Omat kummitus- ja henkihavainnot.

[Antti]

Tämä ei ole nyt oma kokemus suinkaan ja sain vasta kuulla tästä, mutta jos nyt jakaisin sen kanssanne kuitenkin. Eli tyttöystäväni kertoi minulle, että hänen äitinsä oli käynyt jonkun enkelityypin puheilla (jonkinlainen "meedio" tjsp käsittääkseni?) ja tämän yhteydessä hän sitten kertoi myös näistä kokemuksistaan, että hän tuntee joskus itseään pidettävän kädestä, käsittääkseni nukkumaanmennessä. Likka on melkoisen herkkä ja hän pelkää pimeää ja näin. Hän myös vasta näki mitä ilmeisimmin tuon kädestäpitäjän herätessään unestaan.
Mutta sitten tähän enkelihemmon juttuun. Puhuttuaan äidin kanssa hän oli kertonut tästä tyttöystäväni kädestäpitäjästä. Hän on joku edesmennyt joka välittää tyttöystävästäni ja haluaa hänelle hyvää ja tähän tyyliin. Anteeksi epätarkka stoori, mutta tämä oikeasti on jotain siistiä. Tyttöystävälle kerroin EVPstä ja mielenkiinto sitä kohtaan on noussut että hän voisi yrittää ottaa yhteyttä tähän tyyppiin, joka kulkee tavallaan hänen suojelusenkelinään. Hänen äitinsä ajatteli sen perusteella mitä tyttö näkemästään hahmosta kuvaili, että se voisi olla hänen edesmennyt isänsä.

[Tenkku]

Tää nyt ei oo mikään oikea havainto, mutta meän kerrostalon naissiivoojasta tulee aina mieleen joku kummitus. Se näyttää ihan kuolleelta, valkoset loivat kiharat hiukset ja näyttää ainaki että sillä ois kajaalia ja se aina on aivan ilmeetön ja hiljaa. Se saattaa vaan tuijottaa jos kävelee ohi, ja meän koiraki vähän kammoaa sitä.

[bablou]

Tää nyt ei oo mikään oikea havainto, mutta meän kerrostalon naissiivoojasta tulee aina mieleen joku kummitus. Se näyttää ihan kuolleelta, valkoset loivat kiharat hiukset ja näyttää ainaki että sillä ois kajaalia ja se aina on aivan ilmeetön ja hiljaa. Se saattaa vaan tuijottaa jos kävelee ohi, ja meän koiraki vähän kammoaa sitä.

Meiän matikan opettaja on samanlainen.

[mema]

Tää nyt ei oo mikään oikea havainto, mutta meän kerrostalon naissiivoojasta tulee aina mieleen joku kummitus. Se näyttää ihan kuolleelta, valkoset loivat kiharat hiukset ja näyttää ainaki että sillä ois kajaalia ja se aina on aivan ilmeetön ja hiljaa. Se saattaa vaan tuijottaa jos kävelee ohi, ja meän koiraki vähän kammoaa sitä.

Video kuvaa sitä salaa. Niin saatais nähtyyn.

[Tenkku]

Tää nyt ei oo mikään oikea havainto, mutta meän kerrostalon naissiivoojasta tulee aina mieleen joku kummitus. Se näyttää ihan kuolleelta, valkoset loivat kiharat hiukset ja näyttää ainaki että sillä ois kajaalia ja se aina on aivan ilmeetön ja hiljaa. Se saattaa vaan tuijottaa jos kävelee ohi, ja meän koiraki vähän kammoaa sitä.

Video kuvaa sitä salaa. Niin saatais nähtyyn.

Toihan se vasta hyvä idea olikin ! Pitää kattoa onnistuuko.

