Olin taas unissanu kävellyt -__- Kaverin päältä kuulemma ensiksi ja sitten ruvennut oman oven kanssa pelleilemään = Pistin oven kiinni, aukaisin, ovi kiinni, auki, kiinni, auki jne.. Kaveri kysy "Mihin sä oot menossa? Tarvitko apua?" olin ensin mumissut ja sanonut sen jälkeen "s*atana..." DDDDDd

Päivän naurut kahdelta ylläolevalta käyttäjältä

Joskus kun minua heräteltiin yöllä nukkumaan omaan sänkyyni, olin mumissut, että "en mää halua mihinkään ryhmäkuvaan..."

Itsekkin puhelen unissani, -lapsena tuli myös käveltyä unissaan, mutta se on jäänyt pois vuosien saatossa..
En tähän hätään muista parhaita letkautuksiani mitä olen unissani sanonut.

Nukuin kamun kanssa samassa sängyssä. Me molemmat katsoimme oikealle,mutta vain minä nukuin,kamu oli siis hereillä. No,olin nostanut pääni ja lyönyt sen seinään! Samana yönä olin selittänyt kaverilleni,että "Sinun kannattaisi syödä hedelmiä ja kuntoilla" Unissani siis vihjailin kamulleni,ttä hänen kannattaisi laihduttaa xD Sitten joskus _kauan_ sitten kun nukuin äitin kanssa samassa sängyssä,olin sanonut yöllä haluavani sitruunajuissia sekä mansikkadominoita. Olin myös noussut sänkyyn kyynerpäitten varaan (äitin sängyssä) Ja selitin hänelle että hän on kummallinen. Kun äite oli aikeissa vastata,pääni tömähti takaisin tyynyyn Olen tällainen unipaljastelija.

No kerran kävelin unissani äitini viereen omasta sänkystä ja sanoin: " Äiti, missä mun pipo on? " Äiti vastasi: " Mikä pipo? "
Vastasin: " No se pipo jota käytin tänään " Äiti: " Ei sulla ollu mitään pipoo tänään " Minä: " Ihan sama ! " Ja sitten kävelin omaan sänkyyn

Että sillä tavalla

Itsellä sellaisia vuosia taaksepäin, kerran mökillä: olin kävellyt unissani aitasta mökin ovelle, olin koputtanut oveen ja mummi oli herännyt. Oli varovasti kattonut verhon aukosta kun oli säikähtänyt kuka siellä seisoi, huomasi että olin minä. Tulin kuulemma sisälle, menin saunan lauteille istumaan hiljaa, pitkään olin siinä istuskellut. Sitten kävelin takas aittaan nukkumaan. Enkä muista mitään. Toinen oli sellainen, olin menny vessaan, ottanu huulipunan käteen ja tuhrannu käden sillä punaiseksi, ja eiku nukkuu.

Olen kävellyt kerran unissani (tietääkseni siis). Olin silloin pieni penska ja äidilläni oli kipsi jalassa. Yhtenä yönä olin kävellyt olohuoneeseen (äitini nukkui silloin siellä) ja huutanut täysillä: "JALKA!"

En itse aamulla muistanut koko juttua mutta olin kuulemma herättänyt koko talon

Olen joskus kävellyt unissani. aina käyn olohuoneessa ja sitten yhtäkkiä herään sängyllä. tai siis porukat aina sanoo että kävin kävelemässä unissani kun ne kahto telkkaria. ne sanoo aina että sanon jotain epämääräistä.

Olen ollut aika kova vaeltelemaan öisin. Olen aukonut ovia, yrittänyt löytää vessan, viskonut tavaraa huoneen toiseen laitaan, siirrellyt tavaraa hyllyiltä pöydälle jne. Onneks ei mitään ihan hirveää ole käynyt. Puhumisesta sen verran olen saanut tietooni että kerran aloin tentata yksinkertaisia laskuja kaveriltani tyyliin "3+2 paljo se on?" "Mitä?" "3+2!? Vastaa mulle, paljo se on!" Ruuanlaitosta on tullut jotain höpötettyä...mustikkakiisselistä muistaakseni. Ja yks aamu sain kuunnella kaverin tirskuntaa kun olin ilmeisesti unelmoinut James Bondista.

