Tyhjästä ilmestynyt jätös

[Poe]

Tämä mieltäni askarruttanut asia tapahtui kauan sitten ollessani noin 10-vuotias. Asumassani kerrostalossa oli kellarikerroksessa väestönsuoja, jossa oli etuhuone, pieni välitila ja sen takana kolmas tila, joka sijoittui rakennuksen ulkopuolelle pihan alapuolelle. Tilan katossa oli varauloskäyntinä luukku pihalle. Tilassa oli betonisia lavetteja, joissa oli hiekkaa, ja sinne tulikin joskus mentyä leikkimään jonkun kaverin kanssa.

Menin yhden kerran sinne erään kaverin kanssa istumaan hiekkaiselle laverille, ja koska siellä oli pimeä, minulla oli varmastikin taskulamppu mukana. Oltuamme siellä jonkin aikaa lähdimme pois, mutta tultuamme välitilaan, teimme ihmeellisen löydön: lattialle oli ilmestynyt jonkin elävisen jätös. Siitä oli vaikea sanoa, oliko se lähtöisin koirasta vai jostakin muusta olennosta, mutta siinä se vain oli ja sitä ”itseään” niin kuin tavataan sanoa.

Olimme varmoja siitä, että kukaan tai mikään ei voinut käydä siellä, koska olisimme kuullut sen. Se, mitä lattialla sitten oli, oli ilmestynyt sinne tyhjästä.

[Jopelius]

Luultavasti jonkin katkeroituneen koiran aave. Tulee jostain tuonpuoleisesta närkästyneenä paskantamaan lattialle vielä kuolleenakin.