Asuuko kukaan muu ''haamutalossa''?

[amazh]

Itse asun ja sen on jollain tavalla pelottavaa ja kiehtovaa... Muilla sama tilanne?:o Pidän blogiakin tästä, koska haluan jakaa tämän ainutlaatuisen kokemuksen muidenkin kanssa! http://ihangwithghosts.blogspot.com/201 ... ipsan.html

Mutta onko sieluntovereita?

[ötsir böö]

Kyllä näitä sielun veljiä on mutta oikeasti,ole varovainen asian tiimoilta koska aluksi voi olla lystiä mutta kokemuksella sanon että kun TODELLA avaat portin siihen maailmaan niin pitää tietää polku takaisin.Olen nykyään jo tottunut siihen maailmaan koska opin myös sulkemaan portit sinne puolen joten kun alkaa sähköt reistailemaan asunnossa kannattaa katkaista virrat pääkytkimestä ja poistua pienelle ulkoiluretkelle siinä kohtaa.Kuulostaa huvittavalta mutta kun henkimaailmaa kutsuu niin se pitää myös sulkea ja jos et sulje ne seuraa pitkän matkaa perässä.Voin kutsua hengen mutta sitä en tee kuin toisen pyynnöstä ja täytyy muistaa ketä kutsut,toiseksi eikä se ole leikin asia siirrellä tavaroita itse leikin varjolla ja ottaa kuvia siitä,onko asia näin?.Mietinkin väliin että alkaisin tulevan ammatini sivutuotteena tekemään myös henkien kutsuntaa mutta täytyy sanoa että kyllähän niitä on joka paikassa jatodella väsyttävää aistia niitä ympäriinsä.Asuin puoli vuotta kuolleen äitini mökillä kuoleman jälkeen ja voin kertoa että siinä vihaisen hengen kanssa ollut kivaa vaikka sukulainen oli kyseessä.Tapa miten kuolee ja se missä tilassa henkilö on silloin kuollessaan niin vaikuttaa suorastaan pirullisen kivuliaalta tuntea kun se ei ymmärrä olevansa kuollut!!Kuulostat nuorelta henkilöltä silläpä kirjoitankin ettet mene sekaisin asian tiimoilta ja koe sitä miten käy kun menee liian pitkälle eikä osaa lopettaa...mutta jos olet rohkea tutkija niin onnea asian tiimoilta muista kuitenkin suojata itsesi.Tiedätkö miten se tehdään?Niin,jäi kertomatta mikä on tuleva ammattini?Se näkyy kuvassani mikä on avattarena nimimerkissä,terveisin shamaani

[Kaaosjumala]

Löytyykö videokameraa? Jos löytyy niin jätäppä kuvaamaan jotain huonetta tai paikkaa talossa misä aktiivisuutta esiintyy eniten vaikkapa joka yö viikon ajaksi niin jos saisit vähän parempaa todistetta kuin valokuvia. Varsinkaan kun noista kuvista ei hirveästi mitään oikeastaan selvinnyt. (sivuilla on myös valokuvaus kirjoitettu photocraphy, se kirjoitetaan photography).
Ja ötsir böö, tuskinpa hän mitään portteja on aukonut tai niitä kunnolla siellä auki repii kirjoittamalla havainnoistaan

[Zrud]

veikkaampa vaan että videomateriaaIia ei tuIIa saamaan... koskapa niistä video materiaaIia saataisikaan ? seIitykset ovat aina... ei oIe kameraa tai jotain...

[yenn]

Blogia ei ole enää? Koitin kattoo, mut linkki huutaa että poistettu on...

[MadCat]

Jees. Oon asunut 4-vuotiaasta asti ja kun naimisiin menin, niin sen jälkeen kerran. Jälkimmäinen paikka oli melko hiljainen, ei siellä paljoakaan tapahtunut, eikä tarvinnut ainakaan pelätä.Tuossa lapsuuden kodissa kuuneltiin muksuna seinän sisästä tulevaa musiikkia- sellasta gramofonimusiikkia, nähtiin varjoja, mustia leijuvia möhkäleitä, kuultiin lapsen itkua ja joskus näin jopa lapsen varpaan jäkiä, esineiden (hyvin satunnaista ja harvinaista) paiskomista, perheenjäsenien äänillä puhumista jne. Mulle on jäänyt sellanen herkkyys tunnistaa missä taloissa ja tiloissa kummittelee ja missä ei, vaikka mitään varsinaisia merkkejä ei oliskaan. Useimmista pääsee eroon jos toiminta on häiritsevää.

