Uskontojen tarve ihmiskunnassa vähenemässä?

[Zrud]

Olen itse tässä pähkäillyt jo pitemmän aikaa.
Kun ennenmuinoin uskonnot luotiin esim selittämään juurikin asioita joita emme sinä aikana selittämään omin neuvoin kyenneet.
Mutta nykyään tiede on vastannut ja tulee vastaamaan niihin mihin vain on mahdollista uskonnon sijaan.

Islamistit ja muslimistit tai jotkut ujeltaa että se uskonto leviää ja ne tulevat johtamaan maapalloamme...
Mekkoja aletaan pystyttään rakkaamme Suomi kotommekin kamaralle, vain siksi että meidän pitää kunnioittaa
tuhoontuomittua yritystä tehdä Suomesta monikulttuurinen valtio. ( Kattokaa mite menee Sakssa ja Englannissa. )
Joka ei näillä puhein ole toiminut missään kunnolla / oletetusti. ( kysykää vaikka Amerikan intiaaneilta )

Joten itse olettaisin että ihmisten tarve tuudittautua autuaaseen mielikuvitys-ystävien huomaan tulee vähenemään
ajan kuluessa. Mutta tuskin katoamaan ollenkaan.
( Koska hulluutta nyt tulee aina olemaan halusi sen kuinka parantaa tai ei)

Ja Tähän väliin isken aiheeseen sopivan videon uskontojen mielenvikaisuudesta:

[Youtube]http://www.youtube.com/watch?v=AcO4TnrskE0&feature=g-vrec[/Youtube]

Itselle tuo nyt ei kovin paljon mitään uutta tuonut. Mutta video kiteisti hyvin sen miten olen uskontoihin / uskovaisiin
aina suhtautunut.

Ennenmuinoin Roomassa esim homoseksuaalisuus oli niin hyväksytty juttu että keisarit ynnä muut suurmiehet
harrastivat sitä avoimesti.
Sitten se impperiumi nyt pääsi vähän romahtamaan ja uuteen johto asemaan Uskonnon saralla tuli Jesse.
Ja nykyään suur-osa ihmisistä tuomitsee homouden ja ei koe homoseksuaaleja ihmisarvojen arvoisina olentoina.

Itse koen Ateismin leviämisen vain hyvänä asiana,
koska se vapauttaa sinut tuosta idioottimaisuudesta jota uskonnoksi kutsun.

Mutta niinkuin otsikkokin sanoo. Onko täällä muita jotka voisivat kuvitella samaa ?
Vai liekö uskovat vastakohtaan että Uskonnott tulevat vain leviämään vielä yhteiskunnassamme ?

[Sanniwiuh]

Oma mielipiteeni uskonnoista ja niiden vähenemisestä on tämä : Yhä useampi nuori / aikuinen tuntee olevansa ateisti. En itsekään ole käynyt kirkossa seitsemännen luokan jälkeen tai ollut missään tekemisissä kirkon kanssa. Kun katsoo tilastoja, ei saa sitä oikeaa lukua uskossa olevista ihmisistä. Alaikäisenä minäkin kuulun vielä kirkkoon, vaikken jumalaan uskokaan. Voisi kai siis sanoa, että suuri osa seurakuntiin kuuluvista kuuluu siihen joko ikänsä, sukulaistensa mielipiteen tai jonkun muun tekosyyn varjolla.

Islamin uskosta kuitenkin ajattelen melko suorasti, joten nyt pitää sanoa vähän nätimmin. Islamistit ovat... mielestäni aika uponneita uskontoonsa, joten kyseinen uskonto saattaa pysyä hengissä ties kuin kauan ja voi vielä jonain päivänä ollakin isoin uskonto.

Ihmiset alkaa luottamaan nyky tieteeseen enemmän ja näin ollen raamatun ymym kirkollisten kirjojen sadut eivät enää uppoa samanlailla kun keskiaikana jolloin maapallon kuviteltiin olevan litteä. Ei mulla muuta.

