tässä tapahtui aika mielenkiintoinen juttu... olen mielessäni manannut taas tiettyä ikävää ihmistä ja ajattelin että sietäisi hänen saada opetus ja että voi että kun läheinen ihminen hänelle kärsisi.. noo sitten tämä ihminen tuli kouluun ja sanoi lapsensa joutuvan leikkaukseen.. hänen kaverinsa myös on ikävä tyyppi totesinkin kaverilleni että jos heidän lemmikilleen käy jotakin on se siitten hyvin outoa!! (koska en ole häntäkään hyvällä ajatellut lähinnä mietin että toivottavasti joutuisi kärsimään rakkaan lemmikkinsä takia).

tuli vaan outo olo vaikka tässä tuskin mitään yliluonnollista on mutta kumminkin . (aijemminkin on tapahtunut vaikka mitä ikäville ihmisille kun olen heitä mielessäni manannut) mutta uskon kyllä jos heität paskaa toisen niskaan saat sitä lastillisen takaisin (kuten nämä ihmiset ovat tehneet vaikka kuinka ystävällinen yrittäsit olla.)

Uskon karmaan.

Samanlaiset ihmiset vetävät samanlaisia asioita ja ihmisiä puoleensa. Baarissa se joka etsii tappelua usein sen löytää koska törmää samanlaiseen tappelupukariin (tässä tietty se suunsoitto ja muut teot ovat vetäneet massasta toisen samanlaisen esiin).. Samalla lailla loanheittäjä menee loanheittäjän kanssa yhteen ja ne luultavasti pettävät toisensa vielä..

Jos ei muuta ni maine kirii tekojen edellä ja tämä voi hidastaa esim työpaikan saantia tai vastaavaa. Jotkin asiat eivät tapahdu/näy hetkessä vaan vasta pitkällä aikavälillä mutta uskon että paha saa palkkansa.. samoin hyvin eläneet ja hyvää työtä tekevät.

Voisi verrata vaikka niitä miehiä ketkä pakottavat naiset tossunsa alle ja naiset eivät eroa miehestä koska pelkäävät (kaukaa haettu esimerkki mutta tiedän tapauksia.. en läheltä onneksi).. mitä mies saa: luultavasti on tyytymätön koska nainen laittaa kuitenkin paljon vastaan tai vaikka myötäilisi niin nainen ei ole täysillä mukana.. tästä tietty tulee kierre.. Mies ei saa mitä haluaa -> hakkaa naista -> nainen pelkää entistä enemmän -> nainen ei ole läsnä -> mies ei saa mitä haluaa.. Joten vaikka mies tyynnyttää osan tarpeestaan niin tuskin on onnellinen ja tuskin iloitsee esim sänkyhommista aidosti.. kunhan purkaa pahaa oloaan.

Joo noh, nyt meni niiiiiiin offtopikiksi ni puhutaas asiaakin:

Ei elämääni ole kyllä juuri selittämättömiä asioita osunut. Pienenä (vielä yläasteella.. mutten tietty puhunu ku korkeintaan pikkuveljelle asiasta) luulin että kun verhot heilu vaikkei sisällä tuullut että se on jotenki mystistä ja yliluonnollista. Myöhemmin sit ymmärsin että ikkunan edessä käy veto

no nytten on taasen tapahtunut: ensinnäkin kuten uni osassa sanoin että näin valtavan kirkon tuhoutuvan oli tossa maanjäristys. sitten toinen oli kun kahtena yönä kuulin jotakin kirkumista kuolemisesta ääni oli kirkumisen ja tinnityksen risteys ja toisena yönä näin huoneen nurkassa pitkään mustan pään leijailemassa ja sama kirkuminen korvassa.. (läheinen ihminenhän se sitten menehtyi viikko noin tapauksesta). siskoni kyselikin että olisikohan tuon kuoleman voinut estää jos nimen olisi kuullut... mutta totesin että yhden ainoan kerran olen tiennyt kuka kuolee mutta muuten vaan että joku kuolee

Tapahtu joskus aikoja sitte, vissiin 1-2 luokan aikana. Heräsin kellonherätykseen, yritin sammuttaa herätystä muttei sammunu, vedin töpselin irti seinästä mutta musiikki vain jatkui. Tätä ihmettelin silloin, sen verran voin kertoa ettei tuli oletetusti ollut unta, koska jotenkin muistan että lähdin heti sen jälkeen keittiöön. Se otti vähä päähän sillo

