Elämässäni on sattunut yhtä ja toista selittämätöntä, joillakin tapahtumilla on myös todistajia etten nyt ainakaan ihan seinähullu ole. Viimeöinen säikäytti (ja laittoi miettimään) sen verran että päätin kirjoittaa sen teille... myöhemmin kertoilen muitakin juttuja.
Tosiaan siis sanon heti alkuun että tää voi olla myös unta, mutta oli vain sen verran todellinen ja pelottava kokemus että otan huomioon myös toisen vaihtoehdon. En oikein tiedä kuinka suhtautua.
Tulin miesystäväni kanssa hänen äidilleen koiravahdiksi alkuviikosta koiravahdiksi (vielä viikko melkein pitäisi kestää).. elämässäni on tapahtunut kummia, ja vähän vierastan näitä vanhoja omakotitaloja (tosin eipä sillä rakennusvuodella niin väliä ole
). Tänne tullessa kumminkin oloni oli aika jees, ja sanoinkin miehelleni siitä että kumma juttu kun ei pelota ym.Noh, eilen kumminkin asiat muuttui.
Oltiin tuossa alamökissä pelaamassa biljardia ja mieheni katsoi jotain lasten lelua mikä pitää kamalaa meteliä kun sitä painaa (sellainen "pelottava nauru") ja sanoi että onneksi se ei ole koskaan lähtenyt itsestään soimaan yöllä, että voisi tulla paskat housuun siinä vaiheessa.. meniköhän siinä kymmenisen minuuttia kun lelu alkoi itsestään sohvalla soida. En siihen jaksanut reagoida sen suuremmin kun nuo leluthan voivat itsestään soida. Totesin vain että etköhän sä melkein äsken pyytänyt merkkiä kummituksilta kun mainitsit tuosta lelusta, lähinnä huumorilla siihen reagoin.
Sitten koittikin yö..
Muistan katsoneeni kelloa vielä joskus kahden jälkeen. Tässä vaiheessa varmaanki nukahdin? Kaikki tuntui tapahtuneen noin sekunnissa, mutta muistan että kuin jostain tyhjästä sänkyni viereen ilmestyi vanhemman naisen(?) hahmo joka huusi korvaani jotain todella kovaan ääneen ja nopeasti, en saanut mitään selvää että mitä. Siinä samassa heräsin siihen että karjuin todella kovaan ääneen peloissani, mieheni ja molemmat lapseni heräsivät tähän. Mieheni sai jotenkin palautettua minut tähän maailmaan, mutta olin aivan shokissa edelleen, katsoin kelloa ja se muistaakseni 02:15 tai 02:25... koin oloni todella uhatuksi ja minua pelotti mielettömästi. Tärisin kauttaaltaan, sydän hakkasi ja kyyneleet valuivat silmistä. Pyysin miestäni lähtemään kanssani tupakalle jotta oloni rauhoittuisi, mutta se oli turhaan. En vaan saanut pelkoa loppumaan, ja se ei ole minulle normaalia.
Mieheni nukahti, ja jäin itse vielä valveille sänkyyn.. Yritin olla kiinnittämättä huomiota mihinkään ääniin ym jotta saisin unta, mutta yhtäkkiä kuulin selkeästi painavat askeleet (ei koiran tassuttelua kun kynnet ei kuulunut parketilla) makuunuoneen oven edestä. Säikähdin taas hulluna, mutta annoin asian olla. Hetken kuluttua molemmat koirat reagoi johonkin, ja ottivat hetkellisesti yhteen toistensa kanssa... kun tilanne oli ohi, nukahdin jossakin välissä.
Vielä tänäänkin on ollut aika omituinen olo, jotenkin ahdistaa kokoaika.
Mitä mieltä muut ootte? Tekikö uni ja mielikuvitus temput, vai onko tässä jotain muuta?
Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä, oli ne mitä tahansa, koska itselle jäi todella ahdistunut olo.
Ennenkin on tapahtunut vaikka mitä, mutta edellisestä tämänlaatuisesta asiasta on kulunut kohta kumminkin jo vuosi... ehdin olla jo onnellinen että joko nuo kummallisuudet loppuivat.
