Unihalvaus

[Blasphemer]

Hmm, näissä viesteissä ja unihalvauksien yleiseen kuvaan näyttäisi liittyvän kyvyttömyys liikkua tai tehdä asialle mitään. Lasketaanko sellainen kokemus, jossa tajuaa yhtäkkiä olevansa hereillä, tuijottavansa ovesta käytävään ja tietävän siellä olevan jonkun, pystyvänsä kuiskaten hokemaan "en näe sinua" vaikkei muuten voi liikahtaa, unihalvaukseksi? Ei silmiini ainakaan aiemmista viesteistä löytynyt tähän vastausta!

Tämä ko. kokemus tapahtui itselleni noin kuukausi sitten eikä se ollut muuten ahdistava, kuin että halusin kiperästi nähdä sen jonkun kenen läsnäolon tunsin.

Ainakin oman tietämykseni valossa sanoisin tuota kyllä unihalvaukseksi. Tosin tuo kuiskaaminen vähän mietityttää, kun minusta unihalvauksen yhteydessä ei yleensä puhuminenkaan oikein onnistu, mutta ainahan niitä voi olla yksilökohtaisia eroja tai sitten se on vain vielä osa sitä unitilaa.

[Tiia]

Mulle kerran tais tulla joku unihalvaus tjsp.
Se oli marraskuussa 2007 14.11.-15.11. välisenä yönä.

Tuli sellanen olo, että ei voi liikkua ja hengitys vähän salpaantu. Huoneeseen näky vaaleaa sinertävää valoa ja luulin jo, että joku tulee sieltä mun luo. Näin ihmeellisiä varjoja ja sit sellanen humaus ja olin unessa :S !
Näinkin sellasta unta, että kun mulla oli tuohon aikaan parvisänky niin tulin alas sieltä niin valkonen valokeila iski muhun ja katoin ylöspäin ja tärisin. Sitten huoneessa oli mustia varjoja ja kaikki loppu siihen. En muista enempää tuosta, mutta unihalvaus luultavasti. Aamulla oli todella kova päänsärky ja niskat jumissa ;S. Kauhea ahdistus oli pari viikkoa ja muistaakseni ehkäpä muutamia kuukausia sen jälkeen.

[Taikuri]

Näyttää siltä että monella on väärä kuva unihalvauksesta. Unihalvaus ja painajainen on eri asia. Unihalvauksen aikana olet HEREILLÄ, mutta kykenemätön liikkumaan. Sanottakoon vielä että ite nään näitä suhteellisen usein ( 2 kertaa viime yönä).
Usein myös tunnen sen tunteen kun unihalvaus on tulossa, mutta saan repästyä itteni hereille. Alussa se oli kamalaa, mutta nykyään jopa annan itseni mennä unihalvaukseen jos tunnen että se on tulossa. Pääsen usein unihalvauksesta selkouneen.
Tosin on pahojakin kokemuksia. Nämä pahat unihalvaukset aistii jonkin pahan läsnäolona, ja ainoa ajatus on "kunpa tämä loppuisi jo". Näissä pahoissa halvauksissa osein tunnen että joku koskee minuun.

Onko muita keillä näitä esiintyy useinkin?

[Vic Rattlehead]

Näyttää siltä että monella on väärä kuva unihalvauksesta. Unihalvaus ja painajainen on eri asia. Unihalvauksen aikana olet HEREILLÄ, mutta kykenemätön liikkumaan. Sanottakoon vielä että ite nään näitä suhteellisen usein ( 2 kertaa viime yönä).
Usein myös tunnen sen tunteen kun unihalvaus on tulossa, mutta saan repästyä itteni hereille. Alussa se oli kamalaa, mutta nykyään jopa annan itseni mennä unihalvaukseen jos tunnen että se on tulossa. Pääsen usein unihalvauksesta selkouneen.
Tosin on pahojakin kokemuksia. Nämä pahat unihalvaukset aistii jonkin pahan läsnäolona, ja ainoa ajatus on "kunpa tämä loppuisi jo". Näissä pahoissa halvauksissa osein tunnen että joku koskee minuun.

Onko muita keillä näitä esiintyy useinkin?

Mulla esiintynyt ainakin silloin tällöin, nyt en muista koska viimeksi. Vanhetessa vähentynyt reilusti.

