Yliluonnolliset/selittämättömät tapahtumat elämässäsi

[OSITutkimusseura]

Tuo on ihan silmän omaa kikkailua kun on tarpeeksi kauan keskittynyt yhteen kohteeseen samaan aikaan kuin ympäristö liikkuu. Kokeilkaa joskus katsella sillalta alhaalla vilkkaasti virtaavaa jokea vähän aikaa ja vilkaiskaa sen jälkeen ympäristöä, koko maailma tuntuu liikkuvan. Tai sitten jos haluaa nörttifactorin tuoda mukaan, niin pelatkaa guitar heroa/frets on fireä parin biisin verran ja testata taas samaa.
Tosin joskus saman fiiliksen saa väsyneenä autoillessa, mutta sitä en suosittele testipenkiksi.

[Wespa]

Joo tollasta vähän itsekkin veikkailin. Tuo maan imeytyminen kohti kesti vaan vähän aikaa, mutta tuo että tie näytti kapeammalta kesti kauemman aikaa (joitan minuutteja, itseasiassa koko matkan kotiini).

[JJL]

Tämmönen aika outo tapahtuma kävi tossa eilen:

Tekstailin tyttöystävän kanssa ja sitten se nukahti. Sillä on semmone ihme tapa, että se pystyy nukkuessaan tekstaamaan, vaikka onkin aika paljon kirjotusvirheitä jne. Viime yönä se nukahti ja alkoi tekstaamaan mulle. Tekstas kaikkee ihme juttuja. Sitten se tekstas jotaki et joku noita ajattaa sitä ja mun pitää mennä uimahallille sen luo. Se tekstas kans, että se soitti mulle, et mun pitää tulla sinne ja kaikkee tämmöstä. Sitten kun se aamulla heräs ja se luki niitä viestejä mitä oli lähettäny, nii se sit kerto mulle, että oli nähnyt just semmosta unta, mitä silloin yöllä kertoi mulle tekstiviesteillä. Sit se oli soittanut sen mummolle vahingossa, ja se luuli että oli mulle soittanut, kun se oli unessa soittanut mulle. Yksinkertaisesti hän tekstasi tavallaan unesta oikeaan elämään, aika outoa.

Ja kun mä olin tekstaillut ja tullut tavallaan leikkiin mukaan tekstiviestien avulla, niin olin kuulemma tehnyt hänen unessaan juuri samat jutut mitä tekstasin hänelle. Tulin tavallaan hänen uneen mukaan tekstiviestien avulla oikeasta maailmasta

[Art]

Aika hurjaa. Ö.ö Onko tuollaista sitten tapahtunut ennenkin, JJL? On kyllä ainakin mielenkiintoista, jos ei muuta.

Itsellä muuten sattui eilen melko hupaisa juttu bändiharjoituksissa. Oltiin siis koulumme musiikinluokassa, minä ja kaksi kaveria, ja kaksi muuta oli pianon luona selaamassa musiikinkirjoja ja minä istuin opettajan pöydän luona lukemassa kans yhtä musiikinkirjaa. Pysähsyin sitten lukemaan yhden laulun sanoja (en enää muista laulua), ja aloin muistelemaan, että mitenkäs sen biisin sävel taas menikään, kun pianon edessä istuva kaveri sitten alkoi soittaa juuri samaa biisiä. Toinen kaveri kysyi, että tunnistanko biisin, ja minä nostin huvittuneena kirjaa ja näytin, että olin juuri lukemassa kyseisen biisin sanoja. : D Hieman naureskeltiin siinä sitten ja jatkettiin kirjojen selailua. Pysähdyin taas jonkun ajan päästä yhden laulun kohdalle lukemaan sanoja, ja eiköhän se toinen pianon luona olevista kavereista alkanut taas soittamaan samaa biisiä ja minä taas naureskellen nostin kirjaa. Jatkettiin kohta taas puuhia ja vielä kolmannen kerran pysähdyin lukemaan yhden biisin sanoja, ja olin varma, että kohta se kaveri soittaa sitä biisiä. Ette varmaan arvaa, miten kävi? :'D Niinhän se sitten taas soitti sitä biisiä... Emmekä me edes selanneet samanlaisia kirjoja, joten luulisi olevan vielä pienempi todennäköisyys, että osutaan saman biisin kohdalle yhtäaikaa. Pääteltiin sitten, että joko minulla, tai tällä pianoa soittavalla kaverilla oli jotain ihmeen kykyjä.