[carcass]

Nyky-yhteiskunta lienee tällä hetkellä julkisesti avoimempi kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten, näkisin tämän jokseenkin luonnollisena siirtymänä.
Avoimessa yhteiskunnassa on paljon helpompa kyseenalaistaa dogmeja ja luoda niille oma vastalauseensa.
Uskoon liittyviä käsitteitä ei enää välttämättä lakaista maton alle, vaan esoterinen verho on alkanut aueta monessakin suhteessa ja paljon monessa muussakin asiassa kuin pelkästään uskontoihin liittyvissä kysymyksissä.
-Itse näkisin asian kuitenkin vain yhtenä muutoksen vaiheena, sillä jos jokainen meistä odottelee aikaa eteenpäin vaikkapa 30 vuotta, ovat uskontoihin liittyvät kysymykset silloin jälleen sen ajan mukaisia.

[Hartsa]

Näinhän se tuntuu menevän. Enemmän informaatiota jokaiselle tarjolla ja tätä myötä enemmän valintoja tarjolla. Nyky-yhteiskunnassa harvalle varmaan kelpaa se valmiiksi koostettu, jonkun muun valikoima, uskomus omaksi valinnaksi. Oma valinta-panini on aina kuitenkin parempi. Näin itsellänikin. Jos valintana on nämä valmiit sopat tai ateismi/agnotismi niin valinnen itsekin jälkimmäisen, vaikka itseeni sointuvaa materiaalia löytyy melkeinpä jokaisesta uskonnosta.

Luonnollisesti se järkyttää kaikkien näkemyksia, kun pystyy näin vapaalla kädellä näkemään pilkkaa ja toisten miettimiä epäkohtia jokaisesta uskonnosta. Toki osa on käynyt samat polut jo omassa mielessään ennen kuin internetaikakausi kaiken tämän toi julki, mutta nythän tätä pommitetaan nuoruudesta asti. Mielestäni tässä ei ole kysymys muusta kuin siitä, että tiede on "ainoa" auktoriteetti pilkkaavalla puolella ja uskontoja sekä uskomuksia on gaziljoona mitä pilkata. Luonnollisesti on helpompi valita se yksi joka pilkkaa kaikkea kuin joku näistä pilkkauksen kohteena olevista. Vaikka eipä ateismi itsessään mitenkään tiedettä korosta, mutta uskon että tämä on yksi suuri tekijä tässä.

Itse olen jonkinmoinen vapaauskovainen, vaikkei moista käsitettä taida olla. Paloja sieltä, paloja täältä, omaa päättelyä ja logiikkaa mukaan jne., kunnes omaan aivoon palapelin osaset käy jollain tapaa järkevästi yhteen. Uskoni myös muuttuu jatkuvasti omien kokemuksieni ja loogisen ymmärrykseni mukaan. Luulisin että suuri osa uskonnon "ulkopuolella" olevat ovat tavalla tai toisella samassa veneessä. Ateismin omaksuminen on mielestäni se helppo tie ulos tästä sillisalaatista. "Nämä uskonnot ovat kauheata shaibaa, joten unohdetaan nyt sitten koko jumaluuskäsite kokonaisuudessaan". Valinta on toki vapaa kaikilla ja jos mielessään asian on käsitellyt ihan listavalinta -optioiden ulkopuoleltakin eikä vaan toimi, niin silloin se on hienoa. Pohdittu valinta.

[Kalkkaropää]

Itse näen uskontojen statuksen vaihtuneen yhteiskunnallisesta merkityksestä enemmän yksilötasolle. Yhteiskunnan tasollaha uskonto on hidaste kehitykselle, ollut sitä jo monia vuosisatoja. Toisaalta myös ilman vahvaa "oppositiota" ei ehkä koskaan kukaan olisi nähnyt sitä vaivaa tutkia perusteellisesti asiaansa ja painamaan tieteellisiä löytöjään suurempaan tietoisuuteen, toisaalta pistää miettimään mitä kaikkea emme ole vielä löytäneet kirkon aseman aiheuttaman mahdollisen passivoinnin takia.

