Omat kummitus- ja henkihavainnot.

Ufohavainnot, henkimaailman kanssa kommunikointi, paranormaalit kokemukset yms.
Yugata
Kummitus
Viestit: 71
Liittynyt: 24 Loka 2009, 13:14
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Yugata » 26 Joulu 2009, 18:58

Pakko kirjoittaa tuplapostaus, en jostain syystä onnistu muokkaamaan tuota aikaisempaa viestiäni. (ei anna minun kirjoittaa siihen)

Mutta nyt lisäykseen. Olen Torniossa mieheni kotona. Tämä on se talo, missä olen kertonut tapahtuneen näitä henkimaailman juttuja aiemminkin.
Eilisestä lähtien olen törmännyt nyt omituisiin juttuihin.
Täällä talossa on nyt tällähetkellä myöskin yötä mummo, jonka mies on kummitellut täällä, ja kuten kerroin jo aikaisemmassa viestissäni, että tämän mummon mies (mieheni isoisä) on ottanut kontaktia poikaansa (eli appiukkooni) henkiolentona, samoten tämä kuollut mies on myöskin yhteä yönä sotkenut vessan heittelemällä tavaroita sikinsokin.

Omituisia havaintoja:

1. Yöllä vessassa ei toiminut valot, nyt toimii.
2. Välllä esiintyy muitakin sähköhäiriöitä tavallista enemmän tässä talossa. (myöskin tietokoneilla)
3. Äsken etsin mieheni kanssa kadonnutta muistitikkuani. Laitoin sen eilen housujen taskuun tässä sohvalla istuessani. (sohva on myöskin ollut aina levitettynä sänkynä mieheni huoneessa) Etsittiin varmaan tunti sitä tikkua. (ei ollut housujeni taskussa)

Sitten enin olohuoneeseen joksikin aikaa, kun mieheni juttelee siellä mummonsa kanssa. Kun tulin takaisin, muistitikku OLI TÄSSÄ SOHVALLA!! Menin kysymään mieheltäni "sinäkö tämän löysit ja laitoit sängylle?" "en" sanoi mieheni.

Kumpikin meistä näki (kun poistuttiin huoneesta kun tikku oli vielä hukassa) että sängyllä/sohvalla ei ollut mitään muuta kuin läppärini. Kun palasin huoneeseen, tikku oli ilmestynyt sängylle.

Tässä talossa on tällähetkellä minä, appiukko (nukkuu olohuoneen sohvalla), mieheni ja hänen mummonsa (juttelevat olohuoneessa)

Uskon, että kun tämä mummo on täällä yötä, niin hänen miehensä henki on palannut tänne seuraamaan elämää tässä talossa nyt jouluna. Samalla se papan henki taisi auttaa minua tikun etsimisessä. :D

Avatar
Yukari::
Jäsen
Viestit: 15
Liittynyt: 28 Marras 2009, 19:29
Viesti:

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Yukari:: » 26 Joulu 2009, 20:23

Tässä yksi juttu lisää(pähkäilkää itse, luuletteko ikkunasta kurkkaavan aave vai oikea ihminen)

Yhdellä pienellä paikkakunnalla sijaitsee todella vanha kartano. Silloin nuorempana kävin serkkujeni kanssa siinä kartanossa. No tietenkin serkut ennen kartanoon menoa kertoivat juttuja mitä he olivat "kokeneet". Kartanon rappuset olivat jyrkät ja ne veivät pimeään kellariin(kellarista kuului kolisevaa ääntä ja ryntäsin ulos, pelkuri kun nuorempana olin :roll: ). Seuraavana kesänä menin kartanosta ohi pyörällä ja näin jonkun seisovan surimman ikkunan luona(ikään kuin nojaten). Katsoin eteeni etten törmäisi mihinkään ja katsoin uudelleen miestä(uteliaisuudesta, että kuka sen kartanon omistaisi). Ja tietenkään se ei ollut enää siellä! Kartanon ikkunat olivat rikki ja kyllä siitä olisi näkynyt, että jos joku kävelisi siellä(paitsi jos se ei piiloutunut mihinkään huomaamattomasti :D , hyvin mahdollista, ettei siellä ollutkaan kukaan muu, kuin omistaja itse).
The only thing necessary
for the triumph of evil is
for good men to do nothing
-Edmund Burke

Laetitia
n00b
Viestit: 4
Liittynyt: 26 Joulu 2009, 18:11

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Laetitia » 26 Joulu 2009, 21:06

Minun kaikki kummitteluun liittyvät kokemukset ovat tapahtuneet mummolassa, joka on siis vanha maatila, jossa mummoni on asunut lapsuudestaan asti.

