Fobiat

[Temesseus]

Dentofobia. Eli hammaslääkärikammo. Minulla on ties mitä vikaa hampaissa (kiitos faijan geenien), eikä hammaslääkäreiden toimenpiteet ole ikinä mukavia...
Pelkään kanssa pimeää. Tietenkin vain yksin ollessani, enkä tietenkään tutuissa paikoissa pelkää. Mutta pimeänpelko on aika luonnollinen fobia.

[Regendos]

Itse en pelkää mitään... en edes kuolemaa.
Ei ole syytä tuhlata aikaa pelkoon.
Ja kuolemaa on turha pelätä kun sitä ei voi välttää.
En elä rämäpäisesti, jotta kuoleman riskit olisivat suuremmat.
Mutta olen sujut kaiken kanssa mitä on ja mitä tulee tai voi tulla.
Voisin kuolla kupsahtaa tälläkin hetkellä ja se ei minua haittaisi.

Jokainen meistä voi sanoa samaa jos on elänyt suhteellisen rauhallisen elämän. Jos et pelkää mitään olet kylmänrauhallinen eikä pulssisi kiihdy missään tilanteessa, mutta valitan. Pelko on ihmiselle niin luonnollinen asia, että sitä ei voi sivuuttaa. Ihmiselle ei ole luonnollista olla pelkäämättä. Minäkin ennen sanoin monelle, etten pelkää kuolemaa, mutta kun huomasin sen hiipuneen aika lähelle minua tietyssä tilanteessa jolloin aloin miettimään elämänsä arvokkuutta ja kunnioittamaan kuolemaa.

Ja vaikka ei tällähetkellä pelkäisikään mitään se ei tarkoita sitä ettei pelkäisi jotain. Ne pelot tulevat esille kun niillä on aihetta tulla. Tiedätkö edes mitä varten pelko on? Pelko on yksi tapa millä ihminen suojelee itseänsä. Jos on kokenut ryöstön voi alkaa pelkäämään ryöstetyksi tulemista ja näin ollen välttelee paikkoja missä ryöstö on tapahtunut - äärimmäisessä tapauksessa ulkona olemista ja ehkä jopa vieraita ihmisiä.

Tai otetaan vaikka kauhuelokuvat. Ne ovat ensiksi hyvinkin pelottavia ennen kun niihin tottuu. Alussa pelko suojelee ihmistä mahdolliselta uhalta jonka alitajuntamme kokee pelottavassa elokuvassa, vaikka tiedämmekin olevamme turvassa kotisohvalla. Silti pelkäämme!

[Jaarno]

Tämä kuolemanpelkokin riippuu ihan siitä kuin lähellä kuolemaa on käynyt. Jos esim. sairastaa syöpää niin tottakai on kuolemanpelkoa. Mut jos kaikki on ihan normisti niin mitäpä sitä turhaan pelkäämään. Siinä lähellä kuolemaa sen vasta tajuaa.

Itsellä ei ole pahemmin kokemusta. Lähin ehkä kun meinasin pudota niskoilleen jostakin 3-5 metristä kovalle jäälle. Oli kavereiden kanssa vähän suuret ja tyhmät fantasiat kunnon hyppyristä. Kallion päältä kun sai vielä älyttömän kovat vauhdit, hyppyri oli 2-3 metrin pudotuksen päällä ja hyppyri itse reilu metrin korkea. Siitä sitä tultiin pyörien alas lähes niskoilleen. Selkä aina kipeytyy siltä kohdalta jos rasittaa liikaa. Sain onneksi taisteltua itseni selälleen ilmassa.

Kyllä tuo ainakin itsestä tuntui läheltä kuolemalta. Ei siinä paljoa eri asennossa olisi pitänyt olla niin olisin niskat edellä tullut alas. Tuon jälkeen en vetänyt millään vehkeillä vähänkään isoista hyppyreistä moneen vuoteen. Vieläkin pelkään isoja hyppyreitä vähäsen.

[tuputhy]

Minä en pelkää kuolemaa, mutta sitäkin enemmän ihmissuhteita; jos kiintyy johonkin, sen menettää tms, joten pysyttelen erossa kaikesta kiintymyksestä.

