En löytäny tällaista asiaa koskevaa ketjua.

Onko kukaan koskaan kokenut hetkiä, jolloin tuntisi olevansa olematta? Onko kenelläkään muuta infoa kyseisestä asiasta/tunnetilasta?

Tänään koin itse tämmöisen tunteen. Se kesti jotain kymmenisen sekuntia. Tuntui että yksinkertaisesti en olisi olemassa, ikään kuin leijuisi vain olemattomuudessaan. Tosi omituinen tunne. Tämän jälkeen olin tuntitolkulla "koomassa", elikkä silmät napittivat päässä ja kaikki mitä tein toimi automaattivaihteella, en ajatellut mitään ja olo oli raskas, kuin ajattelu vaatisi valtavasti voimaa ja ponnistelua.

Ethän ole masentunut? Monesti vastaavanlainen olotila liittyy masennukseen, tosin silloin se on jatkuva olotila. Olisiko ollut henkisesti jokin rankka kokemus ja aivot vain väsähti?

Enpä tiedä liittyykö tuo masennukseen, itselleni tulee joskus "täydellisen urheilusuorituksen" jälkeen samantapainen tunne olemattomuudesta, ihan kuin kaikki olisi kulunut pois onnistuneen suorituksen mukana. Hyvin tehty rentoutumisharjoitus myös luo samantapaisen tunteen olemattomuudesta.

Niin, puhuin tänään terapeuttini kanssa asiasta, hän vain sanoi että pitää unohtaa tommoset tunteet eikö takertua niihin, mutta tetty jos alkaa useamminkin tulemaan niin pitää alkaa miettimään mistä johtuu.

Aika mielenkiintoinen tunnetila silti minusta. Varmasti eri ihmisillä voi tulla ihan eri syistä tämmöisiä.

Olen nähnyt aika läheltä terveen ihmisen sairastuvan masennukseen, ja siihen liittyi aikalailla vastaavanlainen tunnekuvaus ja mitä enemmän hän sitä tilaa mietti, sitä pahemmaksi se meni. Mukaan tuli vielä paniikkihäiriö. Onneksi hän parani ja on ollut terveenä.

En nyt tietenkään tarkoita, että ketjun aloittajalla olisi mielenterveydellisiä vaivoja. Vastaavanlainen olotila voi johtua myös niskavaivoista, pitkästä flunssasta, väsymyksestä, lääkekuurista ym.

Jos myös nuo voivat olla aiheuttajia tähän oloon, on kumma ettei ole tullut aikaisemmin. Nimittäin päällä on non-stop flunssa, väsymys, lääkkeitä määrättynä ollut yli vuoden, lisäksi (voin kai tämän kertoa kun kukaan täällä ei minua IRL tunne) masennus ja muutama muukin mielenterveysongelma diagnosoitu.

Johan: Mukava kuulla että tuttavasi on parantunut, hyvien tapausten kuuleminen antaa aina toivoa sellaisille jotka vielä sairauden kuin sairauden kanssa kamppailevat.