[JJL]

Aika hurjaa. Ö.ö Onko tuollaista sitten tapahtunut ennenkin, JJL? On kyllä ainakin mielenkiintoista, jos ei muuta.

Itsellä muuten sattui eilen melko hupaisa juttu bändiharjoituksissa. Oltiin siis koulumme musiikinluokassa, minä ja kaksi kaveria, ja kaksi muuta oli pianon luona selaamassa musiikinkirjoja ja minä istuin opettajan pöydän luona lukemassa kans yhtä musiikinkirjaa. Pysähsyin sitten lukemaan yhden laulun sanoja (en enää muista laulua), ja aloin muistelemaan, että mitenkäs sen biisin sävel taas menikään, kun pianon edessä istuva kaveri sitten alkoi soittaa juuri samaa biisiä. Toinen kaveri kysyi, että tunnistanko biisin, ja minä nostin huvittuneena kirjaa ja näytin, että olin juuri lukemassa kyseisen biisin sanoja. : D Hieman naureskeltiin siinä sitten ja jatkettiin kirjojen selailua. Pysähdyin taas jonkun ajan päästä yhden laulun kohdalle lukemaan sanoja, ja eiköhän se toinen pianon luona olevista kavereista alkanut taas soittamaan samaa biisiä ja minä taas naureskellen nostin kirjaa. Jatkettiin kohta taas puuhia ja vielä kolmannen kerran pysähdyin lukemaan yhden biisin sanoja, ja olin varma, että kohta se kaveri soittaa sitä biisiä. Ette varmaan arvaa, miten kävi? :'D Niinhän se sitten taas soitti sitä biisiä... Emmekä me edes selanneet samanlaisia kirjoja, joten luulisi olevan vielä pienempi todennäköisyys, että osutaan saman biisin kohdalle yhtäaikaa. Pääteltiin sitten, että joko minulla, tai tällä pianoa soittavalla kaverilla oli jotain ihmeen kykyjä.

Ei kyllä siis ihan tuolla tavalla, mutta on kuitenkin niin tyttöystävä tekstaillut, että nukkuu samalla, mutta ei sillä tavalla, miten tuo mitä kerroin.

[Reikämies]

Itellä ollu semmonen jännä juttu että toi alakerran ulkoovi aukeilee itestään sillontällön. En mää sitten osaa sanoo onko siinä mitään paranormaalia mutta siis vika ei oo ovessa eikä kukaan sitä myöskään oo ollu availemassa. Yksin kotona ja ovi lukossa joten itestään on aukeillu.

[Tähtiensusi]

Itselläni on joitakin erikoisia kokemuksia. Kerron niistä nyt kaksi.

1. tapaus kävi viime syksynä.
Olin tavallisella metsäkävelyllä koirani kanssa. Ilta alkoi jo hämärtää.
Yhtäkkiä koirani alkoi aivan vimmatusti haukkua ja aivan kuin olisin nähnyt vilahduksen jostain kauempana pusikossa. Nopeutin hieman kävelytahtiani, koska tuntui, että se jokin seurasi minua. Muistan pelänneenä kovasti, mutta koitin ajatella järjellä, että ei kukaan nyt seuraa minua. (Välihuomautus: koirani on kuuro.)
Vähän ajan päästä kuului sellainen ääni takaa, kuin joku olisi astunut risun päälle. Siinä vaiheessa koirani alkoi taas haukkumaan hurjasti ja lähti ikäänkuin kiskomaan minua pois metsästä. Jostain takaani kuului murinaa tai jonkinlaista mörinää ja sitten kuului taas rasahdus, ihan vierestäni. Olin niin paniikissa, että juoksin niin kovaa kuin ikinä pystyin ulos metsästä.
Ja missään vaiheessa en nähnyt mitään, enkä ketään (paitsi se tajuttoman nopea vilahdus), vaikka kuulin ja tunsin, että se jokin oli ihan vieressäni, lähimmillään ehkä puolentoista metrin päässä.