[Zrud]

no itse kun en edes arvosta elämää.
se on liian yliarvostettua.
ja joo se on luontaista. mutta se ei tarkoita että joka ikinen ihminen maanpäällä
olisi tismalleen samanlainen. kuoleman pelko on maailman turhin fobia.
pelätä nyt asiaa mikä tulee vääjäämättä. typerää.
ja on mullakin käyny aika monta accidenttia missä henki ois voinu lähtä eikä ne mua ole saanu arvostamaa elämää yhtää sen enempää.
ja on kyllä ehkä 1 asia mikä mua ahistaa... ns vaikka joku baari mikä on täynnä ihmisiä.
että hyvä et just mahtuu liikkumaa. vois ehk verrata ahtaanpaikan kammoo mut..
sen ahtauden tuottaa vain ihmiset. varmaa Torikammo tai joku.
ei sekään pelkoa tuota mutta tulee sellane fiilis et nyt pois täält ja äkkii.

ja joo "normaaleilla" ihmisillä tuo pelko on luontaista... mutta onko joku sanonnut että olen normaali. voin ehkä olla joidenkin mielestä päästä vialla. en tiedä...

PS: Mulla ja tuputhyllä taitaa olla sama Sosiofobia. mut en itte oikee luokittele sitä peloksi.
vaan logiikaksi.

[tuputhy]

Logiikaksi? Kun sitä tarkemmin ajattelee, niin sitähän se on!! Kun tarpeeksi monta kertaa hakkaa päätä seinään, niin lopulta oppii, että se sattuu ja lopettaa hakkaamisen!

[Jaarno]

Entä jos siihen päätä seinään hakkaamiseen tykästyykin kun vaikka seinää hakkaa tarpeeksi kauan ja sattuu löytämään seinästä hyvän kohdan jossa se on mukavaa?

[Zrud]

tuollainen kohta mihin voi vuositolkulla seinään päätä hakata, on tuolla kuusaan mielisairaalassa siel pyöreäs pehmeäs huoneessa :-3

[Regendos]

Voi sitä päätä tyynyynkin hakata eikä takuulla satu.

[Zrud]

kuka ny päätä tyynyyn hakkaa. mitä tyyny o sulle ikinä tehny !!!!

[Jaarno]

Nimenomaan. Eli pitääkö se heti vetäytyä ihmissuhteista?

[Zrud]

tottakai. ihmiset eivät ole minun aikan arvoisia.

[Atomipommi]

Hämähäkinseitti saa minut sekaisin. x__x Niin, siis eivät hämähäkit, en minä niistäkään erityisemmin pidä, mutta voin pitää kuitenkin hämähäkkiä kädessä kokematta pelkoa tai epämukavuuden tunnetta... Niin kauan kun se ei tee seittiä.

En tiedä mistä tämä on saanut alkunsa, mutta isäni kertoi, että pelkäsin seittiä jo ihan pienenä. Olimme olleet kuulemma metsässä kävelyllä ja olin vähän väliä jähmettynyt paikalleni, kun olin nähnyt seittiä jossain. Nykyään vältän metsään menemistä, ja vain niiden seittien takia. Varmaan mikään ei ole niin kamalaa, kuin saada seitti naamaansa. Tai kun se tarttuu sormiin, eikä lähde pois. Menen paniikkin, hikoilen ja rimpuilen. En voi koskea seittiin edes pitkällä kepillä.

Kaikkein pahimpia ovat sellaiset isot, vanhat ja pölyiset verkot jossain nurkissa. Ne on niin isoja ja tahmaisiä yäääk. Ennen ihmiset kiusasivat minua tuomalla hämähäkinverkkoja lähelleni, mutta eivät enää. Ovat tainneet viimenään ymmärtää, että pelkään niitä oikeasti.

Hyönteisiä en pelkää, pidän niistä.

[Danae]

tottakai. ihmiset eivät ole minun aikan arvoisia.

Ihmiset ovatkin aika ikävää sakkia monesti. Varsinkin silloin kun eivät ymmärrä toisiaan. Silti ihmispelko tai ihmistenvälttely ovat mielestäni myös turhia. Kyllä aina jokseenkin samanhenkisiäkin tyyppejä löytyy.

Minulla on Apifobia. Eli pelkään ampiaisia. Pelkään, että saan anafylaktisen shokin (allergisen reaktion) ja kuolen, jos ampiainen pistää. (Minua ei tosin ole ikinä pistänyt ampiainen, enkä siis tiedä, olenko edes sille allerginen.) Jos asuntooni tulee ampiainen, en uskalla edes tappaa sitä vaan lukitsen sen toiseen huoneeseen. Sitten odotan, että joku muu hätyyttää ampiaisen ulos tai murhaa sen.

