Ufomies kirjoitti:Lisäänpä tähän loppuun vielä yhen mielenkiintoisen (uni)kokemuksen, jota en oikein osaa luokitella, mutta joka oli taas vuorostaan hyvin positiivinen. Noin pari vuotta sitten heräilin isovanhempieni luona vierashuoneen sängystä. Olin jälleen selälläni, ja muistan katsoneeni kelloa seinällä ja todenneeni että onpas aikaista vielä. Olin todella unisessa tilassa ja suljin silmäni olettaen saavani taas unenpäästä kiinni. Niin todella taisikin käydä, joskin olin hyvin selkeässä tilassa, ja tunne oli erittäin miellyttävä. Samassa hoksasin leijuvani vuoteen yläpuolella. Pelästyin, ajatukseni karkasivat ja heräsin yllättäen. Sama vireystila oli kuitenkin mielestäni vielä yllä, joten päätin että nyt en pelkää kokemusta, vaan psyykkaan itseni siihen täysillä mukaan. Toisella kerralla sitten "levitoinkin" todella antaumuksellisesti itseni saman tien katonrajaan, ja tajusin että en ollut enää fyysinen olento, tai ainakin olin paennut jotenkin fyysistä tilaani tähän outoon psyykkiseen "kokemuspalloon", jona leijailin nyt vapaana materian kahleista. Liihottelin huoneessa kohti ikkunaa ja havainnoin ympäristöäni aivan kuin olisin ollut hereillä. Olin todella korkealla ja ikkunasta tulviva valo sokaisi minua. Lopulta ikkunaa lähestyessäni pelästyin jälleen, tällä kertaa sitä että mitäpä jos lennänkin jonnekin taivaalle enkä löydä enää takaisin. :ghost2:
----
Pitäisikö tässä nyt sitten puhua OOBE:sta vai mistä?
OOBE:han tuo, oikein klassinen esimerkki itseasiassa ! :D Tila, johon monet yrittävät hakeutua vaikka väkisin, ja toisilla se tulee aivan vahingossa :)
Hmm, taisin itsekin tässä pari yötä sitten saada unihalvauksen. Asian tajusin tosin vasta seuraavana päivänä, yöllä en pystynyt sitä oikein ajattelemaan.
Yöllä siis heräsin yhtäkkiä, en muista avasinko silmiäni sillä en muista nähneeni mitään. Tunsin, kuinka jokin ikään kuin istui rintani päällä, hengitysvaikeuksia minulla ei ollut, mutta sellainen painostava tunne joka tapauksessa. Sellainen ahdistava.
Muistan kuinka pelästyin tuota tunnetta, aloin hokea mielessäni jotain, joka lopuksi kuitenkin päättyi kutakuinkin "äiti maa, äiti maa", tässä vaiheessa tuo painostava olotila oli jo tiessään.
Suomen sana 'painajainen' tulee nimen omaan unihalvauksenomaisesta tilasta, jossa tuntuu kuin jokin painava olisi rinnan päällä, tällainen unenomainen tila siis.
//edit: lueskelin lisää noita aiempia, ja mieleeni muistuivat tällaiset kokemukset lapsuusajalta (olin siis tosiaan jotain 3-6 -vuotias..). En tiedä mitä nämä ovat, ja eivät varmaankaan edes kuuluisi tähän topiciin, mutta ...
Nukuin siis ihan normaalisti sängyssäni, kunnes 'heräsin' (silmäni olivat kiinni, mutta näin huoneeni ihan samanlaisena kuin mitä se olikin) ja näin kuinka hyllyni päältä alkoi pursuta ötököitä. Muina öinä näin muunmuassa peikon, joka pelasi yksin lentopalloa (kuulostaa huvittavalta, mutta olin paniikissa), sekä kuinka äitini kiipesi hyllyni päälle, mutta kaatuikin maahan. Näin myös ötököitä jotka valloittivat sänkyni, sekä vanhempieni sängyssä maatessani aamusella, näin vanhempieni valkoisesta pallolampusta kuoriutuvan tipun.
Muistan myös erään 'kuuloharhan': kuulosti aivan siltä kuin armeija olisi kävellyt, sellaista tasaista humps-humps-humps ääntä..
En itseasiassa muista, pystyinkö liikkumaan näiden tapausten aikana (ja kuten näkyy, niitä oli melko monta! en edes varmaan muistanut mainita jokaista..). Joidenkin aikana onnistuin huutamaan äitini paikalle. Kun nuo 'ötökät' valloittivat sänkyäni, huusin äitini paikalle ja olin kuulemma noussut istumaan ja huiskimaan niitä ötököitä käsilläni pois, silmät edelleen kiinni. Äiti sai siinä sitten vakuutella että olin nähnyt unta..
Joinakin öinä taas huusin äidin paikalle, mutta kun hän ehti huoneeseeni, näytinkin nukkuvan. Joten hän lähti, mikä sai minut pois tolaltani: olinhan huutanut äitiä, eikä hän tullutkaan. Silmäni siis olivat todella olleet kiinni.
Joskus taas muistan kuinka huusin äidille että "tuu avaamaan mun silmät!".
Toisaalta en myöskään muista pitäneeni näitä mitenkään outoina.. Mutta nyt taas mietin, että voivatko nämä olla unihalvauksia?
Tavallisia 'normiunia' ne eivät olleet, siitä olen melko varma, sillä joka kerta nämä hahmot ilmaantuivat yhtäkkiä ja sitten katosivat, jättäen huoneeni aivan normaaliksi. Nämä hahmot olivat myös hieman läpikuultavia...