Tuo kuvauksesi siitä, kuinka sen tuntee kun unihalvaus tulee on muuten aika hauska, sillä mäkin olen joka kerta kokenut aluksi sellaisen tunteen kuin jokin paha lähestyisi ja sitten alkaa sellainen omituinen tunne koko kropassa, vähän kuin koko keho vapisi mutta ei ihan, olen verrannut sitä monesti tunteeseen kun joku kuristaisi yhtäkkiä yllättäen ja se aiheuttaa valtavan "paniikkivyöryn".

Monesti se "hyökkäys" on loppunut ja toistunut pari kolme kertaa vielä putkeen.

[Jaarno]

Mulle kerran tais tulla joku unihalvaus tjsp.
Se oli marraskuussa 2007 14.11.-15.11. välisenä yönä.

Tuli sellanen olo, että ei voi liikkua ja hengitys vähän salpaantu. Huoneeseen näky vaaleaa sinertävää valoa ja luulin jo, että joku tulee sieltä mun luo. Näin ihmeellisiä varjoja ja sit sellanen humaus ja olin unessa :S !
Näinkin sellasta unta, että kun mulla oli tuohon aikaan parvisänky niin tulin alas sieltä niin valkonen valokeila iski muhun ja katoin ylöspäin ja tärisin. Sitten huoneessa oli mustia varjoja ja kaikki loppu siihen. En muista enempää tuosta, mutta unihalvaus luultavasti. Aamulla oli todella kova päänsärky ja niskat jumissa ;S. Kauhea ahdistus oli pari viikkoa ja muistaakseni ehkäpä muutamia kuukausia sen jälkeen.

Aika voimakas unihalvaus kyllä. Itselle ei ole kyllä noin pahoja tullut.

P.S. Tiiaakin näkee taas foorumilla.

[Art]

Sain sitten tässä muutama yö sitten unihalvauksen. Tai olen melko varma, että se sellainen oli.

Eli näin ensin jotain unta (en jaksa nyt kertoa siitä enempää), kun sitten yhtäkkiä tunsin että alan herätä siitä unesta. No, tunsin sitten, että makasin omassa sängyssäni samassa asennossa kuin olin alkanut nukkuakin. Minulla oli silti silmät kiinni. Sitten näin (luomien läpi siis näkyi) että huoneessa on joku kirkas, keltainen valo päällä (luulin ensin että olin jättänyt valon päälle) ja tunsin kuinka naamalleni tuli tasaisin väliajoin "tuulahduksia" (tässä taas ajattelin että minulla oli tuuletin päällä tai jotain, mutta muistin pian ettei minulla edes ole tuuletinta huonseessani). Joissain kohti aloin ajatella, että tuulahdukset tuntuivat, kuin jokin iso örkki olisi hengittänyt naamalle, ja pelkäsin, että kohta se koskee minua naamaan tai jotain. Kuulin myös outoa kolinaa ympäriltäni, mutta kuulin myös ihan oikeitakin ääniä, kuten kun hamsterini juoksivat juoksupyörissään. Tuntui myös siltä, kuin korvissa olisi soinut, tai jotain, kun kuului semmoinen jännä ääni koko ajan korvissa. Olin sitten iha paniikissa ja ihmettelin, että mitä ihmettä tapahtuu, ja päätin kokeilla liikkua. No ei. Se ei onnistunut alkuunkaan. Säikähdin tästä vielä enemmän, ja yritin huutaa apua. Sekään ei tietenkään onnistunut. Turhauduin sitten tästä, ja päätin vain yrittää hengittää syvään ja rauhallisesti, ja toivoin, että koko juttu menee kohta ohi. Olin ihan varma, että kuolen siihen paikkaan, kun en tajunnut silloin, että mitä minulle tapahtui. En kohta enää onnistunut edes hengittämään kunnolla (johtuikohan sitten paniikista tai jostan). Sitten kun sitä oli kestänyt about 30 sekuntia, niin kaikki alkoi mustenemaan. Sitten sain silmäni auki, ja huomasin, ettei huoneessa ollut valoja eikä tuuletinta. Tajusin siinä sitten kun olin ollut vähän aikaa hereillä, että se taisi olla unihalvaus. En sitten nukkunut varmaan tuntiin, kun pelkäsin niin kauheasti, että se tuliti uudelleen tai jotain.

Se oli kyllä melkein hirveintä, mitä minulle on tapahtunut. Onneksi olin täältä jo lukenut vähän näistä unihalvauksista, ja tajusin edes myöhemmin, että se oli se. Muuten en olisi varmaan nukkunut enää koko loppu yönä.