Nykyään lait ym. on sen verran tarkkaan määritelty, että raamatun tai minkään muunkaan kirjan oppien moraalinenkaan merkitys nykymaailmassa on myös muuttunut tarpeettomaksi. Samalle moraalipohjalle suuriosa laeistakin on tehty ja lisäksi elävässä yhteiskunnassa ne moraalit ovat kehittyneet, perspektistä riippuen parempaan tai huonompaan suuntaan, mutta se vanha raamatun moraali ei, joten se ei myöskään yksinkertaisesti päde enää kuin murto-osassa nykymaailmaa.

Usko on siirtynyt merkityksessään enemmän ihmisen henkilökohtaiseksi elämän filosofian asiaksi ja pikku hiljaa sen merkitys vähenee toivottavasti olemattomiin yhteiskunnan tasolla, mille se ei vaan enää kuulu. Jokainenhan on vapaa itse määrittelemään mitä arvoja arvostaa ja pitää hyvinä, mutta niitä samoja arvoja ei voi väen pakolla langetaa myös muiden hartioille. Tässä nyt jotain mitä äkkiseltään tuli pohdiskeltua.

[Hartsa]

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi Kalkkaropää. Joskus uskonnot ja uskomukset mahdollisesti olivat se moraalin ja etiikan huipentuma, ja samalla myös peloittelullaan se joka näitä arvoja vahti. Nykyään oikea ja väärä on laissa määritelty ja yhteiskunnilla on omat elimensä valvomaan näitä käsityksiä, rangaistuksen peloitteella aivan kuten aiemminkin.

Uskonnot ovat myös varmasti hidastaneet tieteen kehitystä omalta osaltaan, mutta tästä on taas vaikea mennä sanomaan onko se hyvä vai huono juttu. Ilman näitä hidasteita kenties olisimme onnistuneet pommittamaan maapallomme jo sukupuuttoon aikapäivät sitten.. ehkä olemme tieteessä kehittyneet liian pitkälle jos yleistä hyvää ajatellaan. Ikävä tosiasia on että keksinnöt vieläkin ensikädessä sovelletaan sotilaskäytäntö mielessä, ja niin pitkään kun se on korkein prioriteetti, ei mahdollisesti ole kenenkään edun mukaista kehittyä liian kovaa tahtia. En toki väitä että tätä varten uskonto olisi tarpeellinen, mutta se lienee ainut joka on tieteen kehitystä onnistunut rajoittamaan... no moraali/etiikka tietysti muutenkin myös.

Mielestäni jos uskonnon ja tieteen sijaan oltaisi keskitytty yhteiskuntien ja yksilöiden hyvinvoinnin ja ajatusmaailman kehittämiseen, niin sitten ei mitään ongelmia olisi. Olisi täysin mahdollista että olisimme rakentaneet maailman jossa eläisimme lähimmäisrakkaus päälimmäisenä ajatuksenamme, jolloin teot ja kehitys olisivat myös linjanneet tätä suuntaa. Kyseessä olisi rakkauspohjainen maailma. Kaikkihan tietävät että ruokaa/varallisuutta riittäisi kaikille jne. jos ne jaettaisiin tasavertaisesti. Sen sijaan elämme pelkoon pohjautuvassa itsekeskeisessä maailmassa. Emme tee asioita omasta halustamme vaan teemme asioita pääosin sen takia, että pelkäämme seurauksia mitä tapahtuu jos tekisimme toisin. Loppuosan lähinnä että hyötyisimme jotain.

Nyky-yhteiskunnassa tosiaankaan ei minustakaan uskonnolla pitäisi olla sananvaltaa. Sen suurin merkitys korvattu laeilla ja poliisilla, jotka pakotetaan kaikkien niskaan. Eli jo yksi pakkouskonto on kaikilla, uskoivat/pitivät he siitä tai eivät. Toisen uskonnon merkitys on taas niin henkilökohtainen, että se joutaisi olla erillinen yhteiskunnasta ja jokaisen täysin henkilökohtainen oma valinta.

[Poe]

Uskonto on vain vallanpidon ja henkisen manipuloinnin väline. Islamissa se on viety pisimmälle.