Radiohead kirjoitti:Tapahtu joskus aikoja sitte, vissiin 1-2 luokan aikana. Heräsin kellonherätykseen, yritin sammuttaa herätystä muttei sammunu, vedin töpselin irti seinästä mutta musiikki vain jatkui. Tätä ihmettelin silloin, sen verran voin kertoa ettei tuli oletetusti ollut unta, koska jotenkin muistan että lähdin heti sen jälkeen keittiöön. Se otti vähä päähän sillo

Melko jännä Yksi mahdollisuus voisi olla se, että herätyskelloon olisi jäänyt jonkinlainen sähkövaraus vielä töpselin irroittamisenkin jälkeen. Tämä tosin ei selittäisi sitä, miksei kello alunperin sammunut nappia painamalla tjsp.

Miten sait kellon lopulta hiljennettyä/kauanko se soi ennen kuin hiljeni?

Itse olisin varmaan ollut hyppimässä kellon päällä tasajalkaa, jos ei töpselin irroittamisenkaan jälkeen olisi ollut hiljaa

Kokkeilenpa muistella, kaippa se vähän aikaa soi viellä ja sitte sammu. En oo vaan ihan varma ku siitä on nii kauan

Radiohead kirjoitti:Tapahtu joskus aikoja sitte, vissiin 1-2 luokan aikana. Heräsin kellonherätykseen, yritin sammuttaa herätystä muttei sammunu, vedin töpselin irti seinästä mutta musiikki vain jatkui. Tätä ihmettelin silloin, sen verran voin kertoa ettei tuli oletetusti ollut unta, koska jotenkin muistan että lähdin heti sen jälkeen keittiöön. Se otti vähä päähän sillo

Minullekin sattui tuossa viikon alussa käymään noin, kun kuljin paikallisessa Halpa-Hallissa (outoja viboja kyseisessä kaupassa kenties). Etsin hyllystä jotakin ja vastakkaisella hyllyllä alkoi päristä herätyskello. Eikä se soinutkaan kun jonkun parin sekunnin ajan. Tarkistin tietysti vielä, että josko joku olisi vaan ajastanut sen, mutta eipä ollut.

Niin ja tietysti myös sähkölaitteet käyttäytyvät useammin oudosti silloin kun minä olen paikalla. Ja kun ajattelee tai puhuu jostakusta henkilöstä, niin kyseinen tulee joko vastaan tai ottaa yhteyttä esimerkiksi puhelimitse. Tai ajattelemme samaa asiaa samaan aikaan.

Näissä missään ei välttämättä ole mitään outoa. Kaiken selittää synkronisiteetti. (Mikäli se nyt on pätevä selitys)

Pelottaa.. (kerrankin).
Päätin lopultakin kerätä joulupallot sohvalta.
Sainkin suurimman osan kerättyä muoviputkiloihin mutta 4 (?) hopeista ja 1 lila ei löytynyt mistään vaikka kävin sohvan läpi ja katsoin sohvan alle.
Ajattelin että ei niitä kukaan ainakaan varastanut ole ja jos eivät löydy koskaan niin siinä on jotain yliluonnollista kun ei ne pallot voi hävitä kun kerran olen käsitellyt niitä vain sohvalla.
Vähän aikaa sitten siirsin sohvaa enkä nähnyt yhtään palloa.
Sitten katsoin paikkaa josta olin juuri vähän aikaa sitten kerännyt kaikki pallot ja siinä oli 2 (?) hopeista ja 1 lila pallo eikä ne edes olleet piilossa.
Joko olen todella tehokkaasti vältellyt huomaamasta niitä palloja mikä ei vaikuta todennäköiseltä kun haroin kädelläni kaikki pallot juuri siitä kohdasta eikä niitä palloja voinut olla huomaamatta jos siinä oli palloja.
2 hopeista palloa on vielä jossain.
Ehkä henget vihjaa jotain..
Mä olen vähän herkkä oudoille tapahtumille.
Ehkä siksi kun tiedän että henkimaailma on totta.