Useampi vuosi sitten, kun olin saanut ensimmäisen ihan oman digikameran päätin lähteä mummolaan testaamaan kameraa(tämä oli myös tekosyynä lähteä pois kotoa tuulettumaan). Ensimmäinen kuva, joka ko. kameralla otin oli mummostani ja tämän taustalla näkyi haaleat naisenkasvot. Kävin läpi kaikki mahdolliset ns. loogiset vaihtoehdot kuvalle, mutta tuskin uuden kameran linssi olisi naarmuuntunut tms. Näytin sitten tuota kuvaa mummolle ja hän alkaa itkeä, että hänen äitinsähän se siellä on. :) En sitten tiedä oliko kuitenkin vain valotusvirhe tai jokin häiriö. Harmittaa vain, että ko. kameraa tai kuvaa ole enää olemassakaan.

Talon historiasta tiedän ainakin sen verran, että se on rakennettu ennen sotia ja ainakin mummoni vanhemmat ovat siellä kuolleet. Ehkä isoisoäitini vain haluaa vielä seurata omien jälkeläistensä arkea.

Eräs uusivuosi on kuitenkin ehkä jäänyt kaikista vahvimmin mieleeni. Olin tuolloin n. kuuden.
Muut odottivat jo ulkona ja minä olin vasta pukemassa haalaria päälle, kun tunsin, että joku silittää hiuksiani ikäänkuin lohduttaen. Tottakai pikkuisena sitä säikähtää, mutta ei kiinnitä huomiota sen enempää, kun on hirveä kiire muiden perään. Mummoni oli ainut, joka jäi sisälle ja tyytyi katsomaan rakettejen ampumista tuvan ikkunasta.
Jonkin ajan kuluttua menimme isosiskoni kanssa hakemaan lämmintä mehua ja kahvia koko porukalle mummo hymyilee haikeasti ja kertoo kuinka hänen äitinsä oli kuiskannut hälle: "Älä rakas lapsi pelkää, Jyväskylää vain pommitetaan."

Avatar
Tenkku
Peikko
Viestit: 219
Liittynyt: 04 Tammi 2009, 01:13
Paikkakunta: Oulu

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Tenkku » 07 Tammi 2010, 19:08

Tulin äsken talomme kellarista, ja kun astelin juuri käytävän oven ohi näin kummaa valkoista usvantapaista ihmisen muodossa leijuen eteenpäin ja sitten kadoten. Pettymyksekseni pari askelta edempänä huomasin että oven vierustalla olikin vain naapurin vanha ukko sätkällä.
:ghost:
Fabulous babe

foliohattu II
n00b
Viestit: 1
Liittynyt: 09 Tammi 2010, 23:03

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja foliohattu II » 09 Tammi 2010, 23:36

Rekisteröidyin vihdoinkin tänne ja kerronpa kiehtovan muisnaissuomeen liittyvän kokemuksen. Ei ole omakohtainen, sattui enolleni 80-luvulla, niemenkärjessä sijaitsevalla sukumme mökillä etelä-karjalassa saimaan rannalla.

Yksin sielä saunoi keskikesällä ja vietti aikaa, ja näki yöllä rantapolulla vierivän jotain valoa, kuulemma vähän kuin sumua, mutta vain kirkasta ja etenevää. Kuulemma pelotti hitosti ja juoksi mökkiin karkuun.

Tarina on siinä, ja tylsä ja lyhyt tarina onkin ellei isäni olisi kertonut lisää muutama vuosi sitten.
Kuulemma kun isoisäni rakenti kyseistä mökkiä viime vuosisadan puolenvälin jälkeen, niin hieman maanpinnan alta maakellaria kaivamaan aloittaessaan löytyi kaikennäköistä kiviasetelmaa ja rinkiä + muuta roinaa(mitähän tuo roinaa sitten tarkoittaa?).

