Art kirjoitti:Kysymys siis kuuluu, onko kellään muulla ollut vähänkään vastaavaa? Ja osaako kukaan sanoa mistä tällainen voisi johtua?
Varsinkin tuo vanhojen pelkojen herääminen uudestaan on ärsyttävää, kun niistä on luullut jo päässeensä eroon... Ja osa niistä tuntuu vaikuttavan päivisinkin.

Oletko kuullut yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä? Se voi aiheuttaa mm tuon tyyppistä oireilua.

Mitä hyvänsä se onkin niin kannattaa tehdä rentoutusharjoituksia, hengitysharjoituksia ja meditoida. Niitä käytetään ahdistustilojen lievittämiseen monissa terapioissa. Myös vallankin luonnossa liikkuminen ja uiminen rauhoittaa kehoa ja sitä kautta mieltä.

Itse en enää edes muista koska viimeksi näin painajaisia, vaikka ennen en paljon muuta tehnytkään öisin kuin kiljuin ja hikoilin unissani. Meditoimisella ja rentoutumisella ja hiljentymisellä ylipäätään on todella voimakas vaikutus kehoon ja mieleen.

Mitä noihin pelkoihin tulee niin niiden kohtaaminen voisi olla paikallaan. Pelkotiloja ei kannata yrittää padota jonnekin mielen perukoille, sillä käsittelemättöminä niillä on taipumusta palata uudestaan ja uudestaan. Jos et halua konkreettisesti niitä kohdata tai pelot koskevat abstrakteja asioita niin kokeile mielikuvaharjoitusta jossa luettelet itsellesi kuinka todennäköinen pahimman mahdollisen skenaarion toteutuminen on ja mitä voisit tehdä jos niin kävisi. Voit myös antaa pelon tulla ja ajattelet pelon aiheuttajaa ja ikäänkuin surffaat sillä pelon tunteella. Jonkin ajan päästä ahdistus alkaa kyllä laantua kun vain otat sen vastaan. Sitten voit kuvitella muovaavasi siitä pallon jonka heität virrat mukaan ja voit ihan ääneen hyvästellä sen pelon. Voi olla että harjoituksia joutuu tekemään monta kertaa saman asian kohdalla, mutta lopulta pelko ja ahdistus kuitenkin taittuu. Nimimerkillä kokemusta on.

Kiitos vinkeistä. ^^ Voisihan noita alkaa kokeilemaan, kun välillä saa omaa aikaa ja tilaa.

Viime yönä oli taas jonkun verran ahdistava uni. Ei suoraan painajainen, mutta siinä oma tätipuoleni, joka asuu Ruotsissa, oli kuollut ja asiat oli aika sekaisin itse kullakin. Ei mikään kovin leppoisa uni siis sekään...

Art kirjoitti:Kiitos vinkeistä. ^^ Voisihan noita alkaa kokeilemaan, kun välillä saa omaa aikaa ja tilaa.

Viime yönä oli taas jonkun verran ahdistava uni. Ei suoraan painajainen, mutta siinä oma tätipuoleni, joka asuu Ruotsissa, oli kuollut ja asiat oli aika sekaisin itse kullakin. Ei mikään kovin leppoisa uni siis sekään...

Voihan se olla, että pelkäät alitajuisesti sitä hyvinkin paljon, että jollekin läheiselle sattuu jotakin pahaa. Pelkotilana sellainen on epämääräinen ja suuri, koska mahdollisia kohteita ja skenaarioita on paljon. Ehkä mindmapin raapustaminen niistä voisi selkiyttää oloa, siinä nousee ainakin pintaan tunnetilat, että kenen kohdalla jokin ikävä asia tuntuisi ajatuksena ahdistavimmalta, miksi ja miten siitä voisi päästä yli jos niin kävisi.

Kyökkipsykologiaa taas kerran tarjosi Aurelia

Jotain poltergeist -unia on tullut nähtyä ja jotain muutakin jännää. Ympäristö on lähes aina ollut ihan tuttu oma koti. Unissa leijun ilmassa tai joku riepottelee minua ja heittelee ympäri huonetta edestakaisin lattiasta kattoon ja seinistä seiniin. Jossain vaiheessa unta ajattelen, että "Oon aina tiennyt, että tässä talossa on paranormaalia toimintaa."

