jota me kutsuttiin ihan vain enoksi) kuoli viime itsenäisyyspäivänä. Noin 1½ -2 viikkoa kuoleman jälkeen näin unta, että enoni oli sokea (elin unessa välillä tavallaan enon kautta) ja kukaan ei kehdannut sanoa, että hän oli kuollut, ja eno ihmeissään kyseli jatkuvasti, miksei hän nähnyt mitään ja yritti maalailla sokeana tauluja (enoni oli taidemaalari). Unesta lähtien olen ajatellut, että kun enon lempilapsi olin minä meistä sukulaisista, että hän kulkee kanssani ja viesti unen kautta, ettei ymmärrä nykyistä "välivaihettaan". Ahdistus tässä asunnossa loppui unen nähtyäni ja pääteltyäni, että enohan se on vaihtanut paikkaa rouvashenkilön kanssa ja se nyt täällä kanssani asustelee.
Välillä poltan sisällä olkkarissa ja laitan silloin ympärillä olevat kaksi ovea kiinni (toinen "vedettävä ovi", ei varsinaisesti siis ovi, mutta vähän niinkuin väliseinä tms. Toinen ovi on sitten kunnon ovi, joka täytyy laittaa kiinni ja aukaista kahvaa painamalla, työntämällä/paukauttamalla ei mene kiinni/aukea) ja yhtäkkiä alkoi tuo kahvallinen ovi aueta ihan reilusti auki. Eka ajattelin, että johtuu läpivedosta (mulla kaikki ikkunat aina auki), mutta sitten kun viiden minuutin sisään ovi aukesi kolmesti, tarkistin sen, että aukeeko se läpivedosta, mutta eihän se mitenkään auennut vaikka kuinka yritin kahvaa painamatta saada sen auki. Siitä sitten ajattelin, että enohan se ovia aukoilee, ja sanoin ääneen, että "lopetahan eno se oven aukaiseminen ettei tupakan savut leviä koko kämppään". Sen jälkeen ei ovet ole auenneet
Isä sitten eilen, kun olin porukoilla yötä, otti vähän viinaa ja silloin se alkaa yliluonnollisista usein selittämään. Sitten se sammui sohvalle. 10min kuuntelin sen kuorsausta ja olin sitten menossa tupakalle, kerkesin eteiseen ja iskä tuleekin hiiren hiljaa samantien perässä ja kysyy vakavissaan että "huomaatko kun joku seuraa sua?" Olin tietty vähän ihmeissäni että mitä nyt taas, ja kysyin että miten niin ja kuka. "Eno kulkee sun perässä ja se vahtii sua, heräsin kun tuli tosi kylmä kun lähdit ja näin enon kävelevän sun perässä eteiseen". Sitten se kerto, että pitäisi meidän lähteä käymään enon haudalla, että eno saisi rauhan ja voisi jatkaa matkaa. Minä en siis hautajaisissa edes käynyt, koska olin niin paskassa kunnossa, ja iskä ei muuten vaan pystynyt. Iskä kuitenkin on muutaman kerran jo sanonut, että aistii, että eno kulkee perässäni, vaikka hän ei juuri usko yliluonnolliseen. Iskän "kännitarinoihin" liittyy paljon muitakin 'outoja' juttuja, mutta en nyt niitä jaksa kertoilla..
Mä jotenkin aistin enon koko ajan mun vieressä, takana, edessä, ihan sama missä olen, sitä tunnetta on hankala selittää, mutta mulla on tosi turvallinen olo, ja tiedän, ettei mun tarvitse pelätä. Eno oli mulle pennusta pitäen se mun paras ystävä jonka kanssa reissailtiinkin välillä. Eno oli luonteeltaan huumorintajuinen, luontoa rakastava ja kujeilevakin, joten siksi oletan, että eno ovia aukoili piruuttaan. Oven aukaisun siis ihan kuulee, kun se kieli kolahtaa takaisin paikailleen. Ovea ei saa mitenkään kahvaa painamatta alas, ja olen satavarma, että kunnolla sen kiinni laitoin, muuten ovi olisi läpivedon takia heilunut suuntaan ja toiseen. Myöhästyin aina sen verran, kun käännyin ovea kolahduksen jälkeen katsomaan, että olisin nähnyt omin silmin kun kahva painuu alas. OVen liikkumisen seposen selälleen kyllä näin.
Turvallisuuden tunteesta huolimatta haluan, että enoni jatkaisi "matkaansa", miten tämä onnistuu ilman mitään "manaajia", pappeja tms? Voiko ääneen sanominen auttaa enoani jatkamaan matkaa? Mä olen siis täysin varma oikeastaan, että eno on kanssani.
Kuulostaako järjettömälle? Tosiaan uskon skeptisesti yliluonnolliseen ja mieluummin tarkistan asiat, esimerkiksi juuri tuon oven, ettei tapahtumat ole minun aiheuttamia, ennenkuin lähden sanomaan satavarmaksi että tää on yliluonnollinen ja sillä sipuli.