Leikkiä ei pidä näitten asioiden kanssa. Itse en koskaan - en mistään hinnasta - kutsuisi henkeä. Mun uskooni kuuluva kirja kieltää sen hyvin selkeillä sanoilla.

[Merey Celeste]

edelinen asuntono oli sellainen, siellä näin useamman kerran tumman hahmon joita osaksi luulin harhaksi/varjohahmoiksi, mutta kerran näin tumman hahmon menevän keitiöön , näin sen peilin kautta, ja tyttäreni on nähnyt myös siellä tumman mies hahmon vaikka siellä ei ollut "ketään". Myös entinen asukas kerto että hänellä oli selainen tunne että siellä oli joku muukin. sain kuulla että siellä olisi kuollut henkilö, sen talon historian aikana ja jotain hämärää siihen oli silloin liittynyt.

[Jopelius]

Omassa huoneessani vanhempien luona koen aina pelkoa. En ymmärrä miksi. Missään muussa huoneessa ei pelota. Täällä tuntuu koko ajan siltä kuin joku olisi läsnä. Yöllä olo on entistä pahempi. Ehkä tämä huone kokenut kaikki negatiiviset ajatukseni ja jokin portti on auennut, mutta en tiedä.

[aava]

Omassa huoneessani vanhempien luona koen aina pelkoa. En ymmärrä miksi. Missään muussa huoneessa ei pelota. Täällä tuntuu koko ajan siltä kuin joku olisi läsnä. Yöllä olo on entistä pahempi. Ehkä tämä huone kokenut kaikki negatiiviset ajatukseni ja jokin portti on auennut, mutta en tiedä.

meillä oli aikoinaan sama homma meidän kotona joka sijaitsi lappeenrannassa. kukaan meistä lapsista ei viihtynyt tietyssä huoneessa ja siskoni jopa näki painajaisia ko huoneesta. aina piti pitää ovi auki tai raollaan. (lieneekö liittyy sotimisiin nuo aktiivisuudet sitten siellä) eli paljon kuolleita eivätkä ehkä tajua sitä??

ja kuten jo aavenaisena kirjotin että sieltä kuului kävely ääniä ja loppupeleissä ne loppu siihen kun joku kävi minut hyvästelemässä siskonikin kuulivat ko äänet kun viellä olivat kyseisessä huoneessa. (itelle tuli mieleen vanha nais ihminen joko meidän mummo taikka joku muu joka ehkä tajusi että on kuollut ja pääsi ehkä sinne minne piti)?? koska tämän jälkeen ei enään ääniä kuulunut..

[MirHami]

Lapsuudenkodissani on huone jossa molemmat isovanhempani ovat kuolleet. Kotona asuessa asustelin siinä huoneessa ja öisin oli melko ahdistavaa.
Pahimpana yönä olin jossain unen ja valveen rajamailla, kun aloin taas tuntea henkityksen vierelläni. Pelkäsin todella paljon ja aloin jopa rukoilemaan, että se loppuisi. Ristin käteni rukoilin ja yht´äkkiä näin pirun kasvot. Itkin ja rukoilin, sydän hakkasi ja se tunne oli aivan kamala. En ole koskaan pelännyt niin paljon. Hengitys vierelläni lakkasi ja samana hetkenä ikkunalasi helähti, olin säikähtää kuoliaaksi.

Myös sisarukseni jotka ovat nukkuneet siinä huoneessa ovat kertoneet, että yöunet ovat siinä huoneessa todella levottomia ja on tunne, ettei ole yksin.

[neonyirumi]

Ajattelin kirjoittaa tähän oman kokemukseni, kun asuimme vielä omakotitalossa Pudasjärvellä n. 10 km keskustasta Kuusamoon päin. Tapahtumien aikana olin 16 ja nyt olen 20.

Oli joulukuun 16 pv 2008, kun sain tietää isäni tehneen itsemurhan meidän liiterissä (hän oli alkoholisti ja hänellä olivakava masennus). Sen jälkeen alkoi selittämättömät tapahtumat.