Kerran onnistuin sekoittamaan television.
Ne oli niitä vanhanaikaisia televisioita.
Olin jostain syystä vähän huonolla tuulella ja katsoin televisiota vihaisena ja sanoin "Tuokin romu tuossa. Mitä sillä tekee".
Seuraavan kerran kun aukaistiin televisio poikaystävän kanssa niin kaikki oli kadonnut.
Jouduttiin hakemaan kaikki kanavat uudestaan ja väritkin oli kadonnut.

Eräänä jouluna tappelin jouluvaloista isäni kanssa.
Kun mutsi meni hakemaan ne kahdet jouluvalot niin kummatkaan ei toimineet.

Että kaikkea erikoista sattuu välillä.

Heh. Monestiko sitä kukakin on puhelimen valon avulla etsinyt puhelintaan pimeästä huoneesta.

Nuita kanavien häviämisiä tapahtuu kyllä aina sillon tällöin. Pari kertaa on itsekin joutunut tässä puolen vuoden sisällä hakemaan uudestaan. Vanha telkkari myös itsellä ja muitakin ongelmia ollut. Tosin digiboksistahan tämäkin taitaa johtua. Pari kertaa ihan kesken ohjelman ruvennut näkymään lumisadetta ja joutunut kanavat etsimään uudestaan että toimii.

Ja dear god nuita jouluvaloja. Tuntuu että joka kymmenes niistä kestää vain pari viikkoa.

Ei nyt kannata heti mennä mitään yliluonnollisia johtopäätöksiä vetämään näinkin "normaaleihin" asioihin.

Pystyiskö joku selittämään tätä ? Eli, tämä tapahtui viime perjantaina. Meidän koulun aulassa on 3 kelloa (eri puolella aulaa siis ja toimivat patterilla) niin kaikki olivat pysähtyneet samaan aikaan n. 11.30 . Mistä tämmönen ilmiö johtuisi ??

Oletko varma että toimivat pattereilla? Meilläpäin ainakin kouluissa toimii kellot ihan sähköisesti. Tai noh, tottakai mutta sillain "yhdessä". Ei pattereilla.

akba kirjoitti:Pystyiskö joku selittämään tätä ? Eli, tämä tapahtui viime perjantaina. Meidän koulun aulassa on 3 kelloa (eri puolella aulaa siis ja toimivat patterilla) niin kaikki olivat pysähtyneet samaan aikaan n. 11.30 . Mistä tämmönen ilmiö johtuisi ??

Otetaan vaikkapa tämä todennäköisin selitys. Kellojen ajat ovat samat, koska ne ovat samassa aulassa (samassa koulussa). Ne myös ajastetaan samasta paikasta. Luultavasti ilmiö johtuu ihan vaan talonmiehestä, vai mikälie vahtimestari onkaan, joka on pysäyttänyt kellot jostakin syystä.
Meidän koulussamme ilmiö ei ole viime aikoina ollut kovinkaan harvinainen varsinkaan viikonlopun jälkeen. Kellot saattavat aamulla näyttää ihan mitä sattuu (keskenään samassa ajassa), mutta sitten ensimmäisten oppituntien aikana ne siirtyvät vähitellen oikeaan aikaan.

Hopeapaju kirjoitti:

akba kirjoitti:Pystyiskö joku selittämään tätä ? Eli, tämä tapahtui viime perjantaina. Meidän koulun aulassa on 3 kelloa (eri puolella aulaa siis ja toimivat patterilla) niin kaikki olivat pysähtyneet samaan aikaan n. 11.30 . Mistä tämmönen ilmiö johtuisi ??

Otetaan vaikkapa tämä todennäköisin selitys. Kellojen ajat ovat samat, koska ne ovat samassa aulassa (samassa koulussa). Ne myös ajastetaan samasta paikasta. Luultavasti ilmiö johtuu ihan vaan talonmiehestä, vai mikälie vahtimestari onkaan, joka on pysäyttänyt kellot jostakin syystä.
Meidän koulussamme ilmiö ei ole viime aikoina ollut kovinkaan harvinainen varsinkaan viikonlopun jälkeen. Kellot saattavat aamulla näyttää ihan mitä sattuu (keskenään samassa ajassa), mutta sitten ensimmäisten oppituntien aikana ne siirtyvät vähitellen oikeaan aikaan.

