aika hyvin väänetty.

Onko ketään huomannut, että tuntuu kuin mitä pohjoisemmaksi suomea mennään, sitä enemmän ihmiset uskovat johonkin yliluonnolliseen? Tiedä sitten onko tämä minun kuvitelmaa mutta itse tunnen täältä etelästä päin paljon ihmisiä jotka ovat täysin skeptikkoja, ja pohjoisesta päin tunnen paljon ihmisiä mutta heistä tiedän vain muutaman skeptisen ihmisen. Toki sielläkin niitä on mutta tuntuu silti, että siellä on enemmän ihmisiä jotka ottavat yliluonnolliset asiat avoimemmin

ShadowPeople kirjoitti:Onko ketään huomannut, että tuntuu kuin mitä pohjoisemmaksi suomea mennään, sitä enemmän ihmiset uskovat johonkin yliluonnolliseen? Tiedä sitten onko tämä minun kuvitelmaa mutta itse tunnen täältä etelästä päin paljon ihmisiä jotka ovat täysin skeptikkoja, ja pohjoisesta päin tunnen paljon ihmisiä mutta heistä tiedän vain muutaman skeptisen ihmisen. Toki sielläkin niitä on mutta tuntuu silti, että siellä on enemmän ihmisiä jotka ottavat yliluonnolliset asiat avoimemmin

Sielä kai asutaan väljemmin, on aikaa omaan pohdintaan eikä niin paljon touhotusta ja kokoaikaista menoa?
Ihmiset muutenkin ovat erilaisia pohjoisemmassa.

ShadowPeople kirjoitti:Onko ketään huomannut, että tuntuu kuin mitä pohjoisemmaksi suomea mennään, sitä enemmän ihmiset uskovat johonkin yliluonnolliseen? Tiedä sitten onko tämä minun kuvitelmaa mutta itse tunnen täältä etelästä päin paljon ihmisiä jotka ovat täysin skeptikkoja, ja pohjoisesta päin tunnen paljon ihmisiä mutta heistä tiedän vain muutaman skeptisen ihmisen. Toki sielläkin niitä on mutta tuntuu silti, että siellä on enemmän ihmisiä jotka ottavat yliluonnolliset asiat avoimemmin

Siellähä on niitä shamaaneja ja sellaisia, ja eikö nuo alkupeiräis asukkaat oo aika yliluonnolliseen uskovia?

Muutamakin tapaus tulee mieleen. Aloitanpa merkillisimmästä:

Tästä on kyllä jo melko monta vuotta, mutta muistan silti melko tarkasti tämän jutun. Eli olin kolmen kaverini kanssa pienellä iltalenkillä, missä oltiin sitten menossa vanhan ala-aste koulumme (minä kyllä kävin siis yhä tätä koulua, kaksi kaveriani kävi loppu ala-asteen toisessa koulussa ja yksi ei ollut iknä käynytkään samaa ala-astetta kanssamme) ohitse. Yksi kaveri sitten kysyi, että kuka uskoo siellä koululla kummittelevan (monet siis puhui, että siellä asuu kummitus)? Minä ja kysymyksen esittänyt kaveri uskoimme, kaksi muuta ei. Päätimme sitten rohkeina pentuina mennä ottamaan asiasta selvää. Tässä välihuomautuksena haluaisin sanoa, että koulu on hyvin pieni maalaiskoulu, ja tarkistimme, ettei pihalla ollut pyöriä, autoja tai muita liikennevälineitä. Sisällä ei myöskään ollut valoja ja ovet olivat kaikki lukossa.
Menimme siis erään ulko-oven luo ja aloimme kuuntelemaan kaikki korvat ovessa, josko sisältä kuuluisi jotain aavemaista. Kuulimme sitten kohta kaikki jotain hiljaista ääntä. Pian tajusimme, että ääni on selvästikkin hyräilyä. Jo tässä vaiheessa olimme peloissamme ja meinasimme lähteä, mutta samalla oli kaikkien mielenkiintokin yltynyt, joten päätimme vielä hieman kuunnella. Kohta sitten alkoi kuulua selvää astoiden kilinää, ikäänkuin joku olisi kilistellyt haarukoita ja veistiä ym. yhteen. Se oli jo todella outoa, varsinkin kun jokainen meistä kuuli sen. Minä sitten olinkin jo siinä, että "Eiköhän jo lähdetä lipettiin..." ja samassa suoraan oven takaa kuuluu aivan järjetön rysähdys, kuin jotain kauhean painavaa olisi tiputettu alas suoraan oven edessä. Ei muutakuin kaikki täyttä kyytiä kiljuen käpälämäkeen. Ei enää riittänyt rohkeutta mennä takaisin kuuntelemaan.... Oltiin sen verran kauhuissamme kaikki. Luonnollisia selityksiähän voisi olla sellainen erittäin looginen juttu, kun ilmavirtojen itsestään paukahtamaan saamat ovet koulun sisällä, mutta pamaus kuului suoraan ulko-oven vierestä, eikä tuo silti hyräilyä ja astoiden kilinää selitä.