Kerroin tämän samaisen enoni kokemuksen pari vuotta sitten eräällä foorumilla. Joku asioihin perehtynyt heppu osasi kertoa että muinaissuomalaiset shamaanit tms käyttivät niemenkärkiä palvontapaikkoinaan + osasivat muuntautua eläimiksi ja muiksi valovipeltäjiksi :D (?). Eli aika hyvä saldo; niemenkärki + oudot kivihommelit= kai siellä jotain mukavia henkiä pörräilee vai?

stone
Jäsen
Viestit: 5
Liittynyt: 20 Tammi 2010, 14:14

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja stone » 20 Tammi 2010, 14:18

Haluaisin tieto hengistä ja niiden tarkoituksista teollaan mitä ne merkitsevät en löydä mistään mitään tietoo?! Voisiko joku auttaa kertoa että mistä löydän kiitos 8)

JoNeJ
n00b
Viestit: 3
Liittynyt: 24 Tammi 2010, 21:47
Paikkakunta: Lojo

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja JoNeJ » 26 Tammi 2010, 22:04

Moi vaan. Lueskelin tän ketjun tuossa lävitte iltapuhteena täysin mielenkiinnosta ja ajattelin lisätä tänne omia kokemuksia, joita on kertyny muutama.

Joo, eli alotan tällasest itelle yleisimmästä eli siitä, että nään ihmisiä ja eläimiä ja olentoja siellä missä niitä ei oikeestii oo yhtäkään. Oon nähny näitä melkeen aina, niin pienenä ko vaan muistan näin ekat (joku 5v?), mut sillon se meni lapsen mielikuvituksen piikkiin. Tossa oli kyllä "tauko" millo en nähny juur ollenkaan näit harhoja/näkyjä, mut nyt ne on 2-3 vuotta sitte alkanu uudestaan. Kaverit on tällasta ihmetelly aika useesti. Yks frendi kuitenki näkee aika usein nää samat hahmot ja mainitseeki yleensä mulle. Toi on kaveriporukassa vähän sellai läpänaihe joskus nykysin, mut eniveis. Esimerkkinä vois mainita ko käveltiin sillee kesäiltana, pimenevää mut aurinko paisto kunnol viel, kaverin kanssa kaupungista kotiapäin ja oli sellai tietyömaa, et tie oli revitty auki. Siinä sitte oli siitä varottava kyltti, jonka vieressä seiso mun mielestä ihan selkeesti sellanen n 175-185 pitkä farkkuihin ja maihinnousutakkiin pukeutunu lyhyttukkanen mies, jolla oli silmälasit. Kaveri, jonka kans kuljin ei kuitenkaa nähny sitä vaikka mainitsin sille. Ja ko oltiin kohalla ni sitä ei enää ollu siinä. Ja toi on tavallisimpia mitä oon koskaan nähny.

Toinen mun mielestä semiouto ja häiritsevä juttu on se, että melkeen kaikkialla tuntuu välillä, et joku silleen "vahtii" vähä niinko vanha hyvä koira saattas vahtia. Ei se pahalta tunnu, mut ihmetyttää. Itsellä siis ei ole koskaan ollu lemmikkiä. Ja tää tunne tuntuu varsinki jos oon menos nukkuu jotenki huonolla fiiliksellä.

Sit mulla on muutamia ihan satunnaisia ja satunnaisen pitkiä aikoja ollu tunne et jollekki läheiselle sattuu jotain pahaa. Se on saattanu kestää viikkojaki ja melkee joka päivä haluu soittaa kaverit läpi ja varmistaa, ettei mitään oo käyny. Nää tuntemukset yleensä "purkautuu" sellaseen (useimmiten nukkuessa) tulevaan voimakkaaseen, melkeen kipua muistuttavaan tunteeseen, et nyt kävi jotain. Ja yleensä jollekkin yllättävällekkin henkilölle on käyny jotain, ei aina kauhee pahaa, mut jotain.

Ja näitten lisäks nyt ihan tän vuoden alussa on alkanu koneella musaa kuunnellessa kuulumaan outoi ääniä. Esimerkiks muutama päivä sitte kuuntelin Anssi Kelaa ja yhen biisin alussa kuulu ihan vitun hyytävä kiljasu, mitä säikähin aiva saatanasti. Sen lisäks tänään kun kuuntelin Eppu Normaalia, kuulin sieltä taustalta outoo muminaa ja outoja ääniä muutenki. Ja muutenki varsinki tietokoneella ollessa tapahtuu kaikkee jännää. Kone pimenee ja näytös näkyy joku ihan outo kuva ja sellasta.

Että näin. Näillekki varmaa löytyy joku fiksu selitys, mutta haluisin sen teiltä kuulla. Kiitän

Avatar
NeitiPerkele
Jäsen
Viestit: 13
Liittynyt: 09 Helmi 2010, 23:20
Paikkakunta: Vaasa

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja NeitiPerkele » 10 Helmi 2010, 01:40

Minulla olisi muutama (toisiinsa liittyvää) kokemusta, jotka haluaisin jakaa.
Uskoisin että ne sopivat tähän topiciin.