[Paroni]

ei varmaan mitään tekemistä tällä unihalvauksen kanssa, mutta voisiko joku kertoa miten pystyin tuntemaan sanoin kuvaamattoman karmeaa kipua painajaisessa, jossa mummu-puoleni jahtas mua keittiö-veitten kaa ja sohi pitkin olkapäitä ja selkää kerrostaloni edessä olevalla kadulla enkä omaa mitään kokemuksia puukotetuksi tulemisesta , joten aivoni ei voi kaiketikaan tietää miltä veitsen isku tuntuu

[Lila]

Onkoha seki sitte rinnastettavissa tuo uni halvaus siihe ku joskus ku o just uneen pääsemässä nii kroppa nytkähtää iha kahjolla voimalla.... todella rasittavaa...

Oli minunkin rekisteröidyttävä tänne, kun niin usein täällä topiceja selailen. Mutta asiaan. Luin kauhistunut ilme kasvoillani näitä juttuja, en todellakaan halua kokea unihalvausta johon liittyy aistiharhoja, kuulostaa liian pelottavalta

Tuota olen kuitenkin kokenut useinkin, mitä Zrud tuossa kirjoitti. Hassua että sitä sattuu muillekin, ainakin nyt Zrudille ja minulle Niin, liittyykö se mitenkään unihalvaukseen?

[Art]

Onkoha seki sitte rinnastettavissa tuo uni halvaus siihe ku joskus ku o just uneen pääsemässä nii kroppa nytkähtää iha kahjolla voimalla.... todella rasittavaa...

Oli minunkin rekisteröidyttävä tänne, kun niin usein täällä topiceja selailen. Mutta asiaan. Luin kauhistunut ilme kasvoillani näitä juttuja, en todellakaan halua kokea unihalvausta johon liittyy aistiharhoja, kuulostaa liian pelottavalta

Tuota olen kuitenkin kokenut useinkin, mitä Zrud tuossa kirjoitti. Hassua että sitä sattuu muillekin, ainakin nyt Zrudille ja minulle Niin, liittyykö se mitenkään unihalvaukseen?

Menisin kyllä veikkaamaan että ei liity. Olen kokenut unihalvauksen ja myös tuota kyseistä nytkähtelyä, ja en kyllä menisi niitä yhdistelemään toisiinsa. Se nytkähtely on ihan tavallista ja yleistäkin. Ilmiöstä oli melko vaikea kaivella minkäänlaista tietoa, mutta nimi löytyi: hypnagogic myoclonus. Kunnon selitystä sille ei vielä tiedetä, mutta arvailuja on monia. Siitä sitten voi etsiä itselleen mieleisen vaikka guuglettimen avulla.

[Legenda]

Itse mulla on ollut tähän mennessä 3 unihalvausta.

Kerron niistä teille yhden.

Näin painajaista ja yhtäkkiä heräsin. En pystynyt liikkumaan ja jokin pelottava hahmo liikkui minua kohti.
Yritin puhua mutta en pystynyt / jaksanut. hahmolla oli jotain kädessä mutta en muista / nähnyt mikä se oli..
Yhtäkkiä pystyin liikkumaan ja meinasin lähteä juoksemaan mutta en enään nähnyt mitään..
Se katosi niinkuin tuhka tuuleen..

[erwil]

Olen itse kova unissa kävelijä ja puhuja. Uskon stressin vaikuttaneen suurimpaan osaan tapauksista. Lähinnä suuret elämän muutokset ja asuntoa olen vaihtanut useampaan kertaan ja aina uudessa paikassa näitä sattuu.
Unihalvauksen kanssa, se pelko ja paniikki minkä olen niistä kokenut, on aivan kamala. Muistan vain pari tapausta, mutta molemmissa olen ensin ollut hyvin hämmentynyt, sitten kauhuissani ja lopulta raivoissani onnistunut pääsemään irti.

