Mursu kirjoitti:tuota niin siinähän ei periaatteessa tapahdu mitään jos vaikka makaat kylpyammees joka on täynnä vettä ja pudotat sinne vaikka töpselis olevan leivänpaahtimen (mitä leivänpaahdin tekee pesuhuonees) mutta kumminkin et saa sähköiskua vaikka näin voisi kuvitella sulaketaulusta kuuluu vaan *poks*

Ei muuta kuin kokeilemaan, että minkä vuoksi kaikki aina edellämainitun tyylistä toimintaa varoittelee ja miten se siitä huolimatta tappaa ihmisiä ympäri maapalloa vuosittain vaikka ja kuinka.

OSITutkimusseura kirjoitti:

Mursu kirjoitti:tuota niin siinähän ei periaatteessa tapahdu mitään jos vaikka makaat kylpyammees joka on täynnä vettä ja pudotat sinne vaikka töpselis olevan leivänpaahtimen (mitä leivänpaahdin tekee pesuhuonees) mutta kumminkin et saa sähköiskua vaikka näin voisi kuvitella sulaketaulusta kuuluu vaan *poks*

Ei muuta kuin kokeilemaan, että minkä vuoksi kaikki aina edellämainitun tyylistä toimintaa varoittelee ja miten se siitä huolimatta tappaa ihmisiä ympäri maapalloa vuosittain vaikka ja kuinka.

Ai, että miksikö?
Se on Yhtiöiden salaliitto. Ne tappavat vastustajiaan ja pistävät sen näyttämään siltä kuin jokin sähkölaite olisi tippunut ammeeseen yms.

Aqua vitae kirjoitti:

OSITutkimusseura kirjoitti:

Mursu kirjoitti:tuota niin siinähän ei periaatteessa tapahdu mitään jos vaikka makaat kylpyammees joka on täynnä vettä ja pudotat sinne vaikka töpselis olevan leivänpaahtimen (mitä leivänpaahdin tekee pesuhuonees) mutta kumminkin et saa sähköiskua vaikka näin voisi kuvitella sulaketaulusta kuuluu vaan *poks*

Ei muuta kuin kokeilemaan, että minkä vuoksi kaikki aina edellämainitun tyylistä toimintaa varoittelee ja miten se siitä huolimatta tappaa ihmisiä ympäri maapalloa vuosittain vaikka ja kuinka.

Ai, että miksikö?
Se on Yhtiöiden salaliitto. Ne tappavat vastustajiaan ja pistävät sen näyttämään siltä kuin jokin sähkölaite olisi tippunut ammeeseen yms.

Itse mietin tuota perinteistä MAD lehden Spy Vs. Spy touhua...

OSITutkimusseura kirjoitti:Ei muuta kuin kokeilemaan, että minkä vuoksi kaikki aina edellämainitun tyylistä toimintaa varoittelee ja miten se siitä huolimatta tappaa ihmisiä ympäri maapalloa vuosittain vaikka ja kuinka.

Aqua vitae kirjoitti:Se on Yhtiöiden salaliitto. Ne tappavat vastustajiaan ja pistävät sen näyttämään siltä kuin jokin sähkölaite olisi tippunut ammeeseen yms.

OSITutkimusseura kirjoitti:Itse mietin tuota perinteistä MAD lehden Spy Vs. Spy touhua...

Minä veikkaan -laitteen takuuajan loppumista, taikka samaisen laitteen ostamisesta johtunutta Visa-laskua

OSITutkimusseura kirjoitti:

Mursu kirjoitti:tuota niin siinähän ei periaatteessa tapahdu mitään jos vaikka makaat kylpyammees joka on täynnä vettä ja pudotat sinne vaikka töpselis olevan leivänpaahtimen (mitä leivänpaahdin tekee pesuhuonees) mutta kumminkin et saa sähköiskua vaikka näin voisi kuvitella sulaketaulusta kuuluu vaan *poks*

Ei muuta kuin kokeilemaan, että minkä vuoksi kaikki aina edellämainitun tyylistä toimintaa varoittelee ja miten se siitä huolimatta tappaa ihmisiä ympäri maapalloa vuosittain vaikka ja kuinka.

