Joo eli siis onko teistä kukaan kokenut tällätteita omituisia tuntemuksia ja näkyjä sillonkun olette olleet raivostunut jollekkin?
Itse tänäänkin raivostuin melkopahasti ku yks idiootti tuli vaan ja löi nenään..Sitte se lähti karkuu ja samal ku juoksin ottamaan kiinni mielessäni en nähny muutaku pimeetä .. En osaa selittää sitä oikei mut ihanku jokin olis ottanu mut haltuu? En muista ikinä noista hetkistä paljoo mitään, vain sen että näin aina pimeetä ja kaikkee mitkä ärsytti mua...
Jos jollai on omia kokemuksia niin kertokaa
PS: Korvapuikko saa*ana nyt ei tartte kommata tähä topikkiin yhtään mitään ku tiedän et sieltä jtn pas*aa kuitenki tulee!

Ahaa heti vaan tulee lokaa niskaan. Oon huomannu saman jutun, minä en helponti suutu mutta jos suutun niin en kyllä välttämättä hallitse itseäni, onneks on kuitenkin pitkä pinna

Itse sairastin impulsiivisuus häiriötä. Eli olen törmännyt silmittömään raivoon sillä en kohtauksien jälkeen ole muistanut yleensä mitään.

Miten parannuit siitä? (Oletan, että parannuit, koska kirjoitit: "sairastin..")

Mahtaakohan voimakas adrenaliiniannos tehdä tällaisen näön häviämisreaktion? Monesti olen kolhinut hermopisteitäni moniin kulmiin, mutta vain kerran on hämärtynyt näkö sen seurauksena. Voisi sanoa että näin hetken punaista, ja sitten tummeni koko näkökenttä pois hetkeksi kun pingistä pelatessa pamautin täysiä ja napakymppiin kyynärpääni hermopisteen pöydän kulmaan. Näkö palautui ihan sekunnin päästä, ja kyllähän siinä teki mieli riehua vaikka mihin suuntaan kun adrenaliini pumppasi suonissa.

Joskus nuorempana myös pimeni vintissä niin sanoakseni, kun kimppuuni käytiin fyysisesti (homma alkoi ilmeisesti siitä että joku löi takaapäin päähän jollain) ja tokenin sitten (en tiedä kauanko olin poissa ohjaimista) myöhemmin siihen että olin kyseisen kaverin taltuttanut. En tiedä olinko mitä hänelle tehnyt, mutta en ilmeisesti mitään hyvin vakavaa (onneksi) kun tyyppi siitä sitten nousi vähän pötköteltyään. Tässä tapauksessa oli tosin alkoholillakin sormensa pelissä niin en pysty arvioimaan sen vaikutusta tapahtumiin.

Jotenkin tuttu homma. Yleensä kun hermostun ja teen jotain ei sitä jälkeenpäin muista mitä ja miksi teki niin.

tuputhy kirjoitti:Miten parannuit siitä? (Oletan, että parannuit, koska kirjoitit: "sairastin..")

Söin hetken aikaa hyvin, hyvin vahvoja rauhoittavia sellaisia ettei edes jaksanut nousta sängystä. Nyt se on vaan jäänyt taakse.

Tuossa taannoin raivostuin niin, että näin mustia pisteitä. Tämä johtui siitä, että parkkiruutuuni oli pysäköity tuntematon auto, jonka omistajaa en saanut kiinni. Poliisi ei suostunut hinaamaan autoa pois kuin vasta seuraavana päivänä. Viiden tunnin päästä se typerä eukko suvaitsi saapua takaisin kyläreissultaan, eikä ollut edes aidosti pahoillaan. Jouduin kurkkimaan ikkunasta ja pitämään autoani sakkopaikalla koko ajan. Lämpötolpat on selvästi merkitty vuokratuiksi paikoiksi. En muista, milloin viimeksi olisin saanut sellaisen raivarin, poltin kolme tupakkia putkeen eikä sekään rauhoittanut hermoja.

itse olen joskus ollut niin hiilenä että näin ihmiset mustina hahmoina edessäni sitten siskoni tuli vastaan ja hyppäsi eteeni kaukaisesti kuulin hänen huhuilevan minua mutta en tajunnut sen olevan hän. ajattelin sillä hetkellä että "keleen akka saat kohta kyytiä" mutta havahduin sitten tilastani.. ja tajusin että hups hups!!

mutta ennen suuttumustani joka oli joskus teini-iässä.. eräs läheinen jorisi ja haukkui ihan päissään kun peikonpoikanen minut.. tästä viha ja sitä ennen enkä sen jälkeen ole niin vihainen ollut

Minä olen oppinut hallitsemaan vihani. Ärähdän nykyään vain kissalle kun se tekee pahojaan. Niin ja joskus koulussa yhdelle ärsyttävälle tyypille, jos alkaa aukomaan päätään.

mullakin "raivo" pysyy yleensä aika kauan aisoissa, ja se tulee ulos yleensä pikkuhiljaa "vit**iluna" tai jollain muulla tavalla... pinna venyy ja paukkuu todella pitkään, mutta sit kun se menee niin voisin sanoa, että kannattaa pysyä turvavälin päässä .. nämä hetket kuitenkin todella harvassa.. onneksi

Tunhhu kirjoitti:mullakin "raivo" pysyy yleensä aika kauan aisoissa, ja se tulee ulos yleensä pikkuhiljaa "vit**iluna" tai jollain muulla tavalla... pinna venyy ja paukkuu todella pitkään, mutta sit kun se menee niin voisin sanoa, että kannattaa pysyä turvavälin päässä .. nämä hetket kuitenkin todella harvassa.. onneksi

Sama täällä.

Raivon tilat.
Olen aina uskonut, että en hallitse raivoani. Onkohan todella näin?