Ensimmäisen yön nukuin siskoni kanssa mun huoneessa, joka oli kaikista muista huoneista erillään. Seinän toisella puolella oli pannuhuone. Kuuntelin siinä kaikessa rauhassa musiikkia mp3:lla, kun yhtäkkiä kuului jokin pamahdus ja niin kuin halkoja olisi vierinyt lattialle. Laitoin valot päälle ja katsoimme siskoni kanssa toisiamme säikähtäneinä. Olimme aluksi luulleet, että se oli ollut vaatekaappini ovi, joka oli tippunut saranoiltaan. No ei ollut ja sitten mietimme että olisiko ääni voinut tulla pannuhuoneesta (pannuhuoneen ja minun huoneeni välissä oleva seinä oli todella ohutta tekoa). Emme kuitenkaan kummatkaan uskaltaneet mennä katsomaan. No, siskoni jatkoi uniansa, mutta minä menin koneelle takkahuoneeseen, koska en saanut unta enää ja olin niin peloissani.

Toinen juttu oli se, kun kävin aina salaa tupakilla talomme takana (äitini ei tiennyt että poltin). Pannuhuoneen ja ulko-oven välillä oli sellainen lankuista tehty "tie" seinän vieressä mistä aina isälläni oli tapana kulkea tupakille pannuhuoneen oven eteen/pannuhuoneeseen laittamaan puita. Poltin siinä hetken aikaa ihan rauhassa tupakkia, kun kuulin kuinka ensin ovi aukesi ja sitten kuului kuin joku olisi kävellyt sinne päin missä olin. Ajattelin aluksi että äiti sieltä tulee katsomaan missä olin tai joku siskoistani. Odotin vähän aikaa hengittämättä kunnes askeleet yhtäkkiä lakkasivat. Odotin vielä hetken aikaa kunnes katsoin kuka siellä oli. Ketään en nähnyt ja kun menin ulko-ovelle, oli sekin kiinni. Hiemanko olin ihmeissäni.

Ja kerran menin ottamaan kuvia liiteriin ihan vain huvin vuoksi niin mulla tuli todella ahdistava tunne ja ihan niin kuin joku olisi katsellut koko ajan. Ketään muitakaan ei itseni lisäksi ollut ulkona. Katselin ympärilleni ja se tunne oli niin voimakas, että lähdin juoksujalkaa takaisin sisälle. Kenellekään en kertonut tästä kuin en nuistakaan edellisistä.

Kun kerran olin siskoni kanssa kahdestaan kotona ja kun tulin huoneestani, kuulin kuinka isäni olisi puhunut olohuoneessa. Menin kysymään siskoltani että oliko hän puhunut puhelimessa äsken vai yksikseen. Hän vastasi että ei. Ja isällämme oli myös tapana katsella aina telkkaria yksikseen olohuoneessamme. Tätäkin olen miettinyt paljon.

Ja tässä vielä yksi; nukuin omassa huoneessani, kun yhtäkkiä sänkyni jalkopääty alkoi tärisemään rajusti. Sitä kesti hetken aikaa. Testasin tietenkin itse, että olinki unissani tärisyttänyt jalkaani, mutta se ei ollut niin tehokasta tärinää kuin se mitä koin. :/

Mutta niin tässäpä nyt joitain mitä tuli mieleen.

Ja muutenkin kun asuimme tuossa talossa niin minulla oli aina tunne etten ole yksin. Jos olin vaikka omassa huoneessa tai tupakilla talon takana.

[Sinikello]

...

Ja tässä vielä yksi; nukuin omassa huoneessani, kun yhtäkkiä sänkyni jalkopääty alkoi tärisemään rajusti. Sitä kesti hetken aikaa. Testasin tietenkin itse, että olinki unissani tärisyttänyt jalkaani, mutta se ei ollut niin tehokasta tärinää kuin se mitä koin. :/

Mutta niin tässäpä nyt joitain mitä tuli mieleen.

Ja muutenkin kun asuimme tuossa talossa niin minulla oli aina tunne etten ole yksin. Jos olin vaikka omassa huoneessa tai tupakilla talon takana.

Hmmm, itsellä kokemusta myös sängyn tärinästä. Sitä tapahtui lähes joka yö minun yöpyessäni ex-mieheni luona, ja exäni isä siis oli kuollut vain hieman aikaisemmin. Paljon muutakin outoa tapahtui ja alkoi tapahtua exäni luona hänen isänsä kuoleman jälkeen.