Toinen tapaus on sitten sellainen, joka sattui minun ollessa yksin kotona. Olin siinä sitten kaikessa rauhassa koneella, kun yhtäkkiä kuulin jonku ryskyttävän ulko-ovea. Ihmettelin vain, että mikähän hoppu jollakin on sisään tulla ja menin avaamaan oven. Ulkona ei kuitenkaan ollut ketään. Katselin sitten vähän ympärille, että jos koputtaja olisi mennyt piiloon, mutta ketään ei löytynyt. Säikähdin kyllä aika pahasti ja olin hieman hermona. Asetuin kuitenkin takaisin tietokoneen ääreen ja yritin ajatella mahdollisimman mukavia asioita. Kohta koputus kuitenkin kuuluin uudestaan ja tällä kertaa vielä kovempana. Menin taas katsomaan, muttei ketään. Olin jo ihan kauhuissani ja soitin heti kaverille, että "Nyt hemmetin kyytiä tänne, minä en yksin suostu olemaan tässä talossa enää yhtään!". Onneksi kaveri tuli ja oven hakkaamisetkin loppui siihen. -.- Ei ole sen jälkeen ikinä tuollaista sattunut.

Vielä yksi tapaus on jäljellä ja tämä onkin sitten toistuvaa. Oma huoneeni on siis yläkerrassa ja varsin monena yönä olen saanut kuulla, kuinka joku selvästi tulee portaita ylös. Kerrankin pelkäsin, että äiti tulee vihaisena käskemään minut nukkumaan (kello oli lähemmäksi kolme), mutta kun ketään ei tullutkaa, niin alkoi pelottaa kahta kauheammin. Tällaista siis tapahtuu hyvin monena yönä, ja monesti uskon, että sieltä on oikeasti tulossa joku. Nyt olen jo lopettanut sen luulemisen ja ajattelen jo suoraan, että siellä se haamu taas tepastelee edestakaisin. Yhden kerran se kuitenkin meni vähän pitemmälle, kun tuli ihan minun huoneeseeni asti. Kuului kuinka joku olisi kävellyt laahustavin askelin sängynlaitani vieressä kohti jalkopäätä. Kun askeleet sitten tulivat jalkopään kohdalle, pomppasin istumaan sängyssäni ja katselin ympärille. Ei kuitenkaan ketään. Pelotti kyllä aika lailla, mutta ei se aave ole ennenkään mitään tehnyt, niin miksi sitten nyt? Pitäisi joku yö mennä portaiden yläpäähän vahtiin ja vaikka kuvata, jos alkaa askelia kuulua. Viime päivinä en ole kyllä askelia kuullut, mikä oikeastaan harmittaa. :/ Eräs ystävänikin on yökylässä ollessaan sanonut kuulleensa askelia portaissa, joten en ainakaan omiani kuule. Ja yksittäiset narinat voisin kyllä ymmärtää ihan luonnollisiksi vanhassa talossa, mutta kun joka porras alkaa vuoronperään narisemaan, niin se on jo aika outoa. XD Ja se tosiaan kuulostaa ihan kuin joku niissä kävelisi, eikä vain että laudat vanhuuttaan narisee.

Art Tuopa oli mielenkiintoista, jospa laittaisit videokameran yöksi rappusien eteen kuvaamaan jos jonkinlainen otus sitten siitä näkyisi. Ja tuo koulu homma kyllä sai ihoni kananlihalle, jos vaikka menisitte sinne ulkopuolelle kuvailemaan?

Omistan kyllä videokameran, mutten tiedä riittäisikö sen akku. En oikein ole hyvä näitten kameroiden kanssa. : D Olen kyllä tässä jo muutamana yönä vahtinut portaiden vieressä, mutta eipä ole mitään kuulunut. Pitää jatkaa vielä...

Koululla ollaan muutaman kerran käyty uudelleen, mutta ei ole mitään samankaltaista tapahtunut... Ei olla kertaakaan päästy juuri saman porukan kanssa, niin arvellaan, ettei kummitus tämän takia suostu näyttäytymään. Nykyään se koulu on myyty jollekkin tyypille asunnoksi, joten siellä ei saa enää käydä pihalla tirkistelemässä... Harmi sinäänsä.

Perus kameratallentimena voi hyvin käyttää vaikkapa webbikameraa (IR valaisevaa) ja kannettavaa.
Tietysti vaatii, että kohteessa on verkkovirtaa saatavilla, kannettavien akunkestot kun on mitä on.
Jos pelkää kovalevyn loppumista, niin laittaa tallentamaan vaikkapa minuutin per kameran näkökentässä piipahtava liike.

