ViestiKirjoittaja PixieMyy » 04 Elo 2011, 00:55
Pakko kommentoida kun tuntuu niin ajankohtaiselta aiheelta tämä apinamiehen kirjoitus (kiitos hänelle.), koen jokseenkin samaistuvani..
Uskon, että olet jo aiemmin ollut tosi herkkä aistimaan erilaisia ihmisistä ja muualta lähteviä energioita. Etenkin vahva ihmistuntemus viittaisi siihen,samoin aurojen näkeminen. Sinulla on lahjoja, eikä intiaaninainenkaan varmasti ollut väärässä ohjeistaessaan sinua parantajan pestiin. Mutta juuri tällainen parantajan/näkijän/shamaanin mieli onkin sekä lahja että kirous; tietynlaisilla henkilöillä tuntuisi olevan tietynlaisia herkkyyksiä, suuntaan jos toiseen. Parantajan "kirouksen" omaavat joutuvat tekemään tuhottomasti töitä sen eteen, että tulevat mielensä, ja kaiken sinne tulvivan informaation kanssa, toimeen. Ja vieläpä sekoamatta.
Huumeet ovat oivallinen apukeino herkän ja aistivan mielen sekoittamiseen, ja etenkin juuri hallusinogeenit. Voisin väittää lähes jokaisen hallusinogeenejä nauttineen elävän erilaisessa maailmassa, kuin se valtaväestö, joka ei moisia tajusteita ole tullut käyttäneeksi. Kyllä siinä joutuu kohtaamaan itsensä ja ajatuksensa täysin uudella tasolla, minkä vuoksi etenkin herkkä mieli voi jäädä melkoiselle kierteelle.
Viime syksynä jouduin seuraamaan aivan liian läheltä tärkeiden ihmisten flippaamista. Apinamiehen kuvailema tila kuulosti harvinaisen tutulta. Ystäväni(kin) koki verbaalisen kanssakäymisen tarpeettomaksi, hän puhui meille telepaattisesti. Hän itse tuntui saavan näin mielekästäkin keskustelua aikaan, ja mitä tahansa sanoimmekin, tuntui se käyvän yksiin hänen mielenkielensä kanssa.
Me muut kanssaihmettelijäthän emme hänen telepaattisia viestejään kuulleet.
Ystäväni koki olevansa keskipisteessä. Kaikki tapahtui hänelle,hänen kauttaan,vuokseen, takiaan. Hän pystyi vaikuttamaan muiden ihmisten tilanteisiin, toisinaan jopa säätiloihin,maanjäristyksiin ja öljynporauslauttojen toimintaan. Hän keskittyi usein kanavoimaan energiaa. Hän myös kuvitteli tilanteita, saattoi väittää yhtä vaikka todellinen tapahtuma oli jotakin täysin muuta.
Parin ahdistuksentäyteisen viikon jälkeen hommasimme ystävämme hoitoon. Hän itse koki tämän tietysti pettämisenä, ja voin vain vakuuttaa ettei meistäkään ruusuilla tanssilta tuntunut, kun jouduimme soittelemaan mielenterveyspäivystykseen ja kysymään avuttomina neuvoja, pettämään ystävän luottamuksen ja väen vängällä saattamaan hänet poliisiautolle ja siitä päivystykseen..
Ystävälläni oli siis (huumausaine)psykoosi. Apinamiehen kirjoitus viittaisi samanmoiseen.
Huumausainepsykoosi on siitä kätevä tila, että useimmiten huumausaineiden käytön loputtua psykoottinen henkilö palaa pikkuhiljaa normaaliksi. Ja huom, myös kannabis on huumausaine..
Toisaalta lääkityksestä on, etenkin alussa, apua. Ystäväni sai rauhoittavia, masennuslääkkeitä hän jo syö muutenkin. Exälleni määrättiin antipsykootteja.
Mielestäni on ihan sinun päätäntävallassasi, apinamies, tahdotko tilastasi ammattiauttajille kertoa. Sieltä voi tulla nopeasti hyvääkin apua, tai vastaavasti hitaasti apua, tai nopeasti harvinaisen haitallista apua.. Mutta käsittääkseni et ainakaan ole muille/itsellesi vaaraksi, eli et täytä pakkohoidon kriteerejä. Sinuna lopettaisin kaikkien huumeiden käytön kokonaan. Ja alkoholiakin hyvän maun rajoissa, onhan sekin psykedeelinen tila.
Tee kaikkia maadoittavia juttuja. Syö hyvin, liiku, tee kaikkea konkreettista, tässä maailmassa olevaa. Naura, hymyile, hengitä. Sitten, kun tuntuu että alat taas olla sujut ja tasapainossa mielesi kanssa, on ehkä aika keskittyä niihin kykyihin, joita omaat. Niitä ei jokaisella vastaantulijalla olekaan.
Tuntuu, että psykedeelit avaavat kerralla tosi monia kanavia. Jos niitä ei sitten osaa/pysty sulkemaan, voi tapahtua jotakin apinamiehen kuvaamaa. Itseään ja chakrojaan ei osaa suojata negatiivisilta energioilta, aivokemian ollessa hiemankaan poissa balanssista.
>>> Pakko vielä kertoa omakohtaisia kokemuksia,vaikka menee ehkä vähän offtopiciksi mutta menköön!
Olen siis itsekin kokenut tietynlaisen psykoositilan, enkä voi väittää etteikö huumausaineilla olisi ollut osuutta asiaan, mutta suurempi osuus löytynee ihan silloisesta elämäntilanteestani sekä aivokemiani tolasta. Voinpa siis väittää tietäväni, mistä puhun, ja olen joutunut tekemään paljon töitä sen eteen, etten enää ole ns. "vietereillä". Itsessäni on parantajan vikaa myöskin, ja olen saanut käydä läpi vaiheita, joissa koko maailmankaikkeus ja kaikki mitä siinä tapahtuu,viestii minulle. Näinhän se tuntuukin olevan, mutta psykoottisessa tilassa nämä "viestit joutuu lukemaan",eikä niitä saa hetkeksikään pois päältä.
Samalla pystyy toisaalta ajattelemaan täysin järkevästi,käydä töissä, opiskella, harrastaa, nähdä ystäviä. En ole koskaan kokenut kuulevani ääniä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna en oikein keksi muutakaan sanaa sitä ainaista päänsisäistä keskustelua kuvaamaan. Osa ajatuksista oli haitallisia, osa neutraaleja, osa jopa maailmaasyleileviä. Mutta hyvin häiritsevää oli se, ettei ollut hetkeäkään tasaista, välillä jopa tuntui ettei sitä ollut ihan kontrollissa,ei elänyt tässä maailmassa vaan jossakin oman päänsä sisällä.
Ja siis tosiaan, all the respect,apinamies, hienoa että jaoit tällaisenkin vaikean kokemuksen meikäläisten kanssa, ja etpä sinä yksin ole. Tukeahan täältä löytynee!