Kummittelua vai rajua teiniangstia?

[0ravainen]

Haluaisin kertoa omista kokemuksistani, josta on jo yli kymmenen vuotta.

Olin lukiossa, siinä vähän vajaan kahdenkympin iässä, ja asuin tällöin opiskelija-asunnossa Savonlinnassa. Tuosta ajasta on aika kummallisia muistoja, josko nyt niitä muistoiksi voisi sanoa. Tuntuu edelleen vähän niinkuin filmiä katselisi. Olin nimittäin tuon ajan erittäin masentunut. Se alkoi piakkoin lukion alettua ja minusta tuntuu että johtui jotenkin asuinpaikstani. Aluksi kaikki oli ihan ok, asuntoni oli oikein kiva hotellihuone, josta piti häippästä kesäksi pois turistien tieltä, mutta tästä huolimatta koin itseni onnekkaaksi ainakin moneen muuhun opiskelijaan verrattuna. Oli oma keittiö ja kylpyhuone eikä naapureita heti ikkunan takana. Kaikin puolin kiva kämppä. Pärjäsin erittäin hyvin lukiossa, opintojen kanssa ei ollut ongelmaa ainakaan kykyjen tai motivaation suunnalta. Ei siis pitäisi olla syytä valittaa tai surkutella mitään.

Kuitenkin pian muuttoni jälkeen ja koulun alettua minulle alkoi kasaantua melankoliaa ja "raskasta" oloa. Aloin todella kärsiä masennuksesta ja saada paniikkikohtauksia - huom- joita en ole koskaan kokenut ennen enkä jälkeen tämän ajanjakson. Opinnot sovittiin lukion kanssa niin, että voisin suorittaa suuren osan tenttimällä, sillä en todella pystynyt käymään normaalisti koulussa. Tästä huolimatta halusin suorittaa lukion ja opiskelin ahkerasti kotona sen mitä piti. Olisin aivan varmasti suoriutunut tenteistä - jos olisin saanut itseni ulos asunnosta niitä suorittamaan. Kuitenkin aina hetken koittaesa lyhistyin lattialle itkemään ja henkeä haukkomaan.

Muutin tietoiesti unirytmini sellaiseksi, että voisin valvoa yöllä ja nukkua päivällä. En enää yhtään muista miksi!

Silloin tällöin sattui outoja juttuja. Ihan pienimuotoisia erikoisuuksia kuten TV:n itsestään päälle kytkeytyminen tai kaappien ovien ja lipastojen laatikoiden avautuminen. Taisipa vesihanakin kerran lähteä itsestää juoksemaan. Tuolloin en oikeastaan edes hätkähtänyt niitä. Olin jotenkin niin lamaantunut henkisesti, vaikkakin tiedostin tapahtumat ihan täysin selvästi.
Aloin herätä siihen, että musta hahmo jota sanoisin lähinnä viikatemiehen näköiseksi, leijui poikittain sänkyni yläpuolella, jolloin vaistomaisesti hyppäsin sängystä ylös sitä torjumaan. Siinä hetken hyppelehdittyäni tajusin olevani hereillä, ja ymmärsin tapahtuneen olleen valveunta. Se toistui melko useasti, vaan järkeilin sen aina kasaan, sen kummempia sitä miettimättä.
Olen aina ollut skeptikko, ja olen sitä edelleenkin. Moni näkee valveunia, ja rinnastan nämä kokemukset niihin. Nuo kaappien ja lipastoiden aukeamiset ja TV:n itsenäinen toiminta olisivat kenties joskus pelästyttäneet jonkun, mutta ehkä silloisesta mielialastani johtuen ne eivät paljoa hetkauttaneet. Jotenkin olin niin lamaantuneen synkässä mielentilassa, tai kuten Asian aiemmin ilmaisin, elokuvan sisällä tuona aikana.