2. tapaus tapahtui tuossa keväällä.
Olin samassa metsässä, missä edeltäväkin tapahtuma oli käynyt. Tällä kertaa olin yksin, MP3-soittimeni kanssa. Kuuntelen musiikkia aina niin kovaa, etten kuule ympäröivästä maailmasta yhtikäs mitään.
Yhtäkkiä näin kuinka ihan vierestäni, sivulta, ryntäsi saksanpaimenkoira minua päin. Se tuli ulos pusikosta jotenkin hyökkäävän näköisenä.
Säikähdin tietysti ihan tolkuttomasti, hyppäsin ihan ilmaan! Käänsin katseeni sekunninmurto-osaksi pois, mutta kun katsoin uudestaan se olikin poissa.

Mielikuvitukseniko temppuilee? Vai voisiko olla mahdollista, että ensimmäisellä ja toisella tapauksella olisi jokin yhteys toisiinsa? Ehkä jokin saksanpaimenkoira on kuollut ja sen henki leijailee metsässä?

Nyt tulee lisäystä, joka liittyy oleellisesti tuohon ensimmäiseen tapahtumaan.
Ystäväni oli ollut juuri tuossa samassa metsässä toissailtana, kun ilta alkoi jo pikkuhiljaa hämärtää. Hänestä alkoi tuntua erittäin vahvasti, että jokin tarkkailee häntä. Hän käveli samalla polulla, missä minä olin kävellyt. Se jokin tuntuu vain lähenevän ja lähenevän ja aivan kuin muuttuvan uhkaavammaksi koko ajan. Pian ihan läheltä kuuluu rasahdus. Missään vaiheessa mitään ei näy, mutta on todella vahva tunne jonkin läsnäolosta. Yhtäkkiä tulee hirmuinen paniikki ja sitten on vain pakko juosta pois, niin nopeasti kuin vain mahdollista. Hän lähti juoksemaan tismalleen samassa paikassa missä minä ja muutenkin äänet kuuluivat samoista paikoista mistä minä olin ne kuullut.

En muista edes olinko kertonut hänelle oman kokemukseni, josta on kohta jo vuosi. Jos olin, niin hän ei todennäköisesti edes muistanut siitä mitään. Ja minä olen skeptikko, minähän en usko kovinkaan vahvasti mihinkään henkiolentoihin. Mutta tämä todella saa ihoni kananlihalle. Olen niin varma, että siellä metsässä on jotakin omituista.

Ja se todella laittaa mietityttämään, että
1. tämä tapaus tapahtui samalla polulla kuin minun kokemukseni
2. molemmissa tilanteissa ilta oli alkanut juuri hämärtämään
3. ensiksi tuli tunne, että joku seuraisi ja sitten se tunne vain tuntui uhkaavammalta ja uhkaavammalta, kunnes meni paniikkiin ja oli juostava pois
4. äänet ja juoksuunlähteminen tapahtuivat kaikki molemmissa tapauksissa tismalleen samoilla paikoilla
5. kuului rasahduksia ja vahva tunne jonkin läsnäolosta ja tarkkailusta
6. vaikka parhaimmissa tilanteissa se jokin oli ihan parin metrin säteellä, niin missään vaiheessa mitään ylimääräistä ei näkynyt

Kerroin asiasta muille tutuilleni ja he veikkailivat kyseessä olleen esimerkiksi kettu tai lintu. Mutta kuinka jokin tavallinen eläin päästäisi risahdusääniä tai saisi sinut äärimmäiseen paniikkiin tismalleen samassa paikassa molemmissa tapauksissa? Voisiko kyseessä olla todella jokin henkiolento..?
Sinne metsään en kyllä vähän aikaan enää mene.

Mielipiteitä ja kommentteja kiitos!

[Jaarno]

Veikkaisin lähinnä että joku saksanpaimenkoira siellä todella on metsässä pyörinyt. Ja ystäväsi on kuullut saman.