[fenixfunk]

Esineitä on liikkunut itsestään esim. kahvikuppi noin 5 senttiä kauemmas minusta. Vuosien saatossa nähnyt kaikkea muutakin hämmästyttävää esim. varjoja/valoja paikoissa missä ei ole näiden näkyviä aiheuttajia ollut mailla halmeilla. Nämä asiat eivät hätkähdytä itseäni enää koska uskovana tiedän yhtä ja toista henkimaailmasta ja yliluonnollisista asioista. Korkeintaan kummastuttavat ja piristävät päivää

[Galbatorix]

Liityinpä tännekin. Kerron tässä nyt oman kokemukseni. Tässä lähellä erään pellon reunassa seisoi vanha kartano. Isäni kutsui sitä "kummitustaloksi". Eräänä iltana kun menin isäni kanssa tutkimaan taloa (oli talvi-ilta, hyvin pimeää), kuulimme askelia huvilan pihalta. Tähtäsimme taskulampuilla äänen suuntaan, enkä nähnyt mitään. Kun lähdimme, katsoin taakseni ja voisin vaikka vannoa, että näin valon välähtävän pihamaalla. Tämä oli outoa. Lisäksi mökkini pihalla minulla tulee aina samaan kellonaikaan outo tunne, kuin jokin yrittäisi varoittaa minua ja pakottaa minut mökkiin sisään. Tällöin kyllä aina rupeaa hirvittämään, joten menen silloin sisälle, jos ylipäätään uskaltaudun ulos.

[Galbatorix]

//Ainiin, taisin unohtaa kertoa, että tämä kyseinen kartano, jonmka pihalta kuulin askelia, on nyt räjäytetty kappaleiksi. Sillä paikalla on vain rauniot, joilla usein istuu musta kissa.

[SaippuakauppiaS]

Olen kohdannut "henkiä" kahdesti:

Olin tulossa yöllä takaisin kotiini, kun rappukäytävän ovea avatessani vilkaisin porttikongista sisäpihalle päin. Näin mustapukuisen naisen kävelevän porttikongin ohi, en kiinnittänyt hänen piirteisiinsä erityistä huomiota, mutta mieleeni jäivät hänen mustan hameensa halkiosta vilkkuvat vaaleat sääret. Lähdin kävelemään naisen perään sisäpihalle jotta tietäisin olinko nähnyt harhoja (naisten jahtaaminen tällätavoin ei ole osa normaalia käyttäytymistäni ,jokin tilanteessa tuntui kummalliseslta/epätavalliselta joten lähdin katsomaan mistä oli kyse). Sisäpihalla ei ollut ketään, eikä kukaan olisi ehtinyt kävellä seuraavaan rappukäytävään tai varsinkaan porttikongiin, rappukäytävien ovet sulkeutuvat myös äänekkäästi joten olisin kuullut jos joku olisi käynyt niistä sisään. Miettiessäni selitystä tälle tapahtumalle tajusin miksi tilanne oli vaikuttanut epätavalliselta ja oli kiinnittänyt huomioni: naisen kävely oli ollut äänetöntä, mikä on lähes mahdotonta sillä sisäpihamme jalkakäytävät on päällystetty keraamisilla tiilillä joitten päällä kävely aiheuttaa yleensä kopisevaa tai "hiomis"-ääntä. Muistaisin että olin nähnyt naisella mustat korkokengät, jotka olisivat varmasti pitäneet kovalla pinnalla ääntä. Muistikuvani ovat kylläkin heikkoja tapauksen suhteen, se tapahtui klo. 22-01 välisenä aikana, joko kesällä tai alkusyksystä vuonna 2008. En ollut nauttinut samana iltana alkoholia siinä määrin että se olisi vaikuttanut näkemääni, taikka huonoon muistiini tapahtumien kulusta.