Päiväkoti-ikäisenä nukuin todella rauhattomasti. Aluksi vietin yöni kerrossängyssä, mutta sitten rupesin kävelemään unissani. Aamulla saatoin herätä ja huomata että olin mennyt kierähtämään pedistä lattialle. Vanhempani sanoivat että heräsin monta kertaa yössä ja nousin istuma-asentoon, sitten menin taas makuulle. Kerran äitini löysi minut seisomassa sängynpäädyn metallisen tangon päällä. Hän pelästyi niin paljon, että halusi vahtia untani, etten vain loukkaantuisi. Lopulta rupesin rauhoittumaan enkä enää tallustanut ympäri taloa unissani. Välillä puhun silti unissani...

Joskus pari vuotta sitten olin unissani käyny heittääs mun tyynyn pikkusiskon sänkyyn.Äiti oli vaan kysyny multa et mitä mä oikein teen kun ne nukkui samas huonees.Sit mä olin vaan kipittänyt omaan huoneeseeni ja menny vissiin takas sänkyyn.Aamulla oli niskat kipeet enkä ollu löytäny mun tyynyä mistään mut sitte kun kysyi äitiltä et tietääkö se missä mun tyyny on niin se sano et olin käynyt heittääs sen siskon sänkyyn

Unissakävelystä sellasta faktaa että jostain syystä se on murrosiässä ja lapsuudessa tyypillistä, tutkijat selittävät että johtuu aivojen kehityksestä ja tavasta käsitellä päivittäistä informaatiota. Murrosikäisellä/kasvavalla lapsella aivojen on vaikea sulkea arkipäivässäkin pois ylimääräisiä ärsykkeitä, jolloin pää käy yöaikaan ikäänkuin ylikierroksilla. Mikäli unissakävely/puhe on toistuvaa aikuisiällä, puhutaan ihan unihäiriöstä. Levottoman nukkujan unenlaatu ei välttämättä saavuta riittävää tasoa, jotta uni olisi riittävän ''nollaavaa'' - siitä alkaa kierre; mitä huonommin nukkuu, sitä väsyneempi koko ajan on, mitä väsyneempi, sitä enemmän unenlaatu kärsii jne.
(melkein offtopic)

Kävelin (tai "kiipesin seinää pitkin") unissani ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten. Ihan normaalisti olin mennyt nukkumaan avomiehen ja hänen kaverinsa jatkaessa juomista. Muutaman tunnin päästä olin noussut sängylle nelinkontin ja lähtenyt kiipeämään seinää pitkin ylös. Hetken päästä olin kuitenkin mennyt takaisin makuulle ja jatkanut unia. Molemmat silminnäkijät sanoivat, että toimintani oli karmivinta, mitä he ovat nähneet. Kuulemma kuin suoraan Manaajasta.

Pitkän tauon jälkeen ulkomaanmatkan yhteydessä kävelin reilu vuosi sitten unissani taas. Oli vähän noloa mennä hotellin respaan pelkät alkkarit päällä pyytämään, että joku tulisi avaamaan allekirjoittaneelle oven, koska olin kävellyt unissani ulos huoneesta.
Tuon reissun jälkeen ole aika tiuhaan tahtiin tallustelut; milloin pistän uunia päälle, milloin auon käärmeterraarioita... Kerran vaappunut asunnostakin ulos (postinkantaja-parka...). Aika vaaralliseksi tämä alkaa käymään.

Puhumiseen en tietääkseni ole taipuvainen. Enkä ole kävellyt unissani ennen aikuisikää.

Puhun paljon unissani isoonkin ääneen
Lapsena olen kävellyt unissani, kaverin äiti oli hereiillä, olinm öitä niillä, olin menossa vessaan unissani ja kaverin äiti tajusi sen, käski minut takaisin nukkuun.

Itse vain mumisen unissani, joskus harvoin olen huutanut äitiä. Sen sijaan lähipiirissä sattuu kaikenlaista - paljon hauskempi nauraa muiden sähläyksille kuin nolata itsensä ;DD

Pikkuveli on usein mennyt unissaan vessaan ja on kussut pöntön sijaan mm. pyykkikoriin, roskikseen ja suihkukoppiin.

Kaverini puhuu ja kävelee paljon unissaan. Oli meillä yötä, ja nukkuessaan huusi "me ollaan voitettu ruokaa". Erään toisen kerran yöpyessään meillä hän nousi ylös, ja alkoi tökkiä lipaston päällä olevaa syntikkaani. Kysyin mitä sä teet. "Mä pelaan tietokoneella", oli vastaus ja minulla naurussa pitelemistä.

Sama kaveri oli myös ruotsinlaivalla yrittänyt avata hytin ovea ja ilmoittanut äidilleen menevänsä ruokakauppaan.

