MUTTA kysymys kuuluukin, että voiko sattuman lukea absoluuttiseksi indeterminismiksi, sillä kvanttitason tapahtumat ovat lähinnä irrationaalisia.
Jos kuvitellaan, että nämä kvanttimaailman rakenteet, joiden tapahtumat ovat kuitenkin irrationaalisia, ovat vain "makromaailman" pienempiä rakenneosasia, niin tähän makromaailmaankin pitäisi soveltua jonkinlainen irrationaalisuus, eikö?
Mutta emmekö ole jo monissa empiirisissä tutkimuksissa todenneet, että tämä maailmamme on täysin lainalainen? Kvanttimaailma ei ole, vaikka se on tämä maailma "pienoiskoossa". Miksi näin? Miksi tietyt asiat tapahtuvat niinkuin ne tapahtuvat, vaikka niissä ei pitäisi olla mitään rationaalisuutta?
Sitten pääsemmekin käsitteeseenn tilastollinen lainalaisuus, joka määrää(ennustaa) mitä tulee tapahtumaan arvattavien tilastojen perusteella. Mitä suurempi määrä tiettyjä partikkeleita, sitä suurempi mahdollisuus jonkun asian tapahtua.
- Asian ydin taitaakin olla siinä perimmäisessä kysymyksessä Ensimmäisestä Liikuttajasta, eli siis mikä tai kuka "loi" tai synnytti kvanttitodellisuuden ja siihen perustuvan maailmanjärjestyksen?
Se, että kvanttitodellisuus vaikuttaa sinänsä irrationaaliselta tai sattumanvaraiselta, kertoo mielestäni ehkä enemmän siitä, kuinka vähän todellisuudesta loppujen lopuksi voimme tietää nykyisellä tarkastelulla (sekä tieteellisellä että vaihtoehtoisella). Atomitason ennustettavuus ja tuon tason ymmärtäminen materiaalisen todellisuuden suhteen on ollut toistaiseksi riittävä maailman pyörittämiseen tällä tuntemallamme tasolla.
Kvanttitodellisuuden takaa voi löytyä meille vielä toistaiseksi tuntemattomia tasoja ja voimia, mutta sama peruskysymys jää silti voimaan: Mikä aiheutti sen että ne ovat olemassa?
Toisaalta, voihan olla että on saavutettavissa absoluuttinen vastaus, löydetään jonkinlainen alkusyy ja Ensimmäinen Liikuttaja tai Jumala... Tuo vastaus on kuitenkin sellainen, ettemme kykene edes kuvittelemaan sen rakennetta, emme käytännössä emmekä edes tietoteorian tasolla. On huomattavaa, kuinka paljon edistystä olemme saaneet aikaan viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana materian ja materiaalisen todellisuuden tasolla, mutta kuinka silti klassinen platonilainen ja aristoteelinen filosofia ovat kuitenkin pitäneet pintansa tietoteorian ja ontologian tasolla.
Matematiikka ja luonnontieteet perustuvat eniten malliin, tietyn asian kuvaamiseen absoluuttisilla suureilla. Koko maailmankaikkeuden tasolla kaikki elämyksemme ja tietomme ovat kuitenkin subjektiivisia, tai ainakin ovat olleet vielä toistaiseksi. Toki esimerkiksi astrofysiikalla voimme seurata tuntemamme maailmankaikkeuden kehitystä ja simuloida sitä tiettyjen kaavojen ja lakien puitteissa, ja niin paljon tietoa kuin saammekin aiheesta tieteellisen metodin kautta, meidän on kuitenkin pakko nöyrtyä jo pelkkien muuttujien määrässä - aivan yhtälailla kuin vaikkapa ufologia ja parapsykologia, myös perinteiset fysiikan ja psykologian käsitteistöt joutuvat tuntemattomalle alueelle yllättävän pian. Mutta mitä sitten tuntemattomaan eteneminen vaatii? Mitä vaatisi jonkin absoluuttisen, perimmäisen kosmologisen totuuden selvittäminen? Kaikki teoriamallit mitä meillä on maailmankaikkeuden toiminnasta, perustuvat vain ja ainoastaan sille. mikä on kannaltamme käytännöllistä tällä pikku hiekkalaatikollamme leikkiessämme.