[Tähtiensusi]

Veikkaisin lähinnä että joku saksanpaimenkoira siellä todella on metsässä pyörinyt. Ja ystäväsi on kuullut saman.

Itselläni tuli mieleen kanssa tämä koirahahmo, mutta ystäväni mielestä kyseessä oli enemminkin jokin ihmismäinen olento... Ja aika jännästi kaikki tapahtunut samalla tavalla niin kuin minun kokemuksessani... Sattumaako vain? Miksei mitään näkynyt missään vaiheessa? Toisaalta eläimet osaavat kyllä piileskellä ja väijyä todella huomaamattomasti.

Plus, että kokemuksien välillä on lähes vuosi. Jos kyseessä olisi karkuteillä oleva oikea koira, joku olisi varmasti tehnyt ilmoituksen siitä. Metsäalue ei muutenkaan ole aivan järjettömän valtava, että siellä olisi hirveästi tuntemattomia reittejä ja paikkoja.

[Wespa]

Tuskin koira muutenkaan viipyy samalla pienellä metsäalueella vuotta. Itse veikkaisin, että kyseessä voi olla jotain tai sitten kahden eri eläimen aikaansaama sattuma, jota en pidä kovinkaan todennäköisenä.

[Jaarno]

Onkos siellä mitään taloja lähistöllä jotka koiran omistaisivat? Kyllä koirat melko samoissa paikoissa kotikonnuillaan liikkuu.

[Tähtiensusi]

Niin tottakai kaikki voi olla sattumaa. Oikeastaan mikä vain mitä on koskaan tapahtunut voi olla sattumaa.
Onhan noita koiria aika paljon lähiseuduilla. Mutta en oikein pidä sitä todennäköisenä että se on ollut koira. Kummassakin tapauksessa oli vielä sen verran kuitenkin valoisaa että eteensä näki ja näki, jos jotain oli nähtävissä. Mutta ei, mitään ei näkynyt. Äänet vain kuuluivat. Ja hetki hetkeltä se jokin muuttui enemmän uhkaavammaksi.

En vain saa päähäni, että mikä se jokin voi olla. Alan kohta oikeasti uskomaan paranormaaliin.

Jokatapauksessa tuolla metsässä on tapahtunut ennenkin kummia. Eräs ystäväni kertoi kerran olleensa siellä kaverinsa kanssa pilkkopimeässä, talvella. He olivat poikenneet polulta jonnekin syvemmälle metsikköön. Yhtäkkiä heidän ympäriltään alkoi kuulua raskaita askeleita, jotka tulivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Mitään ei näkynyt missään vaiheessa, luultavasti siksi koska oli niin pimeää. Ja he juoksivat aivan paniikissa pois metsästä.
Ystäväni isäpuoli oli käynyt seuraavana aamuna katsomassa paikan missä minun ystäväni oli ollut kaverinsa kanssa. Siinä olivat näkyneet pelkästään heidän jälkensä, eikä mitään muuta.
Tietysti kyseessä on voinut olla esimerkiksi puista pudonnut lumi tai jokin sellainen.

Mutta siinä metsässä on jotain hämärää. Saa ainakin minun ihoni kananlihalle.

[Hartsa]

En nyt oikein parempaakaan valmista aktiivista ketjua tälle löytänyt, niin pistetäänpäs tähän tällainen pieni kysymysmerkki mikä sattui itselle äsken.

Olin tupakoimassa parvekkeella, siinä sitten pyörin ja kikkailin tapani mukaan, kunnes käännyin katsomaan parvekkeelta ulospäin. Ulkona on melko pimeää jo, ja tuosta ei paljon muuta näy kun muutamat puut, ja pari muuta kerrostaloa, ja sitten about 200m päässä muutama katuvalo näkyy hieman puiden ja talojen välistä..

kääntyessäni tuonne päin, näin erittäin kirkkaan ja selkeän valopallon kiitävän ylhäältä alaspäin kovalla vauhdilla. Pallero tuli kerrostaloa ylempää, mutta siinä vaiheessa kun sen näin, niin ei se ehkä ollut kuin 10m taloa korkeampana (asun ylimmässä kerroksessa), pallo kiiti suoraan alaspäin vauhdilla ja katosi jokusen metrin parvekkeeni tasoa alemmas ehdittyä. Etäisyyttä tietysti on vaikea arvioida, mutta puita on tuossa melko lähellä ja se oli parvekkeen ja niiden välissä, olisin arvioinut että 3-7m etäisyydellä parvekkeestani, siinä vaiheessa kun se samalla korkeudella oli. Jos etäisyyden arvioin suurinpiirtein oikein, niin halkaisija pallerolla oli lienee 20-30cm luokkaa. Kyseinen pallukka ei ollut mikään täydellinen ympyrä muodoltaan vaan vähän "epämuodostunut", keskiosa siitä oli täysin valkea, mutta ympärillä oli kirkas sininen "reuna".

En ole mitään vastaavaa ikinä nähnyt, joten heräsikin kysymys että mikä kumma tuo oli. Niin skeptikkokannan kuin parapuolen selitykset kelpaavat. Koitin saada samaa efektiä aikaan heiluttelemalla päätä, että voisiko sitä kaukana olevaa katuvaloa jotenkin erehtyä tuoksi.. ei kyllä hyvällä tahdollakaan voi. Oli nimittäin melkoisen kirkas ja selkeä juttu, ja kääntäessäni päätä sivuttain se kiiti pystysuunnassa. Säikäytti kyllä hieman, kun äkkiseltään läheltä tuommonen pallo pimeydestä kiitää ja häviää näkymättömiin sitten, mutta toki mielenkiinnolla jäin tutkailemaan tulisiko moisia lisää.

[OSITutkimusseura]

Eilen täällä Oulun suunnalla ainakin vietettiin venetsialaisia ja siihen kuuluu myös rakettien ammuskelu, eli olisiko kyseessä voinut olla sama touhu siellä suunnalla ja valoefektin syynä jonkin sortin ilotulite?

[Hartsa]

Ei kyllä ole mitään hajua onko täällä päin jotain sellaisia vietelty. Päivemmällä kyllä raikasi tanssimusiikki jostain lähistöltä, niin kuin olisi joku lava-esitys ollut jossakin. Mutta jos ottaa huomioon, että tuokin esitys kuului tänne kämppään saakka ihan selvästi, kun parvekkeen ovi oli auki, niin kyllä mahdolliset lähellä ammutut ilotulitteet olisi varmasti hyvin tänne kuulunut. Kyseisen palleron aikaan oli hiljaista ollut jo pidemmän aikaa.

En oikein näe, miten se olisi voinut olla ilotulite, mutta hyvä idea. En itse tuossa pähkäillessäni keksinyt koko vaihtoehtoa, varsinkin kun ajankohtana vielä tuon mallin pippalot ollut siellä. Hyvähyvä! Lisää vain.

[Jaarno]

Jooh rakettia meinaan itsekkin. Ainakin jonkunlaiset raketithan lopuksi putoavat vain äänettömästi alaspäin tuollaisena valopallona. Että se pamahdus on saattanut kuulua jo jonkin aikaa sitten. Eikä sitä välttäkään kaupungissa kuule kun monissa raketeissa melko pienet äänet on. Korkeuskin aikalailla sopisi.

[Perkala]

En usko mihinkään yliluonnolliseen, en edes Jumalaan tai UFOihin, mutta 3 vuotta sitten sattui tapaus, jota pohdin varsin pitkään.

Oli sysipimeä tammikuinen yö ja nukuin sängyssäni, joka on ikkunan edessä. Heräsin siihen, että joku käveli ulkona ikkunani luona. Lumi narisi ja rouskui. Kävelijä kulki outoa lenkkiä: ulkoseinän viertä nurkalta nurkalle. Kuuntelin tätä tunnin verran ja nukahdin taas. Heräsin myöhemmin yöllä uudestaan ja askeleet kuuluivat edelleen. Kuten jo sanoin, tammikuiset yöt ovat sysipimeitä, joten en nähnyt edes kättäni, saatikka ikkunasta ulos. En kumminkaan viitsinyt nousta mukavasta vuoteestani tutkimaan asiaa, vaan nukahdin taas ja heräsin vasta aamulla.

Arvaatte varmaan, että ikkunan alta tai seinän viereltä ei aamulla löytynyt mitään jälkiä. Yöllä ei ollut myöskään satanut lunta. Näin jälkikäteen on harmittanut, että ei tullut silloin yöllä mentyä ulos taskulampun kanssa katsomaan, mikä sitä ääntä piti.

En kumminkaan ala syyttämään kummituksia yörauhani häiritsemisestä, vaan todennäköisesti, kuten muutkin aavehavainnot, tämäkin johtuu ihmisen omasta mielestä. Esim. tässä tapauksessa oli
- pimeää (pimeä vaikuttaa ihmiseen)
- olin nukkumassa (tajunnan tila ei välttämättä ollut tarpeeksi virkeä, vaikka luulin olevani hereillä)
- luin siihen aikaan paljon yliluonnollista käsitteleviä kirjoja (eli psyykkeellä oli kaikki elementit kummituksen luomiseen)

[Aqua vitae]

En usko mihinkään yliluonnolliseen, en edes Jumalaan tai UFOihin, mutta 3 vuotta sitten sattui tapaus, jota pohdin varsin pitkään.

Oli sysipimeä tammikuinen yö ja nukuin sängyssäni, joka on ikkunan edessä. Heräsin siihen, että joku käveli ulkona ikkunani luona. Lumi narisi ja rouskui. Kävelijä kulki outoa lenkkiä: ulkoseinän viertä nurkalta nurkalle. Kuuntelin tätä tunnin verran ja nukahdin taas. Heräsin myöhemmin yöllä uudestaan ja askeleet kuuluivat edelleen. Kuten jo sanoin, tammikuiset yöt ovat sysipimeitä, joten en nähnyt edes kättäni, saatikka ikkunasta ulos. En kumminkaan viitsinyt nousta mukavasta vuoteestani tutkimaan asiaa, vaan nukahdin taas ja heräsin vasta aamulla.

Arvaatte varmaan, että ikkunan alta tai seinän viereltä ei aamulla löytynyt mitään jälkiä. Yöllä ei ollut myöskään satanut lunta. Näin jälkikäteen on harmittanut, että ei tullut silloin yöllä mentyä ulos taskulampun kanssa katsomaan, mikä sitä ääntä piti.

En kumminkaan ala syyttämään kummituksia yörauhani häiritsemisestä, vaan todennäköisesti, kuten muutkin aavehavainnot, tämäkin johtuu ihmisen omasta mielestä. Esim. tässä tapauksessa oli
- pimeää (pimeä vaikuttaa ihmiseen)
- olin nukkumassa (tajunnan tila ei välttämättä ollut tarpeeksi virkeä, vaikka luulin olevani hereillä)
- luin siihen aikaan paljon yliluonnollista käsitteleviä kirjoja (eli psyykkeellä oli kaikki elementit kummituksen luomiseen)

- Ja mahdollisesti se, että kuinka kauan sitten tämä tapaus oli sattunut. Aika vääristää muistoja aika nätisti.

[Perkala]

- Ja mahdollisesti se, että kuinka kauan sitten tämä tapaus oli sattunut. Aika vääristää muistoja aika nätisti.

Olen aivan samoilla linjoilla, siksi pidänkin päiväkirjaa. Katsoin tuon kirjoittamani jutun sieltä ja olisin voinut kertoa enemmänkin yksityiskohtia, mutta en sitten viitsinyt.

[OSITutkimusseura]

Herää yksi kysymys. Sattuiko ko. yönä tuulemaan? Nimittäin tuulella on nätti vaikutus jälkien peittymiseen jos hangen päällä sattuu olemaan irtolunta.
Jos lumi narskuu ja rouskuu, on ulkona todennäköisesti pakkasta ja pakkanen on muodostanut kovan päällysteen hankeen joka sitten edesauttaa todella hyvin irtolumen liikkumista.
Nimim. Kiva kaivaa aina autoa talvisin lumikasan alta kun pakkasyönä on tuullut ja irtolumi on paantanut auton saarroksiin.