On sellainen olo, että oli pakko perustaa tämä aihe.

Mainitsin jo tuolla unet alueella, että olen lähipäivinä kokenut positiivisia tuntemuksia. Tunnen, että ulkopuolelta jostain on tullut positiivista energiaa ja tullut minuun. Normaalisti olen todella neutraali (joku voisi sanoa tunteeton), hieman sisäänpäin suuntautunut ja välillä hieman masentunut. Lähipäivinä oloni on kuitenkin ollut normaalia rauhallisempi ja olen itkenyt ilosta, sekä hymyillyt entistä enemmän.

Keskustelin Messengerissä erään netissä tapaamani henkilön kanssa ja hänellä on ollut viime perjantaista asti samanlaisia kokemuksia. Tapasin myös tällaista kokeneita ihmisiä tässä radioblogiaiheessa. Suoritin myös tämän keskustelun lopussa olevan valomeditaation, josta sain todella positiiviset vibat ja olo on nyt todella energinen.

Tämän takia päätinkin perustaa tämän ketjun, jotta voisimme jakaa kokemuksiamme.

Oletko lähipäivinä tuntenut positiivisen energian läsnäoloa? Onko sinulla ollut energisempi ja positiivisempi olo? Oletko itkenyt ilosta? Oletko nähnyt outoja unia?

Itse en kerää itseeni juurikaan positiivista energiaa sillä se olisi vastoin uskomuksiani ja toisaalta minusta tuntuu että positiivinen energia saisi minut voimaan pahoin ja masentumaan enemmän...

Minulla itseasiassa ollut täysin päinvastainen... En ole halunnut herätä, olen maannut omassa sängyssä, kuunnellut surullista musiikkia, enkä pahemmin ole nauranut sellaisille asioille, joille yleensä nauraisin.
Syysmasennusta sen en usko olevan, sillä en ole siitä ikinä ennen kärsinyt....

Wespa vaikka sinä itse olisit hyvällä päällä ei se tarkoita että jotain olisi globaalisesti muuttunut (by the way kun on hyvällä päällä muutkin ihmiset vaikuttavat iloisemmilta)

Perus masennus, stressi ja huokailut kuuluvat nykyään mielialaskaalaani aika tukevasti...
Positiivista energiaa... saattaa olla mahdollistakin, mutta tässä luottaisin enemmän psykologiaan.

Tunnen hyviä viboja lähes joka päivä ja itken onnesta suht helposti, mutta aivan viime viikolla ja nyt tänäänkin, olen meinannu alkaa itkemään onnesta vaan kun olen katsonut tyttöystävääni Otin puheeks ja ihmeteltiin moista Ei voi sit tietää.. Kai tuo ufojen lähestyminen (tosin, ei niillä siihen kauaa menis mutta kunhan sanon) vaikuttaa jotenki?

Korvapuikko kirjoitti:Wespa vaikka sinä itse olisit hyvällä päällä ei se tarkoita että jotain olisi globaalisesti muuttunut (by the way kun on hyvällä päällä muutkin ihmiset vaikuttavat iloisemmilta)

Ei tarkoitakkaan ja siksi perustinkin tämän ketjun ottaakseni selville, että onko näin käynyt vai ei.

Itsellä on myös käynyt lähinnä päinvastoin. Itse asiassa sairastuin maanantaina, ja on tällainen ihmeen heikko ja tunkkainen olo vieläkin. Tuskinpa se mihinkään sen ihmeellisempään liittyy, mutta mainitsinpa vain.

Minullakin on joskus semmoisia euforian tunteita, että kaikki on ihanaa. Se on hienoa! Silloin tuntee olevansa tosi onnellinen. Joku aamu, kun poljin pyörällä töihin viiden jälkeen aamulla, oli niin ihana olo, että toivoin matkan kestävän ikuisesti! Aurinko nousi ja oli niin kaunista ja tunsin olevani yhtä luonnon kanssa/kaikkien kanssa )On se hyvä, että näitä onnentunteitakin kokee, mutta sitten palataan taas "maan pinnalle". Kaikkihan riippuu ihan omasta asenteesta; jos haluaa rypeä itsesäälissä esimerkiksi, niin kyllähän siinä saat rypeä, mutta pitemmän päälle se alkaa rasittaa.

Korvapuikko kirjoitti:(by the way kun on hyvällä päällä muutkin ihmiset vaikuttavat iloisemmilta)

Tuo ei kyllä pidä paikkansa, ainakaan omalla kohdalla. Jos olen hilpeällä tuulella ja menen juttelemaan toiselle, jonka olotila ei vastaakkaan omaani ja vaikka murahtaa vain vastaukseksi, kyllä siinä minullekkin huomattavan nopeasti alkaa tatti otsaan kasvaa.

Ja mitä itse aiheeseen; en ole kyllä huomannut olevani mitenkään erityisen hurmoksen alaisena.. mitä nyt normaalit iloisuus/surullisuus/ahdistuneisuus/innostuneisuus vuoristoradat per päivä. Itsellä kun ei satu olemaan mitenkään tasapaksua tunnemeininkiä, enkä myöskään millään tavalla tunne olevani henkisesti epätasapainossa.

