Useimmilla on ennakkoluuloja skeptismistä ns. "kaiken yliluonnollisen kumoajina", vaikka skeptismiä hiukan tutkiessa ilmenee, että näin ei ole.

Skeptismi on lähinnä kriittisiä ajatusmalleja ja kriittistä asioiden tutkintaa. Totuuden perässä siis juostaan^^ Osa skeptisyydestä toki on harhaoppien kumoamista, mutta todellakin, harkintaa käyttäen. Haluankin esitellä itseni yleensä ylpeäksi skeptikoksi ja "epäilijäksi".

Jotkut skeptikot haluavat esittää asiansa suoraan ja kiertelemättä, jos heillä on tietynlainen käsitys väittelyn aiheesta. He saattavat olla tutkineet ilmiötä jo pitkän aikaa, ja heitä ei pidä suorasta asenteestaan huolimatta sekoittaa faanattikkoskeptikoihin. Sitten tietysti löytyy näitä fanaatikkoja skeptismin puolelta... He yleensä kiistävät kaiken suoralta kädeltä tutkimatta asiaa sen kummemmin. Haluan korostaa, että useimmat "pelot" skeptikkoja kohtaan johtuvat näistä negatiivisesti suuntautuneista skeptikoista.

Mitä kukin ajattelee skeptismistä ja skeptikoista? Mielipiteitä.

Skeptismi on toisaalta hyvä asia, koska ei kaikkea pitäisikään hyväksyä suoralta kädeltä, mutta sellaiset skeptikot ottavat todella päähän jotka kumoavat kaiken heti. Itse en oikein tiedä olenko skeptikko vai en? Uskon esim. paranormaaleihin ilmiöihin, mutta osaa paranormaaleista ilmiöistä epäilen. Jotenka mielepiteeni on se, että skeptismi on hyvä ja paha asia.

Kaksipiippuinen juttu!

Enpä tiiä, kun uskon ehkä oikeasti vaan muutamaan asiaan...
Joten pistin viimesen vaihtoehdon

Johtuu ihan miten määrittelee skeptikon. Toki haaveilen mm. maapallon ulkopuolisesta elämästä ja henkimaailmasta, mutta silti olen tietyllä tasolla skeptikko. En kuitenkaan näe itseäni ns. yliskeptikkona, vaan mietin asioita monelta kannalta tyyliin "se olisi voinut olla avaruusalus tai se olisi voinut olla luonnonilmiö" ja monesti jäänkin sitten kahden vaiheille, enkä osaa päättää oikein kumpaan uskoisin. Aika jännää, mihin siis lopulta usko, jos en usko skeptiseen, enkä uskovan näkökulmaan? Nyt tiedän, haluan tietää/uskoa molemmat näkökannat ja oppia niistä, samalla oppien itsestäni.

PS. Kirjoitin vähän pitemmän tekstin omasta skeptisyydestä/uskomisestani yms. tuonne paranormaali.ning.com oman profiilini blogiin. Jos kiinnostaa, niin sen saa käydä lukaisemassa siellä.

Tietääkseni oikea skeptikko kyseenalaistaa myös tieteen, joten voisin sanoa, ettei sellaista oikeaa skeptikkoa ole näillä palstoilla näkynyt koskaan. Missä muuten Korvapuikko on? Luulis, että hänen bannit olis jo päättynyt.. Ei silleen ikävä häntä ole, mutta outoa, ettei enää täällä näy.

Toi olikin hyvä kysymys! Voiskohan wespa kertoo miten kauan ne bänät kestää vielä, vai päästiiks me eroon Korvapuikosta oikeestikin? Se olisi ehkä pikkusen ikävää,enpä tiedä, välillä menee kyllä jätkä äärimmäisyyksiin.

miks ihmees korvapuikko banaanit sai ?

Jostakin häiriköinnistä... oliks ridikulousille, enpä muista, joten enpä sano enempää

Korvapuikkoa on kyllä kaivattu.

Skeptisyys ei yleensä käsittele tiedettä, sillä sitä sen ei tarvitse tehdä. Tiede nimittäin käsittelee itse itsensä. Oikea tiede on prosessi, jossa parhaimpiakin hypoteeseja kyseenalaistetaan koko ajan ja alituiseen. Jos tutkija päätyy tulokseen, se testataan kolmeen kertaan, sitten se vasta näytetään kollegoille, sen jälkeen jokainen kollega testaa sen vielä 3 kertaan. Sitten se julkistetaan, ja sitten maapallon jokainen alan tutkija tutkii sen 3 kertaan. Automaattinen seula. Tietysti aina jotakin pääsee seulasta läpi, mutta ne eivät pötki pitkälle.

Skeptisyydessä on kumminkin kyse tiedon ja totuuden etsinnästä, joten harvemmin tehdään suoran käden tyrmäyksiä.

Itse en oikein osaa sanoa. Koitan aina nähdä asiat sillä tavalla että jos ne ovatkin totta. En yleensä kumoa väitteitä heti enkä ole myös niitä vastaan. Tavallaan neutraali.

Todella sekavaa tekstiä näin flunssasa mutta koittakaa tajuta.