Joo tiedän aika hyvin asian ja näin sen hyvin läheltä. Muistan kun ystäväni puhui minulle siitä, että on jotenkin outo olo ja se ilmestyi hyvin stressaavan ajanjakson ja pitkän flunssan / poskiontelotulehdusjakson jälkeen. Lääkärissä oli puhunut tässä "olotilasta" ja lääkäri oli sanonut, että se johtuu poskiontelontulehduksesta. Tämän jälkeen ystäväni näki valoa tunnelin päässä ja mietti tietenkin, että kun tästä poskiontelontulehduksesta paranee niin olokin muuttuu normaaliksi. No aikaa meni ja tämä "olotila" oli päällä koko ajan eikä mennyt pois. Hän olisi halunnut nukkua koko ajan ja toivoi, että herättyään olisi kunnossa. Hän kokeili myös käyttää alkoholia, mutta tämä pahensi asiaa vielä enemmän.. muistan kun hän katsoikin minua, niin silmät olivat todella poissaolevat ja jotenkin ihmeelliset. ELämä jatkui ja alkoi tulla paniikkihäiriökohtauksia. Voin sanoa, että hän oli todella sairas, mutta kokeili elää kumminkin normaalia elämää ja kävi töissä. Hän sanoi jossain vaiheessa, että tämä tunne on niin hirveä että voisi melkein tappaa itsensä.. enhän minä tietenkään ymmärtänyt sitä, mutta sen tuskan näin kyllä. Hän hakeutui lääkärille ja monen lääkärikäynnin jälkeen diagnoosi oli masennus ja paniikkihäiriö. Sairaslomaa tuli pitkä aika ja lääkitystä. Tämän jälkeen meni kuukausia kunnes valoa oli tunnelin päässä ja alkoi muuttumaan positiivisemmaksi. Siis hän ei ollut mikään seinähullu tai sillä tavalla masentunut kuin yleisesti masentuneita pidetään. Ihan normaalisti käyttäytyi ja nauroi ym, mutta hänen olotilansa oli jotenkin outo, sanoi että aivan kuin ei olisi oman pään sisässä täysin ja katselisi jonkun toisen silmistä elämää (jotenkin näin kuvasi olotilaa). Se oli kevättä kun parantuminen alkoi. Pikkuhiljaa hän alkoi taas urheilemaan ja pääsi mukaan elämäänsä. Se olotila alkoi laimentua ja katosi kokonaan syksyyn mennessä. Hän on ollut terve siitä lähtien ja elää onnellisesti elämäänsä.. voisi sanoa että on ihmisenä nykyisin erittäin vahva ja elämässä muutenkin menestynyt. Joskus ollaan tästä puhuttu ja hän sanoo, että se olotila oli niin hirveä että ei enään ikinä halua sitä kokea. Toivottavasti tämä tarina luo voimaa ja uskoa myös omaan elämääsi.

mullekki tulee semmosia tunteita joskus kun olen yksin ja sitä tunnetta en oikein kunnolla voi sanoin selittääkkään, niin omituinen olo tulee silloin jne..

Mulle tulee tällasia täydellisiä poissaolokohtauksia, joissa todellisuus katoaa ihan täysin. Saatan istua paikallani tai tehdä jotain tajuamatta mitään, reagoimatta mihinkään ympärillä olevaan ja havahtuessani olen aivan pihalla kaikesta, missä olen, mitä teen? En ole tässä olemassa noiden hetkien aikana. Katse on tyhjä, verenpaineet nollilla ja naamastakin taitaa näkyä, että ihan kuin aineissa ois, vaikkei mitää oo käyttänyt..
Olikohan niissä kekseissä, maidossa tai kahvissa joita join, eilen jotain ylimääräistä? Saiskohan sitä lisääkin?

Mulla oli kans vastaava olotila tänään, kylhän sitä ihmi että mitäs tää ny on. Se tunne "kuin ei olisi olemassakaan" tuli ihmisruuhkassa. Onneksi se meni nopeasti kuitenkin pois.

En huomannut, että kukaan olisi ottanut esille yhtä mahdollista vaihtoehtoa niin otampa sitten puheeksi...
Traumaattisissa tilanteissahan ihminen kykenee mieleltään irtautumaan kehosta, myös tuntoaistimukset voi vaieta. Tätä tapahtuu mm. hyväksikäytetyille lapsille, joilla pakokeinoa ei ole. Syynä voi olla myös aiemmin koettu liikenneonnettomuus, läheisen menetys jne.
Eli jos tuollainen kehon-mielen tapa toimia on meille luontaista, niin miksei joku "pienempikin" rasitus voisi laukaista sen ilman että mitään dramaattista on tapahtunut missään kohtaa (?)

No sit jos meneekin niin, että on oikeasti kokenut joskus vakavia traumoja, niin tuollainen "hajoilu" voi tulla tilanteessa jossa joku ärsyke muistuttaa koetusta traumasta. Voi olla jopa tietämätön kokemastaan traumatilanteesta ja silti tätä tapahtuu. Hajoilun tarkoitus meissä on suojella mieltä sellaiselta jota se ei kestä. Kaikille ei kuitenkaan näin käy vaan se vaihtelee eri ihmisillä. Ja traumatisoitunut aikuinen voi myös "siirtää" tällaista "hajoilua" lapseensa, joka ottaa sen sitten käyttöönsä.

KatieMicaela kirjoitti:Tätä tapahtuu mm. hyväksikäytetyille lapsille, joilla pakokeinoa ei ole. Syynä voi olla myös aiemmin koettu liikenneonnettomuus, läheisen menetys jne.
Eli jos tuollainen kehon-mielen tapa toimia on meille luontaista, niin miksei joku "pienempikin" rasitus voisi laukaista sen ilman että mitään dramaattista on tapahtunut missään kohtaa (?)