Varmaan mahollista

Jaarno kirjoitti:Oletko varma että toimivat pattereilla? Meilläpäin ainakin kouluissa toimii kellot ihan sähköisesti. Tai noh, tottakai mutta sillain "yhdessä". Ei pattereilla.

En ole ihan 100 % varma, mutta ainakin monet on sanonut niitten toimivan pattereilla ja joku opettajakin on sanonut muistaakseni samaa joskus.

Suurten laitosten/tilojen kellot ovat yleensä kytketty verkkovirtaan ja ne voidaan asettaa oikeaan aikaan yhdestä paikkaa, eli mitään jokaisella kellolla juoksemista ei tarvi harrastaa. Joissakin systeemeissä on vieläpä se, että jos ns. masterikello ottaa ja pysähtyy, muut tulee perässä ja tekevät täysin samoin.
Eli tuossa tapauksessa ei ole mitään yliluonnollista.

Ja tietysti niissä kelloissa voi olla jotkut ns. "varavirtalähteetkin", eli vaikka ne patterit. En kyllä noista kelloista mitään tiedä vaikka automaatioasentajaksi valmistumassa oonkin, mutta sen mä tiien, että esim. mun multiefektissä on sisällä patteri vielä erikseen, vaikka verkkovirralla toimiikin,käsittääkseni "ylläpitämään" jotain tiettyä toimintoa vaikka laite pois päältä oliskin. Mutta enhän mää varma oo, kunhan heitin tällasseen ajatuksen...

Juu kännyköissä ja monissa laitteissa on sisäinen paristo, joka pitää mm. siitä huolen, että kellon aikaa ei aina tarvitse laittaa uusiksi kun lataa/irrottaa akun.

Istuin datailemassa yöllä entisessa kämpässä, ex-mies oli nukkumassa viereisessä huoneessa ja pidin ovea kiinni tietokonehuoneesta. Havahduin kun joku laski kätensä oikealle hartialleni, tämä siis oli täysin vahva tuntemus mutta en nähnyt kättä. Luulin tietysti että äijähän se on herännyt ja säikyttelee ilkeästi. Sanoinkin ääneen että "voi ****, luulin että oot nukkumassa" ja käännähdin katsomaan. Järkytyksekseni huomasin että olin edelleenkin täysin yksin huoneessa ja ovi oli kiinni (valot oli myös päällä koko ajan). Iski paniikki ja juoksin äkkiä sänkyyn missä mies veteli sikeitä. Kokemus oli hyvin mukava sinänsä että tuli hyvä fiilis kun tämä joku mikä lie koskikaan, mutta panikoiduin tietty kun se ei ollutkaan mikään "maallinen" kosketus.

Ko. kämppä oli muutenkin pelottava välillä, kissat välillä toljottelivat olemattomiin karvat pystyssä ja sähisivät. Ei ollut kiva olla yksin kämpillä. Muuta sen kummempaa ei kuitenkaan sattunut, onneksi. En tosiaan hingu mitään epänormaaleja kokemuksia vaikka ne minua kiinnostavatkin.

Duunissa on sattunut muutamia (jotkut selitettävissä sähköviolla) juttua. Kerran valot alkoivat hitaasti himmetä ja palata takaisin kirkkaiksi, todennäköisimmin siis sähköhäiriö, on vaan aina tapahtunut työajan ulkopuolella, palaverissa jne, jolloin on paikalla ollut vain muutama ihminen. Vähemmästäkin sitä säikähtää Muutaman kerran radio on napsahtanut päälle itsestään, tietysti volumet kaakossa. Tuuletin meni myös päälle itsestään vaikka siinä on sellaiset nappulat mitä oikeasti täytyy painamalla painaa jotta saa sen päälle / pois. Joskus istuin takahuoneessa ystäväni kanssa ja selitin jotain murheita, olin tosi masentunut silloin. Yhtäkkiä tuntui kun joku ois läimässy naamaan hellästi, tuulenvireellä. Outoa siitä teki sen että "läpsäys" tuli seinän puolelta (toinen poski oli ikkunaa vastapäätä) , tiedä sitten mitä oikeasti kävi mutta kysyin siinä kaverilta sitten että "mitä sä oikein teit" ja hän katsoi vaan mua ihmeissään eikä tiennyt mistään mitään. Noh, whatever, tuli todella helpottunut olo tuon jälkeen, aloin itsekin nauramaan heti tapahtuman jälkeen että joku varmaan tuli palauttamaan mut älyttömistä kriiseistäni maanpinnalle.