Aina ennen nukkumaan menoa laitan peiton ns, jalkojen alle. Ettei vain sattuisi jalkoja peiton ulkopuolelle näkymään. Sitten laitan peiton pääni yli ja käperryn kasaan. Johtuu kaunasta :'o . Näin viimeksi viikko sitten siitä painajaista vaikka tästä on jo 2-3v kun viimeksi elokuvan katsoin.
Näin ennen useasti painajaista siitä että isäni ja äitini riitelivät, heidän erosta lähtien olen nähnyt tätä. Olin silloin 2v ja muistan kuinka isä lähti ovet paukkuen pois. Ja kuinka äiti piteli isän sukkaa kädessään ja istui sängyn reunalla itkemässä. Unessa on eräänlainen äänenkovuus mittari, kummallekkin vanhemmista omat. Ja isän mittari posahtaa kun annan vanhukselle kukkasen. En tiedä mistä tuo tuli uneen o_o. ja kuulen kuinka kummatkin syyttävät toisiaan epämääräisesti. En vain koskaan muista millä sanoilla. Ehkä se onkin parempi niin .

Mulla on toistuvasti sama uni ainakin kerran pari kuukaudessa, tunne että joku kääntää väkisin päätäni sivulle tai pitää sitä alhaalla. En pysty kääntymään niin että näkisin kuka se on. Tuntuu vain että päähän kohdistuu musertava voima. Joskus siihen myös liittyy tunne että yritän avata silmäni mutta ei vain onnistu. Voi liittyä tuolla edellä mainittuihin unihalvauksiin. En ihan pienistä säiky mutta yön pikkutunteina herääminen näiden unien jälkimaininkeihin ei niin hirveän mukavaa ole.

Lisäksi jään joskus keikkumaan unen ja todellisuuden väliseen maailmaan, jolloin kuulen poksahdusmaisia ääniä, näen huoneessa kummallisia hahmoja ja kuulen epämääräisiä kuiskauksia. Tähän tilaan ei sinänsä vaadita kuin muutama kuppi kahvia ja erittäin myöhäinen nukkumaanmeno (alla mielellään kunnon päiväunet jo aiemmin). Ei pelottavaa mutta kokemuksena vähintäänkin outo.

Viime yönä tuli nähtyä mielenkiintoinen uni. Unessa seisoin ystäväni kanssa pitkien, alas kellariin vievien portaiden yläpäässä. Portaat olivat kiviset ja reitti muistutti pikemminkin vanhan linnan onkaloita, seinässä roikkuvine kettinkeineen. Kerroin ystävälleni että alas ei kannattaisi mennä, siellä eläisi todellinen pahuus. Jo ensimmäinen huone olisi pelottavampi mitä hän on koskaan nähnyt. Portaiden alapäässä ilma tuntui väreilevän ja pimeys syöksyi sieltä ylöspäin peittäen alleen välillä enemmän portaita ja sitten taas vetäytyvän takaisin. Unessa ei ollut mitään selitystä sille miksi tiesin niin varmasti että sinne meneminen ei kannattanut. Paitsi että oli todella pelottava näky.

Hämärä ja vaikuttava uni.

Harvemmin nään todella pelottavia unia, tästäkin on jo varmaan pari kk aikaa, tuli vaan mieleen nyt taas.
Koko unentarinaa en enää muista mutta sen oleellisimman. Katsoin omasta sängystäni kuinka olohuoneeseeni oli olohuoneenpöydän taakse tullut pelottava mustiin kaapuihin pukeutunut viikatemies/paha henki. Se oli huomattavaa,että olento ei ollut ihmisen mitoissa, vaikka laiha olikin, mutta se oli tavallista pidempi, varmaan joku 2,5m ja vähän leijuvainen. Mitään selviä kasvoja sillä ei ollut, mutta aivan varmasti joku henkimäinen olento se unessa oli. Unessa oli todella ahdistava ja painostava fiilis. Asuntoni huonekaluja ja tavaroita oli siirrelty vääriin paikkoihin, ja olohuoneen pöydällä oli joitakin lasiesineistäni, nekin siihen siirretty. Tämä kaapuihin pukeutunut paha henki oli vääristänyt ne kaikki pöydällä olevat lasiesineet ihan vinoiksi ja oudoiksi. En tiedä....aivan kun se olisi esitellyt mahtiaan tai voimiaan. Enempää en muista, kuin että olin peloissani mitä se seuraavaksi tekisi. Ja varmaan siihen ahdistukseen heräsinkin sitten kolmen aikaan yöllä -.- Sepä olikin mukavaa kun oli ihan sellainen olo etten ole yksin asunnossani.