E: Korvapuikosta vielä. Itsekin olen ihmetellyt miksei häntä ole näkynyt. En ole tiennyt tästä bannista mitään. Jos hän joskus takaisin tulee niin toivottavasti tajuaa ettei sitä mielipidettään tarvitse niin suoraan/ikävästi/loukkaavasti sanoa.

Enpä sanoisi että varsinainen skeptikko olen. Toki epäillen ja skeptisesti ajattelen noin yleensä, mutta en kyseenalaista ihan kaikkea. En esimerkiksi lähde kyselemään tieteellistä todistusaineistoa paranormaalista kokemuksestaan ihmiseltä, jonka tunnen erittäin hyvin. Sen sijaan luotan siihen, että hän ei valehtele.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö voisi kuitata kokemusta hallusinaatioksi tmv.

Asennettani voisi ehkäpä sanoa perusluottamukseksi. Käsittääkseni kun skeptikon tehtävä on epäillä aivan kaikkea.

e: Tarkensin ja selitin näkökantaani hieman.

Pseudoskeptismi on kyllä välillä rasittavaa...
Yrittää kumoo jutut ennekuin edes on kelannu juttuu päässä, tyyliin aqua ja Korvapuikko, Aqua ei kumminkaa aina.

Tervehenkistä skeptisismiä löytyy kyllä, varsinkin uusia asioita kohdatessa. Tosin yleensä jonkin 'yliluonnollisesta' ilmiön on kerran tarkkaan puntaroinut ja miettinyt luonnollisia ja epäluonnollissia selityksiä, mutta edelleen luonnolliset selitykset ontuu niin pahasta että taipuu epäluonnollisten puoleen. Tämän jälkeen sitten ei enää jokaista yksittäistä tapahtumaa tule kovin skeptisesti mietittyä, vaan helpommin hyväksyy tapahtuman todeksi.

Netissä keskustellessa vastaan tulee paljon, tai pikemminkin kovimpaan ääneen huutaa nämä umpimieliset skeptikot, jotka eivät ole perehtyneet asioihin, ja joilla ei ole mitään tarkoitusta perehtyäkään, nämä tahraavatkin hyvästi tervemielesten skeptikoiden mainetta. Ja täten sana skeptikko monesti kirskahtaakin korvaan monesti enemmän kirosanana, kuin mitä se on alkuperäiseltä merkitykseltään.

Vastapainona tällaisille ihmisille tulee helposti ehkä vielä hihhulimpi kuva itsestäkin, mitä ehkä oikeasti olen. On vain niin turhauttavaa edes kirjoittaa perusteluja tai tarkemmin pohtia luonnollisia vaihtoehtoja kaikkeen kun vastaan tulee lapsellinen "Eijoo!" ilman perusteluja. Pitäköön tuollaiset ihmiset sitä luonnollisuuden puolta sitten pystyssä, jos haluavat sen ajattelevilta ihmisiltä ryöstää. Tosin nykyään jätän yhä useammin huomioimatta tällaiset henkilöt.

Jokainen kuitenkin tyylillään, hienoahan on kuitenkin se, ettei kukaan voi pakottaa keskustelemaan henkilön kanssa joka ei miellytä. Itseään saa vain syyttää jos onnistuu pahoittamaan mielensä nettikeskustelussa, oikeata keskustelua ei välttämättä yhtä helppo ole jättää kesken, jos suunta rupeaa näyttämään ikävältä..

Olen.

En usko kummituksiin, raamattuun, jumaliin, demoneihin. Mutta uskon maan ulkopuoliseen elämään, mutta en taas usko että ovat täällä vielä käyneet. 8)

Leetti kirjoitti:Olen.

En usko kummituksiin, raamattuun, jumaliin, demoneihin. Mutta uskon maan ulkopuoliseen elämään, mutta en taas usko että ovat täällä vielä käyneet. 8)

Amen, Halleluja. : )

Vaikka olen lokeroinut itseni tähän skeptikko-ryhmään, niin en silti ole mikään ajatustenkumoaja tai mikään vastaava. Mielelläni haluan kuulla uudet mielipiteet ja kannat asioita kohtaan, mutta en usko mitään sinisilmäisesti ja uskon yleensä luonnollisiin selityksiin.

Pidän ennemmin itseäni sellaisena vanhana skeptikkona, filosofisena. Minun mielestäni maailmassa ei voi saada mistään täysin kattavaa varmuutta. Tavallaan siksi annan itselleni luvan esim. uskoa Jumalaan, koska kukaan ei voi todistaa sitä oikeaksi eikä vääräksi. On vain uskottava, jos sitä aikoo. Ja siksihän niitä kutsutaankin uskonnoiksi.

Minulla on siis hieman omanlaiseni tapa uskoa asioihin, enkä kuulu täysin ainakaan noihin tieteellisten skeptikoiden ryhmään.

Tähtiensusi kirjoitti: Minun mielestäni maailmassa ei voi saada mistään täysin kattavaa varmuutta.