Muut uskonnot ovat vapaamielisempiä, mutta kyllä niissäkin sanotaan enemmän tai vähemmän, mitä kunnon uskovainen saa tehdä ja mitä ei.

Jos joku haluaa uskoa Raamatun satuja ja siihen pohjautuvaa kristinuskoa ja on vielä halukas maksamaan siitä vuotuista veroa, se on hänen oma asiansa.

Ainoastaan tunnustamatta mitään uskontoa ja kuulumatta mihinkään kirkkokuntaan voi olla hengellisesti vapaa. Minä jätin luterilaisen kirkon jo 20 vuotta sitten, eikä sitä ole tarvinnut katua päivääkään.

[Turri]

Mielenkiintoinen aihe, johon ajattelin tuoda hieman erilaista näkökulmaa. Tätä aihetta olen sivunnut jo muuallakin, mutta siihen on vielä luontevampaa paneutua tässä threadissa.

Mielestäni ajatus siitä, että esimerkiksi kristitty olisi jollain tavalla hengellisesti epävapaa, on melko yksipuolinen ja yksinkertaistava ajattelutapa. Epäilemättä on totta, että kuulumatta mihinkään uskontoon tai kirkkokuntaan voi mahdollisesti saavuttaa tämän "hengellisen vapauden", mutta tämä ei ole koko totuus. Asia on mielestäni myös niin, että mitä voimakkaammin sitoutuu esimerkiksi kristilliseen elämään, sitä vapaammaksi tulee elämään siinä sitoumuksessa. Sitoutuminen ei siis välttämättä kahlitse, vaan jopa vapauttaa. Tähän kuuluu olennaisesti myös yhteisöllisyys ja sen tietyn uskonnollisen totuuden etsijöiden muodostama tukiverkko.

Nykyään tuntuu olevan muotia luoda Jumalalle henkilökohtainen ja kotikutoinen merkitys, ja nykyisin erilaiset vaikutteet leviävät tehokkaasti eri uskonto- ja kulttuuripiirien välillä. Kehitys näyttää menevän siihen, että modernille ihmiselle ei enää kelpaa esimerkiksi kristinuskon "valmis" jumalakäsitys, vaan jokainen kehittää oman, itselle mieluisen jumalan. Tämä hämärtää uskontojen välisiä eroja, ja murroksessa tuntuu olevan erityisesti länsimainen, kristinuskon pohjalle rakentuva yhtenäiskulttuuri. Esimerkiksi tästä otan New Age -liikkeen, joka on tehokkaasti hämmentänyt perinteistä uskontokäsitystä rakentuen juuri tälle "vapaalle hengelliselle totuudenetsinnälle".

Uskontoja ja erityisesti kristinuskoa on aina syytetty tiedevastaisuudesta ja taantumuksellisuutta, mutta tämäkin on mielestäni yksisilmäinen näkökanta. Esimerkiksi läntinen luostarilaitos oli edelläkävijä tieteiden, taiteiden ja kulttuurin saralla. Luostareissa munkit kopioivat käsin ikivanhoja kirjakääröjä koodekseiksi, ja heidän ansiostaan tätä mittaamattoman arvokasta kulttuuriperintöä on säilynyt meidän päiviimme asti. Luostareissa kasvatettiin lääkeyrttejä ja pantiin olutta, ja veljeskuntien keskuudesta maanviljelyyn liittyvät innovaatiot levisivät kansan keskuuteen. Suomessakin kirkko huolehti kansanopetuksesta kauan ennen alkukantaisenkaan koululaitoksen syntyä.

Osan näistä huomioista olen ottanut sellaisenaan esille muuallakin, mutta mielestäni on tarpeellista käsitellä niitä myös tässä uskonnon merkitystä yleisellä tasolla käsittelevässä aiheessa.

