Kaswiruokaiset wegetariaanit. Kasvissyönnin varhaisvaiheet Suomessa vuosina 1865–1910. Jukka Vornanen, Turku, 2014:
"Tutkielmassa esitettyjen tulosten perusteella suomalaiset tutustuivat moderniin kasvissyöntiin viimeistään 1850-ja 1860-luvuilla. Varsinaisesta suomalaisesta vegetarismista voidaan kuitenkin puhua vasta vuosista 1894 ja 1895 alkaen, jolloin Helsinkiin perustettiin ensimmäiset kasvisravintolat ja maassamme julkaistiin ensimmäinen suomalainen kasviskeittokirja. Suomeen rantautumisensa jälkeen vegetarismin suosio alkoi vakiintua maassamme 1900-luvun alussa. Suomalaisia osallistui vegetaristien pohjoismaisiin kongresseihin vuodesta 1906 alkaen ja Suomen ensimmäinen vegetaristinen yhdistys perustettiin seuraavana vuonna. Vuosikymmenen lopulla Helsingissä toimi yhtäaikaisesti kolme kasvisravintolaa ja ravintolatoiminta oli levinnyt myös Viipuriin, Turkuun, Tampereelle ja Naantaliin.
"Vanhin tunnettu suomalainen kirjallinen lähde kasvissyönnistä on heinäkuussa 1865 Finlands Allmänna Tidningenissä julkaistu tuntemattoman kirjoittajan artikkeli Om vegetarianismen, joka on laaja katsaus eurooppalaisen kasvissyönnin historiaan ja taustatekijöihin. Artikkelissa esitellään aikakauden kasvissyöjien esittämiä moraalisia ja terveydellisiä perusteluja ruokavaliolle. Heistä esitellään yhdysvaltalainen fysiologi Sylvester Graham sekä Vegetarian Society -yhdistyksen Iso-Britanniaan vuonna 1847 perustanut yhdysvaltalainen Bronson Alcott. Väitteiden tueksi vedotaan myös vanhempiin auktoriteetteihin siteeraamalla kasvissyöntiin liitettyjä tieteilijöitä ja taiteilijoita, Pythagorasta, Platonia, Ciceroa, Michelangeloa, Isaac Newtonia, John Lockea ja Voltairea.
"Kasvisruokavalio mainittiin lehdistössä seuraavan kerran vuonna 1879, kun Wiborgs Tidning kertoi Saksan kasvissyöjien yleiskokouksesta ja siellä käsitellyistä aiheista, joihin kuului aloite kasvisruokien lisäämisestä julkisten laitosten ruokatarjoiluihin sekä kysymys siitä, voiko kasvissyöjä käyttää eläinperäisiä vaatteita.
Kasvisruokailua käsittelivät harvakseltaan lähinnä ruotsinkieliset lehdet, vaikka suomen- ja ruotsinkielisiä lehtiä oli yhtä paljon. Vuonna 1883 useissa sanomalehdissä kerrottiin kasvissyönnin leviämisestä Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa, etenkin Berliinissä, jonka 5 000 kasvissyöjästä suurimman osan kerrottiin olevan opiskelijoita.
Toukokuussa 1894 Suomessa julkaistiin ensimmäinen kasviskeittokirja Helene Seilingin Kortfattad vegetariansk kokbok. Kirjassa on 156 reseptiä ja kuuden viikon malliruokalista. Johdannossa on Seilingin puolison Max Seilingin kirjoittama parikymmensivuinen kasvissyönnin esittely. Ruokavaliota perustellaan kirjassa terveellisyydellä, ja siinä esitellään pelkällä kasvisravinnolla toimeentulevia Aasian kansoja osoituksena siitä, että raskaitakin töitä tekevä voi pärjätä pelkällä kasvisravinnolla.