Sängyn tärinä oli usein todella voimakasta, se toistui joka yö, ja kykenimme havaitsemaan sitä kun olimme täysin hereillä. Ensi alkuun itsekin yritin selitellä ilmiötä sillä, että jotenkin varmaan itse tärisytän jalkaani unissani. Mutta nuo tärinät eivät kuitenkaan koskaan toisuneet, kun nukuin yksin omassa kodissani, vaan niitä oli ainoastaan siellä exän luona. Eräänä yönä heräsin jopa siihen, kun sängyn jalkopäätä nosettiin nopeasti ylös-alas, siis selkeästi lattiasta irti ja taas takaisin.

Kuulostaa ihan mielipuoliselta, mutta totta se on. Usein heräsin myös ihan valtavan sähköiseen tunteeseen: miltei korvissa soi/humisi, ja kaikki ihokarvat olivat pystyssä. Pian tämän tunteen ja heräämisen jälkeen jokin alkoi vetää peittoa pois päältäni. Veto oli yllättävän voimakas, koska muistan saaneeni aina kynsin hampain vetää takaisin itseeni päin, että sain pitää peiton.

[Johan]

...

Ja tässä vielä yksi; nukuin omassa huoneessani, kun yhtäkkiä sänkyni jalkopääty alkoi tärisemään rajusti. Sitä kesti hetken aikaa. Testasin tietenkin itse, että olinki unissani tärisyttänyt jalkaani, mutta se ei ollut niin tehokasta tärinää kuin se mitä koin. :/

Mutta niin tässäpä nyt joitain mitä tuli mieleen.

Ja muutenkin kun asuimme tuossa talossa niin minulla oli aina tunne etten ole yksin. Jos olin vaikka omassa huoneessa tai tupakilla talon takana.

Hmmm, itsellä kokemusta myös sängyn tärinästä. Sitä tapahtui lähes joka yö minun yöpyessäni ex-mieheni luona, ja exäni isä siis oli kuollut vain hieman aikaisemmin. Paljon muutakin outoa tapahtui ja alkoi tapahtua exäni luona hänen isänsä kuoleman jälkeen.

Sängyn tärinä oli usein todella voimakasta, se toistui joka yö, ja kykenimme havaitsemaan sitä kun olimme täysin hereillä. Ensi alkuun itsekin yritin selitellä ilmiötä sillä, että jotenkin varmaan itse tärisytän jalkaani unissani. Mutta nuo tärinät eivät kuitenkaan koskaan toisuneet, kun nukuin yksin omassa kodissani, vaan niitä oli ainoastaan siellä exän luona. Eräänä yönä heräsin jopa siihen, kun sängyn jalkopäätä nosettiin nopeasti ylös-alas, siis selkeästi lattiasta irti ja taas takaisin.

Kuulostaa ihan mielipuoliselta, mutta totta se on. Usein heräsin myös ihan valtavan sähköiseen tunteeseen: miltei korvissa soi/humisi, ja kaikki ihokarvat olivat pystyssä. Pian tämän tunteen ja heräämisen jälkeen jokin alkoi vetää peittoa pois päältäni. Veto oli yllättävän voimakas, koska muistan saaneeni aina kynsin hampain vetää takaisin itseeni päin, että sain pitää peiton.

Kokiko ex-miehesi tätä sängyn tärinää myös yksin ollessaan, vai pelkästään silloin kun sinä olit siellä?

Kauan tämä tärinä kesti? Kokeilitteko miteen lopettaa sitä, laitoitteko valoja päälle ja näitte kun jalat nousivat ilmaan?

Kuulostaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta. Nämä sängyntärinäthän usein liittyvät poltergeist-ilmiöihin eikä ihan perinteisiin kummitusjuttuihin. Toi peiton poisnykiminen on varmasti aika traumaattinen kokemus? Oletteko tähän keksineet mitään luonnollista sellitystä, esim että kissa roikkuisi peitossa. Muistan kun olin yötä nuorempana serkun luona ja heillä oli kissa. Se vaani aina öisin jalkoja ja hyökkäili niihin sitten kun tilaisuus tuli. Välillä se roikku myös peitossa ja tuli se tunne, että peittoa vedetään pois päältä. Kyllä tuli muutaman kerran säikähdettyä mutta kissahan se oli kuka minua pelotteli.

