ViestiKirjoittaja Anyara~Esse » 15 Marras 2009, 12:22
Tästä on hieman vaikeaa kirjoittaa, koska aihe tuntuu jotenkin kamalan henkilökohtaiselta, joten suokaa anteeksi sekavuus ja sen sellainen.
Eli, olen aina nähnyt poikkeuksellisen paljon unia ja omaan hyvän mielikuvituksen. Minulla on vauvasta saakka ollut sellaisia kausia, jotka kestävät kuukaudesta pariin, joiden aikana näen joka yö vähintään yhden unen. Keskimäärin näen viikossa vähintään 6 eri unta, jotka ainakin tuntuvat kestävän kauan ja ovat realistisia. Noin 85 % unistani ovat painajaisia, joten voitte kuvitella, että olen niihin tottunut. En ennen uskonut enneuniin missään määrin, ja vielä vuosi sitten olisin varmaankin nauranut tälle keskustelulle (anteeksi, karu totuus). Mutta nyt viimeaikoina asiat ovat alkaneet muuttua. Se alkoi pienistä unista, joissa näin hyvin aidontuntuisen tilanteen esimerkiksi siitä, että löydän vuosia kadoksissa olleen kaulakoruni täysin sattumanvaraisesta paikasta kysyttyäni asiasta vanhemmiltani. Seuraavana aamuna herään ja muistan unen, mutta jostain syystä minä en "saa" tehdä asialle mitään. En saa puhua asiasta ja minun on käyttäydyttävä, kuin en olisi koskaan nähnytkään unta. Myöhemmin päivällä tulee esiin tilanne, jossa kuin ihmeen kautta satumme puhumaan tästä kyseisestä korustani ja vaikka uneni perusteella tiedän, missä se on, minun on _pakko_ kysyä vanhemmiltani. On kuin en voisi olla kysymättä. Käytän täsmälleen samoja sanoja, täsmälleen samassa järjestyksessä kuin unessani, ja vanhempani vastaavat täsmälleen samoilla tavoin. Ja kappas, löydän korun, ja kaikki on kuin unessa. Aluksi en ottanut näitä tapauksia vakavasti, mutta parin viime viikon aikana olen alkanut nähdä tällaisia unia miltei joka yö. Mutta kun ajaudun tilanteeseen, jonka tiedän johtavan unen tapahtumiin, minä en voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Olen huomannut, etten näe enneunia pelkästään omasta elämästäni, vaan myös muiden - jopa TV-sarjoista, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Ja kaikki tapahtuu täsmälleen, kuin unessa. Outoa vain on, että jos unessani asia tapahtuu jollekin toiselle henkilölle, minä olen hänen tilallaan. Joskus, erittäin harvoin mutta näinkin on käynyt, se taas on toisinpäin.
Outoa myös on, että jos nykyään näen unen esimerkiksi korpeista tai vanhasta miehestä, tai ihan mistä tahansa arkisesta asiasta, sen päivän aikana törmään samaan teemaan uudelleen ja uudelleen. Oudoissa tilanteissa, joissa ei ole mitään järkeä ja jotka tuntuvat tulevan puun takaa, mutta niissä on sama teema, kuin näkemässäni unessa. Tämä kuulostaa varmasti sattumalta, enkä kiellä sitä mahdollisuutta, mutta sisimmissäni tiedän, etteivät ne ole. Asiat eivät kuitenkaan ole ihan niin tavallisia tai sellaisia, joihin muutoin törmäisin päivittäin kymmenisen kertaa, mutta unen nähtyäni niin vain käy - enkä silloinkaan voi vaikuttaa mihinkään mitenkään. Ja tunne on jotenkin outo, kuin olisin hetkellisesti ajautunut toiseen todellisuuteen. Minua ei varsinaisesti haittaa, vaikka nämä enneunet alkaisivat lisääntyä, mutta haluaisin pystyä kontrolloimaan niitä. Näkemäni asiat ovat melko vähäpätöisiä, minkä takia ihmettelen aina niiden sattuessa, että miksi ihmeessä minä näin juuri kyseisestä asiasta unta.
Oudointa kuitenkin on, että noin 40 % näkemistäni enneunista ei koskaan tapahdu. Tiedän, tämä kuulostaa tyhmältä ja nyt ihmettelette "no miten ne sitten _ON_ enneunia?", mutta lukekaa loppuun. Jos joku on koskaan nähnyt enneunia hän tietää, miten ero normaalien unien välillä on valtava - ne ovat kaksi täysin eri asiaa, kuin päivä ja yö, eikä niitä ole mahdollista sekoittaa keskenään. Viimeaikoina olen alkanut nähdä enemmän ja enemmän enneunia, joissa ihmisiä satutetaan ja joissa he joutuvat kamaliin tilanteisiin. Kaikki on hyvin yksityiskohtaista ja aidontuntuista, joten herättyäni olen arvatenkin paniikissa - en tiedä, tuleeko kyseinen asia tapahtumaan minulle itselleni. Unet eivät ole vaikeaselkoisia ja jos minä / joku muu alkaa niissä juosta, se ei tunnu mitenkään "tahmealta" tai oudolta - päinvastoin, juoksija on yleensä kauhuissaan ja haukkoo henkeä kamalan lujaa. Kuitenkin, kun päivä on ohi ja vain joku muu unessani näkemä, pieni asia sattuu kohdalle, vedän syvään henkeä. Se ei tarkoittanutkaan minua. Mutta siinä vaiheessa alan miettiä, että tapahtuiko se sitten jollekulle muulle, ja alan arvatenkin pelätä. Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta minä oikeasti pelkään, että ne 40 % toteutumattomista unistani sattuvat jonkun muun kohdalle. Ja jos näin on, miksi minä sitten näen niitä unia? Jos en edes voi vaikuttaa tai _tunne_ kyseisiä ihmisiä, niin miksi sitten koen tapahtumat ennalta? Mitä se hyödyttää? Jos saisin edes yhteen kysymyksistäni vastauksen, olisin enemmän kuin tyytyväinen. :/ Kaikki on niin sekavaa ja outoa, kun unet vieläpä lisääntyvät vähitellen... jos pystyisin edes hallitsemaan niitä, asia olisi eri.
Anteeksi mahdollisesta sekavuudesta, tästä on vain niin vaikeata kirjoittaa selkeästi, kun olen itsekin vähän ulapalla.
Oliko se/hän henkioppaasi, josta olet ennekin puhunut täällä?
Sattumaako? Paha mennä sanomaan.