Ystäväni menehtyi noin kaksi vuotta sitten, enkä ole vieläkään oikein toipunut siitä. Hän oli monessakin mielessä tukeni ja turvani. Hän oli ainut ystäväni joka myös kärsi paniikkihäiriöstä, ja kun minulla tuo oltiin vasta todettu, hän auttoi minua elämään sen kanssa. Muutenkin hän oli suojeleva, eikä olisi ikinä antanut minulle tapahtua mitään pahaa.
Kutsuin häntä aina henkivartijakseni :)
Mutta asiaan:

Aluksi, se kuinka sain tietää tapahtuneesta. Olin junassa yksin tulossa kotiin viikonloppureissulta. Yhtäkkiä tämä ystävä alkoi pyöriä mielessäni. Tuli pakottava tarve saada soittaa hänelle, kun en ollut varmaan kuukauteen-pariin pitänyt mitään yhteyttä. Olisin heti junasta soittanut, jos olisi ollut kenttää. Vielä kotonakin oli outo olo, mutta kello oli jo niin paljon että en soittanut enää. Päätin siis mennä netistä katsomaan jos olisi online. Noh, ensimmäisenä avasin irc-gallerian, ja näin nuo äärettömät määrät "Nuku rauhassa"-tyyppisiä viestejä hänen profiilissaan...
Ystävä oli siis lähtenyt sinä viikonloppuna...

Seuraava oli korkeintaan viikko tuon jälkeen. Olin jo jotenkin saanut itteni kasaan, enkä enää itkenyt joka päivä. Siihen aikaan puhelimessani oli jotain vikaa, se jostain syystä usein näytti että "1 viesti vastaanotettu" mutta kun katsoin viestin, se avasikin jonkun vanhan viestin saapuneet-kansiosta.
Noh, taas oli tullut viesti. Katsoin sen, ja siihen pamahti vanha viesti tältä ystävältä, jossa luki: "Onko ikävä?"
Murruin uudestaan...

Kolmas tapahtui noin viikko sitten. Näin unta, jossa näin tämän ystävän. Kun ymmärsin että se oli hän, olin onnesta aivan sekaisin. Halasin häntä kovemmin kuin koskaan ketään, ja itkien sanoin että on ollut niin kova ikävä.
Myös itkultani sain sanottua "Älä jätä minua enää koskaan..."
Hän vastasi: "Lupaan että en jätä."


Okei, nämä voivat olla mielikuvitukseni tuotetta, sattumaa, pelkkää unta. Mutta jotenkin tuntuisi ihanalta että hän oikeasti olisi läsnä... Tuo uni avasi kaikki vanhat haavat ja olen ollut todella hämmentynyt siitä lähtien. Joten halusin tämän teille jakaa.

Eivät ehkä kuullosta "isolta asialta" mutta minulle ne ovat.
Before you judge someone walk a mile in their shoes. Now when you judge them, youre a mile away and you have their shoes.

Avatar
aavenainen
Poltergeist
Viestit: 316
Liittynyt: 17 Tammi 2008, 12:59

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja aavenainen » 10 Helmi 2010, 22:33

NP: luulenpa että ystäväsi on viestitellyt "saatavilla työkaluilla mitä on" :) meillä on suvussa paljon tuollasta outoa tapahtumaan. esimerkiksi (nykyään edesmennyt enoni) vannoi että ei tule veljensä hautajaisiin (koska tämä oli rötöstellyt ja tehnyt rikoksia tuon enoni kustannuksella). ja enoni ei kyennyt antamaan anteeksi noita. sitten hänen veljensä kuoli ja enoni vannoi että hautajaisiin ei astu jalallakaan. kun ovikello oli sitten soinut soittamistaan hän soitti siskolleen (äidilleni) joka sanoi että lupaa tulla veljesi hautajaisiin ja kun enoni lupasi loppu kellon soittelu. (hän oli monta kertaa käynyt avaamassa oven ja todennut että ketään ei ole paikalla).

että kyllä minä ainankin uskon että kyllä meidän läheiset saa viestin tavalla tai toisella perille:) (mutta tämä on minun uskomus koska itselleni ja lähipiirille on tapahtunut mielettömästi kaikkea.) btw ja ihan järjissään me ollaan kaikki vielläkin xD
toisen roska voi olla toisen aarre.