Rustaampa minäkin tänne omat kokemukseni joita tuntuu tapahtuvan vähän liikaakin toisinaan.

1. Mummoni kuoli ollessani 8-vuotias ja tätini muutti mummon entiseen asuntoon.Pian kuoleman jälkeen ollessani siellä yötä näin kuolleen mummoni. Taustana kerrottakoon että nukuin huoneessa yksin ovet ja valot kiinni. Heräsin siihen kun mummoni silitti minua ja sanoi että ei tarvitse pelätä, kaikki on hyvin. Pistin rauhallisena nukkumaan tämän jälkeen, en pelännyt ollenkaan vaikka olin lapsi. Tilanne oli hyvin rauhallinen.

2. Asuin jo omassa asunnossa, olin silloisen poikaystäväni kanssa istumassa olohuoneessa. Yhtäkkiä keittön suljetusta kaapista lensi lasi lattialle. Kun menin keittiöön, lasi oli lattialla ehyenä ja kaappi kiinni. Lasi ei ole voinut tippua kaapista koska silloin se olisi väkisinkin osunut alapuolella olevaan tiskialtaaseen eikä laseja ollut kaapin reunalla. Kummallista mutta totta.

3. Tummat varjohahmot. Niitä olen nähnyt useasti, lapsesta saakka. Pienempänä pelkäsin niitä, nykyään en oikein tiedä miten niihin tulisi suhtautua., meinaan ottaakko todesta vai pistää harhojen piikkin. Tässä kaksi tapausta: Olin siskoni luona yötä ja heräsin kesken unieni tunteeseen että joku tuijottaa. Näin vieressäni tumman pitkän miesmäisen hahmon joka katsoi minua. Käytin silmiäni usemman kerran kiinni ja joka kerta kun avasin silmäni oli tämä hahmo suoraan edessäni. Jonkinajan kuluttua se katosi.
Asuessani ex-mieheni kanssa yhdessä heräsin keskellä yötä vessaan. Tullesani takaisin oli makuuhuoneen oviaukossa tumma, pitkä miesmäinen hahmo. Luulin sitä miehekseni ja nostin kädet eteeni etten törmäisi häneen. Kuten arvata saattaa, kävelin hahmon läpi ja näin että mieheni oli täydessä unessa edelleen sängyssä.
Hahmot näen siis suoraan edessäni, joskus ne liikkuvat myös. Tämän vuoksi olen sulkenut ns. varjoihmisen pois laskuista.

4. Kuolemanunet.. Näihin en oikein tiedä miten suhtautua koska olen kuitenkin terveen skeptinen ihminen. Kaksi kertaa olen nähnyt näitä, ensimmäinen uni oli äitini veljestä. Unessa olin hautajaisissa jossa kaikki vain itkivät. Minulle sillä hetkellä tunnistamaton ( tai siis mietin kokoajan että mistä mää tunnen tän) mieshenkilö hoki "sano kaikille että kaikki on hyvin". Setäni kuoli seuraavana päivänä äkillisesti kehittyneeseen veritulppaan. Tajusin heti uutisen kuultuani että mies oli unessa oli setäni, jota en ollut nähnyt oli kymmeneen vuoteen.
Toinen oli tässä vasta, unessa avioparin toinen puolisko "katosi" vaatteiden sisältä arkkuun, unessa en oikein osannut päättää että kuka arkussa oli eli siis henkilö vaihteli. Samana yönä oli siskoni mies kadonnut jäälle ja hänet löydettiin vasta helikopterin avulla lämpökameraa käyttäen aamulla. Hän löytyi onneksi hengissä.
Sattumaako? Ihan hyvin mahdollista. Tosin mummoni oli kuulemma samanlainen, tiesi aina kuka kuolee ja kun ikäviä tapahtumia oli odotettavissa. Harmi kun hän on kuollut en pysty kenenkään kanssa näistä asioista kyselemään.