Toinen havaintoni tapahtui kotonani lopettaessani television katselemisen. Painoin vanhan televisiomme pois päältä, ja näin tyhjässä mustassa ruudussa haaleat valkoiset kasvot. Ne haihtuivat nopeasti pois, mutta näky jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Kyseessä ei ollut ns. "verkkokalvoille palanut" kuva sillä lähetyksessä ei esiintynyt ihmisiä jotka olisivat katsoneet lähikuvassa kohtisuoraan ruutuun niinkuin televisioon ilmestyneet kasvot. Muistaakseni lähetys oli säätiedotus. Näin pari viikkoa tapauksen jälkeen samat kasvot sulkiessani silmäni ns. "closed-eye" visuaalina, ilmestys oli täysin samankaltainen kuin ruudussa, mutta kenties vieläkin selkeämpi (tällekkään ei löydy selitystä kirkkaan valon verkkokalvolle polttamasta kuvasta). Hahmon piirteet muistuttivat hieman tyypillistä "Grey" muukalaista. Tämä tapahtui myös vuonna 2008.

Olen myös altis unihalvauksille, mutten kirjoita kokemuksiani niistä tähän, vaikka ne ovatkin muistuttaneet kovasti yliluonnollisia ilmiöitä aina abduktiosta poltergeistiin.

[Jaarno]

Todella mielenkiintoista tekstiä oli kyllä. Erityisesti jäin miettimään tuota ensimmäistä kokemustasi.

Noista unihalvauksista sen verran. Itsellänikin ovat tosi yleisiä. Täysin normaaleja abductio ja poltergeist kokemukset. Itse en tosin ainakaan vielä ole abductiota "kokenut" unihalvauksen aikana. Mutta olen kyllä nähnyt alieneita huonessani ja minut oli sidottu sänkyyni kiinni. Jotain he puhuivat siinä.

[ShadowPeople]

Itsellä tässä viikko sitten olin äitini luona käymässä ja hän oli itse lähtenyt sitten saunomaan kavereidensa kanssa ja tuli vasta aamulla kotiin. Noh nukkumaan mennessäni soitin vielä äidilleni ja kyselin, että mihin aikaan saapuu aamulla, jotta kerettäisiin nähdä ennenkuin lähden ajamaan taas kotiin. Puhelun jälkeen laskin kännykän normaalisti yöpöydälle, ja nukahdin hetken päästä. Heräsin siihen kun tuntui kuin joku olisi tullut nukkumaan viereeni ja minulla oli kylmä. Noh ensiksi ajattelin, sen olevan äitini koira mutta muistin sitten, että sehän on äitini matkassa. Rupesin siinä ihmettelemään enkä saanut enää unta menin juomaan lasin kylmää vettä ja huomasin, että kännykkäni oli keittiön pöydällä, kylmät väreet rupesivat kulkemaan pisin selkää ja rupesin miettimään, että oon unissani tietenkin kävellyt ja tuonut kännykän keittiöön, koska minulla on tapana kävellä unissani. Menin takaisin nukkumaan ja taas tuntui kuin joku olisi tullut viereeni mutta tällä kertaa minulle tuli erittäin hyvä olo ja nukahdin melkein heti uudestaan. Aamulla sitten heräilin ja söin aamupalaa ja äitini saavuttua kerroin tapahtuneen hänelle ja hän kertoi tunteneensa myös joskus nukkumaan mennessään, että tuntuu kuin jokin tulisi hänen viereensä.

[Tenkku]

Ehkä siellä majailee joku yksinäisyyttä poteva haamu joka haluaa tulla nukkumaan viekkuun.

[ParkCide]

Mul yks tämmöne. tää tapahtu 2 kuukautta sitte meiän mummolassa. Mä ja mun porukat mentii kattoo mite mummo voi
ja se oli semmone tapaus niinku yleensa mutta sitte ku me lähettii se alko panikoimaa sillei että: voisitteko jäädä yöks tai tämmöstä. me ihmeteltiin että miks ja se kerto että se oli kuullu outoo puhetta täältä talosta ku se on menny nukkumaa.
Kaikki luuli että mummosta oli tullu vanhuuden höperö mut mä en mä ja jäin mummon luo yöks.
Illalla ku mummo sano että se ääni muistutaa pientä ihmisen vikerrystä ja se alkaa melkein aina klo 10 maissa ja mä jäin olohuoneesee kattoo telkkarii ku se meni nukkuu. Ja jossain kymmene nurkilla alko kuuluu semmosta rapinaa ja pientä vikerrystä. Mä menin hakee mummon vanhan koiran joka oli tosi söpö Nii me mentii ääntä kohti.
Jossain puol 11 me oltiin metsästetty sitä ääntä jo kauan ku mä näin pikkuruisen varjon. se muistutti tonttuu tai jtn
maahista se varjo ja mummon koira alko haukkuu ku se näki sen ja sitte se varjo lähti niinku juoksee ja me mentii perää mut ei saatu sitä kii. Ja ku olin menos nukkumaa kuulin äänen sanovan: Mitä te jättiläiset minusta halaatte??