Aina kun suutun pikkuhiljaa, se ilmenee huomattavana kireytenä.
Sitten tarvitaan pieni laukasin. Ihan pienen pieni sana, ele tai ilme.
Alan raivota, raivota niin että en välitä yhtään ympäröivästä tilanteesta, vaan keskityn raivon purkuun. Kirosanoja säästelemättä.
Purkauksen loputtua, käteni tärisevät, on kylmä ja tajuan lopulta, että kaikki tuijottavat.

Että näin. Voiman tunne sisältyy myös vahvasti raivooni. Kukaan ei voi voittaa minua silloin kun suutun.

(Siis tältä siis vain TUNTUU... älkää alkako vinettää parista yksityiskohdasta.)

Dezil kirjoitti:Joo eli siis onko teistä kukaan kokenut tällätteita omituisia tuntemuksia ja näkyjä sillonkun olette olleet raivostunut jollekkin?
Itse tänäänkin raivostuin melkopahasti ku yks idiootti tuli vaan ja löi nenään..Sitte se lähti karkuu ja samal ku juoksin ottamaan kiinni mielessäni en nähny muutaku pimeetä .. En osaa selittää sitä oikei mut ihanku jokin olis ottanu mut haltuu? En muista ikinä noista hetkistä paljoo mitään, vain sen että näin aina pimeetä ja kaikkee mitkä ärsytti mua...
Jos jollai on omia kokemuksia niin kertokaa
PS: Korvapuikko saa*ana nyt ei tartte kommata tähä topikkiin yhtään mitään ku tiedän et sieltä jtn pas*aa kuitenki tulee!

Noi on niitä tiloja minkä jälkeen tarvitaan pahimmassatapauksessa ruumisautoa ja poliisia. Itsellä ei ole näitä tiloja ollut. Ehkä en ole suuttunut vielä niin paljon. Osaan mielestäni hillitä raivoni todella hyvin ja kestän vittuilua tooooodella pitkään. Älkää nyt ajatelko että tässä teitä tuomitsen/arvostelen jotenkin. Jokainen meistä on erinlainen. if u havent noticed

Aqua vitae kirjoitti:Raivon tilat.
Olen aina uskonut, että en hallitse raivoani. Onkohan todella näin?

Aina kun suutun pikkuhiljaa, se ilmenee huomattavana kireytenä.
Sitten tarvitaan pieni laukasin. Ihan pienen pieni sana, ele tai ilme.
Alan raivota, raivota niin että en välitä yhtään ympäröivästä tilanteesta, vaan keskityn raivon purkuun. Kirosanoja säästelemättä.
Purkauksen loputtua, käteni tärisevät, on kylmä ja tajuan lopulta, että kaikki tuijottavat.

Että näin. Voiman tunne sisältyy myös vahvasti raivooni. Kukaan ei voi voittaa minua silloin kun suutun.

(Siis tältä siis vain TUNTUU... älkää alkako vinettää parista yksityiskohdasta.)

Itselläni on vähän sama homma, en kuitenkaan raivostu "kunnolla" melkein ikinä. Viimeksi raivostuin kunnolla kai 3 vuotta sitten.

Itse en kovin "raivoa" ikinä. Raivo vaan purkaantuu pikkuhiljaa vitutuksena tai kun oikein vituttaa ja hakkaan seinää niin kauan että tajuan lopettaa.

Raivoan aika usein, mutta kun kunnolla raivoostun tavaroita lentelee. Kerranki tiputin telkkarinkin lattialle ja heitin lampun seinään.

Elin aikoinaan väkivaltaisen miehen kanssa ja kerran kun hän iski päähäni lasisen jälkiruokakulhon rikki, raivostuin sillä tavalla, että voimani moninkertaistuivat. Pyyhkäisin kevyellä yhden käden heilautuksella keittiönpöydän häntä kohti niin, että pöytä hajosi ja seinään osuessaan lohkaisi seinästä kunnon palan. Kumpikin oli todella hämmentynyt tilanteesta.

Muistan myös lapsena kun kaksi koulukiusaajaani kiusasivat minua koulun jälkeen kun olin menossa pysäkille ja silloin suutuin silmittömästi ja nostin molemmat minua paljon isommat tytöt yhtäaikaa seinälle ja kolautin heidän päänsä kiviseinään. Eivät kiusanneet sen jälkeen, mutta itse kärsin omantunnontuskista sillä olen aina ollut vahvasti väkivaltaa vastaan ja pyrkinyt hillitsemään omia huonoja impulssejani.

Jaarno kirjoitti:Itse en kovin "raivoa" ikinä. Raivo vaan purkaantuu pikkuhiljaa vitutuksena tai kun oikein vituttaa ja hakkaan seinää niin kauan että tajuan lopettaa.

Aikalailla sama täällä. Toisaalta sanotaan, että viha pitäisi purkaa, eikä antaa patoutua, mutta itselleni ei ainakaan ole ollut juurikaan kai haittaa siitä, etten ikinä totaalisesti raivoa.

Siis mitä ihmettä? Mistä lähtien "foorumin" tarkoitus on heti keskustelun alussa sanoa, että joku ei saa ilmaista mielipidettään jos se on eroava? Mistä lähtien asioista ei ole saanut olla eri mieltä? Tuntuu ylläpitäjälläkin olevan sama lapsellinen ja älytön linja, tuntuu vaan että ainoat jotka tajuaa sen on ne joilla on eroavia mielipiteitä..

Mutta itselläni on varsin pitkä pinna, osaan suhtautua vittuiluun päin kasvoa ihan hyvin, eli toisinsanoen toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

Jos joku saa sappeni kiehumaan, täytyy sen jonkun olla tehnyt jotain aika vakavaa/ärsyttävää/loukkaavaa.