Luokkakaverin "pyjamabileissä" yksi likoista kävi nukkumaan kun muut jäi pelaamaan korttia. Hän nousi yllättäen istumaan, ja kysyimme onko hän hereillä. "Joo". Kysyimme onko hän oikeasti hereillä. "En". Kysyimme tietääkö hän kuka hän on. "Mä olen Tappajahai". Sitten hän käveli luoksemme ja kävi nukkumaan korttipelin päälle. Käskimme häntä menemään omalle patjalleen. "Miks?" Sanoimme, että meillä on peli kesken. "Okei". Ja hän palasi kiltisti takaisin.

Leirillä vieruskaverini nukkui, meitä oli pieni porukka luonani kas kummaa pelikorttien parissa. Nukkuva kaveri nousi yhtäkkiä istumaan ja tuijotti minua. "Mä katoin et sul ei oo päätä!" Sitten hän halasi jalkaani ja sanoi "Kiitos kun sulla on pää".

Joukkuetoverini oli noussut unissaan istumaan ja liikutellut sormeaan vaakasuunnassa seinällä. Isänsä oli yllättänyt hänet sieltä mutisemasta, ja kysynyt mitä hän tekee. "Etkö sä nää, mä luen tätä tekstiä?"

Äidin kaveri oli kävellyt japanilaisessa hotellissa unissaan > löytänyt itsensä alastomana respasta ilman huoneen avainta

ninja kirjoitti:Äidin kaveri oli kävellyt japanilaisessa hotellissa unissaan > löytänyt itsensä alastomana respasta ilman huoneen avainta

Kuulostaa tutulta. Itse olin tosin Lontoossa ja ylläni oli sentään alushousut.
Kotoa olen kyllä lähtenyt ulos ilman rihmankiertämää... Nykyään nukun vaatteet päällä.

Monesti olen nukkunut ja puhunut mielenkiintoisia asioita samaan aikaan. Joskus nuorempana kävelin unissani esim. vienyt tyynyn eteiseen ja nukkunut koko yön siellä tai mennyt vanhempien makuhuoneeseen ja heittänyt tyynyni heitä kohden, mumissut jotain omaani. Nykyisin en lähde niin aktiivisesti liikkeelle (kertomusten mukaan), mutta nousen sängyssä istumaan.

Monesti saanut kuulla poikaystävältä, että taas olen puhunut jotain omiani esim. toinen on ollut tietokoneella ja sitten minä alan keskustelemaan jostain ihan randomista hänen kanssaan. Hän on kuitenkin keksinyt kikan, heiluttaa kättä silmieni edessä, niin hän siten saa tietää, että puhunko unissani vai ei (vastaanko huitomiseen jollain tavalla). Viimeksi olen tainnut heittää tyynyllä poikaystävää, niin että toinen heräsi siihen. Nooh, kyllä hänkin puhuu unissaan jotain, niin kaipa tämä on tasaväkistä. ^^'

Täydet kuut ovat pahimpia meikäläisellä, silloin on todella aktiivinen olo ja silloin myös sattuu ja tapahtuu. Monesti herännyt siihen, että on kuhmu päässä ja jaloissa mustelmia.

Joskus pienempänä kävelin välillä unissani, nykyään en ole enää kävellyt. Puhunut kyllä olen. Kerran kuulemma olin yöllä sanonut unissani jotain että "kyllä se menis jos se luistas paremmin", ja välillä oon kyselly kuulumisia unissani. Sitten minulla on semmonen tapa että jos joku puhuu, niin saatan unissani vastailla.

Ei oo kauan aikaa ku onnistun irrottamaan hammasjatkeen ( en jaksa nyt selittää miks se oli siinä ) hakkaamalla sitä sängynreunaa. : Dd ja josdkus pienenpänä huutanu äitii ja itkeny unissani. Ja kun nukuin parvisängyssä nii olin menny siihen reunalle istumaa ja yrittäny tulla alas jne. Ja pari vuotta sitten melkei tukehdutin kaverin tyynyllä. unissani siis

Ja viimeyönä herätys rupes soimaa nii näin jotai unta että se herätysääni olis ollu miun soittoääni, nii sanoin jotai " diana " ( äänee siis : DD ) enkä yhtää tajuu mistä se tuli >: D muistaakseni näin jotain unta jostain Whitney Houstonista.

Kuulemma puhun joskus unissani aika kovaankin ääneen... Onnekseni kukaan ei ole keksinyt nauhottamaan :')