Outoo

[Navras]

Itse olen myös kokenut ja nähnyt kummallisia asioita ihan lapsesta asti. Outoja tapahtumia on niin paljon, että jaan vain ne merkittävimmät. Tiedostan, että useat tapahtumat voivat olla täysin oman ylikierroksilla käyvän mielikuvitukseni tuotosta, mutten tykkää sulkea mitään vaihtoehtoja pois

Joskus ala-aste ikäisenä istuin silloisen parhaan kaverini kanssa pelaamassa tietokoneella heidän alakerrassaan.
Talossa ei ollut meidän lisäksemme kuin koira ja tiesimme, että kaverin vanhemmat tulevat kotiin vasta iltapäivällä ja että ulko-ovi on lukossa. Jossain vaiheessa olin kuulevinani yläkerrasta oven kolahduksen ja mainitsin siitä kaverilleni. Hän totesi, ettei kukaan pääse avaimetta sisään. Ajattelin kuulleeni harhoja ja jatkoimme normaalisti pelaamista. Kohta koira aloitti hillittömän murinan ja siinä samassa kuulimme yläkerrasta selvän naisen(?) huudon: "Tytöööt!". Ääni oli kutsuva, ei niinkään käskevä tai vihainen, mutta pelästyimme sitä silti kamalasti. Huutelimme pitkän tovin takaisin "kuka siellä?" mutta mitään ei kuulunut enää. Koira jatkoi murinaa koko sen ajan kun kävimme huolellisesti läpi koko talon tunkeilijan varalta. Soittelimme myös itku kurkussa kaikille mahdollisille tutuille, joilla saattaisi olla avain taloon. Kukaan ei myöntänyt käyneensä. Ulko-ovi oli myös edelleen lukossa ja portailla oli vastasataneeseen lumeen painautuneet isot kengänjäljet, jotka johtivat sisään mutta eivät ulos...

Sitten hiukan tuoreempia juttuja. Viime syksyllä pururadalla lenkillä ollessani (oli siis jo pimeää) minua vastaan hölkkäsi tumma hahmo. En kiinnittänyt hahmoon juuri mitään sen suurempaa huomiota, sillä olin enemmän keskittynyt kuuntelemaan musiikkia. Kun hölkkääjän ohitti minut minulle tuli todella voimakkaat kylmät väreet ja tarve katsoa taakseni. Kun käännyin sekuntia myöhemmin katsomaan ei hölkkääjää näkynyt enää missään. Lenkkipolku on minulle erittäin tuttu ja tiedän ettei sillä kohdalla ole mitään polkuja mille poiketa. Seisoin pitkän tovin katsomassa olisiko hölkkääjä vain ennättänyt johonkin varjoon, josta en häntä erottanut. Mitään kuulo -tai näköhavaintoja en enää tästä hölkkääjästä kuitenkaan saanut.

Olen varma, että avomieheni entisessä asunnossa kummitteli. Keskellä yötä vessassa käydessäni vessassa leijui kirkas kameran salamavaloon verrattavissa oleva valo, joka ei kuitenkaan tuottanut heijastusta kaakelipinnoille. Kuulin monena yönä aika samoihin aikoihin (n. 02.00) nahkasohvan rutisevan aivan kuin siihen olisi joku istunut.