hyi että tulee mieleen parin yön takainen painajaiseni. Nukuin unessa tässä omassa ihanassa sängyssä, kun avonaiselta huoneen ovelta tulee leijuva harmahtava ruumiinoloinen mies. Mies oli pukeutunut kuin pirates of the caribbeanin Kuvenööri Swan. tjsp. Ja hänen silmittömistä silmäkuopistaan valui verta. Mies liikkui hiljalleen kohti ja .... poks, heräsin. Eipähän tullut nukuttua sinä yönä enempää >;(

Sitten myös näin unta että äitini murhattiin silmieni edessä. Pää murskattiin ja häntä potkittiin, puukotettiin ja ammuttiinkin. Hyi samperi että se uni oli kuvottava ja vastenmielinen. Oli pakko tuosta herätessä mennä tarkistamaan että äitimuorilla on kaikki kunnossa.

Meditoinnista huolimatta painajaiset ovat taas palanneet. Osittain se varmasti johtuu huonosta terveydentilastani ja stressistä, mutta inhottavaa yhtäkaikki. Pahinta on se, etten ole psytynyt harrastamaan juurikaan liikuntaa joten oman kehon hallinta on nykyisellään huonoa.

Useimmiten olen painajaisissa nykyään uimassa, laiturilla tai veneellä ja joku lähistölläni kalastaa ja kalat osuvat minuun. Viimeksi minua puri valtavan suuri lohentapainen kala jolla oli hyvin inhimillinen ilme. En kärsi mistään kalafobiasta niin ovat vähän outoja painajaisia.

Toisena ovat hotellipainajaiset joissa olen vieraassa maassa ja kaupungissa kielitaidottomana ja yritän joko löytää hotellia, olen eksynyt ostoskeskukseen tai joutunut väärään junaan tai metroon tai kesken rupattelun tajuan olevani väärän (ja tuntemattoman) perheen kanssa lomaa viettämässä jossain kylpylähotellissa. Usein näiden painajaishotellien auloissa on lasten leluautomaatteja, pelikoneita ja värikkäitä muovikukkia. Kaikkiaan tunnelma ja tapahtumat ovat absurdeja. Vastaavia unia on paljon ja välillä olen jollakin huoltoasemalla ja minun bussini lähtee enkä ehdi mukaan tai jättäydyn pois bussista koska joku huoltoasemalla tulee sanomaan ettei se mene sinne mihin siinä lukee.

Ja sitten lapsuudesta tuttu jahtaavat karhut -unikin on tehnyt comebackin. Pakenen joko hiekkatietä tai jäistä maantietä ja karhut seuraavat molemmin puolin. Viimeksi sain jonkin terävän esineen ja olisin voinut tehdä vastahyökkäyksen mutten kyennyt, koska karhulla oli niin lempeä ilme ja se tuntui jahtaavan enemmänkin leikillään kuin tappaakseen. Sitten eteeni ilmestyi lelukauppa tyhjästä ja hätistin karhut jollain lasten vappupillillä säikyttelemällä.

Täytyy kyllä sanoa että sinun unesi kuulostavat aika leppoisilta ollakseen painajaisia... Minulle ne harvat painajaiset ovat yleensä jotain semmoista että kohtaan voittamattoman vastuksen ja suolenpätkiä ja verta lentelee. Taitaa olla tämäkin aika symbolistista...

Jopelius kirjoitti:Täytyy kyllä sanoa että sinun unesi kuulostavat aika leppoisilta ollakseen painajaisia... Minulle ne harvat painajaiset ovat yleensä jotain semmoista että kohtaan voittamattoman vastuksen ja suolenpätkiä ja verta lentelee. Taitaa olla tämäkin aika symbolistista...

Ei ne tapahtumat vaan ne tunnelmat. Toissayönä miimikko yritti tukehduttaa mua ilmapallolla ja heräsin omaan huutooni. Aiheet ja maailmat on aika värikkäitä ja jopa lapsenomaisia ja se on jostain syystä mulle paljon pelottavampaa kuin veri ja suolenpätkät.

Varmaan sekin, että töissä joutui aikanaan milloin mitäkin ihmisen tai eläimen kappaleita ja verta käsittelemään vei kaiken kammon pois mitä vereen tai elimiin on joskus liittynyt. Oikeastaan en ole ikinä erityisemmin pelännyt verta, pikemminkin päinvastoin.