Kuitenkin nyt, vuosien päästä, ja masennuksen jäätyä kauas taakse, ajattelen näitä tapahtuma uudelleen. Nyt nousee niskakarvat pystyyn. Olen hahmottanut sen, ettei sellainen ollut ihan normaalia. Samoin paniikkikohtaukset ja valveunet loppuivat täysin paikasta pois muutettuani. Lukio jäi kesken.

Minua on hieman mietityttänyt tämä siitä johtuen, että en ole tosiaan ennen enkä missään muualla saanut paniikkikohtauksia, tai tullut edes lähelle poltergeist-tyyppistä ilmiötä. Ainoat paranormaalit kokemukseni, jos niistä voi puhua, rajoittuvat tuohon n. vuoden pituiseen jaksoon kun asuin Savonlinnan opiskelijakämpässä. Toki voisi ajatella niin, että kokemukseni johtuivat rankasta masennuksestani - vai johtuiko masennukseni niistä, tai niiden takana olevata näkymättömästä? Voiko paikka vaikuttaa ihmiseen niin musertavalla tavalla? Vai vaikuttaako herkässä iässä olevan ihmisen psyyke paikkan niin, että asioita alkaa tapahtua?

Vai oliko tämä kaikki vaan teiniangstia ja mielikuvitusta? Otappa tuosta selvää...

itseä jäi mietityttämään ja mietityttää vieläkin , nyt 10 vuoden päästä.

[aava]

jos kyse oli ihan hotellista hotellista se on yleinen paikka itsemurhien tekijöille. ja kyllä paikka voi vaikuttaa esimerkiksi vaikka kukaan ei olisi edes uudessa talossa kuollut voi ympäristö (jossa on vaikka sodittu ja kuollut ihmisiä) vaikuttaa talonkin ilmapiiriin. (eli kyllä ja varsinkin teininä noita aistii paremmin) kokemusta on.. näin aikuisena (no itse olen jonkunmoinen näkijän sekamuoto ei viel ihan täysin selvillä että millanen) mutta kokemukset on selkeempiä ja vähemmän (pelottavia ja ikäviä) kun teininä. eli negatiivinen aatos maailma vetää negatiivista puoleen mutta negatiivinen ilmapiiri voi aiheuttaa ihmisessä muutoksen. (toisaaltaan tvn päälle menolla voi olla selitys mutta jos kaapit satunnaisesti aukeilee itsekseen laatikot varsinkin niin se ei ole ihan heti selitettävissä vaikka onhan niillekkin "lattia on kalteva" selityksiä tai sitten ei.).. toivottavasti sait tekstistäni edes jotakin irti ja hyvä että olet päässyt pois pahasta ilmapiiristä.

[Andromedan Star Nation]

Voiko paikka vaikuttaa ihmiseen niin musertavalla tavalla? Vai vaikuttaako herkässä iässä olevan ihmisen psyyke paikkan niin, että asioita alkaa tapahtua?
Vai oliko tämä kaikki vaan teiniangstia ja mielikuvitusta? Otappa tuosta selvää...
itseä jäi mietityttämään ja mietityttää vieläkin , nyt 10 vuoden päästä.

Kyllä paikka voi ja vaikuttaakin ihmisiin musertavallakin tavalla. Kun ollaan pitkää samassa tilassa, voidaan alkaa aistimaan paikan energioita. Herkät persoonat aistivat tällaisia asioita samantien, kun sellaiseen tilaan kävelevät. Mielikuvitus on muuten erittäin lähellä ns.kanavointitilaa. Tässä kohtaa haluan kertoa että tiedän muutaman tapauksen täältä kotisuomesta, jolloin skeptikoksi itseänsä sanovasta onkin tullut ns.kanavahenkilö. Aivan kaikki asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Eli ollaan jouduttu esim.autokolariin ja selviydytty siitä esim. jalan tai muun raajan murtumisella, menty tajuttomaksi kolarin seurauksena. Onneksi tai miten tuon nyt haluaa kukin ottaa, johdatus on ollut läsnä jos minulta kysytte, mitään ei tapahdu sattumalta. Syyn ja seurauksen lain mukaisesti. Tällaisiakin asioita todella tapahtuu.