Aloittajan tekstiin...
Kyllä näin on käynyt lukuisat kerrat. Silloin kun se "vahva tunne" tulee ja alan toimimaan se ei ole koskaan pettänyt. Näin ensimmäisenä tulee mieleen hengenpelastus.
Kerran lääkäri tuli ilmoittamaan "Tiesittekö muuten, että pelastitte juuri ihmishengen?" Ja jatkoi "Miten osasitte olla niin määrätietoinen? Miten ymmärsitte taistella ystävänne läpi tänne vaikka oli sulkemisaika, ei ollut varmaan helppoa? Mistä näitte tilanteen vakavuuden?"
Vastasin jotain sellaista typerää kuin "Silmistä"
Tilanne oli tuolloin sellainen, että ystävä ei olisi halunnut lähteä lääkärin pakeille eikä terveysasema olisi häntä ottanut vastaan. Pakotin molempia, niin ystävää kuin terveysasemaa. Päällepäin ei ollut merkkejä mistään, hän oli ihan "normaali". Oli tunteja aiemmin pyörtynyt tienpenkalle.
Olisi halunnut vain jäädä kotiin nukkumaan ja mennä aamulla takaisin töihin.
Lääkäri sanoi tuosta minulle, että ei olisi tarvinnut mennä enää koskaan töihin jos olisi jäänyt kotiin nukkumaan.
Sydämensä oli räjähdyspisteessä...verenpaineet ihan katossa. Ottivat osastolle hoitoon.
Lemmikin kanssa on vastaava kertautunut monta kertaa. Hällä oli oma huone. Makuuhuoneeni ja lemmikin huoneen välissä oli seinä ja 2 ovea (kiinni) öisin, ettei mahdolliset leikkiäänet herätä unestani.
Kertoja oli lukuisia kun heräsin kesken unien kirkkaasti ja ylipirteänä, että nyttei ole lemmikillä kaikki hyvin, joka kerta jäin kuuntelemaan eikä mitään ääniä kuulunut. Tunne oli taaskin niin vahva että oli pakko mennä katsomaan. En mennyt koskaan turhaan. Joka kerta hänellä oli sokerikoomakohtaus päällä (sairasti haimasairautta jonka hoitotasapaino oli vaikeaa eläimellä pitää hyvänä) ja aloin elvytyshommiin.
Yksi eläinlääkäreistä kertoi sitten myöhemmin, että he olivat muutaman lääkärin kanssa ihmetelleet miten lemmikkini eli sairautensa kanssa 3 vuotta (elinaika ennusteeksi annettiin 3kk)
Tottakai tuolla mitä tein oli merkitystä, se että kykenin aistimaan ja auttamaan. Mutta eipä tuollaisia pysty eläinlääkäreille kertomaan.
Minusta tulis hyvä diabetes koira
Mistä nää sit tulee... Tiede ei tunne yhtään ihmistä joka voisi haistaa verensokerin vaihtelut etenkään seinän läpi. Mutta eläimistä tiedetään kyllä ja siihen tarkoitukseen niitä koulutetaankin. Mulle lähin selitys on tämä, että voin haistaa ja reagoida unenkin läpi.
Koska jos olin jossain kauempana en aistinut mitään ja kun tulin kotiin näin kuolalammikon ja tiesin kohtauksen olleen ja menneen ohi.
Mutta se, että pystyin edes vähentämään kohtausten riudutusta kotona ollessa auttoi eläintä elämään pidempään...se on selvää.
Vähän samaa asiaa on myös se, että olen sanoa töksäyttänyt ihmisille niille puhkeavista sairauksista tai mahdollisesta kuolemastakin
Pääsääntöisesti minua ei oteta vakavasti tai siis ei muuteta elintapoja ja tuo ennuste toteutuu.
Itselläni on magneettikuvaan meno tässä. Tiedän jo tulokset ja että niitä lukiessa menen pois tolaltani. Tämä on asia johon en pysty vaikuttamaan...mitään ei ole tehtävissä. Tunne on selkeä ja vahva että tuo paha tulee tapahtumaan. Vaikka tiedän tämän koitan torjua ja toivoa että olisin väärässä. Mulla ei ole mitään konkreettisia asioita mistä voisin näin päätellä, tiedän vain. Toivon kovasti ettei psyyke menisi huonoista uutisista kovin pitkäksi aikaa sekaisin, ei olis varaa mennä nyt.
mutta onko kellään ikinä iskenyt sellainen tunne-tila että näin on tehtävä ja onko sillä ollut hyviä tai huonoja seuraamuksia?