[wentorf]

Uskonnot ovat minun mielestäni kehittyneet selittämään ja organisoimaan järjestelmäksi ihmisten yliluonnollisia kokemuksia. Tässä mielessä uskontojen perusta on todellinen. Aikojen myötä ihmiset, kaikkenlaatuisine kulttuureineen, vaikutteineen, ominaisuuksineen ja tarpeineen ovat muokanneet näitä selityksiä, he ovat perustaneet samanmielisten yhteisöjä, kilpailleet toismielisten kanssa oikeellisuudesta, rakentaneet myös hallinnan ja vallankäytön järjestelmiä jne. Uskonnollisuus ilman ihmisen omia henkisiä ja yliluonnollisia kokemuksia on myös mahdollista, sehän on osa sitä kulttuuriohjelmointia mitä vanhemmat, kanssaihmiset ja tiedotusvälineet lapselle ja myöhemmin aikuiselle tekevät.

Uskonto on vastaus tai väline monenlaisten ja erilaisten tarpeiden täyttämiseen, niin henkilökohtaisten kuin yhteisöllistenkin. Jokaista uskonnon käyttökohdetta ja tarvetta tulisikin tarkastella yksittäin jos halutaan arvioida sitä onko uskontojen tarve ihmiskunnassa vähenemässä.

On erittäin oivallista että ihmiset rakentavat omien tuumailujensa, kokemustensa, lukemansa ja ymmärtämänsä pohjalta omat maailmankuvansa ja -selityksensä. Enimmäkseen ne lie tavalla jos toisellakin todellisuutta vastaamattomia, mutta niin on mielestäni myös nykyinen kulttuuriohjelmoinnin sisältö.

Me emme tarvitse juuri uskonnollisia teorioita, järjestelmiä ja uskomuksia kuvaamaan ja selittämään henkisiä ja yliluonnollisia kokemuksiamme ja sitä todellisuutta jonka olemassaolo meille mainitut kokemukset mahdollistaa. Jonkinlainen selitysmalli ja sen puitteissa asian ymmärrys ovat välttämättömiä joka tapauksessa.

[Intiaani]

Luoja on ihmisen sisällä, tarvetta ei ole ulkopuolisille tahoille eli uskonnoille tai kirkoille .

[Turri]

Luoja on ihmisen sisällä, tarvetta ei ole ulkopuolisille tahoille eli uskonnoille tai kirkoille .

Mielenkiintoinen näkemys, joka ei kylläkään vastaa ainakaan minun esittämääni näkemykseen uskontojen luonteesta yhteisöllisyyden luojana. Suuressa osassa uskontoja nimenomaan kollektiivisuus ja yhteisön tuki on se juttu, ja mikäli tämä ajatus viedään loppuun asti, nähdään kiistatta uskonnoille ja kirkoille selvä tilaus ja tarve sosiaalisena tukiverkkona ja yhteidöllisyyden tarjoajana.

Kuten jo aiemmassa viestissäni totesin, uskonnoille ja kirkoille on edelleen selvä tilaus ja tarve ihmiskunnassa, mutta tämä ei toki itsessään sulje pois ajatusta siitä, että luoja on ihmisen sisällä. Kristinuskon näkökulmasta esimerkiksi Raamattu toteaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Toisaalta Raamatusta löytyy myös kohta, jonka mukaan "jokainen on syntiä tehnyt ja on vailla Jumalan kirkkautta". Esimerkiksi ekumeenisluonteisen vanhurskauttamisopin mukaan sellainenkin ihminen, joka ei omasta tahdostaan riippumattomista syistä tunne Kristusta tai hänen kirkkoaan, voi saavuttaa pelastuksen toimimalla Jumalan tahdon mukaan. Tässä tilanteessa Jumalan tahto ei tule esille kirkon tai sakramenttien yhteydessä, vaan ihminen kuulee Jumalan tahdon omantuntonsa äänessä. Tässä mielessä Luojan voidaan siis katsoa olevan ihmisen sisällä ja toimivan hänen omantuntonsa kautta. Varsinkin muihin kirkkokuntiin ja uskontoihin karsaasti suhtautuneelle katoliselle kirkolle tämän julistuksen hyväksyminen oli merkittävä edistysaskel ekumeniassa.