Avatar
NeitiPerkele
Jäsen
Viestit: 13
Liittynyt: 09 Helmi 2010, 23:20
Paikkakunta: Vaasa

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja NeitiPerkele » 11 Helmi 2010, 00:18

Aavenainen: Aika erikoinen tapaus kyllä!
Uskon myös tuohon, että edesmenneet läheiset saavat kontaktinsa tavalla tai toisella perille.

Myös äitini on kokenut tällaisen, kun hänen siskonsa kuoli viitisen vuotta sitten.
Hän oli aina ollut läheinen siskonsa ja tämän miehen kanssa. (Mies kuoli ensin, muistaakseni sydänkohtaukseen jo kun olin tosi pieni). Mutta kun äidin sisko lähti, äitini näki yöllä tämän miehen. Saattoi olla unta tai ei, kuulemma oli kuitenkin tosi aidontuntuista. Tämä mies vaan seisoi heidän makuuhuoneessa sängyn jalkopäässä. Lopulta hän sanoi "Älä huolehdi, pidän huolta ****sta". Ja oli lähtenyt kävelemään pois. Äiti lähti perään, koska oli niin hämmentynyt, mutta ehti nähdä vain kun tämä mies käveli portaat alas ja katosi.
Before you judge someone walk a mile in their shoes. Now when you judge them, youre a mile away and you have their shoes.

Avatar
Wespa
Ylläpitäjä
Viestit: 2091
Liittynyt: 14 Tammi 2008, 01:16
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Wespa » 11 Helmi 2010, 14:25

Olen tämä kertonutkin jo, mutta kerrotaampa uudestaan kun liittyy aiheeseen.

Elikkäs mummini oli sairastunut vakavasti ja tiedettiin, että hän kuolee noin viikon sisällä. Sain sitten hänen sänkynsä, kun hän vietti mahdollisesti viimeistä viikkoaan sairaalassa. Nukuin sängyssä muistaakseni ensimmäistä yötä ja heräsin, niin tuli hyvä ja lämmin tunne, ihan kuin joku olisi nukkunut siinä vierellä. Samana päivänä sain tietää, että mummi oli kuollut.

Serkkuni oli taas kuoleman jälkeen nähnyt unessa, että mummi otti häneen yhteyttä kännykällä ja sanoi "täällä on enkeli, kaikki on hyvin".

PS. Samalla mummilla on ollut myös aikoinaan kuolemanrajakokemus, jossa hänet on julistettu kuolleeksi ja sitten yhtäkkiä virvonnut jonkin ajan kuluttua. Kuolemanrajakokemuksessa hän on nähnyt pimeän tunnelin, jota kohti hän on noussut valoon, jossa on kohdannut jotain jonka on tulkinnut Jumalaksi. Tämä valoa täynnä oleva Jumala on sitten sanonut, että "aikasi ei ole vielä tullut" ja hän palasi takaisin suorittamaan jotain elämän tehtävää...
- Kaikella tiedolla on kolme vaihetta: 1. Sitä pilkataan. 2. Sitä vastustetaan raivokkaasti. 3. Se hyväksytään itsestäänselvyytenä. -Arthur Schopenhauer
Me on Youtube - Meitsi tuubissa
Suomen Galaktinen Liitto
Tärkeät linkkini - Click på here

Avatar
NeitiPerkele
Jäsen
Viestit: 13
Liittynyt: 09 Helmi 2010, 23:20
Paikkakunta: Vaasa

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja NeitiPerkele » 11 Helmi 2010, 15:16

Wespa kirjoitti:PS. Samalla mummilla on ollut myös aikoinaan kuolemanrajakokemus, jossa hänet on julistettu kuolleeksi ja sitten yhtäkkiä virvonnut jonkin ajan kuluttua. Kuolemanrajakokemuksessa hän on nähnyt pimeän tunnelin, jota kohti hän on noussut valoon, jossa on kohdannut jotain jonka on tulkinnut Jumalaksi. Tämä valoa täynnä oleva Jumala on sitten sanonut, että "aikasi ei ole vielä tullut" ja hän palasi takaisin suorittamaan jotain elämän tehtävää...


Kiintoisaa :o Olen ennenkin kuullut tällaisista. Erikoisinta on se, että jokaisessa on ollut tuo "aikasi ei ole vielä tullut."
Kiitos jakamisesta. :)
Before you judge someone walk a mile in their shoes. Now when you judge them, youre a mile away and you have their shoes.

