oletteko ikinä kokenut niin vahvaa tunnetta jostain asiasta että se on vaan pakko tehdä koska tunne-tila niin käskee? jos tästä on jo aihe niin (sorry):)

mutta tänä aamuna minulle kävi niin että kun odotin bussia oli toisella pysäkillä nuorukainen vahvasti päihtynyt tuli vastustamaton ja voimakas tunne tehdä asialle jotakin yleensä näin ei ole käynyt ihan näin, vastustamaton pakko mennä häneltä kyselemään vointia ja että onko kunnossa koska ei ollut soitin hälytyskeskukseen. (itse ehdin jo työ matkalle lähteä joten en tiedä miten kävi mutta hyvät tuntomerkit ja paikan annoin ko nuorukaisesta).

eli siis lähinnä vaikka aiemminkin olen päihtyneitä nähnyt harhailemassa jne. (tosin kesällä) sillon ei palellu kuoliaaksi tms;) en tiedä oliko ko voimakas tunne sitten että jos en asialle olisi jotakin tehnyt niin olisi se ollut kaverin lorun loppu. (koska ohi käveli ihmisiä monia ja pällistelivät vaan)..

en tiedä onko tässä mitään henkistä ylimaallista tai mitään normaalia huolehtimista mutta onko kellään ikinä iskenyt sellainen tunne-tila että näin on tehtävä ja onko sillä ollut hyviä tai huonoja seuraamuksia?

Kerran olin kadottanut sisäänpääsylipun yhteen tapahtumaan. En tietenkään olisi päässyt porteista sisään ilman lippua, ja lähdin kotiin häntä koipien välissä. Junassa istuessa jollain pienellä asemalla tuli tunne, että nyt on poistuttava. Hyppäsin ulos vaunusta ja kävelin summanmutikassa toiselle laiturille. Maassa oli käyttämätön sisäänpääsylippu siihen kaipaamaani tapahtumaan samalle päivälle.

Tapahtuman aikana selvisi tärkeitä asioita itsestäni ja muutamasta muusta ihmisestä, joten oli hyvä että sinne lopulta päädyin.

Näkisin että johdatus on ohjannut toimintoja molemmissa tapahtumissa. Tuollainen tunne tulee niin voimakkasti läpi, ettei sitä oikein voi sekoittaa mihinkään.

Niin. Intuitio vai henkiopas? Kumpi sua vie? Vai henkiopas intuition avulla? Hmmmm???

Aloittajan tekstiin...
Kyllä näin on käynyt lukuisat kerrat. Silloin kun se "vahva tunne" tulee ja alan toimimaan se ei ole koskaan pettänyt. Näin ensimmäisenä tulee mieleen hengenpelastus.
Kerran lääkäri tuli ilmoittamaan "Tiesittekö muuten, että pelastitte juuri ihmishengen?" Ja jatkoi "Miten osasitte olla niin määrätietoinen? Miten ymmärsitte taistella ystävänne läpi tänne vaikka oli sulkemisaika, ei ollut varmaan helppoa? Mistä näitte tilanteen vakavuuden?"
Vastasin jotain sellaista typerää kuin "Silmistä"
Tilanne oli tuolloin sellainen, että ystävä ei olisi halunnut lähteä lääkärin pakeille eikä terveysasema olisi häntä ottanut vastaan. Pakotin molempia, niin ystävää kuin terveysasemaa. Päällepäin ei ollut merkkejä mistään, hän oli ihan "normaali". Oli tunteja aiemmin pyörtynyt tienpenkalle.
Olisi halunnut vain jäädä kotiin nukkumaan ja mennä aamulla takaisin töihin.
Lääkäri sanoi tuosta minulle, että ei olisi tarvinnut mennä enää koskaan töihin jos olisi jäänyt kotiin nukkumaan.
Sydämensä oli räjähdyspisteessä...verenpaineet ihan katossa. Ottivat osastolle hoitoon.

Lemmikin kanssa on vastaava kertautunut monta kertaa. Hällä oli oma huone. Makuuhuoneeni ja lemmikin huoneen välissä oli seinä ja 2 ovea (kiinni) öisin, ettei mahdolliset leikkiäänet herätä unestani.
Kertoja oli lukuisia kun heräsin kesken unien kirkkaasti ja ylipirteänä, että nyttei ole lemmikillä kaikki hyvin, joka kerta jäin kuuntelemaan eikä mitään ääniä kuulunut. Tunne oli taaskin niin vahva että oli pakko mennä katsomaan. En mennyt koskaan turhaan. Joka kerta hänellä oli sokerikoomakohtaus päällä (sairasti haimasairautta jonka hoitotasapaino oli vaikeaa eläimellä pitää hyvänä) ja aloin elvytyshommiin.
Yksi eläinlääkäreistä kertoi sitten myöhemmin, että he olivat muutaman lääkärin kanssa ihmetelleet miten lemmikkini eli sairautensa kanssa 3 vuotta (elinaika ennusteeksi annettiin 3kk)
Tottakai tuolla mitä tein oli merkitystä, se että kykenin aistimaan ja auttamaan. Mutta eipä tuollaisia pysty eläinlääkäreille kertomaan.
Minusta tulis hyvä diabetes koira

Mistä nää sit tulee... Tiede ei tunne yhtään ihmistä joka voisi haistaa verensokerin vaihtelut etenkään seinän läpi. Mutta eläimistä tiedetään kyllä ja siihen tarkoitukseen niitä koulutetaankin. Mulle lähin selitys on tämä, että voin haistaa ja reagoida unenkin läpi.
Koska jos olin jossain kauempana en aistinut mitään ja kun tulin kotiin näin kuolalammikon ja tiesin kohtauksen olleen ja menneen ohi.
Mutta se, että pystyin edes vähentämään kohtausten riudutusta kotona ollessa auttoi eläintä elämään pidempään...se on selvää.

Vähän samaa asiaa on myös se, että olen sanoa töksäyttänyt ihmisille niille puhkeavista sairauksista tai mahdollisesta kuolemastakin Pääsääntöisesti minua ei oteta vakavasti tai siis ei muuteta elintapoja ja tuo ennuste toteutuu.

Itselläni on magneettikuvaan meno tässä. Tiedän jo tulokset ja että niitä lukiessa menen pois tolaltani. Tämä on asia johon en pysty vaikuttamaan...mitään ei ole tehtävissä. Tunne on selkeä ja vahva että tuo paha tulee tapahtumaan. Vaikka tiedän tämän koitan torjua ja toivoa että olisin väärässä. Mulla ei ole mitään konkreettisia asioita mistä voisin näin päätellä, tiedän vain. Toivon kovasti ettei psyyke menisi huonoista uutisista kovin pitkäksi aikaa sekaisin, ei olis varaa mennä nyt.

Niinpä, unessahan olemme useinmiten vähintäänkin astraalin ylemmillä tasoilla ja siitä ylöspäin. Tämä tarkoittaa siis sitä että eletään tässä NYT hetkessä ja ollaan tietoisempia asioista kun ns. päivätajunnassa. Toki harjaantunut henkilö menee (pääsee)silmänräpäyksessä näihin "piiloluonnollisiin tiloihin" päivätajunnassakin (eli hereillä ollessaan). Ihminen kun on moniuloitteinen olento vaikkei nykytiede sitä vielä virallisesti vahvistakkaan.