[Chrisya]

* Akrofobia = korkean paikan pelko, huippukammo.
* Eosofobia = iltaruskon pelko.
* Hypsofobia = korkean paikan kammo.

En kyllä tiedä, lasketaanko mun kohdalla ihan fobioiksi

[tuputhy]

Kyllä fobiaksi voi nimittää, oli se pelko sitten mikä tahansa. (Fobia on yhtäkuin pelko.)

Tuosta pään seinään hakkaamisesta: se oli vaan vertaus, yhtä hyvin voisi puhua käden kuumalla hellalla polttamisesta.
En minäkään ihmisiä karta, kunhan eivät tule "iholle". Pelkään sitä, että ihastun / kiinnyn / rakastun, eli pelkään omia tunteitani.
Tarpeeksi paljon kun kokee pettymyksiä, (en tarkoita sitä, että minut olis aina jätetty, vaan sitäkin, että kun lopulta huomaa, ettei tuo ihminen olekaan sellainen, miltä aluksi vaikutti..)

Sitä sitten vaan väsyy siihen vuoristorataan ja haluaa pois siitä. Ei se sen kummempaa ole.
Olen kyllä paljon sitä miettinyt, että voiko elämä tosiaan loppua jo minun iässäni, mutta silti parempi olla yksin, kuin sopimattomassa seurassa.

Hups..onkohan väärällä osiolla.. jos, niin sorry

[Regendos]

Chrisya, mitä tuo iltaruskon pelko käytännössä tarkoittaa?

tuputhy, jos parisuhteesta puhutaan pelkään itse sitä, että kumppanini olisi heikoin lenkki. Ei joko jaksaisi parisuhdetta tai kyllästyisi minuun ja saisin tietää, että hän on vaihtanut minut uuteen. Minä en vain osaa luottaa ihmiseen kenen kanssa seurustelen ja se on todella epämiellyttävää. Tämä nimittäin vaikuttaa monellakin tapaa toimintaani parisuhteessa. Epäilen kokoajan jotain vilunkipeliä ja pelkään ettei minua kohtaan tunneta samalla tavalla kuin tunnen itse.

Paska juttu josta ei pääse yli kuin tottumalla.

[Chrisya]

No siis, itellä tulee aina ahdistava olo iltaruskon aikaan.

[Aurelia]

Minulla on myös jonkinlainen pallofobia. Pelkään aina että pallo tulee suoraan naamaani. Tämä fobia johtunee monista huonoista kokemuksista. On tainnut tulla naamaan kaikista muista palloista paitsi keilapallosta.

Samis. Nykyään pystyn olemaan ihan rauhallisesti pallon lähettyvillä, pienen pojan kanssa kun on ollut pakko opetella palloleikkejäkin, mutta jos jokin pallopeli on käynnissä en halua olla missään lähimaillakaan. Katsomossakin alkaa ahdistaa ja eittämättä juuri siksi että olen onnistunut saamaan pallon päähäni katsomossa ja koripallon kupoliini kävellessäni koripallokentän ohi. Vähissä ovat pallot jotka eivät ole nuppiini osuneet. Koulussa ala-asteella kiusaajat hoksasivat että pelkään palloja joten heille oli suurta hupia mm muka heittää pallo minua kohti jolloin säikähdin, mutta siis uhkailija ei yleensä oikeasti päästänyt otettaan pallosta, kunhan vain säikäytti ja nauroi sitten räkäisesti.

Kaverini joskus huvittuneena kysyi miksen yksinkertaisesti väistä. Siinä vaiheessa kun tajuan (jos nyt ylipäätään ehdin tajuta) että pallo tulee kohti, menen pakokauhun valtaan ja jähmetyn. En pysty edes hengittämään, saati sitten että väistäisin.

[Tenkku]

Minä pelkään pellejä, rokotuksia, syvää vettä ja autossa olemista ilman turvavyötä.

Rokotuspelko näkyy selvästi, kun alan aina itkemään kun terkkari edes kysyy että otetaanko hemoglobiini, vaikka tiedän, ettei sitä oteta. Syvä vesikin on jotain nii kauheaa, uimahallin altaan syvimmässä päässä (4m) pelottaa aivan sikana, saati jossain järvessä jossa ei nää varpaita (en edes ui sellaisissa).