öh jos kämpässäs on rautanaulat sulakkeiden tilalla nii sitte saat sätkyt ennenkö "sulake" käryää mutta jos on normi sulakkeet nii sulake menee ennenkö saat sätkyjä...kerron tämän ihan kokemuksesta

Pelottavaa ajatella, että on muutamasta sentistä kiinni, että mulla on isä, äiti ja pikkuveli. Sisko ei pahemmin ole hengenvaaraan joutunut, luojan kiitos!

Äiti oli kävelyllä 4pv ennen veljeni syntymää, talon takana olevassa puistossa, kävelytiellä. Jonkun puistorakennuksen nurkan takaa tuli auto, törkeää vauhtia, kävelytielle siis. Äiti ehti onneksi väistää, ja auto ohitti hänet 10cm päästä. En kestä edes ajatella millaista olisi elämäni nyt, jos hän ei olisi väistänyt ajoissa...

Isä taas pari vuotta sitten vaihtoi keittiön lamppua ja seisoi noin metrin korkuisella jakkaralla. Itse siinä vieressä söin välipalaa ihan rauhassa, kun isä yhtäkkiä tuli äkkiä kalpeana alas jakkaralta ja meni katkaisemaan virrat. Hän sanoi, että hänellä oli ollut sormi kiinni sinisessä johdossa sentin päässä punaisesta, ja jos se olisi osunut myös punaiseen, olisi tullut paha sähköisku. Plus hän olisi tippunut jakkaralta.

Mitään yliluonnollista en näissä nää, mutta tykkään uskoa suojelusenkeleihin.

Muorini kertoi ystävättärestään, joka on ikänsä ollut kiinnostunut parapsykologiasta. Tämän ystävättären mies sairastui vakavasti ja ennen kuolemaansa lupasi, että tulee kyllä käymään rajan takaa. Ja luultavasti hän myös teki näin, sillä yhtenä iltana tämä leski oli istunut keittiössä ja hänet oli vallannut lämmin tunne ja samaan aikaan seinällä riippunut raskas avainnippu oli alkanut keinua voimakkaasti. Hän oli mielessään todennut vaan iloisena, että mies tuli vielä kerran käymään hänen luonaan. Mikään ilmavirta ei kuulemma olisi voinut avaimia naulassa niin heiluttaa.

Mielestäni tämä on jotenkin ihana tarina ja tapahtuma.

Ite muistan pari tapausta missä muistan nähneeni itsni kolmannesta persoonasta onnettomuuden aikana. Eka olisi se ku viritetty PV losahti minuun päin kovassa sumussa. ja toinen o se ku vedin slipat fillarilla jyrkässä alamäessä.

fillari slipasu jälkee olin iha O_O WTF did jsut happen fiiliksissä seisomas polvet vwereslihalla siin penkereel.

Mopo kolarista en muista muutaku sen että aloin huutamaa sairaalassa se jälkee.

No lisätäämpä tälläinen perus setti tapahtuma kans. Olin joskus kymmenisenvuotta sitten ajelemassa tuttua rallipätkää, eli ihan yleinen soratie missä kumminkin harvemmin autoja tulee vastaan. Tulen tuttuun 90 asteen mutkaan joka kääntyy oikealle ja tien reunassa kasvaa puita jotka estää näkemästä mutkan taakse. Sitä mutkaa oli aina kiva ajaa sudittaen tehokkaammalla takavetoisella taunuksella, ja sora lens. Yhtenä päivänä tulin taas samaan kohtaa valmiina lyömään kaasun pohjaan, niin samalla hetkellä jokin outo tunne käski painamaan jarrua kaasun sijaan, no kuten varmaan arvaattekin sieltä tuli auto vastaan ja kolari olisi ollut varma. Ei siitä henki olisi lähtenyt, mutta pääni olisin varmana iskenyt tenelin puurattiin. Näitä samanlaisia tapahtumia on myöhemmin sattunut useampiakin liittyen enimmäkseen liikenteeseen. Aiheesta tuli joskus dokkari mikä käsitteli asiaa, että ihminen pystyy ennalta arvaamaan oikein esim. Tämän tapaisissa asioissa. Mitä se sitten onkaan, niin luulen että, se liittyy jotenkin ennustamiseen tai kuitenkin johonkin ylimääräiseen vaistoon, onhan näitä sattunut varmaakin jokaiselle.

Muistatko mitenkään dokkarin nimeä? Nuo on hyvin mielenkiintoisia tapauksia ja niitä tapahtuu yllättävän usein, ainakin monet niistä kertoo!

WM_ kirjoitti:Muistatko mitenkään dokkarin nimeä? Nuo on hyvin mielenkiintoisia tapauksia ja niitä tapahtuu yllättävän usein, ainakin monet niistä kertoo!

Valitettavasti en muista, mutta kerron kyllä jos sen jostain löydän, kiinnostaisi kattoa uudestaan itseänikin, muistaakseni amerikkalainen dokkari.

Liittyiköhän dokkari vaikka kuudenteen aistiin? Intuitioon? Vai olikohan kenties joku dokkari, joka vain ohi mennen mainitsi noista?

En tiedä liittyykö tämä nyt varsinaisesti aiheeseen, mutta kerron silti tarinan jota äitini on kertonut minulle lapsesta asti;

Äitini asui lapsuudessaan pienessä maalaiskylässä, jonka lävitse kulki vielä silloin vilkas laivaväylä. Tästä johtuen suurinosa kylän taloista oli rakennettu molemmin puolin väylän rantaan, myös äitini perheen talo.

Äitini vanhemmalla veljellä, enollani, oli kyky nähdä enneunia läheisten ihmisten kuolemasta. Hänen unissaan musta laiva saapui jonkun kyläläisen rantaan ja jälkeenpäin, joku kyseisestä talosta kuoli. Unia hän vuosien varrella näki yhteensä ehkä 4-5 ja ennusti esimerkiksi oman isoäitinsä kuoleman.
Parikymppisenä hän lähti merille kalastusaluksen mukana ja kirjoitteli kotiin aina, kuin vain suinkin ehti. Eräänä yönä, hän oli sitten nähnyt unta, jossa musta laiva tulee heidän perheensä rantaan ja heti seuraavana päivänä kirjoitti kotiin huolestuneen kirjeen ja kysyi, oliko isä, ukkini, kunnossa. Ukkini nimittäin toimi vielä tuolloin työnjohtajana suurissa metsänhakkuu-urakoissa ja työ oli siihen aikaan vielä nykyistäkin vaarallisempaa. Kaikki oli kuitenin hyvin, kellekään ei käynyt mitään ja he olivat ehtineet jo vakuuttua siitä, että enoni oli tällä kertaa erehtynyt.
Enoni palasi meriltä noin kuukautta myöhemmin ja kuoli itse pari päivää kotiinpaluunsa jälkeen moottoripyöräonnettomuudessa.

Tarina on mielestäni vaikuttava ja uskon siihen, sillä tätini on säilyttänyt kirjeet, jotka enoni kotiin lähetti ja koko äitini perhe vakuuttaa, että tarina on tosi. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä.

Isotätini kuoli pari vuotta sitten, kun häneltä olisi pitänyt jalka leikata ja aivoihin tuli nukutuksen aikana jokin tukos johon hän sitten jäi. Aika dementoitunut hän jo oli ja olisi siirtynyt hoitolaitokseen leikkauksen jälkeen jossa oli itsensä jo ehtinyt teloa, mutta oli tuolloin ennen tuota maininnut jotain että pian minä lähden kotiin tai vastaavaa ja "kotiin" todellakin sitten yllättäen pääsikin. Isotätini oli myös kuulemma toivonut ettei hänen tarvitsisi vanhusten kotiin joutua vaan pääsisi ennen sitä pois tästä maailmasta, kappas vaan toive kuultiin.
Kuulin myös jostain tuntemattomasta vanhuksesta kaveriltani eri vanhainkodilta, että oli höpissyt päivää ennen kuolemaansa jotain vastaavaa että huomenna hän lähtee kotiinsa.
Voisiko olla että myös ihmiset joilla ei järjen kuuluisi enää pelata kovin hyvin saavat jonkinlaisen alitajuisen viestin vähän ennen kuolemaansa?

Jossain muualla jo tästä kirjoitinkin mutta mummoni menetti sekä äitinsä että veljensä samana iltana tunnin sisään. Hänen äitinsä oli dementiakodissa eikä muistanut enää ketään, ei omia lapsiaankaan. Veli taas oli sairaalassa vakavasti sairaana, pahasti levinnyt syöpä ja keuhkokuume yhtä aikaa. Hän sitten kuoli illalla kymmenen aikaan, ja hänen ja mummoni äiti 50 minuuttia myöhemmin. Kummastakin tiedettiin, että kuolisivat minä hetkenä hyvänsä.