Aurelia: minulla on ollut sama tilanne oikeastaan koko elämäni. Näen painajaisia suunnilleen joka yö, kuten olen koko elämäni nähnyt, ja ne ovat oikeasti ihan kamalia. Niissä esiintyy aina joku minulle rakas ihminen, jota kidutetaan fyysisesti erittäin hitaasti ja kaikki tapahtumat "näytetään" minulle hyvin yksityiskohtaisesti. Olen varmaan satoja kertoja nähnyt, että isäni, äitini tai joku kavereistani teurastetaan, tapetaan hitaasti, poltetaan elävältä, nyljetään jne., vaikka nuo eivät _todellakaan_ tule omasta alitajunnastani. Ne tulevat silloinkin, kun olen todella hyvissä väleissä kyseisten ihmisten kanssa. Uneni ovat muutenkin jossain määrin sairaita, ja niissä toistuu hyvin usein pahimpia fobioitani, vaikka koitan päivisin olla ajattelematta niitä.

Olen lapsesta asti nähnyt melko sairaita unia, ja kun kerroin niistä silloin aikoinaan vanhemmilleni, he menivät aika mykäksi ja kysyivät, mistä olen saanut päähäni kuvan jostain joukkohaudoista tai demoneista alle 4-vuotiaana. Iän lisääntyessä opin olemaan puhumatta unistani, koska ihmiset ajattelevat usein, että sairaita unia näkevä ihminen on itsekin sairas. Mutta minä olen erittäin tasapainoinen, onnellinen ja sosiaalinen ihminen, jolla menee hyvin koulussa ja kotona. Sen takia en todellakaan ymmärrä uniani, ja koitan useimmiten sulkea ne mielestäni.

Anyara~Esse, ehkäpä unet johtuvat joistakin tukahdetuista tunteista? Viha? Kateus?

Minulla nimittäin riittää tukahdetettua vihaa vaikka muille jakaa, mutta kuten tosiaan sanoin, taistelen yleensä jotain voittamatonta vastusta vastaan painajaisissa (olen päätellyt että se on se viha joka koettaa päästä vapaaksi). Viha on syntynyt siitä että minua on kiusattu koko ikäni, enkä ole koskaan rohjennut purkaa vihaani.

Tapahtui 7-8.12.2010 välisenä yön aikana.


Olin mennyt nukkumaan noin Klo:1.30 makuuhuoneeseen.
Minulla on aina ollut vaikeuksia nukkua tässä kämpässä (varsinkin tässä huoneessa)... missä ollaan asuttu nyt n. 2v.
Päivällä pystyn kyllä hyvin nukkumaan... mutta yöt on kyllä lähes aina yhtä tappelua yrittää nukkua.
Herään yleensä aina noin klo. 4-5 yöllä siihen kuin joku tuijottaisi minua.
7-8.12 välisenä yönä heräsin siihen kuin joku olisi kuristanut minua olin ihan kauhusta kalpeana.
Meillä on 3 koiraa ja yksi koira oli koko yön levoton ei pysynyt paikallaan juuri yhtään.
Sängyn vieressä on sohva jossa nukkuu aina joku meidän koirista.
Kun tosiaan heräsin niin pelästyin vaan lisää.... sohvalla näin kun olin herännyt pienen lapsen nukkumassa selkä minua päin... pari kertaa hieroin silmiäni ja tosiaan näin että siinä olisi ollut joku noin 6-8v. lapsi nukkumassa.

Meillä on tässä kämpässä 2makuuhuonetta ja toisessa makuuhuoneessa saan nukuttua huomattavasti paremmin avopuolisolla ei ole mitään tälläistä tapahtunut.

Monena muunakin yönä olen herännyt useasti ja.. ollut otsa hiestä märkänä..tosiaan siihen että joku muukin olisi meidän huoneistossa

muutamia kertoja.
2v aikana joku meidän koirista on herännyt ja mennyt oven eteen istumaan vaikka ei todellakaan ole kuulunut mitään ääniä mistään.

On joskus muutenkin tapahtunut käsittämättömiä asioita.
Olin varmaan noin 12-13vv kun oltiin Tampereella kalevan uimahallissa niin näin pappani kylmässä suihkussa ( pappani oli kuollut n 4vv tuota ennen)... kävelin siitä ohi niin se huusi mun perään mun nimellä niin sain kyllä silloin jalat alle.
Tuosta noin 2vk näin uudelleen pappani linja-autossa bussinumero 3 Tampereelta tammelasta lähdin keskustoria päin.. jäin kyllä heti seuraavalla pysäkillä pois.

