En muista aivan unen alkua, mutta muistan että olin auttamassa lastaamaan kuormaautoon jonkun tuntemattoman naisen muuttokuormaa kun olin sinä kohdalla ollut ja joku puolituttu kysyi minua apuun, nostimme maasta tavaroita lavalle ja auto lähti. Sen jälkeen muistan kun olin kävelemässä tietä pitkin jossain Oulun eteläpuoleisessa kiviniemessä ja huomasin että sama nainen ja hänen vanha äitinsä tuli vastaan muistamatta minua ja keskustelivat että olisi edes joku vahva mies nyt apuna, kävelin vähän eteenpäin ja mitä ihmettä, sama muuttokuorma oli jätetty tien varteen kohtaan missä ei ollut yhtään taloa, tajusin että aika kauas talosta on jätetty. Kävelin eteenpäin ja ajattelin ettei se minulle enään kuulu. Olin jo kävellyt kilometrin ja asia vaivasi ja mietin että olen niin huonossa kunnossa onnettomuuden jäljiltä yksin noita kantamaan noin pitkästi ja sitten jotenkin voimistuin ja päätin että minähän menen apuun ja siinä saa liikuntaa ja lihaksetkin voimistuu takaisin.
Käännyin pikkutielle oikaistakseni takaisin ja siinä tuli toinen tie sivusta josta käveli minua kohti viisi tuntematonta Kiviniemeläistä parikymppistä poikaa ja olivat jotenkin outoja. Kysyin että mitä nyt, johon he, ensin katsoivat minua ja että näimme juuri ihmeen, minä että minkä ihmeen, yksi heistä, että juuri ennen kuin tulit siihen paikalla oli ilmassa kohdallani valkoisiin pukeutunut Jeesus hahmo ja luulimme sinua jotenkin häneksi, näin mielessäni tapahtuneen ja jatkoin ilman pitempiä jutteluja matkaa ja pojat lähti kuin pillipiiparia seuraamaan ilmeisesti tajuamatta vieläkään mitä siinä tapahtui, kävelin vähän matkaa ja siinä tuli pieni leppämetsä jossa sitten itsekkin näin ihmeen, se oli metsää vasten ilmassa kuin erivärisiä kirkkaita juovia jotka elivät, kaikki katsoimme, sen jälkeen tuli kirkas valo ja sen jälkeen se liikkui eri kohtiin pienessä tienvarsi leppämetsässä valaisten metsää eri kohdista, tätä jatkui ja paikalle kerääntyi muitakin ihmettelemään mistä on kyse, jopa nuoruuden ystävä Ari, jonka kanssa olimme nähneet Oritkarissa 70-luvulla ufon, tunelma oli jotenkin odottava ja aivan ihmeellinen, mitään pelottavaa siinä ei ollut, päinvastoin, vaan valo metsässä joka liikkui oli kuin pillipiipari joka veti kaikkia puoleensa ihmeellisyytensä takia.
Mutta heräsin tänä aamuna 4:29 kesken unen vaikka se ei ollut painajainen, kirjoitin pääpiirteittäin unen heti ylös, koska en ole nähnyt vastaavaa ennen ja unen tunnelma oli sanoinkuvaamattoman odottava tunnelma. Päätin sen julkaista koska siinä on mielestäni pyhän hengen ilmaantuminen tähän pahuuden keskelle mikä maailmassa nyt vallitsee. Jospa tämä jotakuta voimistaisi tilanteessa jossa Yuotube poistaa aivan asiallisia videoita jotta pahuus saisi kasvaa ilman kritiikkiä.
Pienellä avulla ystäviltäni.
Joe Cocker / With a little help from my friends
https://www.youtube.com/watch?v=oL1JyDTq3Qc