Avatar
aavenainen
Poltergeist
Viestit: 316
Liittynyt: 17 Tammi 2008, 12:59

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja aavenainen » 12 Helmi 2010, 20:05

mieheni siskolle joka kuoli syöpään ilmaantui huomattavasti ennen sairaudesta tietoa sängyn viereen musta hahmo joka heitti peruukin sängylle ja hänkin oli täysin hereillä. sitten kun sairaus eteni vaikka hän eli pitkään sairastumisestaan hän näki tuota mustaa hahmoa se oli toisinaan hyökkäävä ja vihainen toisinaan taas kertomusten perusteella se vaikutti että hahmo olisi jostakin syystä vaan ollut vihainen.. mutta toisaaltaan positiivinen (varoitti tulevasta mutta oli vihainen samaan aikaan?)

hän uneksi ja näki ihan valveillakin tuota tummaa hahmoa olen sitä kyllä paljon pohtinut että mitä mitä. mutta se talo jossa he asuivat kyllä niin lapset kun heidän äiti koki kaikenlaista kummittelua. (nimen huutoa mullan ja mädän hajua hahmoja ihan selkeitäkin ääniä kun joku olisi raahannut jotakin painavaa yläkerrassa...)
toisen roska voi olla toisen aarre.

Avatar
leeca
n00b
Viestit: 1
Liittynyt: 13 Maalis 2010, 19:19
Paikkakunta: Joroinen

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja leeca » 13 Maalis 2010, 20:09

Muistimpa tämän sivustonkin olemmassoalosta ja kannanpa korteni kekoon..

Mulla on paaaaaljon erilaisia kokemuksia, osa pidemmällä aikavälillä, osa lähempänä. Uskon skeptisesti yliluonnollisiin, jos näin voi sanoa :) Kerron nyt kuitenkin viimeisimmän kokemukseni. Pahoittelen jos juttu kuulostavat sekavalta, en osaa kovin järkevästi asioita selittää, tai ainakaan ymmärrettävästi :D

Olen aina nähnyt kuolleista sukulaisista/kavereistani unia parin viikon sisään, missä he ovat kertoneet olevansa onnellisia eikä heitä tarvitse enää surra, nämä unet muistan tosi hyvin ja niistä onkin hyvä mieli tullut. Olen tällaisia unia nähnyt kuulema pienestä pitäen (itse en tietenkään kaikkia voi muistaa). Muutin tähän nykyiseen asuntooni viime marraskuussa ja alusta asti minua ahdisti olla täällä yksinäni, ihmeellisimpiä kolinoita ja askeleita kuulin, ja kieltämättä paljon pelottikin välillä. Kissa mulla ravailee täällä öisin, mutta sen verran pitkään se ollut minun kanssa, että tunnistan jo sen aiheuttamat äänet. Selviskin, että tähän asuntoon on joku rouvashenkilö kuullut, ja olen sen olettanut tekevän omituisia kolinoita.

Noh, isoenoni (jota me kutsuttiin ihan vain enoksi) kuoli viime itsenäisyyspäivänä. Noin 1½ -2 viikkoa kuoleman jälkeen näin unta, että enoni oli sokea (elin unessa välillä tavallaan enon kautta) ja kukaan ei kehdannut sanoa, että hän oli kuollut, ja eno ihmeissään kyseli jatkuvasti, miksei hän nähnyt mitään ja yritti maalailla sokeana tauluja (enoni oli taidemaalari). Unesta lähtien olen ajatellut, että kun enon lempilapsi olin minä meistä sukulaisista, että hän kulkee kanssani ja viesti unen kautta, ettei ymmärrä nykyistä "välivaihettaan". Ahdistus tässä asunnossa loppui unen nähtyäni ja pääteltyäni, että enohan se on vaihtanut paikkaa rouvashenkilön kanssa ja se nyt täällä kanssani asustelee.

Välillä poltan sisällä olkkarissa ja laitan silloin ympärillä olevat kaksi ovea kiinni (toinen "vedettävä ovi", ei varsinaisesti siis ovi, mutta vähän niinkuin väliseinä tms. Toinen ovi on sitten kunnon ovi, joka täytyy laittaa kiinni ja aukaista kahvaa painamalla, työntämällä/paukauttamalla ei mene kiinni/aukea) ja yhtäkkiä alkoi tuo kahvallinen ovi aueta ihan reilusti auki. Eka ajattelin, että johtuu läpivedosta (mulla kaikki ikkunat aina auki), mutta sitten kun viiden minuutin sisään ovi aukesi kolmesti, tarkistin sen, että aukeeko se läpivedosta, mutta eihän se mitenkään auennut vaikka kuinka yritin kahvaa painamatta saada sen auki. Siitä sitten ajattelin, että enohan se ovia aukoilee, ja sanoin ääneen, että "lopetahan eno se oven aukaiseminen ettei tupakan savut leviä koko kämppään". Sen jälkeen ei ovet ole auenneet :)