Kerrohan lisää näistä kokemuksista.

[Norsu]

En itse ole koskaan konenut asuvani kummitustalossa, mutta olen viettänyt vuoden Lahden kansanopistossa, joka on toiminut myös sotasairaalana ( http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kansopis.html ).
Minua itse asiassa ihmetyttää, etten ole löytänyt paikasta kertovia kummitusjuttuja mistään. Lähdin kirjoittamaan, koska tapahtumat muistuivat mieleeni kun luin tuosta sängyn tärinästä.

Minä, kuten myös monet kurssikaveritkin, todistimme usein iltaisin ja öisin sänkyjen ja tuolien tärinää tai huojuntaa. Se oli niin kummallista, etten itse edes oikein osannut pelätä koko asiaa, varsinkin kun sitä sattui niin monelle muullekin. Huojuntaa tapahtui silloin kun olin yksin, ja silloin kun olin seurassa. Kerran tuolini alkoi huojua myös silloin, kun olimme isolla ryhmällä yhteistilassa ja ihmettelimme ja naureskelimme tapahtuneelle.

Jotkut selittivät tapahtumaa niin, että opisto on rakennettu sellaiseen paikkaan, että n. kilometrin päässä sijaitsevan juna-aseman liikenne saisi koko talon liikehtimään ja aiheuttaisi näin myös yksittäisten huonekalujen huojunnan. Minun ikkunastani ylimmästä kerroksesta näkyi asemalle, ja testasinkin teoriaa pari kertaa niin, että sängyn täristessä pomppasin heti ikkunaan bongaamaan mahdollista liikennettä. Useimmiten siellä ei ollut mitään.

Nyt asiaa ajatellessani todellakin ihmetyttää, miten se ei ole sen enempää pelottanut, vaikka monet asiaa kammoksuivat. Muistan vielä eräänkin hetken, kun olin huoneessani tietokoneella ja tuolini alkoi huojua. Lopetin toiminnan ja vaan fiilistelin kummallista tapahtumaa. Taisinpa vielä jatkaa hommiani ennenkuin ilmiö hävisi. Säikyn kuitenkin pieniäkin kolauksia ja narinoita.

Ovatko muut kuulleet juttuja Lahden kansanopistosta?

[Sinikello]

Kokiko ex-miehesi tätä sängyn tärinää myös yksin ollessaan, vai pelkästään silloin kun sinä olit siellä?

Kauan tämä tärinä kesti? Kokeilitteko miteen lopettaa sitä, laitoitteko valoja päälle ja näitte kun jalat nousivat ilmaan?

Kuulostaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta. Nämä sängyntärinäthän usein liittyvät poltergeist-ilmiöihin eikä ihan perinteisiin kummitusjuttuihin. Toi peiton poisnykiminen on varmasti aika traumaattinen kokemus? Oletteko tähän keksineet mitään luonnollista sellitystä, esim että kissa roikkuisi peitossa. Muistan kun olin yötä nuorempana serkun luona ja heillä oli kissa. Se vaani aina öisin jalkoja ja hyökkäili niihin sitten kun tilaisuus tuli. Välillä se roikku myös peitossa ja tuli se tunne, että peittoa vedetään pois päältä. Kyllä tuli muutaman kerran säikähdettyä mutta kissahan se oli kuka minua pelotteli.

Kerrohan lisää näistä kokemuksista.

En itseasiassa tiedä, kokiko ex-mies tuota tärinää yksin ollessaan. Sen tiedän, että hän koki kyllä muita asioita ollessaan yksin. Tyypillisimmin ne olivat kuulemma ääniä muualta asunnosta, esimerkiksi keittiössä saattoviat kattilat ja astiat kolista ja kilahdella, tai haarukat/veitset tms. lennellä itsekseen. Yleensäkin tavaroiden liikkumista, tuntui että mikään ei ollut siellä, mihin sen oli jättänyt. Askeleet olivat myös tyypillisiä. Sanoipa kerran jopa nähneensä isänsä, seisomassa makuuhuoneen oviaukossa, mutta exäni ei ollut aivan varma, näikö unta vai oliko hereillä. Tuo tapahtui päiväsaikaan, kun ex-mieheni kävi nukkumaan yövuoron jälkeen. Muutenkin nuo ilmiöt kestivät vain tietyn ajanjakson, eli pyöreästi sanottuna syksyn 2010. Silloin oli aktiivisinta. Ex-mieheni isä siis kuoli heinä-elokuun taitteessa 2010. Joitakin yksittäisiä outouksia koimme myös 2011 kesällä, jolloin mm. pesupallo lenteli itsestään asunnossa. Myös helmikuussa 2012 koimme yhden oudon jutun, kun teimme muuttoa pois tuosta kyseisestä asunnosta, ja vielä viimeistä tarkistusta tehdessämme (asunto oli aivan tyhjä ja puunattu) syttyi vaatehuoneen/komeron valo itsestään. Kaipa se oli joku viimeinen hyvästi meille.