Vanhempi tapaus tapahtui teininä. Heräsin sivuttain, vaikka yleensä nukun mahallani. En kyennyt liikkumaan, mutta silmiä liikuttelin ja räpsyttelin. Näin hämärän hahmon sängyn reunalla, aivan lähellä, ja luulin sen ensin olevan siskoni (käytän silmälaseja, ja näköni on erittäin huono). Luulin hänen nähneen painajaista ja hän oli tullut luokseni, että lohduttaisin häntä. Kuitenkaan sanaakaan en häneltä kuullut ja ilmettä en kyennyt näkemään. Hämmennyin ja olin kauhuissani, kykenin vain tuijottamaan. Pelon puuskassa sitten onnistuin viimein viskaisemaan vilttini päältäni kaikilla voimillani, ja suoraan hahmon niskaan.
Kun pomppasin ylös sängystä, viltti oli myttynä lattialla. Minä ja siskoni usein nukuimme valot päällä huoneissamme juuri tästä syystä. Isä usein kiivastui kun luuli että valvoimme myöhään, mutta koskaan emme syytä pystyneet vanhemmillemme kertomaan.

Muutin vuosi sitten Isoon Britanniaan ja matka on ollut minulle erittäin rankka. Asun miesystäväni kanssa hyvin pienessä kämpässä ja muistan hyvin ensimmäisen yön uudessa asunnossamme. Heräsin halvaantuneena hänen vierestään, selälläni. Tunsin hyvin vihamielisen olennon läsnäolon, ja olin näkevinäni naispuolisen hahmon sängyn päädyssäni. Tuijotin sitä kauhuissani jonkun aikaa, en kyennyt huutamaan. Lopulta jokin laukesi ja aloin murisemaan kovaan ääneen olennolle ja herätin miesystäväni siinä samalla. Hän kyseli hämmentyneenä, että mikä on. Halvaus lakkasi ja yritin täristen nukahtaa uudelleen.
Sain myöhemmin kuulla kiinteistövälittäjältä, joka tuli tarkastamaan talon hometilannetta, kun yläkerrassa ja meidän asunnossamme oli paha vesivahinko, että yläkerran vanha rouva oli kuollut vähän ennen muuttoamme. Näinkö sitten hänet, hehe, tiedä häntä.

[M3rr1]

Tälläinen on tapahtunut ainakin kerran kohdallani, ja kiitos ei ole sen jälkeen tapahtunut uudestaan, koska todellakin saatan nähdä putkeen aika jänniä unia. Mutta aiheeseen takaisin.

En tiedä onko tämä juuri unihalvaus, mutta se kuulostaa ainakin siltä aikas paljon.

Siittä on pari vuotta jo, mutta heräsin siihen että tunsin jonkun pahan/pelottavan olevan takanani, jotenkin vain se tuntu että se olisi ollu kenties tiikeri? En pystynyt liikkumaan, ja olin tuskahiestä märkä, ja se ei ollut mitenkään mukavaa koska en pystynyt liikkumaan tilanteesta mihinkään, ja tuijotin suoraan seinääni. Taisin päästä tilanteesta sillä että nukahdin uudelleen.

[Jopelius]

Itseasiassa kaikista hauskimmat unihalvaukset oli ne että heräsin valosapeli kädessä (sit seki katos ) ja toinen oli se että unessa olin taistellut jotain puukkomaakaria vastaan kovasti ja sain puukon jalkaani juuri ennen kuin potkaisin vihulaisen ikkunasta ulos. Heräsin ja näin puukon vielä verisessä jalassani, juuri kun yritin nyhtää puukkoa ulos jalasta se katos. Kipu jäi vielä puoleks tunniks.

[Dezil]

Itte oon saanu kans muutaman kerran unihalvauksen.. Onneks on aikaa viime kerrasta ja toivottavasti en saa sitä enää ikinä

[Yenene]

Onneksi olin lukenut unihalvauksesta ennen kuin sain ensimmäisen itse. Se oli kamala kokemus vaikka seuraavana päivänä tiesin suunnilleen mistä oli kysymys. En oikeastaan sinänsä aistinut pahaa, pelkäsin vaan mitä ihmettä nuo kaksimetriset varjot tekkee (minulla on parvisänky), ja kuinka helpottavalta tuntui kun isä mukamas tuli huoneeseen valon saattelemana ja menin mukamas nukkumaan hänen viereensä. Jossain vaiheessa minä kyllä pystyin liikuttamaan kättäni, hyvin hankalasti kylläkin, kun ajattelin että pakko saada vesipullo kun suu on niin kuiva.

[akba]

Itse olen kokenut unihalvauksen kerran. Olin 12 v ja heräsin eräänä yönä , kun tuntui että joku seisoi vieressäni, vaikka ei ollut. Havahduin siihen enkä nähnyt ketään. Mutta samassa säikähdin , kun en pystynyt liikkumaan. Rimpuilin siinä paikallani, jolloin sain käsiä liikutettua onneksi. Sanoin siitä aamulla vanhemmilleni ja he sanoivat , että se oli todennäköisesti unihalvaus.
Ei ollut kyllä mikään ihan kiva kokemus, mutta tulihan sekin sitten koettua.

