Itseltäni löytyy kyllä muutama koru joita voisi ehkä kutsua jonkinlaisiksi onnenkaluiksi. Ne kaikki merkitsevät minulle eri muistoja, kohtaamisia ja energiaa. Leikkasin kädestäni puolivälissä (koulu)vuotta erään korun pois, koska koin että se piti minua kiinni liikaa menneessä.

Kyllä näihin onnenkaluihin on varastoitunut paljon energiaa ja tottakai se säteilee ihmiseen. Uskon kyllä. Tämän takia esimerkiksi lapset suuttuvat, kun heidän unilelunsa pestään.

Hienoja ovat. Itseäni kiinnosti erityisesti nuo keltti ja -viikinkiaiheiset, minulla kun on hiukan "viikinkiverta" isäni puolelta.

Omistan jo tosin erään kaulakorun, jota olen käyttänyt viimeiset... eh, yhdeksän vuotta (?) ottamatta pois kuin pari hassua kertaa. Se oli alunperinkin jo antajan takia erittäin tärkeä, mutta siitä on vuosien aikana tullut entistä rakkaampi. En tiedä voiko sitä "onnenkaluksi" kutsua, mutta se symboloi monissa kulttuureissa sellaisia asioita, jotka kuvastavat minua hyvin. Toisekseen sillä on tietynlaista taipumusta "vangita" ihmisten energiaa, sanoja ja muistoja. Tällä siis tarkoitan sitä, että aina kun joku on kiinnittänyt koruuni huomiota, muistan ne sanat ja sitä kautta kyseisen ihmisen lopun ikääni. Tavallaan se on siis "memorycatcher" dreamcatcherin tapaan. Jostain syystä en osaa edes ottaa sitä pois, koska silloin harvoin kun olen joutunut sen riisumaan, tulee sellainen olo, kuin pettäisin itseäni. Tiedä sitten mistä johtuu.

Itelläni ns onnenkaluna on mummoni vanha kristallikaulakoru...uskon että se suojelee ja tuo onnea!

Kreetan matkalla ostin kaulakorun jossa oli suojelevia sinisiä silmiä. (en muista niiden oikeaa nimeä) Niiden tarkoitus on estää pahaa pääsemästä ihmiseen. Kreetalla niitä roikkui joka paikassa, aina lastenvaunuista hevosten valjaisiin. Muistaisiko joku tuon korun tarkkaa tarkoitusta tai oikeaa nimeä?

Hohhoijaa kirjoitti:Kreetan matkalla ostin kaulakorun jossa oli suojelevia sinisiä silmiä. (en muista niiden oikeaa nimeä) Niiden tarkoitus on estää pahaa pääsemästä ihmiseen. Kreetalla niitä roikkui joka paikassa, aina lastenvaunuista hevosten valjaisiin. Muistaisiko joku tuon korun tarkkaa tarkoitusta tai oikeaa nimeä?

Hmm.. kyseessä voisi olla ns. Evil Eye -amuletti, tai ehkä oikeammin ns. Nazar-koru/amuletti, joka suojaa kantajaansa 'pahan katseelta' esim. noituudelta joka voisi muuten johtaa ihmisen vahingoittumiseen, sairastumiseen tai kuolemaan?

carcass kirjoitti:

Hohhoijaa kirjoitti:Kreetan matkalla ostin kaulakorun jossa oli suojelevia sinisiä silmiä. (en muista niiden oikeaa nimeä) Niiden tarkoitus on estää pahaa pääsemästä ihmiseen. Kreetalla niitä roikkui joka paikassa, aina lastenvaunuista hevosten valjaisiin. Muistaisiko joku tuon korun tarkkaa tarkoitusta tai oikeaa nimeä?

Hmm.. kyseessä voisi olla ns. Evil Eye -amuletti, tai ehkä oikeammin ns. Nazar-koru/amuletti, joka suojaa kantajaansa 'pahan katseelta' esim. noituudelta joka voisi muuten johtaa ihmisen vahingoittumiseen, sairastumiseen tai kuolemaan?

Ahaa, kiitos vastauksesta. Tuo Nazar amulettihan se olikin.

Mulla ei oo hirveemmin onnenkaluja, ellei sormuksia lasketa. Tulee hirveen tyhjä olo ku ottaa ne pois vaikka yöks, enkä saa sitte nukuttuu ... : / En oo kyllä enne ajatellu sitä minää onnenkaluna vaa semmosena juttuna mikä on muute vaa tärkee :>

Minulle eräänlaisena onnenkaluna toimii 6-luokan luokkasormus. Yhtäkään kaveria ei ole säilynyt noilta vuosilta joten en tiedä miksi enää edes pidän sitä mutta siinä on oma fiiliksensä siinä esineessä. Pidän sitä ketjussa kaulassani.

Esineisiin varastoituu energiaa. Tavalla tai toisella.

Minulla on oikeastaan vain yksi onnenkalu. Slaaviristi, jonka ostin Valamon luostarista. Ristillä ei sinällään ole minulle sellaista symboliikkaa minkä kristinuskoiset käsittävät. Risti vain miellytti silmää ja ostin sen onnenkaluksi ja suojelukseksi. Se on autossa näkyvällä paikalla.

Yksi todella hieno hopeinen amuletti minulla on. En käytä sitä nykyään edes esteettisistä syistä vaan se on jossain vetolaatikon pohjalla. Käytin kyseistä korua aktiivisesti yli 10 vuotta sitten. Tuona aikana elämäntyylissäni ei ollut kehumista ja luonnollisesti kaikenlaista ikävää sen seurauksena sattui.

Otin muutamia vuosia sitten korun käyttöön pitkästä aikaa, mutta huomasin pian etten voi pitää sitä. Koru aiheutti suoranaisen hylkimisreaktion. Se muistutti liikaa ikävistä asioista ja tuntui, että alkoi tapahtua taas asioita, joita en enää elämääni halunnut.

Ladattuja kiviä on useampia. Kodin ulkopuolella en käytä enkä näkyvillä koskaan, ellei ole varta vasten tarvis ottaa mukaan.

Nyt selasin muussa mielessä kauppaa, joka myy kromattua muovia ja sulatettua akryylia heilureiksi. En voi millään nimellä sanoa tätä hyväksi asiaksi ja olen kyllä huolissani tästä "made in intia"- muoviroskan myynnistä henkisyyden nimissä.

Heiluri ei tosiaan ole toimintaperiaatteeltaan samanlainen kuin esim. Orgoniitti jossa orgaaninen ja epäorgaaninen materiaali vuorottelevat keskenään. Itsellä kans muutama ladattu kivi kotona vaikken niihin mitenkään erityisemmin ole perehtynyt, mahdollisuuksia on kyllä ollut sellaiseenkin. Enemmänkin tuo on painottunut "henkisiin latauksiin" joita voi tehdä monella eri tavalla.