Kaikkein häiritsevintä tässä kyseisessä kämpässä oli kuitenkin "kummitus", jonka nimesin Keltasilmäiseksi mieheksi.
Raskasrakenteinen keltasilmäinen mies seisoi jopa päiväsaikaan sänkymme vieressä ja tuijotti minua. Mies oli n.50-vuotias, mutta hänen kasvonpiirteensä olivat jotenkin kummalliset, ehkä jopa hieman sarjakuvamaiset. Miehen silmämunat olivat keltaiset, mutta iirikset olivat tummat. Mies ei ikinä liikahtanut paikaltaan, mutta hänen läpitunkeva surullinen(?) katseensa seurasia minua kaikkialle. Jossain vaiheessa vain opin elämään sen kanssa. Mies ei alkuunkaan tuntunut kovin pelottavalta, häiritsevältä vain lähinnä, sillä tuijotetuksi tuleminen ei ikinä ole mukavaa.

[Tenkku]

^ Aika karmivia tuo eka ja viimeinen juttu. Harmi, että se on entinen asunto, olisit voinut yrittää ottaa videota tai kuvaa siitä keltasilmäisestä miehestä.

[Kernomas]

Aikani näitä juttuja luettuani ajattelin rekisteröityä ja jakaa omat kokemukseni.

Kaupungin laidalla, jossa asun, on vanha, betoninen hylätty talo. Pienempänä kävin siellä kaverini kanssa leikkimässä. Nyt tässä viime talvena talo muistui mieleeni, ja lähdimme kaveriporukalla tutkimaan sitä paikkaa iltahämärällä. Ajoimme autolla tietä, jonka varressa talo oli. Tiesin tasan tarkkaan, missä kohtaa talo on, mutta sitä ei näkynyt. Ajoimme kolme kertaa tien päästä päähän, ja vasta neljännellä kerralla talo näkyi siinä missä piti. Se oli todella friikkiä. Menimme sitten lähemmäksi taloa ja kiertelimme sitä. Osa kavereista uskalsi mennä ihan sisälle asti, itse jäin toisen kaverini kanssa oviaukolle odottelemaan. Talon sisällä kävi voimakas viima. Sisällä olleet kaverini ihmettelivät, miten ulkona alkoi tuulla niin kovaa, mutta sanoin heille sitten että ei ulkona tuule. Siinä vaiheessa tuli talosta lähtö hyvin nopeasti.

Toisesta jutusta ei ole omaa kokemusta, mutta useat kaverit ovat kertoneet tämän todeksi ja itse olen kyllä ollut kerran paikanpäällä.
Täälläpäin on hautausmaa, joka tunnetaan nimellä Wreden hautausmaa. Nimi tulee Mathilda Wredeltä, joka teki jonkilaista evankeliointia vankien kanssa, jos oikein muistan (tsekatkaa wikipedia).
Eli siis legenda menee niin, että jos Wreden hautausmaalle menee yöllä, kiertää siellä olevan kappelin kolmeen kertaan ja menee koputtamaan kappelin oveen, sisältä alkaa kuulua askelia. Tämä pitää tehdä yksin, joten muut odottavat noin 200m päässä mäen päällä. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kolme ihmistä on tämän todennut! Yksi heistä näki myös maahan ilmestyneen toiset askeleet kiertäessään kappelia. Kuultuaan askeleet sisältä, jokainen lähti suht nopsakkaan pinkomaan auton luokse mäen päälle. Kerran olin itse mukana odottamassa siellä mäen päällä, ja aivan hullun huudon sai kaveri aikaan kun oli yksin siellä kappelin luona.
Jännä juttu on myös se, kuinka lähes kaikki hautausmaan sisäpuolella olevat puut ovat kuolleita, mutta heti hautausmaan ulkopuolella kiviaidan toisella puolella puut ovat vehreitä ja terveitä.
Hautausmaalla on myös rautainen penkki, johon yksi kaverini kerran istui, ja kun hän vilkaisi penkin toiseen päähän, hän näki Wreden haamun lukemassa kirjaa siinä penkillä. Wreden haamu on myös nähty Hautausmaan lähellä olevassa kartanossa, joka oli Wreden perheen kesäasunto.