[Radiohead]

En ite oo nähny mutta isoveli on nähnyt useamman. Siitähän tässä olen kertomassa.

Jotain parivuotta taaksepäin Isoveljeni rupesi kokemaan harvoin unihalvauksia. Ainakun meillä oli yövieraita, hän meni nukkumaan olohuoneen sohvalle. Hän kertoi sen jälkeen että kokee melkein joka kerta kun nukkuu sohvalla unihalvauksen. Mistähän tämä voisi johtua? Eli, omassa huoneessaan on kai pari kertaa kokenut unihalvauksen, taas kun lähes aina kun nukkunut sohvallamme, on niitä tullut.

[carcass]

En ite oo nähny mutta isoveli on nähnyt useamman. Siitähän tässä olen kertomassa.

Jotain parivuotta taaksepäin Isoveljeni rupesi kokemaan harvoin unihalvauksia. Ainakun meillä oli yövieraita, hän meni nukkumaan olohuoneen sohvalle. Hän kertoi sen jälkeen että kokee melkein joka kerta kun nukkuu sohvalla unihalvauksen. Mistähän tämä voisi johtua? Eli, omassa huoneessaan on kai pari kertaa kokenut unihalvauksen, taas kun lähes aina kun nukkunut sohvallamme, on niitä tullut.

Kaiketi vaikeaa mennä varmasti sanomaan mistä moinen johtuu; -ainakin narkolepsiaa sairastavat saavat unihalvauksia useammin, mutta se nippelitieto ei nyt itsessään selitä mitään.
Epäilen kuitenkin, etteivät unihalvaukset pidemmän päälle ole kovin terveellisiä.
-Mikäli veljesi kaipaa selitystä unihalvauksille, suositelisin lämpimästi menemään lääkärin tai neurologin juttusille.

[St. Sebastian]

Sain ensimmäistä kertaa unihalvauksen joskus ala-asteikäisenä ollessani sairaana. Nukuin sohvalla. Yhtäkkiä havahduin siihen, että en pysty liikkumaan. Näin ympärilläni kalterit, kuin olisin maannut pinnasängyssä, ja ylhäältä minua tuijotti joukko aikuisia. Koin unihalvauksen joskus toisenkin kerran lapsuudessani, mutta en muista yksityiskohtia. Joka tapauksessa en ajatellut tapahtumaan liittyvän mitään ihmeellistä, ajattelin vain, että se on vain uni. Kun joskus teini-ikäisenä sain jälleen unihalvauksen, kerroin siitä äidilleni. Äiti sanoi kokeneensa jotain samantapaista myös teini-ikäisenä.

Sitten meni muutama vuosi, kunnes tuli taas uusi unihalvaus. Asuin tuolloin jo omassa asunnossa. Makasin liikkumattomana ja näin, miten naapurini heitti ison peilin säpäleiksi keskelle lattiaani. Aamulla jouduin oikein pohtimaan, että oliko yöllä tapahtunut todella niin kuin oli tapahtunut. Tuntui hyvin todenmukaiselta, vaikka kaiken logiikan mukaan lattiallani olisi tällöin pitänyt olla iso kasa peilinsirpaleita. Eikä ovessakaan näkynyt murronjälkiä. Ehkä johtui siitä, että naapurini on joskus oikeastikin protestoinut "metelöintiäni" kolistelemalla patteria. Ja olen pelännyt, että hän tulee keskellä yötä soittamaan ovikelloani, sillä kissani riehuvat joskus niin kovasti, että ei ihme, jos häiritsee. (Nyt asun onneksi uudessa asunnossa).

No, eivät ne unihalvaukset siihen ole loppuneet. Pari vuotta tuosta tapahtumasta lääkäri määräsi minulle unilääkkeitä. Ne vasta halvauksia aiheuttivatkin. Pelottavinta oli, kun kuulin laahaavia askeleita huoneessani. Näin vieressäni pikkusiskoni, tosin nuorempana kuin mitä hän oikeasti on. Hänellä oli punainen verho yllään. Yritin huutaa. Onneksi lopulta heräsin. Myöhemmin koin milloin kenenkin perheenjäseneni olevan asunnossani, mutta vain pikkusiskoni on onnistunut kauhistuttamaan minua. Näitä unihalvauksia tuli lähinnä päivällä, ja yleensä vain jos olin käyttänyt lääkkeitä lähiaikoina. Joskus niitä tuli monta putkeen. Mutta opin olemaan ahdistumatta, kun aina tajusin, mistä on kyse.