Sen verran haluan sanoa vielä että olen skeptikko luonteeltani ollut aina enkä katso olevani edes kovin vaikutuksille altis ihminen. Kaikki nämä asiat voivat olla harhaa tottakai mutta samanlaisia tapahtumia on koko elämäni aikana ollut todella paljon, tuntuu kuin joku/jokin seuraisi minua. Tai sitten todellakin olen vain harhainen.

Tulipas pitkä sepustus.

Omia kokemuksiani

-Olin tällä viikolla käymässä perheeni luona ja yövyin samassa huoneessa, jossa isäni kuoli 6-vuotta sitten. Keskellä yötä heräsin, en tiedä miksi tai mihin.. Tajusin vain, että joku piteli sähköjohtoa yläpuolellani (?!?) ja se joku oli tumma "läiskä".. Juoksin kirkuen ovesta ulos ja selitin äidille, että joku on mun huoneessa. Äiti huomasin katsoa kelloa ja sehän oli 01:05 (isäni kuolin hetki).. Kokemus oli ensimäinen tuota laatua.

-Isäni kuoleman jälkeen poltin kynttilää edellä mainitussa huoneessa.. Oli ilta ja nukahdin niille sijoilleni. Heräsin yöllä kun joku raotti ovea ja sanoi, että kynttilä pitäisi sammuttaa tai tulee tulipalo. Luulin sanojan olevan veljeni ja puhalsin kynttilän sammuksiin. Aamulla sitten selvisi, ettei kukaan ollut käynyt huoneessani yön aikana ja sain saarnat kynttilän polttamisesta.

-Isän kuolin hetkellä suvun vanha kaappikello pysähtyi eikä sitä ole vieläkään saatu vedettyä käyntiin.

-Huoneesta kuuluu joinakin tiettyinä yönä työ tuolin narinaa ja kolahduksia. Muutamina öinä olen herännyt ääneen, kuin joku kävelisi soratiellä.