[Demon hunter]

Mulla oli viime kesänä yksi henkikokemus. Olin riparilla ja siellä oli yksi tyypi joka oli tutustunut henkimailmaan enemämkin ja se sano et siellä leirillä on paha henki ja samana päivänä minä olin ärtsyyntynyt ilman mitään syytä ja sitten mulle tuli kova vatsa kipu ja kun se helliti niin käsivarsissa alkoi liikuumaan joku ihme paino, myös muut ihmiset olivat ärtyneittä tai muuten erilailla käytäytyviä kuin normaalisti.

Siitä painosta joka liiku käsivarsissa voisi joku sanoo et se oli hermostohäiriö mut en sit tiiä

[Rie-chan]

Yyh, mua aina pelottaa ku pitää mennä mökillä metsän läpi ulkohuussiin.
Varsinkin ennen, ku huussi oli jossain 200 m päässä.
Nyt se on onneksi lähempänä, niin ei tarvitse pelätä että pönttömöhkö hyökkää.

No ei, mutta oli se aika epämiellyttävää kahen maissa mennä metsän läpi vessaan.

Aaaargh! Ulkohuussit! Mä vihaan olla mökilää yötä, koska kumminkin tulee vessahätä ja pitää kävellä siellä pimeessä sinne huussille
Ja huussithan (ainakin ne missä mä oon ollu) ei oo kauheen ''tiiviisti'' rakennettuja, ja sit tuntuu, et joku monsteri vois tulla repii sen seinä siit ja muutenkin tuntuu että joku liikkuis siinä ulkopuolella..
:F

[Blasphemer]

Jännä juttu on myös se, kuinka lähes kaikki hautausmaan sisäpuolella olevat puut ovat kuolleita, mutta heti hautausmaan ulkopuolella kiviaidan toisella puolella puut ovat vehreitä ja terveitä.

Tähän ainakin voin antaa ihan varman selityksen. Puiden juuret ovat pahasti vaurioituneet, kun hautausmaalla aina kovasti kaivellaan kuoppia. Lisäksi usein toistuva maanmuokkaus altistaa puiden juuret sienille ja taudeille. Etenkin koivut ja muut lehtipuut kuolee hautausmailla äkkiä tästä syystä. Ja vaikka heti hautausmaan ulkopuolella aidassa kiinni kasvaisi elävä puu, jonka vieressä olisi kuitenkin ihan lähellä hautoja, niin tämä puu on vain keskittänyt juuristonsa sille puolen jossa maata ei muokata.

[thebel]

Jännä juttu on myös se, kuinka lähes kaikki hautausmaan sisäpuolella olevat puut ovat kuolleita, mutta heti hautausmaan ulkopuolella kiviaidan toisella puolella puut ovat vehreitä ja terveitä.

Tähän ainakin voin antaa ihan varman selityksen. Puiden juuret ovat pahasti vaurioituneet, kun hautausmaalla aina kovasti kaivellaan kuoppia. Lisäksi usein toistuva maanmuokkaus altistaa puiden juuret sienille ja taudeille. Etenkin koivut ja muut lehtipuut kuolee hautausmailla äkkiä tästä syystä. Ja vaikka heti hautausmaan ulkopuolella aidassa kiinni kasvaisi elävä puu, jonka vieressä olisi kuitenkin ihan lähellä hautoja, niin tämä puu on vain keskittänyt juuristonsa sille puolen jossa maata ei muokata.

Tiedän erään hautausmaan, jossa kasvavat puut ovat järjettömän paksuja ja korkeita, vaikka tämän hautausmaan ulkopuolella olevat ovat ihan normaaleja puita. Ja siellä ei taida olla ainuttakaan kuollutta puuta, vaan kaikki ovat hyvin elinvoimaisia. Mistähän tämä sitten johtuu?