Isä sitten eilen, kun olin porukoilla yötä, otti vähän viinaa ja silloin se alkaa yliluonnollisista usein selittämään. Sitten se sammui sohvalle. 10min kuuntelin sen kuorsausta ja olin sitten menossa tupakalle, kerkesin eteiseen ja iskä tuleekin hiiren hiljaa samantien perässä ja kysyy vakavissaan että "huomaatko kun joku seuraa sua?" Olin tietty vähän ihmeissäni että mitä nyt taas, ja kysyin että miten niin ja kuka. "Eno kulkee sun perässä ja se vahtii sua, heräsin kun tuli tosi kylmä kun lähdit ja näin enon kävelevän sun perässä eteiseen". Sitten se kerto, että pitäisi meidän lähteä käymään enon haudalla, että eno saisi rauhan ja voisi jatkaa matkaa. Minä en siis hautajaisissa edes käynyt, koska olin niin paskassa kunnossa, ja iskä ei muuten vaan pystynyt. Iskä kuitenkin on muutaman kerran jo sanonut, että aistii, että eno kulkee perässäni, vaikka hän ei juuri usko yliluonnolliseen. Iskän "kännitarinoihin" liittyy paljon muitakin 'outoja' juttuja, mutta en nyt niitä jaksa kertoilla..

Mä jotenkin aistin enon koko ajan mun vieressä, takana, edessä, ihan sama missä olen, sitä tunnetta on hankala selittää, mutta mulla on tosi turvallinen olo, ja tiedän, ettei mun tarvitse pelätä. Eno oli mulle pennusta pitäen se mun paras ystävä jonka kanssa reissailtiinkin välillä. Eno oli luonteeltaan huumorintajuinen, luontoa rakastava ja kujeilevakin, joten siksi oletan, että eno ovia aukoili piruuttaan. Oven aukaisun siis ihan kuulee, kun se kieli kolahtaa takaisin paikailleen. Ovea ei saa mitenkään kahvaa painamatta alas, ja olen satavarma, että kunnolla sen kiinni laitoin, muuten ovi olisi läpivedon takia heilunut suuntaan ja toiseen. Myöhästyin aina sen verran, kun käännyin ovea kolahduksen jälkeen katsomaan, että olisin nähnyt omin silmin kun kahva painuu alas. OVen liikkumisen seposen selälleen kyllä näin.

Turvallisuuden tunteesta huolimatta haluan, että enoni jatkaisi "matkaansa", miten tämä onnistuu ilman mitään "manaajia", pappeja tms? Voiko ääneen sanominen auttaa enoani jatkamaan matkaa? Mä olen siis täysin varma oikeastaan, että eno on kanssani.

Kuulostaako järjettömälle? Tosiaan uskon skeptisesti yliluonnolliseen ja mieluummin tarkistan asiat, esimerkiksi juuri tuon oven, ettei tapahtumat ole minun aiheuttamia, ennenkuin lähden sanomaan satavarmaksi että tää on yliluonnollinen ja sillä sipuli.
"Teknoheput vaan hölisee bumbumbum ja sit tulee pläppläppläpböm, ihan jakomielitautista" - Remu Aaltonen

Avatar
Sotakoira
Valaistunut
Viestit: 34
Liittynyt: 14 Marras 2009, 18:27
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Sotakoira » 22 Maalis 2010, 16:37

Katselin tietokoneelta kuvia ja silmääni pisti tämä web-kameralla otettu kuva jossa havaitsin oudon kuvion oikeassa yläreunassa.
Ilmiö muistuttaa päätä josta erottuu selkeästi kaksi silmiä muistuttavaa, tummaa pistettä.
Zoomattuna vaalean läntin yläpuolla näkyy hiuksilta näyttävää punaista mutta se voi johtua vain valaistuksesta.
Olen varma että kuvaushetkellä hyllyllä ei ollut mitään tavaroita.
Tässä tämä kyseinen otos:
http://tinypic.com/view.php?pic=ddntl1&s=5

Voisikohan kyseessä olla kuvaan tallentunut haamu vai jotain ihan muuta?