Omat kokemukseni

Ollessani 5-6 vuotias, mulle tapahtu ekan kerran jotain tosi outoa.. Heräsin yöllä aina siihen kun joku tumma hahmo seisoi mun huoneen oven pielessä tuijottamassa mua. Ensin en pelännyt, ihmettelin vain. Kerroin usein äidille kuinka joku punasilminen hirviö tuli kattoo mua yöllä. Äiti ei tietenkään aisasta pahemmin huolestunut, pisti vaan pienen lapsen mielikuvituksen piikkiin.
Mulla oli sellanen korkee sänky jonka alla oli kirjotuspöytä. Sen sängyn reunat oli niin korkeet ettei siitä olis mitenkään voinut pudota itsekseen. Eräänä yönä olin tippunut sieltä sängystä lattialle joidenkin leegolaatikoiden ja muiden lelujen päälle, ja olin ruvennu itkee ja huutaa hysteerisenä. Äiti oli herännyt siihen meteliin ja tuli kattoo heti et mitä oli tapahtunu. Se löysi mut sieltä lattialta ja oli kantanut mut viereensä nukkumaan. Itse en tajunnut mitään, kunnes aamulla heräsin siihen ku särki päätä ja pyörrytti. Kysyin äidiltä ihmeissäni että miks nukun sun sängyssä, nii se selitti et olin unissani tippunu sängystäni. En itse muistanut mitään mitä oli tapahtunu.
Olin joku 10 vuotias, ku kaveri oli mun luona kylässä. Oli syyskuu ilta ja ulkona oli melko pimeetä. Kaverini halus lähtee kotiin joskus puol 8 aikaan illalla. Mä ja mun sisko lähettiin sitte saattaan sitä. Me käveltiin rauhassa sellasta metsätietä missä ei ollut mitään valoja. Ulkona oli niin pimeetä, että siä näki just jotenki kävelee. Oltiin jossain puolessavälissä sitä metsää, ku meidän eteen jonnekki parin metrin päähän ilmesty sellanen pyöree valo. Se oli suurinpiirtein sellasen ison taskulampun kokonen valo ja se liikku hitaasti meitä kohti. Mä ajattelin ihan eka et se on varmaan joku iltalenkkeiliä taskulamppunsa kanssa. Morjestin sitä vaan, kaverini ja siskoni moikkas perässä ku huomas saman. Mutta sit ku oltiin moikattu nii se valo katos ja missään ei näkyny ketään. Pelästyttiin ihan helkutisti. Mä seisoin vaan paikoillani ja olin ihan äimänä, sit lähettiin kaikki juoksee huutaen takas meille päin. Me ei keksitty mitään selitystä sille valolle. Sen valon takana ei kuitenkaan näkyny ketään ja mitään askelia ei kuulunut.
Olin 11 v ku mä ja mun sisko oltii mun huoneessa ja yritettii keksiä jtn tekemistä. Yhtäkkiä mulle tuli hirveen ahdistava ja pelottava tunne. Rupesin ajatteleen kuolemaa. Sit ruvettiin siskon kaa puhuu vaa kaikkee kuolemasta et millastakohan se on, sattuuko se ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Samana hetkenä äitini puhelin soi, ja mun täti soitti et sen poika oli kuollu. Mun serkku oli 17 v kuoli liikenneonnettomuudessa.
11v Olin kaverillani yö kylässä. Illalla mulle tuli hirveen huono olo, särki päätä ja oksetti. Ajateltiin sit mennä ajoissa nukkuu jos lepo helpottais. Yöllä en saanu ollenkaa unta, vaikeroin vaan sängyssä ja kävin pari kertaa oksentamassaki. Näin hirveitä painajaisia ja oli tosi vaikee nukkua. Aamulla heräsin ku äiti soitti että isä tulee heti hakee mut ku mummu on joutunu sairaalaan. Ku pääsin kotiin, äiti tuli sairaalasta illalla ja kerto että mummu kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon. Lääkäri oli sanonut että joissain tapauksissa ennen sitä aivoverenvuotoo saattaa esiintyä kovaa päänsärkyä ja huonovointisuutta.
Tänkin koin suurinpiirtein saman ikäsenä. Olin kotona nukkumassa ja heräsin yöllä vessa hätään. Lähdin sit käveleen huoneestani pitkän eteiskäytävän läpi vessaan. Ku tulin vessasta, näin meidän eteisen oven edessä vaalean hahmon.En erottanut muuta kun sen kalpeat kasvot ja tuijottavat silmät. Sillä oli pitkät hiukset ja parta. Pelästyin ihan hemmetisti, rupesin itkee ja huutaa ja juoksin nii kovaa ku lähti mun äidin viereen. Äiti heräs ja selitin sille mitä oli tapahtunu. Olin niin paniikissa että koko kroppa tärisi ja oli vaikee hengittää. Äiti lohdutti ja sano et se oli vaan unta..
Oon pienestä asti kokenut unihalvauksia. Nukkumaan mennessä tai sit just heräämis vaiheessa oon jääny sellaseen tilaan missä näen ympäristön, mutta en pysty liikkuu. Oon joka kerta ollu selälteni. Se tuntuu ihan hirveeltä. Ihanku olis halvaantunu. Joskus oon nähny ja kuullu harhoja ja ollu todella ahdistunu. Se kestää oikeesti yleensä tosi vähän aikaa mutta tuntuu ikuisuudelta. Pahin kokemus mulla sattu tossa pari vuotta takaperin. Olin taas kotona huoneessani nukkumassa. Näin ihan hirveetä painajaista sellasesta otuksesta jolla oli päällään musta kaapu, sillä oli huppu päässä ja kasvoja ei erottanu, näky vaan silmät. Se jahtas mua. Sit yritin herätä siitä unesta ku jouduin siihen unihalvaustilaan, olin selälteni ja se otus oli mun päällä ja yritti kuristaa mua. se heilutti mun päätä edestakasin. Olin ihan paniikissa ja en pystyny liikkuu enkä huutaa, pääni sisällä sitten huusin Jumalaa auttamaan mua ja ei menny ku sekuntti nii heräsin. Nousin heti istuu ja olin ihan hiestä märkä, tärisin ja pelotti enemmän ku koskaan. Sit käänsin katseen, ja näin kuinka mun huoneen keskellä seiso se otus ja tuijotti mua. Olin ihan jähmettyny paikoilleni, ja se otus sit katos ihan sekunnissa. En tienny mitä ajatella, pistin vaan mun huonees kaikki valot, tv, radion ja kaikki maholliset koneet päälle et saisin muuta ajateltavaa. mut ei mikään ei auttanu. en pahemmin oo tykänny nukkua mun huoneessa yksin sen jälkeen..