No sit jos meneekin niin, että on oikeasti kokenut joskus vakavia traumoja, niin tuollainen "hajoilu" voi tulla tilanteessa jossa joku ärsyke muistuttaa koetusta traumasta. Voi olla jopa tietämätön kokemastaan traumatilanteesta ja silti tätä tapahtuu. Hajoilun tarkoitus meissä on suojella mieltä sellaiselta jota se ei kestä. Kaikille ei kuitenkaan näin käy vaan se vaihtelee eri ihmisillä..

Niin on, ja "poissaolemisen" aikana sielupala irtautuu ja pakenee negatiivisilla tunteilla, ja niin voi jatkaa eteenpäin. Joskus häviää tällä tavalla pikku hiljaa koko sielun, ja vanhan sielun sija ottaa sitten toinen, ja silloin näyttää siltä, että ihminen paranee. En mä nyt tarkoita sitä, että yllämainitussa tapauksessa tapahtui niin, sillä jokainen tapaus on erilainen.

Olemattomuuden tunne oli tuttua silloin, kun olin kasvamassa lapsesta aikuiseksi. Kirjoitin silloin ylöskin jotain ajatuksiani siitä, miten olen kuin robotti enkä läsnä ollenkaan. Kyllä se jotenkin mielen toimintaan kytkeytyy. Samoin ahdistus tai lieväkin masennus voi aiheuttaa tunteen. Kiinnostava olotila, mutta ei mitenkään nautinnollinen ja rajoittaa toimintakykyä ja ajattelua.

Myös hormonilisät voi aiheuttaa epätodellista oloa... Ne voi muutenkin laittaa päätä sekaisin yllättävän paljon.

Olisiko vain niin että tietoisuus on ollut enemmän läsnä jossain toisaalla kun täällä Telluksella. Itsellä on usein näin, etten rekisteröi sanaakaan vaimoni puheesta, kuulen vaimon puheen mutta en kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Vähän samantapaisia tilanteita on ollut aamulla kun istun sängynreunalla, hetkeä aiemmin heränneensä ja " video pyörii" edelleen, näen tapahtumia jostain toisaalta. Viimeisin tällainen oli kun tarkkailin tapahtumia suurella tukialuksella, samalla tiedostaen että istun sängyn reunalla omassa makkarissa.

itelle tulee toisinaan olo että ei ole kehossa että liihottelee ihan muualla ja toisinaan niin hassulta kun tämä kuulostaa on tunne että joko joku osa ittee menee kehon edellä tai sitten tulee perässä sitten onkin kokonainen olo:) ja minulla ei siis ole mitään masennuksia jne myöskään mutta yksi ruumiista irtaantumis kokemus kyllä (sillä oli todistajakin;) )

sitten välillä tiedä onko näköhäiriö vai mitä mutta silmissä näyttää kun joku näkymätön möykky menis toisinaa silmien edestä maisema "sumenee aaltoilee" ko kohdasta ja häviää muutamassa sekunnissa. vähän sama tunnelma tulee tästäkin tapauksesta toisinaan että en tiedä liittyyvätkö toisiinsa:)

mutta kyllä toisinaan tulee tunne että en ole tässä ja toisinaan jopa tulee olo että hetkinen miksi edes juttelen läheisilleni enhän edes tunne heitä aivan kun olis hetken jossai muualla joku toinen mutta sitten palaa taas tunne että on kokonainen (eli tavallaa tuntee ihmiset tavallaan ei):D toivottavasti sait jotakin selvää koska itsellä tulee tälläsiä myöskin kylkiäisena tuon olemattomuuden tunteen lisäksi:D

aava kirjoitti:itelle tulee toisinaan olo että ei ole kehossa että liihottelee ihan muualla ja toisinaan niin hassulta kun tämä kuulostaa on tunne että joko joku osa ittee menee kehon edellä tai sitten tulee perässä sitten onkin kokonainen olo:) ja minulla ei siis ole mitään masennuksia jne myöskään mutta yksi ruumiista irtaantumis kokemus kyllä (sillä oli todistajakin;) )

sitten välillä tiedä onko näköhäiriö vai mitä mutta silmissä näyttää kun joku näkymätön möykky menis toisinaa silmien edestä maisema "sumenee aaltoilee" ko kohdasta ja häviää muutamassa sekunnissa. vähän sama tunnelma tulee tästäkin tapauksesta toisinaan että en tiedä liittyyvätkö toisiinsa:)

mutta kyllä toisinaan tulee tunne että en ole tässä ja toisinaan jopa tulee olo että hetkinen miksi edes juttelen läheisilleni enhän edes tunne heitä aivan kun olis hetken jossai muualla joku toinen mutta sitten palaa taas tunne että on kokonainen (eli tavallaa tuntee ihmiset tavallaan ei):D toivottavasti sait jotakin selvää koska itsellä tulee tälläsiä myöskin kylkiäisena tuon olemattomuuden tunteen lisäksi:D