Etunimeltään tuntemattomaksi jäänyt neiti Forss avasi lokakuussa 1894 Helsingin Rauhankadulle Suomen ensimmäisen kasvisruokapaikan eli "vegetaarisen päivällistarjoilun". Seuraavana vuonna "kapteenin rouva" H. Levander perusti kasvisravintolan Kasarmikadulle. Ensimmäiset ravintolat jäivät todennäköisesti lyhytikäisiksi. Syksyllä 1897 Heinolan kylpylä ilmoitti alkavansa tarjota myös kasvisruokaa. Vuonna 1903 Karin Boldt avasi Vegetaariset ruokasalit Helsinkiin. Heinäkuussa 1906 rouva Lindberg avasi ravintolan naapuriin kilpailevan kasvisravintola Reformin, joka mainosti noudattavansa tanskalaisen Skodsborgin parantolan kasvisruokaoppeja. Syksyllä 1906 Boldt sulki ravintolansa muutamaksi vuodeksi mahdollisesti kilpailun tai miehensä Jean Boldtin vangitsemisen takia.
Ensimmäinen suomenkielinen uutinen kasvisruokailusta on pieni sivumaininta Waasan lehdessä joulukuussa 1888 artikkelissa "Kuinka elämäämme pitentäisimme?", jossa se mainitaan muiden kohtuullisten elintapojen ohella yhtenä keinona elää kauemmin. Kaksi vuotta myöhemmin Uudessa Suomettaressa on kahdessa numerossa julkaistu artikkeli Wegetarismista, joka esittelee kasvissyöntiä suomenkielisille lukijoille. Kasvisruokavaliolle esitetään 24 perustelua, jotka ovat enimmäkseen terveydellisiä, mutta myös eettisiä ja uskonnollisia. Lisäksi vedotaan auktoriteetteihin ja edullisuuteen. Moraalinen perustelu oli esimerkiksi: "Kaikki tunnon ihmiset, miehet kuin naisetkin, syvästi loukkautuvat, havaitessaan teurastajan kuolettavain iskujen alla ähkyväin eläinten hirveätä mylvinää."
Kasvissyönti vakiintui Suomessa 1900-luvun alussa. Suomalaiset eivät osallistuneet Pohjoismaisten vegetaristien ensimmäiseen yhteiskongressiin, joka pidettiin Tanskan Christianiassa kesällä 1904, vaan seuraavaan, joka järjestettiin Ruotsin Helsingborgissa vuonna 1906. Mukana oli myös eläinsuojelu-, raittius- ja rauhanaatteiden kannattajia. Vuonna 1907 perustettiin Suomen ensimmäinen vegetaristiyhdistys, ruotsinkielinen Finlands vegetariska förening. Keväästä 1908 alkaen muun muassa Edith Olsson järjesti erityisiä kasvisruokakursseja. Olsson piti kursseja Fiskarsissa, Helsingissä ja Turussa. Elokuussa 1909 hän perusti Helsinkiin pysyvän kasvisruokakoulun, vegetaristisen pitopalvelun ja kasvisruokakoulun nimeltä Vegetus. Kasvisravintola Osmolan avautuessa syksyllä 1909 Helsingissä toimi yhtäaikaisesti kolme kasvisravintolaa. Kasvisravintoloita perustettiin kesällä 1910 myös Viipuriin, Turkuun, Tampereelle ja Naantaliin.
Antiikin Kreikassa elänyt filosofi Pythagoras ja hänen seuraajansa eivät syöneet lihaa, koska uskoivat, että eläimilläkin on sielu. Lisäksi Pythagoras uskoi, että jos ihminen luopuisi eläinten tappamisesta ravinnon vuoksi, tappamisen taito katoaisi ja samalla sodat loppuisivat. Pythagoras eli raakaravinnolla, eikä hän ilmeisesti käyttänyt hunajaa lukuun ottamatta muitakaan eläinkunnan tuotteita. Kaikkia vegetaristeja kutsuttiinkin pythagoralaisiksi, kunnes 1800-luvun puolivälissä perustettiin ensimmäiset vegetaristiyhdistykset ensin Englantiin ja sitten Yhdysvaltoihin."
lähde https://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvissyönti#Historia