Kokemuksia kuolinhetkeltä tai "vähältä piti"-tilanteista

[Zrud]

Mikäs on kun ÄÄKKÖSET eivät pelaa ?

[Aqua vitae]

Mikäs on kun ÄÄKKÖSET eivät pelaa ?

Kirjoittelee ulkomailta, vääränlainen näppis, kielipaketit asennettu p* koneeseen.

Mutta joo, itse meinasin hukkua uimakoulussa. Ei mitään jännempää tapahtunut, kuin löysin itseni rannalta vähän myöhemmin. ;D

[Jaarno]

Toissapäivänä kävi sitten näin. Olin erään kaverin kyydissä ja tämä kuski sitten alkoi ojentamaan takapenkillä istuvalle kaverille tupakkiaskia ja katsoi häntä peilin kautta. Itse katselen eteenpäin ja kohta tajuan että auto lipuu hiljalleen toiselle kaistalle, auto on tulossa vastaan ja kuski katsoo yhä peiliin.
Pari kertaa hoen kaverin nimeä mutta hän pitää katseen peilissä ja kun oli arviolta 100-200m väliä autoon huusin täysillä s*atana! Noh tämä kuski onneksi heräsi tämä ja kerkesi väistää takaisin.

Tuntu kyllä että sydän koitti hakata itseään ulos rinnasta sen muutaman tunnin ajan.

[Zrud]

Taisi olla näitä "maailman parhaita" kuskeja ja juuro nuo kuskithan ittesä tuinastaa liikenteessä.

[Jaarno]

Jooh eipä ollut ensimmäinen kerta kun keskittyminen vähän herpaantuu hänellä.
Mutta sen verran nyt puolustukseksi että kello taisi olla lähemmäs 3 yöllä/aamulla.

[ShadowPeople]

Kyllähän tuollaista voi sattua vaikka kummoiselle kuskille. Ei ole pakko olla näitä tusina kuskeja jotta tuollainen tilanne syntyy.

[OSITutkimusseura]

Minä ja sähkö ollaan parhaimmat kaverukset!
Kerran olin tavalliseen tapaani käsin tiskaamassa astioita ja homma sujui normaalisti siihen vaiheeseen saakka kun huomasin, että vasemman käden peukalossa tuntuu outoa tärinää.
Vilkaisin ylimalkaisen laiskasti peukaloa ja kas kummaa, peukaloon koski vedenkeittimen toinen pää ja luonnollisesti toinen pää oli turvallisesti vielä seinässä kiinni.
Itse vedenpinnan ja johdon välimatkaa oli noin 3-5cm (käsi oli puoliksi upotettuna veteen, mutta puoliksi pinnalla kuitenkin = hyvin alustettu virtakiertoa varten).
Voitte kuvitella millaisen tuloksen saisi aikaiseksi, kun otetaan tiskiallas täyteen vettä, upotetaan sinne kädet ja vedetään seinästä 220-230 volttia pesukaveriksi.
Tuon tilanteen jälkeen oli muutaman minuutin aika absurdi olo ja tuli ne tiskit kuitenkin loppupeleissä tiskattua vaikka pienen tauon pitkin.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin kokemus mitä en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Jos ei muuta, niin tietääpähän nyt, että kuinka hyvin järki pelaa vaaratilanteessa.

[Jehabi]

Joskus 5-6 luokalla tuli tehtyä kaikkea typerää, oltiin junaradan vieressä odotettiin että tulee puunkuljetusjuna yritettiin osua niihin rautatolppiin kivillä typerää tiedän

Itse heitän pienen kiven ja se kolahtaa komeasti, kaverini heittää isomman kiven mummiskalla kivi kimpoaa "näen näyn että kivi osuu minuun olen vain paikoillaan glong aaaaah v*ttu vasempaan jalkaan onneksi kivi oli iso ja pyöreä jos olisi ollut terävä olisi voinut tulla pahaakin vahinkoa jalka oli sitten viikon pari kipeä.

Mitään murtumaa ei tullut kait tuossa on niin paljon lihasta

[Dents]

Eipä ole kokemuksia. Tosin kerran lensin naulakkoa päin, mutten tiennyt siitä. No, kuitenkin eräs tyttö sattui tielle ja lensin hänestä kauemmas.

Ja kun isomummi kuoli, niin iskän kello alko hidastua....