Ps: Onko kokemuksia unisiepparista?
Luin yhdeltä foorumilta että sellaisen pystyisi myös itse tekemään.
Onko itse tehty parempi vai onko parempi ostaa ihan aito/oikea ns:intiaanien tekemä?
Tästäkin olisi kiva tietää lisää saakohan mistään Tampereen läheltä kyseisiä unisieppareita

arvaa03, ihan mielenkiintoinen teksti, mutta siisti pikkasen. Tosta on tosi vaikeeta koittaa saada selvää.

arvaa03 kirjoitti:Ps: Onko kokemuksia unisiepparista?
Luin yhdeltä foorumilta että sellaisen pystyisi myös itse tekemään.
Onko itse tehty parempi vai onko parempi ostaa ihan aito/oikea ns:intiaanien tekemä?
Tästäkin olisi kiva tietää lisää saakohan mistään Tampereen läheltä kyseisiä unisieppareita

Mulla on montaki, kaikki jostain Lapin reissuilta tuliaisia tms. Minusta sen voi itse tehäkin, kunhan ite uskoo että se pelittää. In my opinion seki on vaa psykologinen juttu.

Tenkku kirjoitti:

arvaa03 kirjoitti:Ps: Onko kokemuksia unisiepparista?
Luin yhdeltä foorumilta että sellaisen pystyisi myös itse tekemään.
Onko itse tehty parempi vai onko parempi ostaa ihan aito/oikea ns:intiaanien tekemä?
Tästäkin olisi kiva tietää lisää saakohan mistään Tampereen läheltä kyseisiä unisieppareita

Mulla on montaki, kaikki jostain Lapin reissuilta tuliaisia tms. Minusta sen voi itse tehäkin, kunhan ite uskoo että se pelittää. In my opinion seki on vaa psykologinen juttu.

Täh, mä oon jääny jostain paitsi, kertokaapa vähän enemmän unisieppareista!

Aurelia kirjoitti:

Art kirjoitti:

Oletko kuullut yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä? Se voi aiheuttaa mm tuon tyyppistä oireilua.

Mitä hyvänsä se onkin niin kannattaa tehdä rentoutusharjoituksia, hengitysharjoituksia ja meditoida. Niitä käytetään ahdistustilojen lievittämiseen monissa terapioissa. Myös vallankin luonnossa liikkuminen ja uiminen rauhoittaa kehoa ja sitä kautta mieltä.

Auttaskohan tuo mullakin ? En oo varmaan viiteentoistavuoteen painajaisia nähnyt. Silloin aikanaan oli säännöllisen epäsäännöllisesti toistuva käärmeuni välillä kerran kuussa, toisinaan kahdesti viikossa havahduin yöllä vuoteestani siihen kun lattia vilisi käärmeitä ja aina välillä joku niistä yritti nousta lattialta sänkyyn, sitten heräsin läpimärkänä hiestä ja vaikken tavannut "pikku-juttuja" säikkyä niin oli pakko sytyttää valot ja tarkistaa koko lattia tyhjäksi ennen ylösnousua.
Luin silloin jostain, että pelot pitää kohdata ja aikani psyykattuani tajusin eräänä yönä olevani unessa, otin yhtä sänkyyni pyrkivää käärmettä niskasta, taitoin (revin) pään irti ja heitin lattialle ...yllätys yllätys eivät palanneet koskaan.
Nyt on tullut uusi "ongelma" ehkä pariviikkoa sitten: työpaikallani on kaiteeton varastoparvi jossa olen kulkenut (jyrkkiä tikapuitapitkin) useita kertoja viikottain. Ei tuo edes korkea ole ehkä hiukka yli 3-metriä, mutta nyt on tullut useana yönä uni että olen siellä ja herään hikisenä siihen kun olen horjahtamassa alas ja oikeasti tuolla käydessä tulee pois lähtiessä lähes paniikki, etten pääse takaisin tikapuille putoamatta.
Auttasko tuossa pari vanhaa joustinpatjaa betonilattialle ja menis hyppäämään siihen rähmälleen ? Mikäli itsarin aikoisin tehdä tietäisin kyllä paljon varmempia ja kuitenkin kesympiä konsteja kuin betonilattialle hyppääminen
Kellään mitään parempaa konstia unenlaadun parantamiseen ???
t.Tunnus