Niin, on se kummaa, että vaikka itse olisi kuinka hyvällä tuulella, niin enemmänkin itseen tarttuu se huono tuuli, mikä toisilla on! Miksi se oma hyvä olo ei tartu toisiin niin helposti?

Twisted kirjoitti:

Korvapuikko kirjoitti:(by the way kun on hyvällä päällä muutkin ihmiset vaikuttavat iloisemmilta)

Tuo ei kyllä pidä paikkansa, ainakaan omalla kohdalla. Jos olen hilpeällä tuulella ja menen juttelemaan toiselle, jonka olotila ei vastaakkaan omaani ja vaikka murahtaa vain vastaukseksi, kyllä siinä minullekkin huomattavan nopeasti alkaa tatti otsaan kasvaa.

Tuokin on totta mutta hain ehkä jotenkin että kun vaikka tietää jonkun ihmisen joka ei välttämättä niin pidä itsestä niin kun on onnellinen niin ei välitä siitä silloin niin paljoa

Ajattelin, että tämä sopii varmaan paremmin tänne seminormaalin puolelle. Anteeksi siitä aiheutuneesta sekaannuksesta.

Itsekin olen lähinnä sitä mieltä, että jos itse on huonolla tuulella ja joku muu on yltiöiloinen, niin se ärsyttää vaan lisää. Värähtelyt on niin kaukana toisistaan (tai sanotaan vaikka aaltopituus kun korvis ei tykkää värähtelyistä), että sitä työntää vastakohtaa kun samannapaista magneettia pois.. mutta toisinpäin taas toimii mainiosti kummassakin ääripäässä. Misery loves company...

Itse aiheeseen vastaten sitten. En ole itse vastaavaa ilmiötä huomannut. Mutta on minulla ollut muutaman kerran elämässä sellainen spontaani herkistyminen. (En paremminkaan osaa kuvata), jolloin on onnellinen ja ennenkaikkea kiitollinen kaikesta. Joskus koulusta kotiin kävellessäni nuorena, ensi kertaa iski tällainen fiilis yhtä-äkkiä ja muistan kun hämmästelin kylmällä ilmalla miltä poskea vasten puhaltava tuuli tuntui. Oli kuin ensimmäistä kertaa olisi tuntenut minkäänlaisen tuntemuksen.. ja se tuntui niin hienolta ja kauniilta että kyyneleet tuli silmiin.

Kuulostaa ehkä typerältä, mutta tuota on varmaan mahdoton kuvitella jossei ole omalle kohdalle sattunut.. ikävä kyllä kyseinen hetki oli ohimenevä ja kesti minuutin, tai 2. Mutta olivatpa kyllä hienoja minuutteja.

Juuri tuota tarkoitin! Osasit tiivistää sen todella hyvin!

Minulta saa ylimääräistä negatiivista energiaa, jos siitä on puutetta.

Tässä muutama päivä sitten oli samanlainen olo. Kaikki tuntui vaan niin kauniilta, puhtaalta ja täynnä rakkautta olevalta. Jopa taloani vastapäätä oleva lamppu, joka hohti niin kaunista valoa oli kauneinta sillä hetkellä mitä voi olla. Suuri syy tälle tuntemukselle oli se kun teki sitä mitä rakastaa ja olin koko päivän inspiraatio ja rakkausvirrassa.

Tehkää sitä mistä tykkäätte, tarratkaa siihen tunteeseen kiinni ja nauttikaa. Antakaa sen jatkua vähintään koko päivän. Tulette hämmästymään.

Onnellisuus tarttuu. Eli en ihmettele jos joku on hyvällä tuulella ja sinäkin tulet. Tästä aiheesta on myös tiede.fi sivulla mutta nyt en jaksanut etsiä sitä artikkelia.

Tunsin viimeksi kunnolla positiivisen energian läsnäolon noin kuukausi takaperin. Pysähdyttiin vaimon kanssa Kymen paviljonkiin pitkän automatkan päätteeksi syömään ja kahville. Syömisen jälkeen vaimo meni Pentikin tehtaanmyymälään astioita katselemaan ja minä jäin ravintolan puolelle juomaan kahvia. Vaihdoin pöytää ja istuin juomaan kahvia. Minulle tuli heti todella hyvä ja miellyttävä olo syystä, jota en osaa selittää.

En ole kovinkaan herkkä henkimaailmakokemuksille, mutta tuntui todella siltä kuin jokin voima olisi koskettanut minua.

Tällaisia sattuu joskus, mutta valitettavan harvoin. Tilanteesta teki erikoisen se, ettei ympäristössä ollut tuollakaan kerralla mitään yllykettä tai laukaisevaa tekijää.

Tänään on tuntunut positiivisen energian läsnäolo muutaman kerran, lieneekö kauniin päivän heijastamaa. Omat fiilikset kun on hyvät niin se tuntuu vetävän hyviä energioita puoleensa.