Ja mitään eläimiä ei tosiaan tuossa asunnossa ikinä ollut. Ja kyllä, tuo peiton pois nykiminen oli traumaattista. Onneksi aina omassa kodissa sain nukkua rauhassa, eli ilmiö ei suinkaan seurannut minua silloiseen omaan kotiini. Inhottavia tuntemuksia yleensäkin öisin, sellaista että joku "painelee" kroppaa peiton päältä, aloittaen jalkopäästä. Hyi. Ahdistavaa ja pelottavaa.

Vielä lisään: emme yrittäneet lopettaa ilmiöitä mitenkään tietoisesti. Vaikka exäni kyllä usein uhosikin (ei yhtään pitänyt isästään) tyyliin "Senkin *piip*, mä en sua pelkää" tai jotain muuta. Kun noita yöllisiä tärinöitä tms. tapahtui, niin niinä hetkinä olin niin hemmetin peloissani, että yritin vaan pitää silmiä kiinni ja selvitä hengissä aamuun asti. Näin kärjistetysti. En olisi uskaltanut nousta sängystä. Yöt olivat piiiiiiitkiä ja piinallisia, kun tunsi selvästi, ettei ole huoneessa yksin -tai tässä tapauksessa exäni kanssa kaksin.

[starling]

Meillä on talossa välillä tapahtunut varsin aktiivisesti kaikkea outoa, mutta sitten saattaa mennä kuukausia tai jopa vuosi täysin rauhallisissa merkeissä. Onko kellään teorioita siitä, mistä moinen saattaisi johtua? Tai mikä aktivoi mahdolliset henget olemaan toisinaan selvästi ahkerampia? Vaikeahan moista on selittää, mutta ilmiö on kuitenkin selvästi havaittavissa.

Oma kiinnostus aiheeseen ei kuitenkaan ole tänä aikana merkittävästi vaihdellut . Uskon, että jossain tapauksissa se voi olla selityksenä: kun aihe kiinnostaa, outoja tapahtumia huomaa herkemmin ja jopa ehkä ylitulkitsee.

[OSITutkimusseura]

Kannattaa laittaa tapahtumien tarkat päivämäärät ylös ja seurata hieman niiden jaksottumista. Sitten voidaan miettiä, onko kyseisellä hetkellä jotain tiettyä tapahtunut joka mahdollisesti voisi aktivoida tapahtumat.
Ja tässäkin tapauksessa kannatan tapahtumien dokumentointia mahdollisimman monella eri tavalla jos suinkin sellaisiin on mahdollisuus. Esimerkiksi EVP sessioiden pitäminen välittömästi kun outoja asioita ilmenee.

[GreenCrow]

Itsellänikin on pari kokemusta talossa tapahtuneeseen epätavalliseen ilmiöön, aloitetaan tuoreemmalla. Tästä on pari vuotta aikaa.

Asun Tampereella kerrostalossa, joka on valmistunut vuonna -70. Itseni lisäksi täällä asui pari kissaa ja tapahtumahetkellä entinen miesystäväni toiselta paikkakunnalta.

Makuuhuoneen vieressä on vaatekomero ja näiden huoneiden välinen seinä on hieman paksumpaa kuin vaneri. Liekkö se jotain sen kaltaista materiaalia.