[Anyara~Esse]

Jos näkee elämänsä kuolinhetkellään kuin filminä, muttei kuitenkaan kuole, silloinhan on täysin todistettavissa että kyseessä on pelkästään kemikaalinen ilmiö. Aivot huomaavat, että kohta se on menoa ja jostain syystä ne alkavat lähettää signaaleja muistokanavaan, joka alkaa pyörittää elämän parhaita hetkiä. Normaali reaktio. Olisi eri asia, jos oikeasti kuolisi, sillä silloin voisi ajatella, että jokin voima tietää sinun kuolevan ja tahtoo vielä kerran näyttää parhaita muistojasi. Jos taas et kuole, niin asialla ei ole kamalasti virkaa. Sen takia aina ihmettelen, kun ihmiset kertovat näistä tilanteista ja pitävät niitä yliluonnollisina - ne, jotka vaaratilanteissa oikeasti kuolevat, eivät palaa ikinä kertomaan, me muut näemme ne fyysisen vaiston ohjaamina.

[Wespa]

Voihan tuolla muistamisella olla jokin tarkoituskin. Se miten itse näen tuon on se, että jokainen kokee tuon tilanteen, mutta jotkut päättävät palata joskus muistaen tuon näyttämisen ja joskus jopa unohtaen päätöksen palata ja peruuttaa onnettomuus tai sen vakavuus... Kemikaalinen reaktio ei sulje itsessään mitään pois, se kertoo vain, että se on fyysinen prosessi joka sitten vaikuttaa aivoihin ja ihminen muistaa sen.

[Anyara~Esse]

Voihan tuolla muistamisella olla jokin tarkoituskin. Se miten itse näen tuon on se, että jokainen kokee tuon tilanteen, mutta jotkut päättävät palata joskus muistaen tuon näyttämisen ja joskus jopa unohtaen päätöksen palata ja peruuttaa onnettomuus tai sen vakavuus... Kemikaalinen reaktio ei sulje itsessään mitään pois, se kertoo vain, että se on fyysinen prosessi joka sitten vaikuttaa aivoihin ja ihminen muistaa sen.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.

Mielestäni noista vähältä piti -tilanteiden kokemuksista vain menee jollain tapaa se "idea", jos elämänsä näkee silmiensä edessä kuoli tai ei. Se tuntuu jotenkin paljon sattumanvaraisemmalta, jos reaktio kerran tapahtuu kenelle tahansa vaaratilaan joutuvalle, eikä vain niille, joilla tosissaan on se viimeinen matka edessään. Tietenkään kemikaalinen reaktio ei sulje yliluonnollista pois, olen kanssasi siitä samaa mieltä, mutta itse pidän tuollaisia tilanteita jotenkin ainutlaatuisina ja syvinä, minkä takia miellän ne sellaisiksi, jotka koetaan elämänsä viimeisinä hetkinä. Mutta voihan tietysti olla, että näiden hetkien lyhyyden selittää juurikin se, kun henkilö ei sitten kuolekaan ja prosessi ikään kuin "katkeaa". Ehkäpä näihin tilanteisiin oikeasti kuolevat ihmiset näkevät elämänsä silmiensä edessä filminä, mutta paljon hitaammin ja tarkemmin, koska se on tarkoitus nähdä vasta kuollessaan. Tietenkin tämä on lähinnä toiveajattelua minun osaltani, mutta jokin ajatuksessa miellyttää.

[Wespa]

Se tuntuu jotenkin paljon sattumanvaraisemmalta, jos reaktio kerran tapahtuu kenelle tahansa vaaratilaan joutuvalle, eikä vain niille, joilla tosissaan on se viimeinen matka edessään.

Aivan se tuntuu sattumanvaraiselta, mutta voi kysyä itseltään, että jos näin kuitenkin käy (kokee läheltäpiti kokemuksen ja muistaa elämänsä), niin miksi? Voi kysyä, että mitä tarkoitusta se ajaa takaa? Jos miettii vaikka hengen tai sielun motiivia. Tuohon varmaan jokainen vastaa vähän omalla tavallaan, mutta itse näen asian niin, että tuolla muistamisella on tarkoitus. Ehkäpä ihmiset muistavat kokemuksen läheltä piti tilanteesta, jotta voivat jakaa kokemuksensa eteenpäin ihmisenä ja laittaa meitä muita miettimään tuollaista kokemusta ja sen tarkotuksia (vaikka ei välttämättä muista, että kuoli ja tuli takaisin pitäen tuon muiston elämänsä näkemisestä). Se on yksi näkökulma muitten joukossa...

Tai no itseasiassa jos menen syvemmälle omaan ajatukseeni, niin voisin lainata Basharia "not this or that, this AND that". Ehkä se on siis noita kaikkia, johtuen ihan tilanteesta. Sillä jos sielu saa päättää, niin sehän voi tehdä eri päätöksiä johtuen henkilöstä ja jos sielu ei päätäkkään, niin se on vielä yksi kokemus tuohon pakkaan. Joku voi kokea sen itse täysin kemikaalisena reaktiona ja joku toinen voi kokea sen taas tarkoituksellisena näkemisenä joka muutti hänen elämänsä. Lopulta kuitenkin katsomme samaa kokemusta, mutta tulkitsemme sen eri tavalla. Toki kokemuksiakin on erilaisia...