Vaikka "kaikkea on syytä epäillä" kuten Marxin motto kuului, me emme pääse puusta pitkään jos epäilemme aivan kaikkea. Jos ei ole varma edes olemassa olostaan, niin silloin ei voi havannoida mitenkään kestävästi ympäröivää maailmaa. Joten meidän on pakko pitää joitakin asioita itsestään selvinä, kuten sitä, että tämä todellisuus, jossa olemme, on totta, eikä mikään Matrix-ohjelma. Kaiken varmuuden kieltäminen aiheuttaa vain umpikujan.

Minusta skeptinen ihminen on enemmän puolueettomasti asioita tarkasteleva ja järkeään käyttävä havainnoja, kuin kyynikkoa lähentelevä kaikenkieltäjä. Suurin osa tälläkin foorumilla sketikoiksi julistautuneista on enemmän joo-ihmisiä kuin oikeita asioita pohdiskelevia tarkastelijoita.

Skeptikko-sana saa minusta järkevämmän merkityksen, jos tarkastellaan sen etymologiaa. Kreikan sana skeptiko's tarkoittaa tutkimista.

tuputhy kirjoitti:Tietääkseni oikea skeptikko kyseenalaistaa myös tieteen, joten voisin sanoa, ettei sellaista oikeaa skeptikkoa ole näillä palstoilla näkynyt koskaan.

Juuri näin! Näen lähinnä positiivisena sellaisen elämänasenteen, missä uskalletaan kyseenalaistaa kaikki ei siis pelkästään yliluonnollista ja uskontoja vaan myös kaiken tieteen nimissä totuudeksi julistetun.

Aurelia kirjoitti:Juuri näin! Näen lähinnä positiivisena sellaisen elämänasenteen, missä uskalletaan kyseenalaistaa kaikki ei siis pelkästään yliluonnollista ja uskontoja vaan myös kaiken tieteen nimissä totuudeksi julistetun.

No huhhuh.
Tiede on ITSESSÄÄN skeptinen prosessi, arvoisa arvostelija. Kaikki mikä on tieteen nimessä todettu totuudeksi on sen erittäin vaikean polun kautta ansainnut ja ei se sen jälkeenkään skrutiinitta kulje, usko pois.
Toki voimme kuluttaa aikaamme siihen, että kohdistamme epäilevän linssimme seksuaalisen lisääntymisen teoriaan ja oletamme vaikkapa haikaroiden tuovan jälkeläisemme.
Monet varmasti tätä tekevätkin.

Sillä aikaa kun käännämme hetkeksi selkämme luottaaksemme esim. painovoimateorian toimivuuteen senkin ajan, voisimme vilkaista vähän tarkemmin tuota telekinesiaa, jolla taas ei vielä ole pohjaa. Me voimme auttaa sen pohjan saamisessa, jos sillä on potentiaalia sille. Jos ei, viemme siltä sen mikä sille on valheellisesti kyhätty juuri nyt.

Aqua vitae kirjoitti:

Aurelia kirjoitti:Juuri näin! Näen lähinnä positiivisena sellaisen elämänasenteen, missä uskalletaan kyseenalaistaa kaikki ei siis pelkästään yliluonnollista ja uskontoja vaan myös kaiken tieteen nimissä totuudeksi julistetun.

No huhhuh.
Tiede on ITSESSÄÄN skeptinen prosessi, arvoisa arvostelija. Kaikki mikä on tieteen nimessä todettu totuudeksi on sen erittäin vaikean polun kautta ansainnut ja ei se sen jälkeenkään skrutiinitta kulje, usko pois.

Voi kun olisikin niin. Kuinka paljon sinulla on kokemusta tutkijan työstä, että voit olla noin varma?

Oma muutaman vuoden kokemukseni tutkimustöissä lääketieteen parissa söi aika tehokkaasti uskottavuutta "tieteellisiltä tosilta". Eli ei, mihinkään tieteellisesti todeksi havaittuun ei kannata suorilta uskoa, sillä onhan tiede ja sen tutkimusmenetelmät ihmisten käsialaa ja jo sitä kautta mahdollisesti virheellistä.

Meillä on länsimaissa luja luottamus esim juuri lääketieteen tutkimuksiin ja mielellämme syömme ne napit mitä meille määrätään. Minäkin luotin niihin kunnes käytännössä näin miten ihan itse tekemäni virheet menivätkin totena läpi useasta eri vaiheesta...samoin tietooni tuli markkinoilta vähin äänin pois vedettyjä valmisteita ja tutkimustuloksia ihmisillä tehdyistä testauksista valmisteista jotka olivat vasta tutkimusasteella. On todella surullista, että uutena ja innokkaana työntekijänä pistin nimeni papereihin joiden takia en koskaan voi kertoa ihmisille asioita joihin heillä mielestäni olisi oikeus...mutta ei liene yllätys, että mielipiteineni sain muutamassa vuodessa kenkää.

Pidän siis jo näiden kokemusteni pohjalta mielipiteeni siitä, että edes tiede ei ole aina oikeassa. Toki paljon on voitu todistaa aukottomasti ja epäilyissäänkin kannattaa pitää tietty realismi mukana.