Tietoisuutesi on tuolloin kehosi ulkopuolella. Eli tässä mennään tuonne "piiloluonnollisen puolelle".

Andromedan Star Nation kirjoitti:

aava kirjoitti:itelle tulee toisinaan olo että ei ole kehossa että liihottelee ihan muualla ja toisinaan niin hassulta kun tämä kuulostaa on tunne että joko joku osa ittee menee kehon edellä tai sitten tulee perässä sitten onkin kokonainen olo:) ja minulla ei siis ole mitään masennuksia jne myöskään mutta yksi ruumiista irtaantumis kokemus kyllä (sillä oli todistajakin;) )

sitten välillä tiedä onko näköhäiriö vai mitä mutta silmissä näyttää kun joku näkymätön möykky menis toisinaa silmien edestä maisema "sumenee aaltoilee" ko kohdasta ja häviää muutamassa sekunnissa. vähän sama tunnelma tulee tästäkin tapauksesta toisinaan että en tiedä liittyyvätkö toisiinsa:)

mutta kyllä toisinaan tulee tunne että en ole tässä ja toisinaan jopa tulee olo että hetkinen miksi edes juttelen läheisilleni enhän edes tunne heitä aivan kun olis hetken jossai muualla joku toinen mutta sitten palaa taas tunne että on kokonainen (eli tavallaa tuntee ihmiset tavallaan ei):D toivottavasti sait jotakin selvää koska itsellä tulee tälläsiä myöskin kylkiäisena tuon olemattomuuden tunteen lisäksi:D

Tietoisuutesi on tuolloin kehosi ulkopuolella. Eli tässä mennään tuonne "piiloluonnollisen puolelle".

olen samaa miettinyt kyllä ihan mielenkiintosta ja jännääkin vaikka välillä tulee outo olo mutta liian paljon selitetään maallisesti katsotulla "sinussa on jotain vikaa hommalla".. esim kaikista kokemuksista huolimatta minusta ei esim ole mitää vikaa ikinä löydetty:) että ei ihme että monia herkkiä tilanteet hämmentää.. luulee että on vikaa vaikka kyse (piilo luonnollisesta kyvystä).

Nou hätä, herkät ihmiset aistivat asioita, kaikki siihen voivat oppia, jos vilpittömästi sitä haluavat. Joillakin kyky on jo syntyessä, toiset aktivoituvat aikuisiällä.

Andromedan Star Nation kirjoitti:Nou hätä, herkät ihmiset aistivat asioita, kaikki siihen voivat oppia, jos vilpittömästi sitä haluavat. Joillakin kyky on jo syntyessä, toiset aktivoituvat aikuisiällä.

juu itellä ollu koko ikä näitä. ja monta pyöreetä huulta on tullu kun on välillä vahingossa käyny puhuu niistä kun vettä vaa mutta eipä se enää niin haittane tulee jos tulee puhuttuu aistittuu ja huomattuu:D

aava kirjoitti:

Andromedan Star Nation kirjoitti:Nou hätä, herkät ihmiset aistivat asioita, kaikki siihen voivat oppia, jos vilpittömästi sitä haluavat. Joillakin kyky on jo syntyessä, toiset aktivoituvat aikuisiällä.

juu itellä ollu koko ikä näitä. ja monta pyöreetä huulta on tullu kun on välillä vahingossa käyny puhuu niistä kun vettä vaa mutta eipä se enää niin haittane tulee jos tulee puhuttuu aistittuu ja huomattuu:D

Joskus sitä alkaa puhumaan asioista "ventovieraalle" vain nähdäkseen hänen reaktionsa toisinaan puhuminen tulee luonnostaan ja ympärillä on poppoota jotka on samoilla taajuuksilla, eli ymmärretään heti missä mennään, ilman sen suurempia selityksiä.