[Anyara~Esse]

Se tuntuu jotenkin paljon sattumanvaraisemmalta, jos reaktio kerran tapahtuu kenelle tahansa vaaratilaan joutuvalle, eikä vain niille, joilla tosissaan on se viimeinen matka edessään.

Aivan se tuntuu sattumanvaraiselta, mutta voi kysyä itseltään, että jos näin kuitenkin käy (kokee läheltäpiti kokemuksen ja muistaa elämänsä), niin miksi? Voi kysyä, että mitä tarkoitusta se ajaa takaa? Jos miettii vaikka hengen tai sielun motiivia. Tuohon varmaan jokainen vastaa vähän omalla tavallaan, mutta itse näen asian niin, että tuolla muistamisella on tarkoitus. Ehkäpä ihmiset muistavat kokemuksen läheltä piti tilanteesta, jotta voivat jakaa kokemuksensa eteenpäin ihmisenä ja laittaa meitä muita miettimään tuollaista kokemusta ja sen tarkotuksia (vaikka ei välttämättä muista, että kuoli ja tuli takaisin pitäen tuon muiston elämänsä näkemisestä). Se on yksi näkökulma muitten joukossa...

Tai no itseasiassa jos menen syvemmälle omaan ajatukseeni, niin voisin lainata Basharia "not this or that, this AND that". Ehkä se on siis noita kaikkia, johtuen ihan tilanteesta. Joku voi kokea sen itse täysin kemikaalisena reaktiona ja joku toinen voi kokea sen taas tarkoituksellisena näkemisenä joka muutti hänen elämänsä. Lopulta kuitenkin katsomme samaa kokemusta, mutta tulkitsemme sen eri tavalla. Toki kokemuksiakin on erilaisia...

Mm, totta. Tässä asiassa on paljon eri mahdollisuuksia, ja yksi saattaa tietysti olla juurikin tuo, että onnettomuustilanteissa käy näin nimenomaan siksi, että henkilö _ei_ kuole. Sillähän voi olla hyvinkin pitkävaikutteinen pohja, jos näkee oman elämänsä parhaat hetket ja saa ikään kuin "uuden mahdollisuuden" elämässä, valmiina luomaan lisää hyviä muistoja. Toisaalta tässä nousee pinnalle kysymys siitä, onko sitten olemassa valmiiksi määrättyä kohtaloa, jos jokin mahdollisesti yliluonnollinen tekijä tahtoo kyseisen henkilön näkevän jotain merkittävää kuolinhetkellään tai potentiaalisella sellaisellaan, mikä taas avaa mahdollisuuden sille, että tämän vaikuttajan on pakko tietää ihmisen kohtalo. Kuolla tai jäädä henkiin, mikä sitten ikinä onkaan näyn tarkoitus ylipäänsä - vaikuttaa elämään vai valmistella tuonpuoleiseen, kuka tietää.

Kuitenkin sangen mielenkiintoinen aihe, vaikka tätäkin on niin vaikea lähestyä, kun koskaan ei voi tietää varmasti. Tai jos voikin, silloin on jo todennäköisesti mennyttä kalua. Ironista tämä elämä. :'D

[NeitiPerkele]

Kirjoitinkin tästä jo toiseen topiciin pidemmän jutun, mutta kerron nyt tässäkin tämän yhden osan siitä.
Ystäväni menehtyi parisen vuotta sitten. Olin sen viikonlopun tampereella. En ollut tätä ystävää nähnyt useampaan kuukauteen, ja kun olin tulossa junalla kotiin, yhtäkkiä tuli ihan hirvittävä tarve saada yhteys tähän ystävään. Yritin soittaa, mutta junassa kun olin, ei ollut kenttää. Kun olin kotona, kello oli jo niin paljon, että en viitsinyt. Mutta kävin sitten netissä katsomassa jos hän olisi online, ja sitten sainkin tietää että hän oli löydetty muutamia tunteja aiemmin kuolleena kotoaan...

Ja en ole ainut joka samoihin aikoihin tunsi jotain vastaavaa.

[kummo]

Itselläni on vain 1 läheltäpiti tilanne (ellei lasketa niitä kahta kertaa ku vaihdoin lamppua kun virta oli päällä.. kerran kotona ja kerran kaverille).