Avatar
Tonza133
Aivan UFO
Viestit: 1667
Liittynyt: 18 Heinä 2008, 13:00

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Tonza133 » 22 Maalis 2010, 17:11

Sotakoira kirjoitti:Katselin tietokoneelta kuvia ja silmääni pisti tämä web-kameralla otettu kuva jossa havaitsin oudon kuvion oikeassa yläreunassa.
Ilmiö muistuttaa päätä josta erottuu selkeästi kaksi silmiä muistuttavaa, tummaa pistettä.
Zoomattuna vaalean läntin yläpuolla näkyy hiuksilta näyttävää punaista mutta se voi johtua vain valaistuksesta.
Olen varma että kuvaushetkellä hyllyllä ei ollut mitään tavaroita.
Tässä tämä kyseinen otos:
http://tinypic.com/view.php?pic=ddntl1&s=5

Voisikohan kyseessä olla kuvaan tallentunut haamu vai jotain ihan muuta?

Omasta mielestäni näyttää jonkinlaiselta mukilta, tms. Kuvan laadun takia vähän vaikea sanoa.

Avatar
Tenkku
Peikko
Viestit: 219
Liittynyt: 04 Tammi 2009, 01:13
Paikkakunta: Oulu

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Tenkku » 22 Maalis 2010, 19:58

Sotakoira kirjoitti:Katselin tietokoneelta kuvia ja silmääni pisti tämä web-kameralla otettu kuva jossa havaitsin oudon kuvion oikeassa yläreunassa.
Ilmiö muistuttaa päätä josta erottuu selkeästi kaksi silmiä muistuttavaa, tummaa pistettä.
Zoomattuna vaalean läntin yläpuolla näkyy hiuksilta näyttävää punaista mutta se voi johtua vain valaistuksesta.
Olen varma että kuvaushetkellä hyllyllä ei ollut mitään tavaroita.
Tässä tämä kyseinen otos:
http://tinypic.com/view.php?pic=ddntl1&s=5

Voisikohan kyseessä olla kuvaan tallentunut haamu vai jotain ihan muuta?


Joo minustaki näyttää vähä mukilta tai vastaavalta koristeelta. Söpö kani.
Fabulous babe

Avatar
OSITutkimusseura
IhmisSusi
Viestit: 979
Liittynyt: 04 Touko 2009, 22:59
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja OSITutkimusseura » 23 Maalis 2010, 11:13

Kannattaa nyt aina muistaa se, että ihmisen aivot aina hakevat näkemälleen muististaan jotain tuttua ja jos sitä ei löydy, niin siihen viittaavaa. Eli helposti saadaan näitä kasvoja ja muita suttuisista kohdista.
- Pasi

Oulun Selittämättömien Ilmiöiden Tutkimusseura
OSIT Ry

http://www.osit.fi
http://ositutkimusseura.blogspot.com

S-postit:
ositutkimusseura[at]gmail.com
pasi[at]osit.fi

Avatar
Verninia
Alieni
Viestit: 109
Liittynyt: 07 Touko 2010, 19:30
Paikkakunta: Helsinki

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja Verninia » 16 Touko 2010, 01:58

Tänä yönä on auennut ikkuna itsestään ja tavaroita tippunut seiniltä. Taidan painella nukkumaan ennen kun tapahtuu mitään muuta. En jaksa nyt alkaa pelkäämään. Löydän kyllä kaikelle loogisen ja järkevän selityksen.
To the rythm of quietness, I dance with emptiness.

Avatar
OSITutkimusseura
IhmisSusi
Viestit: 979
Liittynyt: 04 Touko 2009, 22:59
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Omat kummitus- ja henkihavainnot.

ViestiKirjoittaja OSITutkimusseura » 19 Touko 2010, 18:43

Verninia kirjoitti:Tänä yönä on auennut ikkuna itsestään ja tavaroita tippunut seiniltä. Taidan painella nukkumaan ennen kun tapahtuu mitään muuta. En jaksa nyt alkaa pelkäämään. Löydän kyllä kaikelle loogisen ja järkevän selityksen.


Onko looginen selitys jo löytynyt, vai kävikö tällekkin tapahtumalle perinteisesti, eli tarina jää elämään/paisumaan ilman suurempia tutkimuksia?
- Pasi

Oulun Selittämättömien Ilmiöiden Tutkimusseura
OSIT Ry

http://www.osit.fi
http://ositutkimusseura.blogspot.com

S-postit:
ositutkimusseura[at]gmail.com
pasi[at]osit.fi


Palaa sivulle “Epätavalliset kokemukset ja havainnot”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron