"kummitus"talot, ja muut paikat Suomessa

[carcass]

Tutkimuslupien osalta kannattaa yleensä suosia kirjallista versiota.
Helpottaa omaa oikeusturvaa niin tutkimusseuran / yksittäisen tutkijan osalta, kuten myös kohteen omistajankin kohdalla kun on mustaa valkoisella.

[hiekkakirppunen]

http://raudaskyla.blogspot.com/2010/11/onko-liftari-palannut.html tos oli miälenkiintonen tarina

No, joo. Minä satuin asumaan tuolla alueella samoihin aikoihin. Ja muistan kyllä, että siitää puhuttiin paljon. Kyllä liftari liikkui tietääkseni myös Nivalan puolellakin, Kokkola- Kajaanitien reunamilla.

Liikenne kummasti lisääntyi aina illan pimetessä tuolla alueella. Sattumalta oli silloinkin Pyhänmiestenpäivä. Äiti oli kuollut edellisenä kesänä, joten me emme isän kanssa jääneet Nivalaan, vaan menimme siskoni perheen luokse Ylivieskaan. Jonne odotimme, myöhemmin illalla myös toisen siskon miehensä kanssa saapuvan, he asuivat tuolloin Ämmänsaaressa ja ajoivat juuri tuota edellä mainittua reittiä. Olin leikkimielellä varoittanutkin heitä ottamasta ke
tään kyytiin Nivala- Ylivieska välillä, joten yllätys olikin suuri, kun sisko ja siskonmies vihdoin saapuivat, sillä heidän ensimmäiset sanansa olivat: Me nähtiin se!

Näin he kuvailivat kokemaansa. Hahmo, naiseksi sitä silloin yleensä kuvailtiin. Oli ollut kääriytyneenä mustaan kaapuun, vain kasvot olivat loistaneet kirkkaissa auton valoissa. Hahmo oli liftannut siinä Hyttissillan Nivalan päässä. Takana oli tullut autoja, joten sisareni oli ajanut eteenpäin. Siskoni mies oli vielä kääntynyt katsomaan taakse.
Saattoi olla, mies kertoi. Että takana ajavien valot häikäisivät, mutta hänestä oli näyttänyt aivan kuin hahmo olisi ollut poissa. Joten oli ilmiön takana sitten mitä tahansa, ei se aivan puppua kuitenkaan ollut. Edesmennyt tätini, kertoi tutun nuorenmiehen kertoneen ottaneensa liftarin kyytiin myös. Nuorimies oli sanonut, että hän oli sen jälkeen pian ikään kuin vajonnut transsiin. Havahtunut vasta jossakin Ypyän tienhaarassa ja huomannut olevansa yksin autossa. Ypyä, muuten on noin joen toisella puolella, noin 8 km päässä paikasta, josta mies oli liftarin kyytiinsä ottanut.

[Renkku]

Tuli mieleen kun Mannerheimin synnyinkodissa käydessä meinasin pyörtyä. Ei mitenkään erikoisempi tarina, mutta siis olin tänä kesänä käymässä siellä jo toista kertaa ja menimme koko perheen voimin kierrokselle kuten edellisenäkin vuonna, koska täti ei ollut käynyt kartanossa ennen. Niinhän ne oppaat vakuuttelee, että kolmannessa kerroksessa kummittelee, liekkö sitten totta. Tietysti minulla oli kamera mukana, koska tarkoitukseni oli kuvata noita kummitushuoneita vähän tarkemmin kuin edellisvuonna, ihan silkasta kiinnostuksesta vain.
Kuitenkin, heti kierroksen alussa suuntasimme kolmannen kerroksen aulaan josta kierros siis alkoi. Olin ainoa jolle ei riittänyt istumapaikkaa, eikä se aluksi ollutkaan mikään ongelma. Sitten minua alkoi äkisti heikottaa, todellakin yht äkkiä. Olimme jo lähdössä seuraavaan huoneeseen, kun minun oli palattava aulaan istumaan. Näkökentässä oikein pimeni ja pelkäsin pyörtyväni. Korvissa alkoi tinnittää. Mahaan sattui hetken ajan tosi ikävästi. Varmaan kaikki tietävät.
Ei siinä mitään muuta kummallista, mutta minullehan tällaiset eivät ole tyypillisiä. Pientä huimausta on kyllä joskus, mutta todellakin vain pientä. Tällainen voimakas pyörryttämisen tunne on tullut eläissäni vain kerran aiemmin, ja sekin silloin vain, kosken ollut syönyt riittävästi raskaan liikunnan jälkeen. Oppaat perustelivat tätä kartanon huonolla ilmalla, mutta itse en huomannut huonoa ilmaa laisinkaan. Hengitystä ei ahdistanut. Sitä paitsi, olin ollut kartanossa vasta muutaman minuutin, ja aulan ikkunatkin olivat auki. Olin myöskin syönyt ja juonut juuri ennen kierroksen alkua, joten verensokereiden ei olisi pitänyt olla alhaalla, eikä minulla ollut myöskään nestehukkaa. En myöskään ollut sairas, sillä ulos päästyäni kohtaus meni nopeasti ohi. Myöskään ruokamyrkytykseksi en menisi väittämään, se ei olisi tullut niin nopeasti, sillä syönnistä ei todellakaan ollut kulunut kauempaa kuin korkeintaan vartti.

[thebel]

http://raudaskyla.blogspot.com/2010/11/onko-liftari-palannut.html tos oli miälenkiintonen tarina

Olen varmaan nähnyt saman tyypin tuossa pari-kolme vuotta sitten. Tosin vain vilaukselta ja ei myöskään ollut ilta, vaan aikainen aamu. Tapahtui siis kasitiellä jonkin matkaa Kokkolasta pohjoiseen. Ylitti nopeasti tien ja katosi jäljettömiin. Saattoi olla myös jonkinasteinen näköharha.

[Alex]

Ranualta, Etelä-Lapista, tiedän kolmekin ns. kummitustaloa. Olen itse vieraillut näissä kaikissa ja vaikka olenkin pidemmän päälle hyvin skeptinen ja pyrin aina löytämään jonkin luonnollisen selityksen "paranormaaleille" tapahtumille, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että ainakin kahdessa näistä taloista en parhaalla tahdollakaan pystynyt keksimään selitystä kaikille ilmiöille, joita sekä minä että ystäväni ja sukulaiseni ovat kokeneet.

En halua tässä mainita talojen tarkempaa sijaintia asian arkaluontoisuuden vuoksi. Jos enemmän kiinnostusta herää, voin antaa tarkempia tietoja yksityisesti.

Ensimmäinen talo sijaitsee Ranuan sivukylässä järven äärellä. Kyseessä on 1800-luvun pihapiirissä sijaitseva, noin 1850-luvulla rakennettu kaksikerroksinen (+ kellarikerros) talo. Rakennus on ollut tyhjillään nyt suurinpiirtein kymmenisen vuotta edellisten omistajien muutettua ensin vanhainkotiin ja sittemmin kuoltua. Hyvä ystäväni osti talon hiljattain remontoitavaksi (remontti tosin taitaa pitkittyä ainakin ensi kesään) ja tämän takia olen rakennuksessa päässyt vierailemaan. Ensimmäinen asia minkä huomasin taloon astuessani oli sen äärettömän painostava tunnelma (enkä todellakaan lähtenyt talossa vierailemaan ajatellen, että siellä kummittelee). Toinen asia on "fyysinen" kontakti. Sekä minua että ystäväni kaveria "tartuttiin" voimakkaasti ranteesta samalla riuhtaisten. Tämä ei sattunut, mutta tunne oli hyvin epämiellyttävä ja tälle toiselle henkilölle tämä tehtiin pariinkin otteeseen, itse koin tämän vain kerran. Talon eräässä huoneessa sijaitsee vanha poljettava ompelukone, joka alkoi itsestään hurraamaan. Tämä ei voi selittyä tuulenvireellä, sillä kone on vanha ja ruosteinen ja kun itse kokeilin polkaista konetta käyntiin, se vaati huomattavan paljon voimaa. Olen vieraillut talossa vain kerran noin 20 minuutin ajan, ja nämä kokemukset ovat tuolta ajalta.

Toinen talo sijaitsee toisella sivukylällä, myöskin järven rannalla. Talo on ymmärtääkseni 30-40-luvuilla rakennettu maatalo, jonka yhteydessä pihapiirissä on navetta, pari ulkorakennusta, pieni vierastalo ja rantasauna pukuhuoneineen. Vierailin talossa kolme kertaa ennen kuin ovet laitettiin lukkoon (nykyisin taloon pääsee yhä eteiseen ja vintille). Kierrellessäni taloa ensin ulkopuolelta saatoin jatkuvasti nähdä hahmojen vilahtelevan ikkunoissa ja verhojen heilahtelevan (olen 100% varma ettei talossa ollut ketään, sillä se on ollut täysin asumaton jo parinkymmenen vuoden ajan). Sama toistui rantasaunassa, jossa olin kuulevinani myös pientä supattelua ja tytön kikattelua aina selkäni takana. Sisällä itse talossa supattelu ja kikattelu vain voimistui, ja kolmesti (kerran jokaisella käynnillä), olen tuntenut aivan kuin lapsi olisi vetänyt minua paidanhelmasta; nykäisy on ollut niin voimakas ettei sen tuntemisesta ole voinut erehtyä. Isoisäni tiesi talon rakennuttajat sekä tuntee nykyiset omistajat, ja häneltä olen kuullut että 50-luvulla talossa olisi kuollut pikkutyttö tapaturmaisesti.

Kolmas paikka on sukuni kesämökki noin kilometrin päässä edellämainitusta maatalosta, joka on nykyisin tosin laajentunut jo melkeinpä taloksi ja on ympärivuotisessa käytössä. Uusi puoli valmistui vuonna 2000. Mökin vanha puoli on rakennettu 1800-luvulla, toimien noin 20-luvulla ruumishuoneena (hautausmaa on puolen kilometrin päässä), ja myöhemmin jonkinaikaa postina. Olen monesti yksin mökillä yötä ja varsinkin talviöisin vanhalta puolelta kuulee selkeitä, raskaita askelia jotka kävelevät vanhan puolen päästä päähän. Isovanhempieni makuuhuone sijaitsee tällä puolella ja olen monesti kysynyt heiltä askelista, mutta he menevät aina hyvin vaivaantuneiksi eivätkä suostu puhumaan asiasta. Kerran isoisäni on myöntänyt, että hekin kuulevat askeleet usein ja varsinkin talviaikaan, mutta yrittävät olla välittämättä niistä. Sekä minulta, äidiltäni että tädiltäni on vanhalla puolella myös kiskaistu peitto päältä. Tämä on tapahtunut moneen otteeseen ja ollessamme vielä täysin hereillä, vasta esim. lukiessamme kirjaa lampun valossa. Ikkunat ovat myös vääntyneet itsestään auki talvipakkasilla. Olemme tätini kanssa testanneetkin asiaa: poistumme vanhalta puolelta ensin visusti tarkistettuamme ikkunoiden olevan kiinni ja palaamme takaisin muutaman minuutin kuluttua varmistaen myös, ettei kukaan muu tällä välin pääse vanhalla puolella käymään. Kolmella kerralla seitsemästä testistämme on osa ikkunoista avattu. Öisin voi myös kuulla raskasta hengitystä ja äitin on kertonut muutamaan otteeseen heränneensä yöllä siihen, että tumma hahmo on seissyt hänen sänkynsä vieressä. Itse en ole tätä kokenut. Koirani (ja ystävien koirat) ei myöskään vapaaehtoisesti suostu astumaan vanhalle puolelle, eikä varsinkaan nk. "pikkuhuoneeseen" jossa on ainoastaan yksi kerrossänky. Huomattavinta on, että pääasiassa kaikki tapahtumat sijoittuvat talviaikaan.

[OSITutkimusseura]

Yllämainitut paikat kuulostavat sen verran mielenkiintoisilta, että olisiko niihin millaiset mahdollisuudet/todennäköisyydet saada tutkimuslupaa ensivuoden puolelle?
Eli tunnetko kaikkien rakennusten omistajat tai satutko tietämään keneltä lupia voisi lähteä kyselemään?

[Alex]

Yllämainitut paikat kuulostavat sen verran mielenkiintoisilta, että olisiko niihin millaiset mahdollisuudet/todennäköisyydet saada tutkimuslupaa ensivuoden puolelle?
Eli tunnetko kaikkien rakennusten omistajat tai satutko tietämään keneltä lupia voisi lähteä kyselemään?

Uskoakseni puhuttelit nyt siis minua?

Tunnen henkilökohtaisesti noista kahden rakennuksen omistajat ja kolmannen rakennuksen omistajan tiedän nimeltä, isoisäni myös tuntee hänet. Tuon meidän mökkimme tutkimus olisi näistä varmasti kaikkein helpoin järjestää, koska rakennus ja tontti on meidän sukumme omistuksessa ja itsekin vierailen lähes viikoittain paikalla. Ainoaksi kompastuskiveksi voi osoittautua se, että isovanhempani ovat hyvin nihkeitä kaikenlaiseen aavepuheeseen, vaikka isoisäni siis on "kummittelun" kerran myöntänytkin, ja lupa täytyy saada heiltä. Kahden muun rakennuksen tutkimuusmahdollisuuksia voin selvittää, tuon nyttemmin lukitun maatalon piharakennukset ovat kyllä edelleen auki ja niissä tiedän ihmisten vierailevan.

[Hilu]

Olisiko tiedossa muita "kummitteleveksi" kerrottuja paikkoja lapin alueella näiden Ranuan ja Aavasaksan lisäksi? Itse asustelen Torniossa ja olisin kiinnostunut käymään pienillä tutkimusmatkoilla.

[Aavedata]

Kun noita paikkoja on muutamia niin olisimme myös erittäin kiinnostuneita tutkimuksiin. Jos vain siis mahdollisuuksia niin otahan yhteyksiä Alex aavedata@gmail.com.

[yenn]

Asun tosiaan ihan kirkon ja hautausmaan vieressä, ja tässä on monia vanhoja rakennuksia tämän "uuden" alueen yhteydessä. Yhtä rakennusta vuokrataan juhlakäyttöön, ja sen yhteydessä on ulkosauna.

Kaveri on pitänyt häänsä siellä, ja muistaakseni siellä oli joku kellonaika mihin mennessä rakennus pitäisi tyhjentää. En nyt muista kuinka myöhään se oli, mutta kyllä sen siinä 2-3aikoihin yöllä pitäisi jo olla tyhjillään.
Pari kertaa on käynyt outo juttu kun olen kävellyt siitä ohi viimeisellä lenkillä (ja joskus se on juuri noihin 2-3 aikoihin).
Rakennuksessa on joka yö joku valo palamassa, silleen että sisälle näkee vähän. Oon katellut ikkunoihin päin, niin on näyttänyt siltä että siellä seisoisi joku ikkunan vieressä ja tuijottaisi ulos. Tai siis tuntuu että tuijottaisi ulos, en ole kasvoja erottanut. Mietin ensin että jos siellä on joku kasvi tms ikkunoiden vieressä, mutta se ei toistu aina.
Samoin saunarakennuksesta kuuluu yöllä pälpätystä silloin tällöin. Voihan sekin olla että sinne joku on murtautunut, ja sillon otan yleensä jalat alle aika vauhdilla. (tuli muuten tuosta saunasta mieleen, että aika hullua kun rakennuksen ja saunan välissä menee kävelytie jota käytän useinkin..sauna kun on käytössä niin mukavasti vilkkuu kasat paljaita persauksia kun ihmiset riisuutuu/pukee tilassa ovet auki. )

Voi olla että vilkas mielikuvitus tekee tässäkin temput, mutta on mietityttänyt näin jälkeenpäin. Silloin kun muistan asian ja yritän tuijotella että näkyykö mitään, niin eihän silloin tietty mitään, mutta sit välillä tulee näitä ylläreitä.

Yritin ottaa kuvan yksi yö siitä "tuijottajasta", mutta eihän tuossa luurissa näkynyt muuta kuin mustaa, edes taloa ei erottanut.

Koitan nyt netistä selvittää että mikä tuo rakennus on, tai käyn pihassa kattomassa et olisko siinä jotain kylttiä. Melkein joka vkl siellä juhlia on, ja viikollakin välillä isommat porukat kokoontuu siellä.

[HeisG]

Eurassa kerrotaan valkeasta neidosta joka kummittelee Kauttuan klubilla. Kesäöisin vaeltaa pitkin klubin pihoja ja tähän on liitetty myös päätön ratsumieskin. Valkeasta neidosta on tehty jonkin sortin lyhyt elokuvakin aikoinaan.

[Kaaosjumala]

Eurassa kerrotaan valkeasta neidosta joka kummittelee Kauttuan klubilla. Kesäöisin vaeltaa pitkin klubin pihoja ja tähän on liitetty myös päätön ratsumieskin. Valkeasta neidosta on tehty jonkin sortin lyhyt elokuvakin aikoinaan.

Kirjoitinkin itse jo tuosta tänne, myös ratsumiehestä, mutta its en ole kuullut että kauttuan klubilla mitään ratsumiestä olisi vaan että se olisi eurajoella vuojoen kartanolla. On se sitten tosin kummin päin tahansa, se nyt on varmasti pelkkää satua. Enkä ole kuullut itse että tuo valkea neito pelkästään kesäisin vaeltaisi ja että se pihoilla olisi. Tässä sen näkee miten tarinat elävät ja vaihtelevat pienelläkin alueella

[Kaaosjumala]

Kaveri kertoi että täälläpäin sunnuntain lehdessä olisi ollut artikkeli siitä miten eräs lehden toimittaja kävi tutkimassa kahta väitettyä kummittelupaikkaa täällä Raumalla päin. Ensimmäinen paikka on eräs tie missä väitetään olevan jonkinlainen mieskummitus tai poltergeisti joka paiskoo kiviä, ja samanlainen tapaus on myös ollut Britanniassa missä poliisikin oli asiaa tutkinut eikä löytänyt ketään joka olisi kiviä paiskonut. Kuitenkin, toimittaja ei itse kokenut tiellä mitään vaikka kuulemma siellä painostava tunnelma olikin. Itse olen kyseisellä tiellä ollut kerran kaverin kanssa, mutta olimme vain ajelemassa autolla ja alkuillasta joten itse emme ainakaan törmänneet mihinkään kummalliseen ellei lenkkeilijää oteta laskuun. Kyseisen tien varressa on vähän asutusta ja tien toisessa päässä (tie on ehkä kilometrin pituinen) on iso asutusalue, mutta tuskin kukaan alueen asukkaista on vuosien ajan käynyt välillä kiviä huvikseen paiskelemassa tielle.

Toinen paikka on jonkun parin kilometrin päässä tuosta tiestä, paikka on suhteellisen keskellä metsäaluetta ja sen lähistöllä on myös asutusaluetta. Tästä paikasta itse en ollut ennen kuullut, eli se on vanhan kaatopaikan luona jossa on myös eläinten hautausmaa (ilmeisesti suhteellisen virallinen, ei siis mikään Stephen Kingin kirjasta otettu) ja väittävät että paikan päällä kuule outoja ääniä. Kyseinen toimittaja itse kuuli suhteellisen nopeasti paikalle päästyään konemaista ääntä jonka lähdettä hän ei olisi keksinyt ja olisi myös pian kuullut jonkinlaisen kovan huudon, kuin naisen ja korpin huudon risteymän, jonka jälkeen toimittajan hermot sitten eivät riittäneetkään enää ja lähti pois pikaista vauhtia.

Itse olen halunnut käydä tuolla tiellä jo pidemmän aikaa mutta en ole mistään löytänyt mikä tien nimi on tai missäpäin Raumaa se sijaitsee, ennen kuin nyt. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus lähteä ainakin yhden kaverin kanssa molempiin paikkoihin joskus uudenvuoden jälkeen kun töistä vapautuu, heti kun kelit sallivat. Ajattelimme ensin ihan vain käydä molemmissa paikoissa katsomassa jos itse jotain koemme, ja jos näin käy niin seuraavalla kerralla jonkinlaista laitteistoa yritetään saada mukaan jolla jotain voisi saada tallennettuakin (tai sitten ei enää koskaan palata kumpaakaan paikkaan ja kierretään ne aina kaukaa). Ajattelin että kirjoittelen siitä myös sitten tänne että koetaanko mitään ja jos jotain materiaalia saadaan kokemuksista niin sitäkin nettiin sitten pistäisin.

Yritän myös saada kyseisen lehden käsiin missä artikkeli oli ja vaikka pistellä ne tekstit tänne.

[OSITutkimusseura]

Meni täysin rispekti tuohon toimittajaan jos parin äänen perusteella läksii karkuun.
Näin niitä "kummituspaikkoja" saadaan kun asioista ei jakseta ottaa kerralla ja kunnolla selvää.

[Kaaosjumala]

Meni täysin rispekti tuohon toimittajaan jos parin äänen perusteella läksii karkuun.
Näin niitä "kummituspaikkoja" saadaan kun asioista ei jakseta ottaa kerralla ja kunnolla selvää.

Kyseinen toimittaja oli tuolla vanhalla kaatopaikalla kuitenkin yksin ja viime viikolla täällä päin oli karseita kelejä varsinkin yöllä jolloin toimittaja oli liikkeellä, joten kyllä minä ainakin täysin ymmärrän jos kuulee outoja ääniä näissä olosuhteissa ja vähän alkaa hermostuttamaan. Varsinkin kun toimittaja luultavasti vain halusi ottaa selvää näistä paikoista koska niistä tarinoita on kerrottu jo vuosien ajan täällä päin, eikä tuskin uskonut näihin asioihin itse.

[OSITutkimusseura]

Muutenkin tämän aihealueen asioiden tutkiminen tulisi suorittaa aina vähintään kahden hengen voimin. Ihan vaan jo pelkästään turvallisuuden vuoksi. Jos toiselle sattuu jotain, toinen voi kutsua apua jne.
Plus mitä useampi silminnäkijä ilmiöille, sen parempi. Mutta eiköhän tuossakin ollut raflaavien lehtiartikkeleiden hankinta mielessä, ei niinkään vakavasti otettava tutkimus väitetyistä paranormaaleista ilmiöistä.

[Kaaosjumala]

Muutenkin tämän aihealueen asioiden tutkiminen tulisi suorittaa aina vähintään kahden hengen voimin. Ihan vaan jo pelkästään turvallisuuden vuoksi. Jos toiselle sattuu jotain, toinen voi kutsua apua jne.
Plus mitä useampi silminnäkijä ilmiöille, sen parempi. Mutta eiköhän tuossakin ollut raflaavien lehtiartikkeleiden hankinta mielessä, ei niinkään vakavasti otettava tutkimus väitetyistä paranormaaleista ilmiöistä.