Kannettava löytyy ja siinä on webbikamerakin. ^^ Jos vain opin käyttämään kunnolla, niin voin vaikka yrittääkin kuvata sen avulla.

Hommaat netistä vielä jonkun kelvollisen freeware kamerasoftan, niin sillä pääsee jo pitkälle.
Mutta kannattaa tosiaan hommata Infrapunavalaiseva webbikamera, kun ei noilla ns. perusmalleilla tee yhtään mitään pimeässä. (Ellet modaa omaa IR suodinta kameraan ja tee itse IR valaisimen sen kaveriksi).

Mulla taitaa olla taas vieras kylässä täällä :--) Selän takana on meittin mutsin sänky, jonka vieressä tv taso. Ja kuulin selvästi kuinka joku naputti siihe pari kertaa. Lisäksi on muutenki koko ajan hiukka ahdistunut tunne ja tuntuu kuin joku seuraisi minua . Noh, annetaan veijarin vierailla meillä, kun ei harmia ole aiheuttanut

Die kirjoitti:Mulla taitaa olla taas vieras kylässä täällä :--) Selän takana on meittin mutsin sänky, jonka vieressä tv taso. Ja kuulin selvästi kuinka joku naputti siihe pari kertaa. Lisäksi on muutenki koko ajan hiukka ahdistunut tunne ja tuntuu kuin joku seuraisi minua . Noh, annetaan veijarin vierailla meillä, kun ei harmia ole aiheuttanut

TV paukkuu myös meillä, mutta se ei todellakaan johdu kummituksista, joten tuskin teilläkään. Se on normaalia, usko pois.

Regendos, tarkoitin sitä tv tasoa, anteeksi epäselvä selitys ;D

Ja tv tasomme on puinen joten sen ääni on aivan erilainen kuin tv:stä tuleva 'pauke'.

Die kirjoitti:Mulla taitaa olla taas vieras kylässä täällä :--) Selän takana on meittin mutsin sänky, jonka vieressä tv taso. Ja kuulin selvästi kuinka joku naputti siihe pari kertaa. Lisäksi on muutenki koko ajan hiukka ahdistunut tunne ja tuntuu kuin joku seuraisi minua . Noh, annetaan veijarin vierailla meillä, kun ei harmia ole aiheuttanut

Oletko varma, ettet ollut ennen niitä koputuksia ahdistunut?
Itse alan aina ahdistuneena tai panikoituneena kuulemaan kaikenlaista.
Tai ehkä siellä sitten on oikeasti joku vieras.

Tähtiensusi, Ei en ollut ahdistunut ennen näitä koputuksia, alko vasta sitten ahdistaa kun kuului koputuksia :--)

Puisilla esineillä on paha tapa elää, varsinkin ollessaan painon alla.

No niin toisaalta :--) Mut siis ne kopaukset oli oikein semmosia 'teräviä' . Äh, vähän hankala selittää :--)

Tosin voi se olla siitä puun elämisestäkin ^^

Olis tarkotus joku yö jättää kamera kuvaamaan pihaa, oon jo nähny pihallamme yöllä luultavasti Olis kiva saada tallennettua jos jotain näkyy.

Suosittelen keräämään mahdollisimman paljon todisteita asioista ja se kameran päälle jättäminen on hyvä aloitus. Ei muuta kuin lykkyä tykö ja hyvää kalaonnea.

Itse en ole koskaan nähnyt mitään, mitä muistaisin. Mummoni kertoi joskus nähneensä henkilöitä, jotka olivat jo kuolleita. Tämä on saattanut johtua ihan dementiasta. Mutta tarina, jonka hän kertoi eräästä omistamastaan taulusta, on jäänyt mieleeni.

Mummoni kotona, viimeisessä asunnossa, jossa hän asui, riippui sohvan yläpuolella taulu. Taulussa on maisema; mökki ja metsää kallion päällä. Kallio vie taulusta suurimman tilan, ja siinä voi nähdä kahdet kasvot, toiset etuviistosta ja toiset sivusta. Tällä taululla oli paha tapa tipahdella omia aikojaan seinältä sohvalle. Mummoni ei asiaan juuri kiinnittänyt huomiota, nosti vain taulun takaisin paikalleen ja jatkoi päivän askareita. Kerran taulu kuitenkin tippui, kun sen alla sohvalla oli nukkumassa eräs mummon lapsenlapsista. Taulu ei onneksi osunut lapseen, joka ei edes herännyt tippumiseen. Mummoni säikähti tilannetta hieman. Hän nosti taulun takaisin seinälle ja sanoi sille sitten oikein sormi pystyssä: "Nyt sinä paha henki pysyt siellä seinässä, etkä enää tiputtele tätä taulua!" Tämän tapauksen jälkeen taulu on kuulemma pysynyt seinällä tippumatta, eikä pahasta hengestäkään sen koommin mitään ole kuulunut.