Olin nukkunut muutamana yönä tavallista huonommin nähden sekavia unia. Uniini herätessä katsoin kelloa ja minulla oli tunne, että aika ei kulu, että se olisi paikallaan, kymmenen minuuttia tuntui tunnilta. Eräänä iltana en meinannut taaskaan saada unen päästä kiinni. Kuuntelin ex-mieheni tasaista kuorsausta. Toinen kissoistani tuli makuuhuoneen oven taakse naukumaan ja ajattelin mielessäni, että tässähän tämä yö menee mukavasti puupäitä kuunnellessa Hetken vaihdeltuani kylkiasennosta toiseen kuulin, kuinka ex-mieheni olisi potkinut varovasti sängyn päätyä. Hetken päästä ääni kuului uudelleen, tällä kertaa kovempaa. Tajusin, että mieheni ei liiku, vaan ääni tulee minun takaani, sienän paikkeilta. Käännyin varovasti seinään päin ja samalla kissani naukaisi oikein kuuluvasti. Seinästä kuului raju koputus, kuulosti lähinnä siltä että seinää olisi potkittu vaatekomerosta! Seinällä roikkuva kitara heilahteli iskun voimasta. Säikähdin tietenkin aivan julmetusti ja huusin ex-mieheni hereille, hän ei ollut kuullut mitään. Pyysin häntä tulemaan kanssani vaatekomeroon tarkistamaan, mistä pauke johtui. Kaikki oli kuitenkin siellä ihan niinkuin pitikin. Menimme takaisin nukkumaan.
Kolmisen tuntia tuosta koputuksesta oli hiljaista. Heräsin kuitenkin siihen, että kissani oli taas tullut naukumaan oven taakse. Parin hassun naukaisun jälkeen ääntely vaihtui murinaksi. Olin juuri aikeissa nousta mennäkseni katsomaan, mitä oven takana oikein tapahtui, kun kissani sähähti ja juoksi olohuoneen suuntaan. Samaan aikaan, kun kissa pisti laukaksi, pauke seinästä alkoi, neljän peräkkäisen iskun verran. Käännyin ex-miestäni vasten ja vedin säikähtäneenä peiton korville. Kurkin peiton alta kohti kattoa ja rauhoittelin itseäni sen minkä osasin. Pian kuitenkin näin, että katon poikki kulki bumerangin muotoinen valo, jonka keskellä oli voimakkaammin loistava pallo.Valo lähti liikkeelle seinästä. Säikähdin taas, enkä saanut ajatustani kulkemaan. Muutaman minuutin kuluttua herätin taas kuorsaavan ex-mieheni ja selitin hänelle kokemani. Ennen aamu kuutta olin niin uuvuksissa, että nukahdin. Puoli seitsemän kuului viimeinen, vaimea kopsahdus seinästä.

Myöhemmin aamulla mietimme yhdessä, mistä ääni olisi tullut ja mikä se valo oli. Ex-mieheni ehdotti auton ajovaloja, mutta loistavatko ajovalot neljänteen kerrokseen kaihtimien ollessa tiiviisti suljetut, etenkin kun makuuhuoneen ikkuna ei ole tielle päin? Lisäksi katossa olleen valon muoto ei kuulosta yhteensopivalta ajovalojen heijastumiin. Komerossa kaikki tavarat olivat paikallaan, patteria siellä ei ole, joten ei ääni sellaisestakaan ole peräisin. En myöskään usko, että yläkerran naapuri olisi hyppinyt tasajalkaa niin rajusti keskellä yötä, että kitara olisi lähtenyt seinällä heilumaan.

Oli syy mikä tahansa, tämän jälkeen ei ole kuulunut mitään. Joinakin iltoina on ahdistavaa mennä makuuhuoneeseen, mutta tunne katoaa nopeasti.

Myös eräs naapurini kerran hississä jutteli, että on muutamana yönä kuullut korkokengän kopsetta käytävillä, mutta ei ovisilmästä katsomalla ole koskaan nähnyt ketään, vaikka kopina kuuluisi menevän alimmasta kerroksesta ylimpään

[GreenCrow]

I
Myös eräs naapurini kerran hississä jutteli, että on muutamana yönä kuullut korkokengän kopsetta käytävillä, mutta ei ovisilmästä katsomalla ole koskaan nähnyt ketään, vaikka kopina kuuluisi menevän alimmasta kerroksesta ylimpään

HAA, todistinpa itsekkin nämä askeleet viimeyönä! Askeleet kuuluvat koko rapun, kenenkään ovi ei aukea tai sulkeudu ja käytävillä ei näy ketään (laitoin omaan kerrokseeni valot, ääni kuului kyllä). Jännää, olisiko syynä putket?!