Dementiakodissa oli mummoni äidin kuollessa tämän nuorempi tytär, joka sai ensimmäisenä tiedon veljensä kuolemasta. Oli sitten sanonut äidilleen, että "(mummoni veli) on kuollut, säkin voit nyt lähteä rauhassa." Ja niin hän lähti, vaikka ei edes muistanut lastensa nimiä. Tuntui vain, että hän olisi odottanut poikaansa ennen kuin kuoli, sinnitteli viimeisillä voimillaan elossa, ja sitten poika olisi tullut hänet hakemaan. En tiedä. Mummoni veli ei tosin tiennyt äitinsä olevan kuoleman kielissä eikä toisinpäin, joten tapaus on todella erikoinen.

En nyt tiedä, onko tää mun kokemus kovin varteenotettava tai muutenkaan, mutta kerron nyt kuitenkin.
Alkuvuodesta päätin syödä koko lääkekaapin sisällön ja menin sitten 'nukkumaan'. Yhtäkkiä seisoin kadulla taloni vieressä ja kaikki oli harmaata ja hiljaista. Se ei mitenkään vaikuttanut unelta ja pystyin ajatteleen ihan selkeästi. Tosin hengittäminen oli vaikeaa ja liikkuminen sattui. Muistan tutkineeni paikkaa, mutta kaikki oli kuollutta enkä löytnyt ketään tai mitään. Mielessä kävi jo ajatus rajalle jäämisestä ja yritin herättää itseni siinä onnistumatta. Sain kyllä jollain tapaa kosketuksen ruumiiseeni, mutta en päässyt siihen takaisin (vaikea selittää). Seuraavaksi tuo harmaa maisema muuttui polttavan kuumaksi ja kirkkaaksi ja tunsin lentäväni kuin tuulen mukana. Lensin ympäriinsä pystymättä juuri ohjaamaan itseäni. Sitten aloin nähdä ihmisiä ja päädyin jotenkin seisomaan tuntemattoman pojan viereen. Sain tehdä kunnolla töitä ennenkuin sain koskettua tuota poikaa olkapäähän, mutta hän ei reagoinut siihen mitenkään, sillä kosketus oli niin heikko. Tässä vaiheessa hätäännyin oikein kunnolla ja tunsin pulssini nousevan hälyttävän korkeaksi. Tunsin voimakkaan nykäyksen rinnassani ja lennähdin kivuliaasti takaisin ruumiiseeni ja heräsin. Yritin nousta ylös, mutta menetin tajuntani ja muistan olleeni taas irtoamassa ruumiistani, mutta jotenkin sain pidettyä kiinni. Muuta en tapahtuneesta muista.

Alkuvuodesta päätin syödä koko lääkekaapin sisällön ja menin sitten 'nukkumaan'.

Hmmm..... . Nyt tarttis oikeasti hoitaa tuota ongelmaa ettei käy niin, että pääset rajan taakse liian nuorena.

Mulle näytettiin nelisen vuotta sitten käytävä, jota kuljin jonkun valkoisen pienen olennon jäljessä. Käytävä kapeni ja sen reunoilla oli lyhtyjä. Leijuin ja ajattelin että näin on hyvä kaiken jälkeen. Samalla ajattelin, että tässäkö tämä nyt on, tähänkö loppuu tämä tarina, luovunko nyt vai jatkanko? Tiesin että on oma päätös palaanko takaisin vai jatkanko matkaa käytävällä. Palasin. Hyvä näin!

Sellainen kokemus mulla kun ihminen on kuolut, niin syvä rauha on ollut samassa huoneessa ja jotenkin on ollut kirkaampaa, en pelänyt, en itkenyt, suutelin vain häntä suulle hyvästiksi. Mun mieheni kuoli pitkän sairauden uuvutavana 1998. se päivä oli muutenkin merkilinen, olin päivän sairaalassa hänen kans, mutta hän halusi kuolin hetkellä ollu yksin, ja jätin hänet muutamaksi tunniksi kun kävin syömässä. Kun hän oli kuolut hetkeä ennen, ei kauniinpaa ja rauhalisempaa olotilaa ole tuntenut.