Pari yötä sitten koin jälleen unihalvauksen. Koin kirjoittavani jotain tietokoneella, mutta en lopulta pystynytkään kirjoittamaan, vaan sormeni lakkasivat toimimasta. Kuten tähänkin, olen muistaakseni kaikkiin unihalvauksiini havahtunut makaamalla selälläni. Ja olen kuullut, että selällä maatessa halvauksia tulee helpommin. Yritän yleensä välttää selällä makaamista, vaikka eivät nuo unihalvaukset nyt mikään maailmanloppu ole.

[Mikaela]

Oli mielenkiintoista lukea kokemuksia unihalvauksesta ja ajattelin kirjoittaa omat kokemukseni, koska en ole milloinkaan vielä kuullu keneltäkään, että siihen liittyy jokin hyvä kokemus...

No, eka kerta oli sellainen, että heräsin siihen, että lantiosta alaspäin koko alakroppa tärisi todella nopeasti. Olin kyljelläni enkä pystynyt liikkumaan, mutta "näin" itseni sivulta katsottuna silti... Oli hölmö tunne... Jonkin ajan kuluttua tärinä loppui ja unihalvaus meni ohi. En aistinut mitään hahmoja, en mitään pahaa, en vain pystynyt liikkumaan tuon tärinän aikana. Nukahdin aika pian sen jälkeen uudelleen. Seuraavina päivinä kyllä asia mietity jälkeetti kovasti.

Seuraava unihalvaus tuli vähän tuon jälkeen ja se oli todella ahdistava, koska pelkäsin, että kuolen kun en pysty liikkumaan enkä puhumaan ja olen kuitenkin hereillä. Mieheni nukkui vieressä ja yritin kaikilla voimillani pinnistellä ja huutaa mieheni nimeä. Jotakin ääntä olin saanut aikaan ja mieheni koski minuun ja "heräsin". Aamulla kerroin tämän miehelleni ja pyysin häntä aina koskemaan minuun jos vähänkin ääntelen oudosti yöllä

Tähän mennessä viimeinen unihalvaus sattui myös tuohon samaan ajanjaksoon ja aluksi oli ihan perus juttu eli makasin vasemmalla kyljelläni ja tajusin, että jahas... taas tätä... Yritin huutaa jälleen mieheni nimeä ja yhtäkkiä viereeni alkoi alhaalta ylöspäin muodostua ihan käsittämättömissä väreissä enkeli! "Hameosa" loisti ja säteili niin, että sitä ei pysty sanoin kuvailemaan niitä värejä... ikinä en ole mitään vastaavaa kokenut. Tuo enkeli muodostui siis sillä tavalla humahtamalla alhaalta ylöspäin ja ehdin vain tajuta, että ei voi olla totta, mitä mulle tapahtuu! Rakastan enkeleitä ja olen paljon työskennellyt enkelikorttien kanssa, mutta koskaan en ollut nähnyt enkeliä. Pelästyin niin lujaa, että keräsin kaikki voimani ja karjuin niin paljon kun pystyin mieheni nimeä, että siihen "heräsin". Tuonkin jälkeen sain kyllä yllättävän nopeasti uudelleen unenpäästä kiinni. Mutta seuraavat päivät olin kyllä ihan kysymysmerkkinä... Alkoi harmittaa, että miksi en katsonut tuota tilannetta loppuun!!! Pelästyin vain, että no niin, nyt kuolen ja tuo enkeli tuli mua hakemaan... Mutta siis ei hiukkaakaan ollut paha tai ahdistava fiilis ja nyt jos kokisin tuon uudelleen, toivottavasti en yrittäisi siitä heti havahtua...

Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta? Vaikka tuo viimeisin oli periaatteessa positiivinen kokemus, silti se oli pelottava, koska ei voinut liikkua. Pitkään pelkäsin mennä iltaisin nukkumaan kun mietin, että jos taas tulee unihalvaus, mutta nuo kolme tulivat sellaisena ryppäänä ja nyt ei ole muutamaan vuoteen niitä ollut.