Olin 16v ja ajoin hiekkamäkeä poolkupyöräl. Koska toisella kädellä kannoin jalkapalloa ja jarrut olivat vähän heikot niin en saanut hidastettua vauhtia mäen alle tarpeeksi ja vasemmalta tullut auto sit töytäisi senverran että lensin kohti tuulilasia.

Tulos: Tuulilasi ehjä, polkupyörä ehjä, auton kuski ehjä, auton vasenetuvalo sökö, polkupyörä kahdessa osassa, minä olin ehjä

Ja vaikkei mitään käyny ni kyl se pelästytti. Minua enemmän pelästyi kyllä veli joka polki miun perässä ja varoittikin autosta (johon huusin takaisin "ei sieltä ennenkään ole mitään tullut").. mutta siis.. sen ilmalennon aikana en oikeesti miettinyt muuta ku että "oliks tää nyt tässä".. Oli miul jo sillo suunnitelmia ja vaik ne onki muuttunu ja karsiutunu (syrjäytyneet uusien, parempien idoiden edestä) niin en vielkää haluis kuolla.

[Verninia]

yhtäkkiä tuli ihan hirvittävä tarve saada yhteys tähän ystävään. Yritin soittaa, mutta junassa ei ollut kenttää. Kun olin kotona, kello oli jo niin paljon, että en viitsinyt. Kävin sitten netissä katsomassa jos hän olisi online, ja sitten sainkin tietää että hän oli löydetty muutamia tunteja aiemmin kuolleena kotoaan...

Ja en ole ainut joka samoihin aikoihin tunsi jotain vastaavaa.

Nämä on kyllä vaikuttavia kokemuksia, ja noita kokiessaan miettii mistä tuo yhteys ja aavistaminen tulee.
Tuliko tuo ystävä sinulle ihan yhtäkkiä mieleen, tarkoitan, ettet ollut kenties ajatellut häntä muutamaan päivään?

[Jopelius]

En muista tarkalleen kertomusta, mutta äitini kertoi että hän kuuli oman äitinsä äänen sänkynsä vierellä hyvästelemässä päivää ennen kuin kuoli. Tämän takia äitini kerkesi nähdä mummon vielä kerran ennen kuin tämä kuoli. Samanlainen tapaus oli kun hänen isänsä kuoli: Äiti kuuli isänsä sanovan "Kyllä tämä tästä.." juuri samalla hetkellä kun isänsä oli saanut sydänkohtauksen ja menehtynyt.

[Gnu]

Tämmöistä on tapahtunut paljonkin. Pari vuotta sitten isäni sairastui syöpään ja alkoi mennä huonoon kuntoon. Lääkärit olivat varmoja, että hoidot auttaisivat ja isä paranisi. Siinä uskossa yritin elää mahdollisimman normaalia elämää, kävin koulua ja harrastin aktiivisesti. Kuitenkin yks päivä tuli semmonen olo, että nyt pitää mennä kotiin. Kamala paniikki, itkuinen olo ja lähdin vauhdilla tunnilta. Kotiin päästyäni äiti tuli kesken töiden ilmoittamaan, että isällä on pari päivää elinaikaa.

[Mursu]

Minä ja sähkö ollaan parhaimmat kaverukset!
Kerran olin tavalliseen tapaani käsin tiskaamassa astioita ja homma sujui normaalisti siihen vaiheeseen saakka kun huomasin, että vasemman käden peukalossa tuntuu outoa tärinää.
Vilkaisin ylimalkaisen laiskasti peukaloa ja kas kummaa, peukaloon koski vedenkeittimen toinen pää ja luonnollisesti toinen pää oli turvallisesti vielä seinässä kiinni.
Itse vedenpinnan ja johdon välimatkaa oli noin 3-5cm (käsi oli puoliksi upotettuna veteen, mutta puoliksi pinnalla kuitenkin = hyvin alustettu virtakiertoa varten).
Voitte kuvitella millaisen tuloksen saisi aikaiseksi, kun otetaan tiskiallas täyteen vettä, upotetaan sinne kädet ja vedetään seinästä 220-230 volttia pesukaveriksi.
Tuon tilanteen jälkeen oli muutaman minuutin aika absurdi olo ja tuli ne tiskit kuitenkin loppupeleissä tiskattua vaikka pienen tauon pitkin.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin kokemus mitä en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Jos ei muuta, niin tietääpähän nyt, että kuinka hyvin järki pelaa vaaratilanteessa.

tuota niin siinähän ei periaatteessa tapahdu mitään jos vaikka makaat kylpyammees joka on täynnä vettä ja pudotat sinne vaikka töpselis olevan leivänpaahtimen (mitä leivänpaahdin tekee pesuhuonees) mutta kumminkin et saa sähköiskua vaikka näin voisi kuvitella sulaketaulusta kuuluu vaan *poks*