Totta, tuolla toisessa paikassa toimittajalla olikin kuvaaja mukana joka ei sitten jostain syystä tuonne kaatopaikalle mennyt mukaan. Ja enpä nyt tiedä tuosta artikkeleiden hankinnasta, täällä päin asuu sen verran ahdasmielistä ja vanhaa porukkaa että luultavasti menetti lehti suosiotaan artikkelin takia.

Käytiin muuten eilen kaupasta tultua kaverin kanssa tuolla tiellä pikaisesti katsomassa pimeällä, eipä sieltä mitään kyllä löytynyt kuin tien toisessa päässä oli aukealla auto jossa valot oli päällä mutta sisällä ei ollut ketään sekä mopoauto joka aukean suuntaan ajoi kun palasimme takaisin

[Nereidi]

En ole aiemmin kirjoitellut tänne, enkä muillekaan vastaaville foorumeille. Taloista ja omista kokemuksistani niissä en nyt halua tässä vaiheessa sen enempää kirjoitella. Kaksi paikkaa haluaisin kuitenkin tässä nyt mainita koska omat kokemukseni niistä ovat olleet aika hämmentäviä ja toivoisin jonkun käyvän niissä sekä kertovan omista kokemuksistaan.

Kytäjän kartano. Tämä paikkahan ei paljoa esittelyjä tarvitse synkän menneisyytensä vuoksi, mutta mistä johtuu se että kyseisellä paikkakunnalla (ei pelkästään kartanolla) on tapahtunut vuosien varrella poikkeuksellisen paljon myös itsemurhia? Omat vierailuni tällä paikkakunnalla ovat olleet hyvin ahdistavia.



Koirani ei muuten suostunut tulemaan ulos autosta tämän vanhan konttorirakennuksen pihalla, vaan pälyili epäluuloisena talon ikkunoita ikään kuin olisi nähnyt siellä jotain...

Mäkkylän linnoitteet (Espoo). Paikassa on käsitykseni mukaan kuollut vapaussodan aikaan runsaasti punaisia ja siellä on mahdollisuus kokea melko erikoisia tuntemuksia jos käy alueella avoimin mielin. Olen ollut paikalla tilanteessa jossa useampi ihminen aisti samankaltaisia tuntemuksia samanaikaisesti, eikä niille keksitty mitään järjellistä selitystä.



Alueella (merkitty punaisella) on muutamia kallioon louhittuja ja "vähemmän houkuttelevia" tiloja teräsovien takana sekä muita linnotteita. Joskus aikoinaan epäiltiin, että paikan tapahtumilla oli jonkinlainen yhteys Mäkkylän kuuluisaan kummitustaloon ja poltergeistiin.

Tässä nyt alkuun kaksi paikkaa, ja jos näissä käytte niin kertokaa mitä näitte ja koitte.

[Kaaosjumala]

Nereidi, voisitko nyt kuitenkin vähän kertoa tuosta Kytäjän kartanosta? Kaikki eivät asu siellä päin. Missä päin se sitten onkaan, et maininnut missä se sijaitsee. Olisi myös mukavaa jos kertoisit edes vähän kokemuksistasi näissä paikoissa jotta henkilöt jotka saattaisivat niissä itse käydä voisivat saada vahvistusta kokemuksillesi tai kokeilla keksiä järkevää selitystä tapahtumille tutkimalla paikkoja. Ymmärrän tietenkin jos jotain on tapahtunut joka on vähän peläyttänyt sen verran että ei välttämättä halua niistä puhua tai luulee että muut luulevat hulluksi tai vastaavaa

[Teresia_]

Juu, minäkin mielelläni kuulisin. Tuo valokuva ei saanut varsinaisesti tuntemaan oloani viihtyisäksi vaikka kivannäköinen rakennushan siinä seisoo.